keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Anjalinin Verkkokauppa 1-vee ja messukolttu



Kaiken kässämessuhässäköinnin keskellä meinasi melkein unohtua yks tosi tärkeä merkkipäivä. Anjalinin Verkkokaupan 1-vuotissynttärit! Niin siinä kävi kuin avajaistenkin kanssa. Verkkokauppa aukesi vuosi sitten just ennen messuja eikä me oikein itsekään sitä huomattu.
Verkkokauppavastaava Ida-Maria on tehnyt hienoa työtä. Uupumatta, täsmällisesti ja joka päivä innostuen uusista oppimistaan asioista! Ida jaksaa lähetellä uutiskirjeitä ja uudet langat näkyy verkossa jopa ennenkuin tavaralähetykset kivijalkapuodissa on purettu! Onnittelut ja kiitokset – minusta ei moiseen olis ollut. Osaaminen ja kiinnostus (puhumattakaan pitkäjännitteisyydestä) ei olis riittänyt. Vuosi sitten olin vähän peloissanikin – samaan aikaan kun me suunniteltiin avajaisia niin kuulin yhden kauppiaskollegani viettävän verkkokaupan ”hautajaisia”.
Ensimmäistä tilausta saatiin odotella. Kun se viimein tuli, niin juhlatilaisuutta varten säästetty (avattu ja alkoholiton) kuohuviini oli ehtinyt mennä homeeseen… Jossain vaiheessa ilon aiheena oli  ”Viikon tilaus”. Edelleen jokainen tilaus on ilon aihe. Ihan niin kuin jokainen kivijalkapuotiinkin poikennut asiakas. Kiitos kaikille – niin verkossa, kuin Annankadullakin viihtyneille! 
Ja kivaa oli messuillakin! Mukavaa tavata niin tuttuja, kuin uusiakin ihmisiä. Lauantaina Neulefriikki Piiku oli kaverina. Kiitos avusta ja etukäteisvalmisteluista – Piikun pellavaiset pyyhkeet oli tykättyjä (tarvikepaketti tulee nettipuotiinkin) ja sukkamallit houkuttelivat. Sunnuntaina oltiin ”omalla porukalla”. 
Minäkin sain lauantai-iltana messumekkoni valmiiksi. Pääntie nro 3 oli viimein säädyllinen. Virkkasin ensin kerroksen kiinteitä silmukoita ja sen jälkeen rapukerroksen. Kuvassa kauppias sunnuntaiaamuna valmiina päivän messuiluun:
Lanka: teetee Bamboo&co (50%bambua, 50% puuvillaa - susukilelellä bambu ja kumppani), puikot 3 mm ja 6 mm (ohjeessa 7 mm). Menekki 460g. Malli on kiva – sille ei voi mitään että sisällä oleva kauppias on muodokas. Malli Sharon teeteen verkkolehdessä 1/2014 (löytyy arkistosta jos et ole verkkolehden tilaaja).

Saihan Tassukin oman messukokemuksensa. Uusi kassalaatikkomme oli pakattu hänen mielestään ihanaan pahvilaatikkoon:
Messuista toipuminen on vienyt veronsa. Perjantai-iltana rakennusapuna ollut Karvinen sinnitteli vielä viikonlopun yli (mulla oli ruoka valmiina kotiin tullessa ja iso määrä keltaisia tulppuja <3), mutta nyt hän potee vuosituhannen flunssaa. Ittelläkin on ollut kurkku kipeänä, mut mitäs pienistä!
Messukuorma on purettu ja samaan aikaan päätettiin laitella talvilangat syrjään ja ottaa kesälankoja esille. Niin kuin aina meillä - pieni projekti venyy ja laajenee. Langat on edelleen paikoillaan, mutta koko puodin järjestys on taas uudessa mallissa! Syynä mm Blogikuvaaja Karvisen messuja varten ”entraama” puikkoteline (joka on ruostunut puodin takapihalla pari vuotta, mutta joka osoittautui toimivaksi), sekä La Espiga tölkkinipsulankojen myötä meille rantautunut tellinki.

Jostain piti luopuakin, joten tanssin vielä transutorsomme kanssa viimeisen valssin matkalla roskikseen…

Viikon hyviä uutisia eli loppukevennys: 

Jos kuulet ääniä niin se ei välttämättä tarkoita hullunpapereita. Voi olla et autossa on vikaa ihan oikeasti. Nyt on Rypäle taas ajokunnossa!

