perjantai 8. maaliskuuta 2024

Mosaiikkineuletta ja hassujutustelua

Neulereiveissä Neulefriikki Piiku opasti mua mosaiikkineuleeseen. Miten ihmeessä se tuntuikin alkuun hankalalta? Kivaa kuin mikä! Kolahtaa mulle, koska näyttää kirjoneuleelta, mutta ei oikeasti ole sitä.

Hitaataaltahan tuntuu ohuella langalla, mutta kun tehdään ensin kaksi kerrosta yhdellä värillä ja sit toiset kaksi toisella niin kyllähän se sujui. Loppujen lopuksi jopa koukutti!

Ihan kivan kokoinen huivi tuli, vaikka vaihdoin langan puolta ohuempaan.

Lankana tässä teetee Helmi ja puikot 4,0 mm Addin 80 cm Unicorni-pyöröt. Menekki 3 kerää mustaa pääväriä ja 2 kerää peessiä. Mullahan ei tosiaan puikoista ole pulaa, mutta sain kuitenkin perusteltua uusien yksisarvisten puikkojen testaamisen antamalla itselleni luvan ostaa vielä nämäkin.

Ja olihan kiva taas oppia uusi tekniikka!

Verkkovastaava Ida suostui mallinukeksi.

Reunojen I-cord -päättely ja viimeistely oli työläs mutta kaiken vaivan arvoinen:

Lankahan on maaliskuun tarjouslankana teeteeSHOPeissa. Vink vink... Myös Turun kässämessuilla ensi viikonloppunakin  helmeä mukana. Jos haluat varata omasi, niin voit tilata etukäteen verkosta ja noutaa messuilta, niin saat omat värit ja ilman toimituskuluja. Meidät löydät osastolta 74. Vanhassa tutussa nurkassa ollaan!

Ohje julkaistu Taitolehdessä 1/2024. Lankana ohjeessa paksumpi DK-vahvuinen.

Sit ne hassustelut... 

Maanantaina Reppuli sytytti mittaristoonsa jonkun mystisen häiriövalon. Tuli paniikki. Tiistaina kotimatkalla poikkesin Paimion jäteasemalla. Reppuliparka varmaan pelästyi tulleensa tiensä päähän. Kun käynnistin sen uudelleen niin valo oli sammunut! Palkitsin hänet Turkuun päästyäni hellästi harjattomalla pesulla. Kuka väittää ettei autoilla mukamas ole tunteita?

Vasta keskiviikkona kotimatkalla jälleen Paimion jäteaseman kohdalla kekkasin mistä Reppulin varoitusvalo kertoi: Se muistutti, että olen viikon verran kuskannut takaluukussa eestaas vaarallista ongelmajätettä. Kun jäte oli poissa niin varoitusvalokin sammui. Reppuli on oikea älyauto ❤

On kulunut 2 vuotta blogikissa Tassun lähdöstä kissojen taivaaseen. Ikävä on edelleen, ja alan inhimillistää autoa. Pitääkö olla huolissaan?

Ens viikko on täynnä kaikkea tapahtumaa. Tenttikin olis ja messut tulossa ja pari juttua, johon olen kai vahingossa vastannut et joo... Mut messuilla nähdään ens viikonloppna!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Naistenpäivähuivi nesomaanin talvilomaneuleena ja muita tapahtumia

Naistenpäivä lähestyy ja puotiin tulla putkahtelee kevään uusia lankoja lähes päivittäin. Ekana tuli SMC:n Ocean Drop. Lanka. joka sopii mainiosti siihen aikaan, kun villaa ei enää välttämättä tarvita, mutta jotain kuitenkin. Perinteinen naistenpäivähuivihan siitä...


Puikot 4,0 mm. Ja ihmekös, että oli hymy herkässä kun viimein kaikki seikkailut oli ohi, huivi valmiina ja olin turvallisesti takaisin puodissani...
Huivi oli mainio retkineule alkuviikon lukulomallani. Monen vuoden jälkeen jäätä oli niin paljon, että nesomaani uskaltautui jäätä pitkin saareen!

Tenttikirjaa lukiessa ja mökkiä lämmittäessä huivi oli mainio lukukutimus. Oppimisessa ja opiskelussa on montaa eri tapaa. Itse keskityn parhaiten kun käsillä on jotain tekemistä samalla kuin luen tai kuuntelen. Toki neule ei saa olla vaikea. Tässä ainaoikeassa kädet toimii ja mieli lepää.

