torstai 21. toukokuuta 2015

Kevät PUUhia

Jos on sellainen sairaus ku mökkihöperyys ni siinä ei sää pahemmin ole esteenä. Viime viikon keskiviikkona oli ihan kohtuullinen myräkkä:
Viikko sitten helatorstaiaamuna meikäläinen purki aggressioita kirveen kanssa. Ja kyllä siitä oli hyötyä. Myrkkyajatukset häipyivät taivaan tuuliin ja aurinko alkoi paistaa risukasoihin:
Kaikki päivälle suunnitellut hommat oli jo iltapäivällä tehtynä. Karvinenkin oli saanut puuvajan jatkeen hyvään malliin. Huomatkaa tuo puupinon päällä oleva hypotenuusa :)
Ajattelin lähteä sapuskoinnin jälkeen kohti kaupunkia, mutta toisin kävi. Tuli vähän lisää PUUhaa:
Naapurien kanssa on jo monta vuotta ollu juttua meidän puolen yhdestä latvakuivuneesta kuusesta… Jos me oltais kaadettu se itte niin siinä olis ollu vaarassa naapurien lettukoppi, mökkelöt ja ehkäpä sähköjohdotkin. Kun siellä honkamopo oli laulanut muutenkin koko päivän niin siinä samassa kaatua lotkahti se yks latvalahokin. Vaikka osittain elinvoimaselta näytti, niin joku myrsky olis varmaan tehny selvää tästä ellei naapurit. Kiitti.
Kotiin en sit enää illalla lähtenyt ja saunan lämmetessä nähtiin kesän ensimmäinen poikue:
Lintukirjasta ja googlen kuvahausta päättelimme että oliskohan isokoskelo? Eikö olekin suloisia? Ja poikasia on mun laskujen mukaan ainakin 15!

Tämän vuoden ystävänpäivän sytomyssykeräysten ehdoton hittimalli oli Lankapirtin Matleenan Tuija-myssy. Kysyin jo alkuvuodesta Matleenalta lupaa tehdä myssy malliksi myös puotiin. Onhan malli tosi nätti ja sopii myös muuhun, kuin sytomyssykäyttöön. Aina vaan on muuta tullu väliin, mutta helatorstain iltapäiväauringossa ystävän kanssa puhelimessa kuulumisia vaihdellen neulokselin valmiiksi Tuijan:
Lankana Sirdarin Cotton Dk, puikot 3 mm Addin 50 cm bambupyöröt (aina vaan mun mielestäni mainio myssymitta tuo 50 cm ja sitä ei oo kovin helpolla löydettävissä normipuikoissa). Palmikko/sileäosuudella käytin Knit Picksin 3½ mm irtopääpuikkoja ja 60 cm kaapelia (ja kavennuksissa 3½ bambu/koivupuikkolajitelmaa (mulla on toisia kaks ja toisia kolme). Lankaa kului 58 g.

Villafanina vierastan yleensä puuvilloja. Varsinkin merseroidut ja tiukkakierteiset on usein sellaisia et kaikki käsialan pikku epätasaisuudet näkyy. Cotton DK on iloinen yllätys, enkä enää yhtään ihmettele sen suosiota! Kiva ja helppo neuloa ja virkatakin ja sopii myös tölkkinipsuvirkkailuun mainiosti. Viikko sitten värivälikoimamme lisääntyi (iloisen) kauniilla harmaalla ja elokuussa saadaan uusia värejä.

Tästäpä saankin hyvän aasinsillan sytomyssyasioihin.  Lankapirtin Matleenaahan haastateltiin jo alkuvuodesta. Tänään ilmestyneessä Seura-lehdessä juttu viimein julkaistiin!

Seuraavassa postauksessani kerron miten kiireet voi unohtaa. Sitä odotellessa "viikon tassu":
Näillä mennään :(

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Hullun halpaa lauantaita odotellessa

Toista viikkoa kestänyt elo ilman jääkaappia päättyi maanantaina. Alkuun moinen pikkuharmi ei oikeastaan tuntunut kummoiseltakaan, Kylmälaukussahan ne sapuskat mökilläkin säilytetään tähän aikaan vuodesta. Mutta on se vaan hieno tunne kun saa kaataa lasiin oikeasti kylmää maitoa! Uuden kaapin asentaminen ja vanhan hävittäminen aiheutti kuitenkin sen verran sotkua, että neulomiset jäi tällä viikolla vähiin. Toiset kukkarivisukat sentään tein jämälangasta: 
Mun mielestäni nämä on söpön pikkuiset, mutta kälyni näki ne ja sanoi niiden olevan ainakin yksivuotiaan kokoa… Puikot 2½ Knit Picksit ja menekki 23 g. Kukkarivi on nätti ku mikä ja sukka kakkosissa on resorikin ihan kelvollinen.