Edit: Sinivuokkoja bongasin jo viikko sitten. Tämän viikon luontokuva on eilisillalta:
En sit alkanut sorkkimaan autolämppärin ajastinta...

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Pienet kanaset

Täs yhtenä aamuna me Tassun kanssa ommeltiin mun messukoltun saumoja.
Saumat onnistui hyvin, mutta pääntiestä tuli hiukkasen liian...hmmm..."antava". jotenka huomenna Turun Kädentaitomessuilla Lanka- ja käsityöliike Anjalinin standilla (C 70) nähdään kauppias ostomekossa. Standi kuitenkin on melko valmiina (kiitos Blogikuvaaja Karvisen kanto/autoavun) odottamassa messuvieraita:
Tämän viikon kässyt on jääneet aika vähiin. Siispä valmistuneita on vaan pieni surkea kanalauma:
Rairuohot ja kissanohrat on istuttamatta, joten santtu saakoon kanakukkaset (ku en muuten saa sitä kukkimaan). Näitä harjoiteltiin torstaina kässykurssilla. Vaikka pikkuruisista kanasiststa oli kyse niin ihmeen paljon ähinää ja puhinaa kuului (jopa kokeneemmilta), ennenkuin porukan ensimmäinenkään kananen oli valmiina. Mirja-Ope sanoi tämän olevan hyvä virkkausharjoitus. Ohje Ihanasta ja lankana teetee Hilla, koukku ensin 3 mm Waves ja seuraavissa 2½ ikivanhna metallinen.

 Tapaamisiin viikonloppuna!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Viikko virkaten ja muuta

Viime viikko teeteeliikkeissä vietettiin teemaviikkoa virkkuun merkeissä. Voitte varmaan kuvitella, että meikäläiselle se oli ankaraa puurtamista - se koukku kun ei itsellään käteen osu. Sitä pitää houkutella. Kaiken lisäksi se viikon teemalanka makoilee vieläkin jossain tullissa, joten piti keksiä luovat ratkaisut. Ja mehän virkattiin:
Päätettiin ottaa joka päivä joku uusi tekniikka haltuun. Maanantaina minä opettelin arfikkalaisia kukkia teetee Hillasta. Ida tutustui Bavarianvirkkaukseen teetee Bamboo&Co langalla. Tiskiriepua pukkaa. Mikä kuvassa ei kuulu joukkoon? Eikös tuo keskellä oleva tilkku näytä ihan neulotulta? Tosiaisassa se on Knookingia - koukulla saa ihan samanlaista jälkeä kuin neulomalla! Itse pidin koko juttua ihan pöljänä - paljon helpompaa on järjestää sama tulos puikoilla, mutta myönnettäköön et on olemassa niitäkin, joille koukku sopii käteen paremmin kuin puikot. Itse verestelin samalla työkalulla helmivirkkausta. Olen joskus sillä tekniikalla tehnyt ihan kokonaisen taulun. Salomoninsolmu teetee Alpakasta on ollu jo pitkään mielessä. Nyt se viimein on alullaan. Ida tekee itselleen kesäksi hilkkaa varrasvirkkaamalla teeteen Hillasta. Torstaiaamuisin käyn Kansalaisopiston erikoiskässytekniikoissa. Nyt kun se hardangeri on valmis niin voin huvitella opettelamalla kaikkea hyödyllistä - viime torstaina opin neljä erilaista tapaa yhdistellä noita virkattuja lappuja! Ainahan ne laput virkkaa mut miten sais nätisti (ja vaivattomasti) niistä tehtyä jotain valmista. Nyt osaan, joten kukista tulee (ehkä) muutakin ku lasinalusia. Viimetteeks vielä Krokovirkkuuta teetee Lumista.