Tietenkin olin innoissani, kun monivuotinen haaveeni mokkiviikonlopusta keskellä talvea itseni kanssa kahdestaan viimein toteutui. Moneen vuoteen ei jää ole ollut riittävän paksua. Tullessani sunnuntaiaamuna aikaisin sain ihanilta naapureiltani monta ämpärillistä saunavettä - oma kaivohan on jäässä eikä lunta enää ole niin paljon, että siitä voisi sulattaa.

Alun savusukelluksen jälkeen mökki alkoi pikkuhiljaa lämmetä. Eväänä ollut sienikeitto lämmitti sisuskaluja ja villaneuleet ulkoisesti.

Illalla saunan jälkeen vielä makkaraa takassa. Takkatuli kuivatti kosteutta ja lämmittikin.

Neulojan valotkin olivat taas tositoimissa. Ei kuitenkaan neulomisessa vaan apuna kun liukastellen jäässä ja rämpien lumessä piti pimeällä löytää huussiin:
Talvisaarimökkeijän suurinta haitekkiä on neulojan valot ja huussin styrox-isuin :) 

Pari viikkoa aikaisemmin lenkkeilin aurinkoisena sunnuntaina kotirannassani.

Tällainen talvisää oli haaveena myös lukulomalle vaan toisin kävi... Tiistaiaamuna aikaisin laitoin mökin takaisin talviunille. Pakkasin tavarat pulkkaan, aloin lukemaan ja odottamaan sumun hälvenemistä. Kirkastuihan se päivä maanatainakin! Eipä kirkastunut tiistaina ja pakko oli lähteä etsimään vastarantaa ennen pimeän tuloa. Jossain tuolla sen piti olla...

Sumu on tosiaan vaarallista ja arvaamatonta. Eksyttyäni ihan väärään paikkaan, mutta viimein löytäessäni Reppulin vastarannalta helpotus oli melkoinen!

Vaan kuinkas kävikään? 
Siinä sitten nökötin. Keskellä mäkeä. Ylös ei päässyt ja alas vaan liusuin holtittomasti kohti ojaa ja puuta... Pelastajat löytyivät Neulomakerhoystävien puolisoista <) Kiitos! Nyt muuten tiedän miten Reppuliin laitetaan hinauskoukku! Oppia ikä kaikki. Nolo loppu mainiolle lukulomalle. Jälkikäteen tällekin muistolle voi nauraa. ja olla kiitollinen ystävistä.

Viime viikot on olleet täynnä kaikkea muutakin kivaa. Yhtä juhlaa suorastaan. Ystävä tuli käymään. Pari päivää viettiin yhdessä tarinoiden ja herkutellen ja tietenkin neuloen... Käytiin myös Kakolassa mut päästiin karkuun!

 
Esittelukierros oli hieno ja mielenkiintoinen! Molemmat tykättiin. Kannattaa mennä.

Ystävätapaamisessa tärkeintä on perinteet. Oli sitten kesä tai talvi. Ollaan sitten kaupungissa, mökillä tai järven rannalla niin perinteinen skumppa-aamiainen on must.

Miten aika kuluukaan? Oma puotipuksu-urani täytti jo 22 vuotta. Ei yhtään tunnu siltä. Aika on kulunut huomaamatta. 22 vuotta sitten yhtenä helmikuisena torstaiaamuna oli Anjalinin "uuden kauppiaan" avajaiset. Silloin kuvittelin tietäväni jotain jostain. Nyt tiedän et joka päivä voi oppia jotain uutta. Tänä vuonna otettiin uusinta ja oli ihanaa saada myön silloin mukana ollet ja vuosien varrella tärkeimpänä kannustajani olleet vanhempani ja tietenkin Ida mukaan. Juhlistettiin syömällä puotin takahuoneessa pizzaa sormin.