Sukkien alla oleva raitamekko on ollut jäähyllä pari viikkoa. Lanka on upean kevyt 100% puuvillainen nauhalanka Katian Arte. Rakastuin lankaan päätä pahkaa ja aloin neulomisen. Mekon esikuva on tässä linkissä. Ohjeessa koko on ”one size” eli mulle varmasti kokoa ”makkarankuori”. Modasin ohjetta vähän ja päätin tehdä nuttuun pienet hihatkin. Nyt on vaan sellainen pikku ongelma, että visio on mutta yhtään en muista mitä silloin pari viikkoa sitten laskeskelin. Takakappale on kainaloissa ja aloitin eilen etukappaletta toivoen, että visio palautuu siinä neuloessa…

Töissä olen kohnannut varastoja ”sillä silmällä”. Ensi lauantaina meillä Anjalinlla ja viidessä muussakin teetee SHOPissa vietetään Hullun Halpaa lauantaita! Hulluttelussa tarjolla on valikoimasta poistuvia lankalaatuja ja –värejä ja meillä paljon muutakin ihan poskettoman halvalla. Tällaisia löysin viime viikolla:
Vuorokausi mökillä oli kiva katko arkeen. Eilen mökkiä lämmittäessä vähän haravoin ja Karvis karsi oksia. Tassu oli pitkään reissuillaan. Saunan lämpenemistä odotellessa laskettiin taas ruoka-anomus mereen ja samalla tehtiin kierros saaren ympäri. Ei pikkuveneellä viitsitty kauemmas lähteä, vaikka Airistolla olisi ollut komeaa nähdä Turun telakalla rakennettu Mein Schiff 4. Nyt ihmeteltiin laivaa usvaisessa illassa kaukaa kotilaiturilta:
Illalla saunan jälkeen vielä grillailtiin ja illan pimetessä seurattiin kun taivaaseen alkoi ilmeistyä pieniä hopeanvärisiä reikiä.

Äitienpäivän aamu oli aurinkoinen. Oma äiti on reissussa ja yritin soittaa hänelle laulaakseni onnittelulaulun. En saanut yhteyttä ja mieli meni jotenkin apeaksi. Myöhemmin selvisi, että äiti oli kuullut mua, mut minä en kuullut mitään. Vesilintua vois heittää näillä nykyajan älyttömillä muka-älypuhelimilla! Ne on taatusti tarkoitettu jotain muuta kuin puhumista varten!

Kirkastuihan se päivä hetkeksi kun kovassa tuulessa käytiin nostamassa verkko. 7 kuhaa ja 3 ahventa sai suut messingille. Ja Tassu toi mulle äitienpäivälahjaksi hienon myyrän:
Tassu söi itse puolet. Minä en syönyt toista puolta, mutta olin iloinen hienosta lahjastani! Ja siitä, että sain kissun vangittua sisätiloihin jo puolilta päivin. Kerrankin päästiin ajoissa lähtemään kaupunkiin.

Taas luvattiin sadetta ja sehän pisti kiirehtimään päivän hommia. Karvis nuohosi vesipadan ja minä kiipesin katolle piippua rassaamaan. Samalla tuli tyhjennettyä ränneistä talven aikana kertyneet neulaset. Nokisina ei viitsitty kuvia operaatioista ottaa, mutta päivä biisi on ”Pieni nokipoika”. Kalojen perkuukin sujui huippunopeasti kun sade alkoi jo ropsia. Kotimatkalla ei pahemmin kastuttu ja vasta kotosalla suihkun jälkeen syötiin juhla-ateria eli muusia ja paistettuja kuhafileitä. Tassu luonnollisesti saa ne paremmat kalat eli ahvenet… 

Mukavaa äitienpäivän iltaa!

tiistai 5. toukokuuta 2015

isoja ja pieniä sukkia, vappua ja mittanauhan kertomaa

Suvussa on yks isokenkäinen. Niin isokenkäinen, että pelkkä ajatuskin steppisukkien neulomisesta 2½ mm puikoilla masentaa… Mutta kun pääsiäisenä näin risat, niin nappasin ne mukaani – varret sentään olivat ihan käyttökelpoisessa kunnossa. Yleensä Steppikerästä jää harmittavasti 10-30 grammaa jämälankaa. Tein ”Matleenat” eli hukkasin näihin neljäseiskoihin neljä kokonaista ja vähän viidettä jämänöttöstä!
Toivottavasti kelpaavat mettähommiin moottorisahan kanssa, vaikka ovatkin aika eriskummallisen väriset.