Ny meillä on aika paljon keskeneräisiä virkkuita. Joten jos joku näistä kiinnostaa, niin tervetuloa puotiin! Näytetään "kädestä pitäen" ja ihan itte saa kokeilla! Jospa vaikka joku näistä joskus valmistuisi...
Iltaisin rentouduin neulomalla. tikuttelin valmiiksi hurvitteluviikon matkakässyni. Tuubihuivin Austermanin Hand Painted- ja Kid Silk -langasta. Menekki oli kerä HP:ta ja kaksi Kid Silkiä. Puikot 5 tai 5,5 mm. oon varmaan ennenkin maininnu ettei tuubit oo mun juttu, ja ajattelin lykätä tekeleen mappiööhön. Ida kuitenkin tukkää sekä tuubeista, että kaiken maailman tilpehööreistä, joten hän toimi viimestelykeijuna ja oli kovasti tyytyväinen KnitPron pingotusapureihin:
Sukankudin se vasta rentouttava seuralainen onkin! Kun noista Steppikeristä aina jää nöttöset, niin päätin hyödyntää ne ja tehdä ihan kunnon jämälankasukat. Kerrankin Karvis sain synttärilahjansa ajoissa. Kokonaista kuukautta etukäteen!

Vaikka keittiövaakan avulla yritin tehdä kaksi samanlaista jämälankasukkaa niin ihan pikkiriikkisen loppui musta kesken:
No tietääpä aina kumpi sukka laitetaan oikeaan jalkaan maanataina ja kumpi tiistaina. MUN mielestä pitää vaihdella sukkia puolelta toiselle, niin et ne kuluu tasaisesti.

Ens viikonloppuna on Turun Kädentaitomessut ja mekin ollaan siellä. Paikka on sama kuin viime vuonna - pikkuruinen loosi C-hallin nurkassa (paikka 70) jaettuna naapuri-Mulperskan kanssa. Lauantaina mukana on Neulefriikki Piiku, joka on tikutellut vaikka mitä malleja. Koeneuloi myös Siksakin ohjeen (ei kyllä omassa blogissaan julkaissut). Messuilla mm. tarvikepakettia ohjeineen siksakkiin kolmella eri värivaihtoehdolla. Muut värit löydät tästä.
Sunnuntaina verkkokauppavastaavamme Ida- Maira on paikalla. JOS olet tulossa messuille ja haluat tilauksen ilman postikuluja, niin torstaihin mennessä tehdyt tilaukset voi noutaa messuilta.

Kevät tekee tuloaan urakalla. Monena päivänä olen nähnyt moottoritein pientareella leskenlehtiä, mutta eihän sinne voi pysähtyä kuvaamaan... Sinivuokkojakin tiedän olevan tulossa - tämä varsinaissuomalainen sahara kaipaisi vaan vähän sadetta. Lauantain kuitenkin:

Täs ne ny on. Kevään ekat!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Pieniä virkkuita. sukkia, tulppuja ja kissoja

Sillä välin ku meikäläinen hurvitteli toissaviikon pitkin maailmaa, niin Ida-Maria piti pystyssä sekä kivijalan että verkon. Ehti siinä sivussa kässyjäkin tekemään! Katian Malista oli poissaollessani syntynyt hauska japanilainen pesusieni Twashi. Koska meillä Anjalinilla ja muissa teeteemyymälöissä vietetään alkavalla viikolla teemaviikkoa virkkauksen merkeissä niin minäkin päätin alkaa asennoitumisen tarttumalla koukkuun:

Beessi on Idan Mali-Twashi ja pinkki mun tekemä. Oon jostain lukenut, että akryylikluutu on hyvä kylppärin kaakeleiden kuuraamiseen, joten valitsin langaksi teetee neonin. Hauska ja helppo malli, joita varmasti teen lisää. Seuraavaksi bambusta tai pellavasta.

Kun käsi oli jo vähän tottunut koukkuun, niin tartuin seuraavaksi pariin kerään uutta teetee apolloa ja virkkasin pikkuisen korin. Opin uuttakin - silmukoiden virkkamista pylväiden ympäri etu- ja takakautta (oliskohan ne kohopylväitä?). Kiva elävä pinta eikä edes kovin vaikeaa. Ohjeestakin sain selvää ihan noin vaan! Joko minä kehityn virkkaajana tai sitten ohje oli tosi hyvä ja selkeä... Ikävä kyllä - apollo ei ehtinyt puoteihin ainakaan vielä teemaviikon alkuun. 
Mut ei me sitä murehdita - onhan muitakin lankoja ja tuleehan se apollokin varmasti ennenpitkää. Lanka on trikooputkea ja mukava työstää. Vink vink - kaikki teeteelangat on teemaviikolla miinus 20%...

