keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Villa = tekninen tekstiili



Vaiks me Karvisen kanssa ollaan aika lailla erilaisia ni me jaetaan iso määrä hulluutta keskenämme. Yks niist on mökkihöperyys. Saareen pitää mennä jos vaan tilaisuus on ja vaikka sielunmaisema olisi ankean harmaa niinku viime viikonloppuna:
Talven jälkeen mökillä on tietty kauheesti kaikkea tekemistä, ensimmäinen juttu tietenkin siivoilu. Mut kun kaikki on kosteaa ja kylmää ni tarvittais sellainen keli, et kaiken mökistä irti lähtevän sais ulos aurinkoon ja tuuleen kuivumaan. Ei viime viikonlopun keleillä. 

Saunan siivous ei vaadi muuta kuin puita ja vähän jääkylmästä lämpimämänpää vettä (ja kloritee vaik Martat sanois asiasta mitä). Talven jäljiltä jääkylmä saunan betonilattia ja keski-ikäisen krämpät ei oo kovin hyvä yhdistelmä. Niinpä puin jalkaani vanhat, kunnolla huopuneet villasukat! Ne jalassa sain ihan hyvin kuurattua lattiankin! JOS ette vielä tiedä niin villa kastuessaan tuottaa lämpöä.

Mikä onkaan ihanampaa, ku mökkisaunan löyly ja palavien puiden räiske pesässä? Siinä tilanteessa nautitaan eikä sanoja tarvita! Vaan – just silloin kun ensimmäinen kauhallinen löylyvettä sihahtaa kiukaan kuumille kiville niin tavallisesti varsin vähäpuheinen Karvis avaa sanaisen arkkunsa! 

Vuosien varrella ollaan lukuisat kerrat suunniteltu ponttonilaiturin kiinnityksiä ja laskettu montako kilowattituntia enemmän lämpöenergiaa tarvitaan kiuaskivien lämmittämiseen jos kiukaalle heitetään kaivokylmää vettä patalämpimän sijaan! Tästä asiasta ei päästä yksimielisyyteen ikinä, koska eniten minua kiinnostaa montako kuutiota enemmän puita se vaatii. Siitä päästäänki siihen, että koivun ja männyn ominaislämpökapasiteetti on erilainen puhumattakaan kuusipuusta jne… Ja JOS saunan lämpö ei riitä niin keskustelun tässä vaiheessa olen SISÄISESTI niin kuumana et uimaan pitää päästä! Karvis on kyl jo paennut lauteilta – oli se löylyvesi sit miten kylmää tai lämmintä ja kiuas millä puilla lämmitetty niin kiukuspäissäni olen varmasti paiskonut tarpeeksi löylyä poistaakseni teknikon lauteilta!
Seuraava yhteinen hulluutemme on se uimaan meno. Tänä talvena ei sentäs avantoa tarvittu mut on se merivesi vieläkin KYLMÄÄ. Mereen meneminen on aina yhtä KAMALAN IHANAA. Karvis tulee uimaan, mutta sillä jalanpohjat ja kämmenet palelee niin et sattuu. Neopreenitossut auttaa vähän. Karvisen viime viikonlopun uimapuku näytti tältä:
Tossujen alle oli puettu vanhat Austerman Stepistä tehdyt villasukat ja uima-asu kuulemma toimi! Jalanpohjat kesti uimisen paremmin kuin ennen. Tekstiili-inssinä tiedän olevan niin, että villa tosiaan kastuessaan tuottaa lämpöä (se liittyy jotenkin kemiaan ja villakuidun rikkisidosten aukeamiseen) mut sitä on ollut vaikeaa todistaa Karviselle. Nyt se uskoo!
Ja kerrankin minäkin innostuin puhelemaan saunan lauteilla! Yhdessä mietittiin erilaisia markkinakohteita ”tekniselle” tekstiilille eli lampaanvillalle… Merimiehet tän tietää kokemuksesta mut kaikki muut! Miks ihmeessä pitää kehitellä ”teknisiä” tekokuituja kun luonnonmateriaalit on itsestään toimivia? Esim villa on luonnostaan paloturvallinen kuitu. Se syttyy huonosti ja sammuu itsestään jos olosuhteet on ookoo.