Sain Luovat Langat –myymälän Marja-Leenalta tosi kivan ja toimivan sukankokomittausvinkin. Kiitos ja vilkutus sinne Euraan! Olin niin innoissani siitä et mittailin samoin tein kaikki puodissa olevat mallisukat ja ajattelin et muutkin vois tykätä tästä vinkista joten:
Laita mittanauha pitkäkseen pöydälle ja aseta sukan kantapää 14 sentin kohdalle.
Sukan kärjen kohdalta näkyvä mittanauhan numero kertoo sukan koon. On ne neljäseiskat! 
Nerokas keksintö eikös?

Vapunaaattona olin köröttelemässä kotia kohti, kun näin sivusilmällä jotain mustaa ja isoa liikkuvan pellolla. Näytti ihan siltä, että hirvetkin olivat aloittaneet vappuhulinat. Niin iloisesti kirmailivat siellä ja kovaa vauhtia painelivat yli tien:
Onneksi oli hyvä näkyvyys ja melkein tyhjä tie. Vähän pistää miettimään et miksei  hirvet noudata liikennesääntöjä? Hirvivaara-alue alkaa tuosta puolen kilometrin päästä. Siellä niiden olis pitäny tien yli koikkelehtia. Moisesta piittaamattomuudesta me ihmistienkäyttäjät saatais sakkoja!

Vappua vietettiin tietenkin mökillä. Aattona kuurasin saunan ja vapunpäivänä siivosin mökin. Keli oli mainio tuulettamiseen ja kuurailuun. 
Projektipäällikkökin auttoi parhaansa mukaan ja oikein villiintyi kun löysi mattojen mukana ulos kulkeutuneen leluhiiren nurmikolta:
Vähänkös me naurettiin kun leluhiiri sai Tassun riehaantumaan…olishan siellä oikeitakin vaikka kuinka paljon!

Karvis suunnitteli puuvajaan jatkokatosta. Pölliä ja tellinkiä rakenteli, mittaili, sahaili ja laskeskeli. Tuli taas todistetuks et hypotenuusa on tosi tärkeä juttu! Tais herrahenkilö olla vähän loukkaantunut kun kyselin kuutiopuikon laskukaavoja tiploomi-inssiltä enkä häneltä… Hänellä olis ollu joku toinen kaava joka liittyi hypotenuusan puolikkaaseen mut säästän teidät uusilta teorioilta tällä kertaa (varsinkin kun olen sen jo ittekki unohtanu).

Illalla projektipäällikkö oli lopen uupunut kaikista päivän töistä…
Lauantaiksi luvattiin sadetta. Sitä odoteltiin koko päivä vaan eihän sitä kuulunut. Ihmeen paljon sitä saa aikaseks kun ajattelee et teen vielä tämän enneku alkaa sade… Mutten kun minä olin toivonut sadetta ja neulomispäivää. Piti kokeilla jotain jota kuulemma KAIKKI nyt tekee. Vasta illalla saunan jälkeen pääsin lepakkotuoliin puikkojen kanssa. Mut se lanka? Missä oli se kerä? Miten voi olla et kässäpussissa on ainakin kakskyt kerää lankaa (ettei vaan pääse loppumaan viikonlopun aikana) mut ei just sitä, mistä olen koko päivän suunnitellut aloittavani! Kyllähän moinen pettymys ON pienimuotoisen raivarin paikka.

Teeteen Helmi –vauvalankakerä löytyi sittenkin ja Pirenan lähettämän Youtuubivideolinkin avulla opin tekemään kukkasia riviin:
Video on tosi selkeä ja siinä on suomenkielinen selostuskin (mä huomasin sen vasta nyt, hyvin pärjäsin vaikka tietsikka oli äänettömällä).