Virkattuun tablettiin otin korvikelangaksi uuden paksuhkon puuvillasekoitelangan Sirdarin Cotton Rich Aranin. Lanka oli ihan mukava kokemus ja taas virkkuu sujui ihan mallikkaasti. Lankaa kului 50 g. Koukku oli näissä kaikissa virkkuuksissani sama mut en tiedä onko se 4½ tai 5 mm (ohjeissa oli 5½). Käytin KnitPro Waves -koukkua ja siitä on kokomerkintä kulunu pois...

Jossain välissä oon neulonutkin. Taas yhdet tundrapalmikot malliksi puotiin kun kaikki aikaisemmin tehdyt ovat päätyneet uusiin koteihin. Lankana alpakkasukkalanka teetee tundra, puikot 3½ mm ja menekki 90g.

Jos lankakauppiaan veli kulkee pohjattomissa villasukissa niin puodinpitäjän oma tilanne ei ole ollut yhtään sen parempi. Villasukkia on vaatehuoneen hyllyillä monta paria, mutta ei yhtään ehjää! Onneksi äidillä oli viikko sitten ankara kässypula:

Onni on ehjät, iloisen väriset villasukat. Lankana Steppiä ja puikot Knit Picks 15 cm 2½ mm sukkikset. Kiitos äiti! Kyl nyt kelpaa hypellä rantakivillä komeissa joulupukin tuomissa saappaissa!

Talvi ei sit tänne varsinaiseen suomeen tänä vuonna tullut ollenkaan. Kotirannasta suli viimeisetkin jäät viime viikolla ja kun iltapäivällä aurinkokin näyttäytyi, niin auton nokka lähti kohti Kakskertaa.

Siellä se mökki meitä odottelee... ja kirkkahasti kevätauringossa meri kimmeltää. 
Yritin matkalla bongailla sinivuokkoja ja leskenlehtiä, mutta ihan vielä ei taida olla niiden aika. Pajunkissojen aika on:
Kotiin tultua Majakkarannan kokeileva keittiö mättöi uuniin italialaistyyliiin täytetyn lihamurekkeen ja sen kypsyessä oli Tassun vuoro päästä ulkoilemaan. Kevättä taitaa olla rinnassa kissullakin, sillä meno oli paljon vauhdikkaampaa kuin muutama viikko sitten. Puita "merkattiin":
Puskissa lymyiltiin:
Ja kaikkea mahdollista nuuskuteltiin:
Minä se vaan nuuskuttelen ja nautin kevätauringosta ja tulppaaneistani:
Valkoiset ovat maailmanmatkaajatulput - kulkeneet mukana Tuusulaan ja takas. Ellu lähti viiden päivän turneelle samana päivänä ku mä lähdin kotiin, ni toin kukat takas Turkuun. Oranssit sain viikko sitten sunnuntaina kukanhoitokiitokseksi ex-naapureilta, joiden amppelikukka oli mulla kolme kuukautta hoidossa. Hassua miten mä jaksan tuuhastella noiden tulppaanien kanssa kun muut kukat ei kiinnosta yhtään. Hoitokukkakin oli välillä hukkumaisillaan liikakastelun vuoksi ja sen jälkeen se vietti tipattoman tammikuun... Toivon totisesti, että se selvisi hengissä hoitokeikastaan.

Tänään vietettiin naistenpäivää. Ja mulla on taas uudet tulput! Ei tarvinnu edes pyytää kun olivat kookaupassa eilen tarjouksessa ;) Näistä iloitaan koko ens viikko! Karvis <3

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Reissussa rähjääntyy



Karvis lupas aikoinaan et jos se Viking Grace rakennetaan Turussa niin hän vie mut risteilylle. Rakennettiin se ja on se jo muutaman vuoden tuossa seilannutkin. Ees ja taas. Omalta parvekkeeltani sen voin nähdä joka ilta…  Viime viikon maanatai-iltana oli lähdön aika:
Tassu oli selvästikin tulossa mukaan, vaikka Mummi ja Pappa oli värvätty ”lapsenvahdeiksi”. 