Päivän tekniikkaosuus on ohi ja loppu on pelkkää mökkihöperyyttä.
Sunnuntaina herättiin sateeseen. Pitkästä aikaa ulkokissan elämästä nauttiva Tassu kökötti myrtyneenä terassin tuolilla ja katsoi syyttävästi. Ihaku sade olis ollu mun vika! 

Sateen loputtua mentiin nostamaan verkko. Sekin on yks jaettu hulluutemme. Meillä on aina sekä lasku- että nostovaiheessa about kolmas maailmansota meneillään ja silti vaan yritetään kalastaa! Tassulle ahvenia ja jos hyvin käy ni itsellemmekin. Taas tuli muistutus siitä miks minä aina lasken verkon ja Karvis nostaa:
ÄLLÖTTÄVÄ matikka luikerteli verkossa ku joku käärme! Hyi olkoon. JOS mä olisin ollu verkkoa nostamassa niin sinne olis jääny mereen – sekä made että reikäinen verkkomme. Se on kamalampi ku iso hauki! Matikkaa kehutaan hyväksi kalaksi mut mä en tuohon suostuisi koskemaan. Varmaan juutuubista löytyis hyviä nylkemisohjeitakin mut ei. Hetken mietin et jos vaikka vietäis kala kannellisessa ämpärissä mentereelle mut kun se ei äidillekään kelvannut niin päästettiin kasvamaan: 
Tiedän kyl et kalannahkakurssilla oleva Ida-Maria oli tosi pettynyt kuullessaan hyvä ”materiaalin” hukkaamisesta… 

Saatiin sentään Tassullekin seitsemän pientä ahventa:
Harmaa päivä meni mökin kaappeja siivoillen. Viime vuonna se jäi sattuneista syistä väliin kokonaan…

Välillä aurinkokin vähän pilkahteli ja kuunnellessani Lasse Mårtenssonin Kampelavalssia tuli ihan pakottava tarve ihan vähän puhallella saippuakuplia:
Ylläni muuten maailman paras tekninen vaate – vanha mökkivillapaitani, joka on juuri sopivasti huopunut sekä sateen- että tuulenpitäväksi! 

Illalla teknissaunottiin vielä ja grillattiin hyvät pihvit, joissa oli mielenkiintoisen liekehtivä marinadi:
Ja kuten melkein aina sateisen mökkiviikonlopun jälkeen sunnuntai-iltana laiturilta katsottiin Airiston suuntaan kun siellä taivaanrannassa näkyi olevan arkipäivän aurinko jo tulossa…
Villaisaa Pääsiäistä ja varsinkin LANKALAUANTAITA!

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Virkattu pikkulaukku Gaalasta

Niin sitä vielä loppuviikolla uhosin et ens viikolla neulotaan! Kuis kävikään? Virkkausta pukkaa!
Gaalalangan juhlaviikon pikkulaukun piti tulla valmiiksi jo viikonloppuna, mutta virkkaaminen on tunnetusti meikäläiselle hankalaa ja vastenmielistä puuhaa ja mökillä on tähän aikaan vuodesta muutakin tekemistä...

Lankana teetee Gaala ja Almina, koukku 3 mm Knit Pro Soft Grip (ja myöhemmin 2,5 mm tavallinen ikivanha Aero). Gaalaa kului 40 g ja Alminaa 15g. Laukkuun mahtuu mukavasti puhelin, luottokortti ja huulipuna ja ei kun menoks kesäjuhliin!