Puikot Knit Picks 15 cm sukkikset ja lankaa kului 20 g. Jotenkin mun käsialalle ei tuo 1o, 1n resori oikein sovi. Aina tulee möykkyistä ja rumaa jälkeä. No lankaahan on vielä jäljellä toiseen pariin, joihin teen sen 2o 2n resorin. Koesukkasiksi mielestäni oikein söpöt nämäkin. Ja oli tosi kivaa oppia taas jotain uutta!
Vielä viikonlopun tärkeimmät:
2 kuhaa, 6 ahventa, 3 pikkuahventa, jotka päästettiin kasvamaan ja 3 roskakalaa. Sienivuosikin on alkanut:
Huussipolun varrella tuo kasvaa mut korvasieni se on! 

torstai 30. huhtikuuta 2015

Susun Vappukassi ja Phytagoraan lause

Jos vielä jatketaan siitä mihin viimeeks jäätiin eli viime sunnuntaina ei ollu hernesoppapäivä:
14 ahventa, 2 kuhaa 1 matikka (ällötys, joka päästettiin kasvamaan).
Tassu sai parhaat kylkipalat heti peratessa.
Ruodotonta filettä tuli ainakin kilon verran. Päätin et mitä sitä säilömään – parastahan se on tuoreena! Kerrankin saatiin kalaruokaa koko porukalle ja sitä riitti vielä alkuviikolle evääksikin!

Tassu teki tapansa mukaan ohimarsseja, mutta ei antanut ottaa kiinni… Siispä päätin odotellessani siivota saunakamarin. Taas yks sunnuntai kului kattia odotellessa. Mutta ehkäpä hyvä niin – kun Herra Kissanen viimein suvaitsi saapua varttia vaille kymmenen illalla niin me oltin jo käyty saunassa ja uimassa ja päätetty lähteä vasta aamulla. Ilman Tassua olisi tämäkin hieno öinen maisema jäänyt näkemättä:
Aamulla ei naurattanut kun oli kolme astetta lämmintä ja veneen pohjalla jäätä ja sadetta pukkas.

Kaupunkielämä ei tällä viikolla kauheasti ole poikennut mökkeilystä. Jääkaapin hajottua sapuskat on kylmälaukussa parvekkeella – ihan ku mökilläkin. Onneks pakastin toimii. Eilen jäädyttelin isoihin tupperipukkeihin vettä ja tein jättikylmäkalleja. Hyvin täs pärjätään muutama päivä ennen uuden hankkimista.

Töissä ollaan edelleen ankarasti harrastettu virkkuuviikolla aloitettujen valmistumista. Olis hauskaa, jos vois kärpäsenä katossa kuunnella sitä manailua, jota meidän takahuoneen pöydän ääreltä on kuulunut. Vaan ylpeänä voimme esitellä pari valmistunutta!
Afrikankukista tuli kuin tulikin jotain valmista.
Kansalaisopiston ope vinkkas Lankavan sivuilla olevaan kassimalliin… 21 afrikankukkaa tarvittiin (ja mulla oli valmiina alle kymmenen). Pikkuhiljaa opin tuon kukkamallin, mutta miten ihmeessä se koonti saattoikin olla niin tuskallista? Hyvä ohje oli edessä, kaikki palat järjestykessä pöydällä ja silti en saanut koontia solkenaan sutjakkaasti sujumaan! Kassi tuli mut hantaakit pistelin kahdeksan silmukan i-cordina puikoilla enkä virkannu.

Joo ja miks ihmeessä mun piti virkkailla kuutta erilaista afrikankukkaa? Jos ne olis kaikki samanlaisia niin ehkäpä pussukka olis kivakin – nyt se on selkeästi vappukassi. Koukku kolmonen, menekki 87 g. Lankana teetee Hilla, jossa on niin paljon kivoja värejä et ehkä siks mun kukkakassi on noin hersyvä.

Samaan aikaan kun minä ähisin kassin kokoamisen kanssa niin toisella puolella pöytää Ida-Maria vastaili samalla mitalla bavarianvirkkuunsa kanssa. Valmistahan sieltäkin tuli – tiskirätti teeteen Bamboo&co- langan jämistä:
Mut nyt me osataan nää!