Reissu oli mukava ja rentouttava. Tosin olen kyllä vähän sitä mieltä, että Grace on vähän ylimainostettu. Shopping Worldin tilalle kaipasin pikku putiikkeja ja Ravintolamaailma oli karu kuin Esson Baari… Ja kyllä tuollainenkin kerrostalokin keinuu kun tuulee kakskyt metriä sekunnissa etelästä! Parasta reissussa oli kiireetön yhdessäoleilu, hieno ikkunallinen hytti ja siihen kuuluva kuohariaamiainen:
Ihan rauhassa saatiin nautiskella aamiaisherkuista ja ihailla Tukholman saaristoa auringonpaisteessa.
Maarianhaminassa käytiin kannella ulkoilemassa
Päivä kului shoppaillen, omassa hytissä oleillen ja nautiskellen. Baareissakin käytiin ja Karvis löysi mulle ihan oikean vanhanaikaisen pajatson (johon hävisin kolme euroa). Karaokea kuunneltiin:
Sain lahjaksi välkkyvän lelusormuksen - olihan tämä myös meidän kymmenvuotisristeily. Päivä oli kyllä jo marraskuussa, mut siihen aikaan tunnelmat oli sitä luokkaa ettei kauheesti tehnyt mieli juhlia.  En tiedä ostiko Karvis "lahjan" siks et kaikki ohikulkijat huomais hassun sormuksen eikä sitä, et mä neuloin. Joka tapauksessa huomasin monen pikkulikan olevan kateellinen…
Iltapäivällä syötiin Buffetissa. Sain ”kuningasajatuksen” Tassun tuliaisista… Kerrankin herra Ryppyotsakin oli juonessa mukana ja käsilaukussa olevaan hedelmäpussiin livahti muutama katkarapu ja yksi ihan oikea punainen saksiniekka. Kotiin tullessa Tassu katsoi meitä niin ei ”Ai te vaan?” Mummi ja Pappa olis varmaan olleet mieluisammat kotiinpalaajat. Niin monta kertaa päivän aikana Tassua oli käyty leikittämässä. Kiitos Mummille ja Pappalle! Meidän tuliaisista Tassu ei pahemmin ollut kiinnostunut:
Kun yhdestä matkasta pääsin niin seuraavaa jo pukkas. Torstaiaamuna oli edessä lähtö kässäkurssille ja töiden jälkeen Tuusulaan, jonne hyvä ystäväni on hiljattain muuttanut. Koko aamun olin huonovointinen. En syyttänyt siitä käpypitsin opettelua, mutta vähän mietin et olikohan sittenkään järkevää syödä itse ne Tassun tuliaisravut tai maistaa niitä viikon ajan puodin tuulikaapin lattialla muhineita makaroneja… Päivän aikana Ida-Maria lääkitsi mut kuntoon mustikkasopalla ja jaffalla ja pääsin kuin pääsinkin reissuun. En eksynyt kertaakaan vaan ajoin suoraan perille (koska navigaattori ei toiminut).

Perillä Tuusulassa olin kuin prinsessa. Illalliseksi tarjottiin sinisimpukoita:
Jotka maistuivat vuorokauden paaston jälkeen taivaalliselta!

Aamulla alkoi sihgtseeing. Ensin käytiin Ellun tulevaa kotia katsomassa ja sen jälkeen vierailtiin Lassilan Luomutilalla. Nähtiin ankkoja ( juu kyllä mä tuon sorsan tunnistan mut noi muut?) ja ostettiin luomujauhoja.
Matka jatkui Nuppulinnaan katsomaan äidin lapsuuden kotitaloa. Sen jälkeen alkoikin jo kahvihammasta kolottaa ja suunnistimme Järvenpäähän… Ja kun kerran ollaan muilla mailla vierahilla niin pitäähän sitä ”käydä vieraissa”:
Lentävä Lapanen oli viihtyisä ja siellä oli kiva tunnelma. Paljon tuttuja lankalaatuja, mutta paljon vieraitakin herkkuja. Ja kun kerran lankakaupassa oltiin niin pitihän sitä ostaa (hattuhyllyllä on vielä tilaa).
Paluumatkalla tutustuttiin kulttuurikohteisiin, tosin vain ulkoa. Ensin Aleksis Kiven kuolinmökki, jossa muistan käyneeni joskus pikkulikkana:
Hautausmaalta löydettiin Halosen ja Kiven haudat. Ainola ja Halosenniemi nähtiin kaukaa. Tässä Ainola:
Ilta tarinoitiin, herkuteltiin, muisteltiin menneitä ja kuunneltiin musaa (mm. Olavi Virtaa merkkipäivän kunniaksi). Aika kului taas ihan liian nopeasti.