Ohjeessa laukku on hienostuneen valkoisista langoista tehty. Minä kun olen sekä käytännöllinen että sottapytty ni päädyin toisenlaiseen väritykseen. Ja nuukakin olen (ku ei muka lankaa ole tarpeeksi) ja Olivia-bolerosta oli jäljellä melkein kokonaiset kerät molempia lankoja...
Neuleohjeista yleensä selviän, mutta virkkausohjeet tuottaa välillä tuskaa. Jos ohjeessa lukee, et "Virkkaa 6 kjs, tee ps koukusta laskien 4. kjs:aan" ni mihin silmukkaan se piilosilmukka sit pitää tehdä??? Onko se koukulla oleva (mun mielestä kuudes) silmukka ykkönen vai nolla???? Onneksi apu löytyi nopeasti mallin suunnittelijalta Pitsi&Palmikon Anulta. Kiitos!

Siis se koukulla oleva on nolla!

Ja kun olen kauhean aikaansaava ja fiksu ihminen, niin teen aina monta asiaa yhdellä kertaa. Esim eilisiltana furminoin kissaa JA välillä virkkasin. Samalla sohvalla sulassa sovussa minä, Herra Hassu Tassu Kissanen ja VALKOINEN virkkauslanka! Huonostihan siinä kävi:

Se EI ole likaa. Ne on Tassunturkkia... Aamulla virkkasin sit uuden läpän. hyvä niin. Ekas läpäs oli muutenkin "vähän" liikaa pylväitä ja koukunkin vaihdoin pienemmäks.
Gaala-juhlaviikko huipentuu Anjalinilla perinteisesti LANKALAUANTAIHIN! Pysykäähän kuulolla...

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Paljettibaskeri

Tällä viikolla kaikissa teetee SHOP -liikkeissä vietetään "Käsityön juhlaa" -teemaviikkoa. Samalla juhlistetaan Tekstiiliteollisuus Oy:n 80-vuotista taivalta helsinkiläisestä tekstiilitehtaasta porvoolaiseksi käsityölankojen ja- tarvikkeiden maahantuojaksi. Viime vuonna teetee-langoille, -lehdelle ja neulemalleille myönnetty Design from Finland –tunnuksen käyttöoikeus!

Juhlalankana on teetee Gaala, josta neuloin viime viikolla baskerin:

Aloin neulomisen päälaelta nelosen Knit Picks -sukkapuikoilla ja kun silmukoita oli riittävästi niin jatkoin pyöröillä. Lanka on uskomattoman riittoisaa - tänän baskeriin riitti vajaa kerä, menekki vain 45g. Kiva asuste tähän vuodenaikaan kun villa alkaa olla liian lämmintä, mut joku päähine silti tarpeen.

Vaikka en kauheasti tykkää blingbling-langoista niin tässä langassa paljetteja ei ole liikaa ja ne on kivan pieniä ja suht samanvärisiä kuin pohjalanka. Kerässä on 155 m ja materiaali 85% puuvillaa, 12% polyesteriä ja 3% paljetteja. Aikaisemmin neuloin samasta langasta pikkutytön boleron ja tällä hetkellä virkkaan mainosjulisteen pikkulaukkua. Boleron kuvan ja muut gaalavärit löytyy täältä. Boleron ohje ja muutama muukin löytyy verkkolehdestä ja baskerin sekä pikkulaukun ohjeen saa (tällä viikolla tarjoushintaisen) gaala-lankojen mukana puodista (myös verkkokaupastamme).

Meillä viikko huipentuu lankalauantaina - perinteiden mukaisesti ;-)

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Bambutiskirätit, paluu arkeen ja Anjalinin verkkokauppaa



Kerrankin meikäläinen on ihan sanaton. En osaa muuta kuin kiittää kaikista ihanista kommenteista edelliseen kirjontapostaukseeni. Vaikka omasta mielestäni liina on saavutus ja aika nättikin niin ei se nyt niin ihmeellinen ole – tosin tässä blogissa jotain ihan uutta. Vaikka kirjotut kukat on kauniita niin luonnossa monin verroin kauniimpia, joten tässä kiitoskukkaset teille kaikille:
Viime lauantaina löysin kevään ensimmäiset sinivuokot kotimatkalla Uittamon Lavan parkkipaikan viereltä.

Paluu arkeen kevään kaikkien juttujen jälkeen on ollut…hidasta. Neulomuksia ei ole syntynyt muuta kuin muutama tiskirätti:
Mut onhan sekin tosi tärkeä juttu. Raitarätti jämäbambuista ja valkoinen teeteen Bambu&Kumppanista. 