Sude kyseli viime postauksen kommentissaan kuutiopuikoista. Olen monelle piirtänyt kuvan miten se menee mut päätin sit vastata tänne blogiin oikein tieteellisteoreettisesti niin et kaikki muutkin näkee kuutiopuikon ja tavallisen pyöreän eron. Moni näitä on kokeillut ja hyväksi havainnut – itte hurahdin vasta 2X-sukkien myötä.
Kuvan kyllä piirsin mut sitten? Kateetti? Hypotenuusa? sini? cosini? suorakulma? tangentti? Phytagoraan lause? Miten se kolmion sivu laskettaan ku hypotenuusta tunnetaan? Näitä pyörittelin tänään ainakin tunnin! Ihmettelin et onko mulla tosiaan insinöörintutkinto takana? Ympyrän kerän sentään osasin laskea eli pii kertaa halkaisija eli kolmen millin puikossa 9,42 mm.

Kuten kuvasta näkyy – kuutiopuikon halkaisija mitataan kulmasta kulmaan – siksi kuutiopuikko on oikeasti pienempi kuin samanmillinen pyöreä. Sillä tulee tiukempaa ja myös tasaisempaa jälkeä. Mut ku mä halusin laskea sen tarkasti et miten paljon se vaikuttaa kolmemillisessä puikossa!

Oikein tiploomi-insinööriä tarvittiin selvittämään toi juttu. Onneks tiesin sellaisen olevan tulossa puodissa poikkeamaan ja päätin kysyä neuvoa. Toisen potenssit ja neliöjuuretkin piti ottaa käyttöön mut selvishän se (ja nyt mulla on valokuva muistilappuna). Kiitos Saukonkadun Chefille!
Eli 3 mm pyöreän puikon ympärys on 9.42 mm ja kuutiopuikon vaan 8,48 mm. Siispä lankaa kuluu melkein milli vähemmän joka silmukalla! Eipä ihme jos tulee nättiä ja tasaista ku tulee tiukempaa! Nyt ku mulla on toi kaava niin on pakko tehdä joku kiva taulukko, jossa kerrotaan mikä on langan kulutus/silmukka kontra puikkokoko. Ai ku hauskaa! Joo –meikäläisen hauskuudet ON vähän kummallisia…

Olis vielä yks sivistävä sukkajuttu mielessä mut jääköön seuraavaan postaukseen. Nyt pitää pakata huomista mökille lähtöä varten sadevaatteet ja silkkivillakerrasto kassiin – viime viikonloppuna ne unohtui kun puhuttiin helleaallosta mut tarvetta olis ollu. Tänäänkin mietin kotiin ajellessa, et onkohan tämä myöhäinen ensilumi viime talvelle vai aikainen ensilumi seuraavalle? Ainakaan vuoteen en ole yhtä sakeassa lumipyryssä ajellut!

Puoti on siis auki vapunaattona lauantaitapaan yhdeksästä yhteen. Samoin vapun jälkeen lauantaina. Anjalinin Facebook-kilpailuun on tullut tosi paljon kivoja kuvia puodin langoista tehtyjä kässyjä ja aikaa on vielä. Äänestysaikaa on sunnuntaihin. Monta kivaa ideaa, kaunista ja hauskaa kässyä. Eniten tykkäyksiä saaneen kuvan lähettäjä saa viidenkympin lankalahjakortin, joka on voimassa myös verkkopuodissa. Voit käydä kurkkimassa kaikkia täitä klikkaamalla TÄTÄlinkkiä. Ja jos olet facessa niin peukuta suosikkikuvaasi!

Nyt toivotan näiden vappukukkien kera kaikille Hauskaa Vappua!




sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

2X 2X-sukat

Olen viime syksystä lähtien käynyt joka toinen tiistai-ilta mökkipaikkakunnan eli Kakskertaseuran neulomakerhossa. Ekoja kertoja vähän jänskätti, et miten siellä otetaan vastaan tällainen mökkiläinen, Jos Piiku ei olis ollu "pitämässä mua kädestä" ni en varmaan olis rohjennu mennä ollenkaan. Toisaalta - olenhan minä melkein paljasjalkainen kakskertalainen kun jo kolmiviikkoisena mut on tänne tuotu ja silloin kakkapylly pestiin Vapparin merivedellä. Mökkikausikin kestää yli puoli vuotta. Eikä se kaupunkikotikaan kaukana ole - väärällä puolella siltaa vaan. Seliseli. Mukavaa on ollut.