Aamulla oli aika jatkaa turneeta Wanhan Sataman käsityömessuille. Sinnekin ajoin suoraan ja eksymättä. Ilmainen parkkipaikkakin löytyi ihan helposti ja suht pienen kävelymatkan päästä. Kiersin messut ensin yksin ja yhden maissa tapasin Välinenurheilija-Helenan. Yhdessä kierrettiin messut vielä toiseen kertaan. Olin jo tuhlannut kaikki rahani edellisenä päivänä Lapasen herkkuihin, joten messuilta ostin vain kolme kirjaa: Käpypitsin, Nypläyksen alkeet ja Virkatut lumitähdet. Titityyn lankoja hiplailin, mutta tiesin, että niitä mulla on ennestään hattuhyllyllä vaikka kuinka paljon… Enkä koskaan tee niistä mitään. Enemmän keskityin katsomaan esillepanoa – ollaanhan me itse menossa Turun Käsityömessuille muutaman viikon kuluttua.

Hesan messut on kivan pienet. Tampesterin messuilla parin tunnin kiertelyn jälkeen tulee väsy eikä mikään enää jaksa kiinnostaa. Messuilta lähtiessä Välineurheilija päätti toimittaa mut Katajanokan vankilaan:
Oltiin varmaan liian kunniallisen näköisiä, koska meitä ei huolittu putkaan! Vaikka kaikki ravintolan pöydät oli neljän aikaan iltapäivällä typötyhjiä, niin meille kerrottiin että kahden hengen pöytä vapautuisi aikaisintaan yhdeksän jälkeen illalla!
Hörpitiin sitten sellissä kahvit ihan rauhassa kuulumisia vaihdellen, tutustuttiin eristysselliin ja päätettiin pettyneinä kantaa pienet ruokaroposemme muualle (vaikka ne pöydät oli tyjhänä edelleen). Espoon Ikean baari oli täpötäynnä, mutta siellä meitä palveltiin iloisesti, ikkunapaikka löytyi ja saimme herkullista massun täytettä alkusalaatteineen ja jälkiruokineen alle kympillä! Pitäkää vaan rosvonne siellä muka Helsingin kuudenneksi hienoimmassa hotellissa! Voipi olla, että tämän jälkeen teen visiitin myös tuonne Raision Ikean suuntaan joku sunnuntai kun kokkailu ei kiinnosta.

Tosi kiva reissu oli. Kiitokset Ellulle Tuusulaan ja Välineurheilijalle Espooseen kivasta messupäivästä!

Kuuden jälkeen olin jo melkein näkevinäni sen kauniin vihreän kyltin, joka opastaa moottoritielle ja jossa lukee tosi kaunis sana: ”Turku”. Seisoin liikennevaloissa Ikean lähellä kun yhtäkkiä Rypäleen perästä kuului räts ja pauks ja pikkuautoni pomppasi puoli metriä eteenpäin. Hetken olin pöllamystyneenä et mitä ny! Tässäks ne Katsastussedän lupaamat monet yhteiset kilometrit "Kelpo matkakumppanini" kanssa nyt olivat. Laiton vilkun päälle ja kurvasin parkkipaikalle, johon peräänajajani seurasi kiltisti. Mitään kamalaa ei tapahtunut. Säikähdys oli pahin. Puskuri on lommolla ja naarmuilla (mitä ei siinä pimeässä vielä näkynyt). Tiedot vaihdettiin ja jatkettiin matkaa. Jos matkani alkoi mahataudin vuoksi tärisevin jaloin ja käsin niin kotimatka oli yhtä karmea. Puhelinkin oli kuollut (siis jo on lähdössä viiden päivän reissulle niin pitääkö tosiaan ottaa laturi mukaan???).

Poikkesin vielä Karvislandiassa hakemassa Tassun kuumeiselta iskältään ja pääsin viimein kotiin. Home Sweet home, Borta bra men hemma best, Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Tämä päivä on mennyt kotoilusta nautiskellen. Aamiaiseksi Lassilan tilan spelttipuuroa ja päivällä lakanapyykkäilyä ja muuta pientä kotijuttua. Ny on pieneks aikaa reissut reissattu!
P.S. Oli matkakässsyjäkin mukana. Ne valmistunevat joskus…
P.S. 2. Perhana. Ne lakanat on kuivaushuoneessa vieläkin odottamassa et joku mankelois... Se siitä kotoilun ihanuudesta!