Hiljaiseksi pistää. Ja kiitolliseksi. Oli upeaa kun sain kuulla monia juttuja asikkailta, jotka muistelivat Anjalinin lankakauppaa vuosikymmenien takaa - paljon ennen omaa kauppiasuraani. Ja monta uutta "omaakin" asiakkuutta on meille tullut. Puhumattakaan niistä muistoista, joita kertoivat ne nuoret, jotka olivat jo äidin tai isoäidin kanssa käyneet lankakaupassa jo lapsena ja jatkavansa perinnettä! Kiitos varsinkin verkkovastaava-Idalle! Ollaan perinteinen, mutta myös tulevaisuuden pikkuinen lankakauppa. Nyt voidaan jo odotella satavuotisbileitä vuonna 2026 lokakuulle!


Monta kässyä on aloitettu. Valmiista ei ole raportoitavaa. Sirdarin repalysta valmiina 23 palaa. Ei tietoa mitä niistä tulee, nutta Katian pingotussysteemi tuli kokeiltua,

Suuren kässälehden 1/24 ylhäältä alas palmikkoneuletta aloitin innoissani DMC:Eco Vita -langalla. Innostuin kuaniista pitsi/palmikko -mallista. Kerrankin jotain muuta kuin kirjoneuletta...  Ohjeesta puuttui yks mielestäni olennainen mitta. Kysyin sitä suunnittelijelta yks lauantai-ilta myöhään, Arvostan sitä, että vastaus tuli heti. Ei tosin kysymykseeni. Seuraavassa lehdessä oli korjaus ohjeeseen. Ei edeleenkään  vastannut kysymykseeni. Siispä purkuun menee kun löydän halukkaan purkajan.

Muutakin on toki ollut puikoilla. Varrettomat kirjosukat Pallaksesta koeneulomuksena. Niistä myöhemmin kunhan julkaistaan jossain. Ja maaliskuun tarjouslangalla neuloin mosaiikkineuletta. Se valmiina, mutta odottaa viimeistälyä.

Tulipas pitkä postaus ja seuraavaakin varmaan pitää odotella. Lähiviikot täynnä kivuuksia. Tärkeintä tietenkin Turun Kädentaitomessut. Niiden lisäksi olen varmaan vahingossa ja innoissani vastannut "Joo ilman muuta" myös pariin muuhun juttuun. ja sit se hemmetin tentti, jota varten pidin lukulomaa. Onneks. Ylläreitä on elämä täynnä! Ja lankaa!

lauantai 10. helmikuuta 2024

Kaulurille kaveriksi pipo ja lapaset

Peo 30-Palmikkokaulurimme herätti sen verran ihastusta, että päätettiinpä tehdä siitä kokomainen setti: Pipo ja lapaset samaan sarjaan!

Ida tikutteli lapaset ja minä koeneuloin ohjeen:

Puikot 3 ja 3½ ja menekki Arvier Silke Peo30-lankaa 88 grammaa.

Pipon kanssa ei mennyt ihan niin helposti. Purkaleesta purkaleeseen (samalla soi päässä Ismo Alangon Kriisistä kriisiin...). Eka versio yhdellä palmikolla otsikossa oli typerän näköinen. Toka versio viidellä mallikerralla tyrehtyi siihen, etten saanut päälaen kavennuksia menemään kauniisti. Kolmas versio oli täydellinen ja aloin kirjoittamaan ohjetta... 

Purkaleeksi meni vielä kerran! Valmiista myssystä kun en osannutkaan kirjoittaa ohjetta vaan piti kirjoittaa muistiin samaan aikaan kun neuloin.
Tältä "ohje" näytti vielä pari viikkoa sitten. En tosiaan voi kutsua itseäni suunnittelijaksi... Mulla on tapana tehdä joku neule ja jos tulee kiva, niin kirjoitan ohjeen. Ida sen sijaan suunnittelee ensin ja vasta sitten tekee. Onneksi me luetaan ja neulotaan oiko toistemme tuotokset ennekuin julkaistaan mitään. 

Pipon resorin neuloin Addin CraSy trio 4 mm bambuilla ja palmikko-osan 4½ mm 50 cm pyöröillä. Menekki 80 grammaa. Ohjeet siis molempiin saatavissa pyynnöstä lankatilauksen mukana. Koko settiin siis menee 7 kerää ihanaa Peo30 merinoa.