Neulomakerhossa on rento meininki ja kaikki tekee mitä tekee. On ollu kukkailtaa ja askartelua (molemmissa minä kudoin sukkaa). Juttu luistaa ja olen todennut, että mitään kovin monimutkaista ei kannata kerhokässyksi valita - yleensä kotiin mennessä joudun purkamaan parin tunnin tikuttelut. Viime kerrallakin huomasin kotona et sukan 2 o, 2n varressa oli parissa kohdassa 2o, 2, n, 4, o, 2n...
Neulomakerhossa on talven aikana neulottu porukalla kakskertasukkia. Varressa on Kakskerran viirin raidoitus.

Minäkin kannoin korteni kekoon. Olin innoissani kun sain sukkaarin valmiiksi. Kunnes vähän mittailin ja totesin et eripariset tuli. Piti sit neuloa kummallekin kaveri.
Lankana on käytetty teetee Pallasta. Menekki näihin kokoa 43 oleviin sukkiin oli yhteensä 242 g.

En oo pitäny itteäni minään välineurheijana. Puikot ku puikot - mitä sillä niin väliä? Kakskertasukat neuloin 3 mm 15 senttisillä cubicseilla ja taisin hurahtaa! Nättiä jälkeä tulee ja tuon jättipitkän varrenkin tikuttelu oli tosi kivaa!

Taas on sunnuntai ja taas ollaan möksällä ja taas sataa. Kissa mököttää tuossa terassilla ja minä ihmettelen et miks mulla on matkakassissa koko kässypussi kaikkine keskeneräisineen, kolmet pikkarit ja kolme paria villasukkia mut ei sadevaatteita! Verkko pitäis mennä nostamaan, koska päätin perjantaina et sunnuntaina syödään kalaa... Jos verkossa ei oo kaloja niin voimme tulkita kalaruuaksi myös hernesopan (jota syötiin eilenkin).

2X-sukkien lomassa olen ylittänyt itseni paikkamalla kolme paria omia mökkisukkiani. Mitään taideparsintaa en osaa, mut onhan ne ehjät... Virkkailin taas pyöreitä lättyjä suurten reikien peitoksi.
Pari viikkoa sitten löysin mökin kaapista "ranskanperunakoneen". En muista onko sitä koskaan käytetty, mut otin sen kaupunkiin, koska Karvis on taas tehnyt yhden pöljästäkin pöljemmän hankinnan: rasvakeittimen. Kokeiltiin viime viikonloppuna bataattiranskiksia. Hyviähän niistä tuli mut ei niitä joka kuukaus viitteis syödä. Eikä se "konekaan" toiminut kovin hyvin.
Mut tämä allaoleva "kone" on ihan paras! Vatkaimen lisäks muita kodinkoneita ei tarvitakaan. Nyt on Karvislandiassakin tällainen:
Nyt lähdetään hakemaan merestä se päivän ruoka. Vaikka olenkin makea tyyppi niin en sentään sokerista. Ja jos pieni sade ei kiusaa joutsenia niin ei kai meitäkään!
Mukavaa sunnuntaita! Jos sielläkin sataa niin ajankuluksi voit kurkata meidän puodin facekilpailua.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

FB-Kuvakilpailua ja salomonin solmua

Viikon käsityönäyttelykierrosten aikana on monesti tullut mieleen et olis kivaa nähdä mitä meidän puodista ostetuista langoista onkaan syntynyt. Onhan meillä joskus tilaisuus nähdä valmiitakin, mutta usein me vaan kuullaan juttuja.

Tänään perjantaina vietetään kansainvälistä Vaatevallankumouspäivää. Mikä olisikaan kestävämänpää ja ettisempää, kuin tehdä vaatteensa ihan itse. Osallistumme siis päivään teemalla ”I made my clothes”. Teemaan  liittyy pieni arvontakin, johon pääset tutustumaan Anjalinin Facesivuilla. Niitä voit tutkailla (ja osallistuakin) vaikket olisi itse facessa. Tykkäämiseen tarvitaan kyl se rekisteröinti.