Messujen jälkeinen viikko meni ihan vaan toipumiseen. Viime viikolla oli räteille käyttöä, kun kevätaurinko paistoi ja paljasti kodin talvenjälkeisen surkean ilmeen. Siivoilu auttoi vähän kurjaan mielentilaan varsinkin kun Rypäleen pakoputkikin oli poikki. Nyt ollaan voiton puolella siivoilussa ja pakoputkikin ehjättynä.

Kun kevät näyttäytyy niin lankakauppiaiden on aika alkaa miettiä jo ensi syksyä ja jopa seuraavaa kevättä! Sitä varten keräännyttiin viime sunnuntaina Porvooseen:
Kiitos kivasta matkaseurasta Käsityö-Elisan Mariann ja Maria ja kaikille muille Shoppikolleegoille ympäri maan. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ja suunnitella tulevia! Melkein jo alan odotella syksyä…

Toki olen ylpeä omasta kirjontaliinastani, mutta onhan se aika vaatimaton verrattuna muiden kässyihin. Tänä vuonna Salon Kansalaisopiston kevätnäyttely järjestetään (säästösyistä?) virtuaalisesti. Eri toimipisteiden käsitöitä voi käydä ihailemassa Facebookin Salon Kansalaisopisto Kädentaidot –sivulla. Facebookissa ei tarvi olla eikä kirjautua sisään ja silti voi käydä katselemassa kuvia. Livenäyttelyitäkin on ja mm. Piritassa on sunnuntauna avoimet ovet ja myös ensi syksyn Kansallispukukurssin infotilaisuus. Kannattaa mennä.

Puodissa ollaan pikkuhiljaa pakattu villoja takahuoneen puolelle ja annettu tilaa kesälangoille.  Minä olen huseerannut livepuodin puolella ja Ida-Maria on aamusta iltaan touhunnut Anjalinin verkkokaupan kanssa. Käykääpä sielläkin ja tilatkaapa uutiskirje! Toki ihan fyysisiäkin tuotteita sopii tilata ja kesäkuun loppuun asti postipakettikin on tosi halpa.

Piiku ilmoitti heti verkkokaupasta kuultuaan et kyl hän vois sieltä tilata, mut kun langat on ennenkin tulleet Turkuun valoituksetta niin ei suostu. Ei hätää - tuotteiden nouto ilman toimituskuluja onnistuu Turustakin kun valitset toimitustavaksi ”Nouto kauppiaan toimipisteestä” ja lisätietoihin et Turusta. Sitten sovitaan treffit johonkin. Aikana ennen verkkokauppaa usein olen kuskannut lankaa Majakkarannan S-kaupan pihalle… Mitäpä sitä hyvää ja toimivaa systeemiä muuttamaan!

Moni ajattelee et olis kivaa olla lankakaupassa töissä. Sais vaan neuloa päivät pitkät. Todellisuus on aika toisenlaista – meillä on viime kuukaudet vietetty aika tiiviisti tietokonetta näpytellen. Mut ens viikolla meillä pidetään tietsikkapaasto ja NEULOTAAN!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kirjottu liina



Voi että jostain pienestä asiasta voikin olla iloinen!

Tullessani tänä iltana kotiin näin Facebookissa SalonKansalaisopiston Kädentaito-sivulla oman liinani kuvan:
Kirjonta on mulle ollut pitkään paha kynnysjuttu. Puikot pysyy hyppysissä ja nykyään koukkukin, mutta neula, lanka ja pellavakangas on kauhistus! Alkuvuodesta saman päivän aikana piirsin asiakkaalle isoa joululiinaa ja samaan aikaan puotiin poikkesi toinen asiakas, joka pyysi kirjomaan nimen kastemekkoon...