Alkuvuoden huima bloggausvauhti hiipui, koska viime viikkoina on ollut neulomusten ja tavallisten työpäivien  lisäksi kaikkea muuta kivaa. On ollut Neulomakerhoa, kirjapiiriä, novellikoukkua, Kansalaisopiston neuleklubikin alkoi ja vähän opintojakin olen yritellyt. Viikolla tavattiin Matildan kesäkaupan Popup-porukalla Musinessa ja suunniteltiin jo tulevaa kesää. 

Viime viikonloppuna vielä Neulereivit! Kun kerroin osallistuvani reiveihin, niin sain osakseni kulmien kohottelua ja outoja katseita... Tarkistin et mihin olenkaan menossa ja kaikentietävä netti kertoi reivien olevan "konemusiikkipainoitteinen tanssitapahtuma." Uups! 

Tosiasiassa neulereiveissä tuftattiin, joogattiin, neulottiin, virkattiin, juteltiin ja syötiin. Hirmu kivaa oli ja opin paljon uusia asioita!

Tuftausta
Mosaiikkineuletta
Välillä rentouduin virkkaamalla ruutuja Sirdarin Replaystä 

Italialainen aloituskin tuli kokeiltua - sitä tosin pitää vielä vähän treenata... Reiveistä lisää voi lukea Kakskertaseuran sivuilta KLIK!

Pari viikkoa sitten yhtenä sunnuntaiaamuna käväisin ottamassa kuvan sielunmaisemasta:
Olin jo aikaisemmin saanut tiedon, että jää on kolmekymmentäsenttistä ja sain mökkinaapureilta lainaksi liukuesteet ja naskalit. Lisänä oli pelastusliivit, kävelysauvat ja repussa kuumaa kaakaota ja eväsleipää. Heti seuraavana maanataina kävin ostamassa ihan omat turvakkeet. Jos vaikka toisenkin kerran... Moneen vuoteen ei ole ollut asiaa jäälle. 

Onni on kunnon pakkaset!

sunnuntai 14. tammikuuta 2024

Hittipipo Norosta, palmikkokauluri vol2 ja ystävyysjuhlat

Somessa ja puodissakin vilahdellut Hittipipo on kummitellut mielessäni jo pitkään. Mutta kun se on virkattu... Mietin pitkään mitä Noro Kureyonista tekisin malliksi puotiin ja päätin viimein kokeilla virkkausta:

Jonnan koukkujen sivulta löysin ohjeen. Ekasta versiosta tuli purkale. Liikaa silmukoita. Tässä vain 50 kjs ja koukku 4½. Menekki Noro Kureyonia 2 kerää ja puolipylväillä koukuttelin. Ja mikä olisikaan pipo ilman tupsua?

Olin innoissani Norolangoista viime vuoden toukokuussa, kun kuulin niitä taas olevan saatavilla kotimaasta. Tilasinkin ja tuleehan niitä, mutta yks väri silloin ja toinen tällöin. Hyvää kannatta odottaa vai kui?

Idan palmikkokauluri tyhjensi hetkeksi aikaa puodin PEO30- hyllyn. Nyt on saatu täydennystä. Itsekin ajattelin et näitä pitisi tehdä jokaqisessa värissä. Kiva malli ja ainakin ittelleni teen vielä yhden. Sit äiti pyysi tekemään itselleen... Mustan. Höh. Viikolla Salon Seudun Kädentaitajien Keskeneräisiin kässyihin ajattelin tätä, mutta Mufiinassa valot oli sen verran hämärät, että päädyin aakkostamaan jäsenkortteja. Niitä nyt noudettavissa puodista jos jäsenmaksu on maksettuna.
Siispä palmikkokauluri vol2. Menekki 3 kerää ja puikkoina 4mm Crasy Triot. Ensin kaulus yhdestä kerästä, etukappale toisesta ja alun kolmatta ja sit takakappaleetta niin paljon, ku lankaa riitti.

Alkuvuoden pyhät ja muut häppeningit on ohitettu kivoissa merkeissä. Noropipon koukuttelun lomassa aterioitiin äidin, veljen ja kälyn kanssa näissä maisemissa:

Pari päivää puodissa ja taas elämä oli yhtä juhlaa! Ystävyyttä 51 vuotta:

Naanatalin kylpylässä. Tässä jo matkalla iltasyömingeihin. Tätä ennen kuntosalia, virtuaalivalmentajien Tommi ja Varpu ohjaamaa vesijumppaa ja lillittelyä tähtitaivaan alla ulkoaltaassa ja lämpimissä poreissa. Puhumattakaan skumpasta, punkusta, juustoista, kekseistä ja lapsuusajan karkeista! Tämän ihanuuden saimme lahjaksi vuosi sitten Näissä "bileissä".