Pari viikkoa sitten meillä oli teetee virkkausteemaviikko. Joka päivä aloittelimme virkaten yhden tai kaksi työtä opetellen erilaisia virkkaustekniikoita. Virkkausviikon jälkeen keskeneräisiä on lojunut vähän siellä sun täällä. Arvatkaapa monta on koukuteltu valmiiksi? Yks.
Salomoninsolmuhuivi teetee alpakasta. Menekki 69 g, koukku 3 mm. Puodin takahuoneen hyllyssä oli yllättäen aika monta vajaata alpakkakerää  ja niistä lähdin koukuttelemaan. Vaikka en edelleen (ainakaan myönnä) tykkääväni virkkailusta niin salomoninsolmu on kuitenkin aika kivaa, nopeaa ja helppoa.

Salomonin solmuun liittyy yks aika hauskanen tarina. Olin just tavannu Karvisen kun ekan kerran kuulin salomonin solmusta. Mielestäni se oli tosi kaunista ja kun vielä kuulin et tekniikan nimi norjaksi on ”kärleks knyta” – rakkauden solmu – niin ajattelin ny teen ittelleni rakkaushuivin! Et jos vaiks… Tavasin ohjeita monesta paikasta mut ei kerta kaikkiaan auennut miten ne solmut syntyy. Olin jo luovuttamassa ja ajattelin et ”Se siit rakkaurest sit” kun puotiin tuli asiakas salomoninsolmuhuivi harteillaan. Hetken mietin, mut rohkaisin mieleni ja kysyin neuvoa… Siitä se sitten lähti.

Hapsut on huiveissa ihan näyttäviä ja kauniitakin, mutta käytössä ne aikaa myöden muuttuu suttuiseks. Siksipä virkkasin huivin reunaan pylväskaaria.


Pingotusvaiheessa tökkasin nuppineulalla sormeeni ikävästi. Huivi värjätyi kirkkaanpunaiseksi paristakin kohdasta. Aamulla huivin kuivuttua en enää löytänyt tahroja ollenkaan. Taitaa päteä alpakkaan sama sääntö ku villaan, joka ”puhdistaa itse itsensä”. Vaarallista hommaa tuo virkkuu, joten pysytellään taas puikoissa!


keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Käsitöitä näyttelyissä

Kulunut viikko on ollut omien kässyjen osalta luokkaa "saamaton". Kuitenkin kuvailisin viikkoa käsityörikkaaksi. Niin paljon ja niin kauniita, taidokkaita ja liikuttaviakin käsityöelämyksiä on viikkoon mahtunut.

Salon kansalaisopiston näyttelyihin osallistuin viime torstain rakenetamisvaiheen jälkeen pelkästään virtuaalisesti. Muistaakseni viime vuonna (vai edellis?) näyttely oli pelkästään netissä ja se herätti kovasti paheksuntaa. Onneksi näyttelyt toteutettiin tänä vuonna ihan oikeasti! Vaikka et olisikaan Facessa, niin voit käydä kurkkimassa vuoden aikana valmistuineita klikkaamalla TÄTÄ. Ei tarvii kirjauta (kuten ei myöskään meidän puodin sivuille) päästääkseen "käymään" näyttelyssä.

Pitkästä aikaa vietettiin viikonloppua Karvislandiassa. Olin viikolla (jälleen facessa) bongannut Värjärin puodin sivuilla maininnan Paimiossa Käsityömuseo Miilassa olevasta Evakkokäsitöiden näyttelystä. Miilaan on muutenkin ollut tarkoitus tutustua mut aina se vaan jää. Osaltaan syynä on se puolimatka ja pieni mutka töiden ja kodin välillä ja toisaalta aukioloajat. Nyt oli täydellinen tilaisuus tutustua sekä museoon että Karjalaisiin käsitöihin. Lauantaina töiden jälkeen Karvis jätti mut museolle ja pakeni itse ruokakauppaan... Vaikka siinä toispuol tietä olis ollu Sähkömuseo!

Halikkolainen Lyyli Tuomola (25.3.1920 - 27.1.2008) testamenttasi omaisuutensa pääosin Paimion kaupungille. Perinnön vastaanottamisen ehtona oli käsityömuseon perustaminen Paimioon, Lyyli Tuomolan suvun käsitöiden säilyttäminen ja esineistön näyttelytoiminta.  Käsityömuseo Millan taustasta voit lukea lisää klikkaamalla TÄTÄ.
Evakkokäsityönäyttelyn otsikko: "Kaikki mitä jaksoin kantaa" kertoo paljon. Karjalasta lähdettiin kiirellä. Ei ollut pahemmin aikaa pakkailla. Otettiin mukaan se mitä ehdittiin ja mitä jaksettiin kantaa. Käsitöitä tuli mukaan evakkokuormaan jos ne olivat omistajalleen erityisen arvokkaita tai ihan vahingossakin - joku kippo tai purnukka oli varmaan kääritty pöytäliinaan. Lähtiessä vielä ajateltiin tulla joskus takaisin.
Näitä huoneentauluja tehdään nykypäivänäkin.
Neulakinnasta ja takaosavirkkausta... Näitä mekin opeteltiin opiston kurssilla. Hienoa ettei perinnekäsityötekniikat unohdu!
Huomatkaa pikkulusikasta tehty virkkuukoukku. Näyttää ihan yhtä ergonomiselta kuin nykyiset. Milaan Evakkokäistöiden näyttey jatkuu toukokuun loppuun ja museo on avoinna to-su klo 12-16.

Ja näyttelyt jatkuu: Tänään alkoi Salossa Sinisessä talossa Etupistouniikki -niminen käsityönäyttely. Näyttelyssä on esillä Tuula Knifin etupistokirjontatöitä. Olen vieraillut Tuulan näytteyissä pari kertaa aikaisemminkin. Vuonna 2004 Meri-Karinassa Hirvensalossa ja vuonna 2003 Salossa.

Tänään sain taas tilaisuuden nähdä Tuulan etupistokirjontatöitä. En osaa sanoin kuvailla tunteita, joita käsityöt minussa herättivat. Niin taidokkaita ja kauniita!
Tässä Tuulan oma elämänpuu. Paljon on tapahtunut tämän jälkeen, sillä se on valmistunut yli 40 vuotta sitten.
Tämän kevään aikana valmistuineita. Tässä yhdistettynä perinteinen tekniikka ja nykytrendi eli kierrätys - taulujen raamit on tehty tietosanakirjojen kansista.
Elämänpuut kuvaavat elämän jatkuvuutta aina ylöspäin suuntautuvine kuvioineen. Jotkut oksat voivat olla alaspäin osoittaen surua, murhetta tai muita vaikeuksia. Lintukuviot tuovat iloa, lohdutusta ja onnea elämään. Yllä yksityiskohta Tuulan pojalleen tekemästä elämänpuusta.
Etupistokirjontaa on tavattu 1200- ja 1300-lukujen Egyptistä. Sieltä se levisi ainakin etelä- ja keski-Eurooppaan. Karjalaan vanhan rajan molemmin puolin se on ilmeisesti tullut itäistä tietä. Karjalassa ja joillain eristyksissä olleilla alueilla tekniikka on säilynyt, vaikka muualta se hävisi lähes kokonaan 1630-luvun jälkeen.

Kirjonnassa oikea ja nurja puoli ovat samanlaisia ja kuvio tulee suunnitella siten, ettei yhdenkään piston kohdalle tule kaksinkertaisa lankaa. Tuula suunnittelee kaikki työnsä itse ja jokainen teos on uniikki.
Näyttely on avoinna sunnuntaihin asti klo 12-17. Tuula on itse paikalla ja kertoo mielellään töistään, tekniikasta ja kirjonnan historiasta. Jokainen työ on tosiaan uniikki ja jokaiseen liittyy tarina. Olisin viihtynyt näyttelyssä vaikka koko päivän!

Tässä oma suosikkini "kirjankansitauluista" Näen tuossa nelilehtisiä - nehän tuovat onnea...
Myös luonnonlinnut ovat aina kiinnostaneet Tuulaa. Tässä vähän perinteistä poikkeavaa - silti etupistokirjontatekniikalla tehty.
Taiteilijan oma näyttelysuosikki on tässä:
Pellavakankaalle pellavalangalla.

Sininen talo on nähnyt monta vaihetta historiansa aikana. Itsellänikin on muistoja talosta. 80-luvulla talossa toimi Salon Kotiteollisuuskoulu. Nykyinen juhlatila oli täynnä kangaspuita ja lisäsiivessä minäkin opiskelin ompelun, kaavoittamisen ja erikoiskäsityötekniikoiden saloja.Nykyisin siivessä toimii Kudonta-asema. Sieltä me valmistuttiin jouluna 1987 - maan ensimmäiset artesaanit!

Ja aina opintotukipäivänä mentiin silloin torin varrella Horninkadulla sijaitsevalle Anjalinille...