Ilta päättyi hotellihuoneessa nauraen niin et varmaan sata vuotta saatiin ikää lisää! Ravintolan henkilökunnan piti saattaa meidät takaisin huoneesemme. Ei siks et oltais juotu liikaa vaan siks ettei juotui tarpeeks nopeasti! Onko kyseessä keski-iän kriisi? Ollanko me tultu vanhoiksi? No ei sentäs!

Eilen ilahduin siitä, että mulla on lihaksia... Nyt iloitsen siitä, että alan toipua. Seuraava kuntosaliharkka pikkkasen  vähemmillä painoilla ja toistoilla.

Vielä aamusella otin viimeiset virtuaalivesijumpat ja pulahduksen räntäsatieseen ulkoaltaaseen. 

Sen jälkeen toinen meistä sai uuden nassun ja minä uudet tassut. Näillä mennään kohti arkea!

Kotimatkalla rokattiin vielä meidän biisin tahdeissa Dynastia

Elämäntilanteet tulee ja menee. Tosi ystävä on ja pysyyy. Kiitos Ellu ystäväni 💖 ja vanhemmat, jotka muutti meidät Uittamon Jalustinkadulle vuonna 1973. Ilman teit ei olis meit!


lauantai 6. tammikuuta 2024

Kutittamaton palmikkokauluri merinovillasta

Kauluri on kätevä ja kiva asuste. Ida ideoi syksyllä kivan mallin. Ideasta valmiiksi meni tovi ja pientä patisteluakin tarvittiin, mutta hyvää kannatti odotta! Valmista tuli pikkuisen ennen joulua:

Kauluri oli kaunis, toimiva ja herätti puodissa poikenneissa ihastusta. Lankana on Arvier Silke Peo30. Peo on just passeli pipoihin ja kaulureihin, koska se ei yhtään pistele! 50 gramman kerässä on 100 metriä merinoa ja se on tämän sesongin ylivoimaisesti suosituin lankamme!

Ohjeen sain koeneulottavaksi ja joulunpyhinä testineuloin omani:

Lankaa kului tasan 3 kerää, puikoilla 4. Kauluksen tein Crasy Trio -puikoilla ja jatkoin 60 cm KnitPro pyöröillä. Malli on mielestäni nerokas: Olan resori saa kaulurin istumaan kivasti ja lämmittä myös hartiat. Ohjeen saat pyydettäessä lankojen mukana puodistamme tai verkosta kun mainitset sen tilauksen lisätiedoissa.


Ja tässä vielä me molemmat suut messingillä omissa kaulureissamme:

Kaulurin 300 metriä meni vielä viime vuoden puolimaratoniin, kuten myös nämä jämälanka-tillisikivisukat:
Lanka Regian Alpaca Soft, puikot 3,25 mm Zingit. Sukat päätyivät lämmittämään neuleystävän varpaita.

Tämän vuoden lankatilaston avasi uudenvuodenaaton pikkukässyn huikeat 19 grammaa Katian Alpaquinaa ja puikot 2½ 15 cm sukkikset:
Nämäkin jämistelyä pikkupuserosta, jonka tikuttelin viime kuussa.

Uudenvuoden lupauksia en tehnyt. Perinteinen uudenvuoden ensimmäinen aamupunnitus oli sekä huono ett hyvä uutinen: En oo laihtunut yhtään, mut en myöskään lihonnut! Opiskelukin on alkanut sujua. Ekasta tentistä tuli ykkönen (läpi meni siis), toisesta kakkonen ja kolmannesta jo kolmonen! Tarkoittaako tämä sitä, että opin pikkuhiljaa opiskelemaan? Tosin tämän kuukauden kaikki kivat jutut saattaa hiukan häiritä tätä harrastusta...

Tänään on viimeinen pyhäpäivä pitkiin aikoihin. Aamulla siivoilin huushollista kaikki jouluvalot sun muun ryjän pois. Kukkia ihailen vielä auringonpaisteessa:

Ihanaa kun on talvi ja pakkasta!