Siltä seisomalta laitoin viestiä Salon Kansalaisopiston Mirja Rautiaiselle, jotta jos jollain päiväkurssilla olisi tilaa niin täällä olisi yksi epätoivoinen kirjontaopin tarpeessa oleva! Ja löytyihän jälki-ilmoittautujalle paikka – tiistaiaamun Erikoiskäsityötekniikat –ryhmästä.
Tästä lähdettiin. Eka kerta jännitti kamalasti. Tiesin ryhmässä olevan monta tuttua asiakasta ja vähän nolotti myöntää oma osaamattomuus.

Mukavasti mut otettiin vastaan ryhmässä, jossa moni on käynyt jo vuosikausia. 
Pienillä varsipistoilla aloitin ja vähitellen etenin vaikeampaan. Open kommentti et mun ruusu näytti ”lupaavalta” sai yhtenä tiistaiaamuna pistelemään vauhdilla eteenpäin. Kurssin päättyessä ope sanoi mun ruusun näyttävän seepralta… Päätin tehdä ensin kaikki muut kuviot ja viimeeksi ne pahuksen ruusut!
Minä, joka en ole tippaakaan taiteellinen, sain paineita kaikenlaisista asioista – kuten siitä, että ope vertasi häivepistoja posliininmaalaukseen… Vaan pikkuhiljaa taito ja rohkeus langan ja neulan kanssa ”maalaailuun” kasvoi. Uuden oppiminen on kivaa!

Monta hyvää vinkkiä sain matkan varrella – mm sen, että piirrettyyn liinaan kannattaa lyijykynällä luonnostella pistojen suuntaa – sinnehän ne jää kirjonnan alle ja helpottaa tosi paljon työtä.

Tein ”kotiläksyni” yleensä sunnuntaiaamuisin. Ihan rauhassa ja päivänvalossa. Messuviikonlopun jälkeen oli nolo mennä kurssille kun työ ei ollut edistynyt yhtään! 
Mökkikauden avajaisviikonlopun sunnuntaiaamukin meni kirjaillen viimeisetkin vihreät osat ja maanatai-iltana tartuin viimein härkää sarvista ruusujen muodossa. 

Viime tiistain kurssille jäi pelkästään lankojen päättelyä ja reunojen kääntäminen ja silitys:
Ja arvatkaas kuka on tosi ylpeä saavutuksestaan?
Äidille laitoin sähköpostilla kuvaa liinastani. Äidinäiti on ollut taitava käsityön tekijä. Häntä en ole koskaan tavannut ja Äiti oli murheissaan ettei Mummi voinut nähdä tyttärentyttären liinaa. Minäkin hetken kunnes totesin et mummi varmaan pilven reunalta katselee et vaikka tämä ei ole täydellinen niin yritystä on!

Koska kurssin nimi on ”Erikoiskäsityötekniikat”, niin siellä tehdään tosi monenlaisia töitä. On hardangeria, neuletta, kinnasneulatekniikkaa, klipsuvirkkausta, tilkkutöitä ja vaikka mitä! Toinen toistaan hienompia töitä sain ihailla kevään aikana. Yhdessä opettelimme neulahuovutusta. Oma ”tipuseni” oli "Karjalan Käki":

Materiaalina piippurassia, huovusvillaa sekä hahtuvalankaa ja työkaluina huovutusneula ja virkkuukoukku.

Tässä oma käkeni muiden mukana Kansalaisopiston vitriinissä näytillä:

Kiitos hyvästä opetuksesta Ope-Mirjalle, tiistaiaamujen "opintovapaista" Ida-Marialle ja kannustuksesta kaikille kivoille ”luokkakavereille”! 

Tiistaiaamuna on edessä päättäjäiset. Pääsenköhän luokaltani?

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Mökkikausi avattu vai mystisesti vaeltava kurkku?



Viime perjantaina laskettiin vene. Ajettiin samalla saareen tsekkaamaan et kaikki on ookoo. Ja olihan.
Lauantaina töiden jälkeen siis… Kissa koppaan, runsaat eväät (=hernesoppapurkki ja makkarapaketti) kassiin ja menoksi!

Tulet hellan pesään, kaivon jääkimpale paloiksi rautakangella ja saunan pataan vettä lämpeämään. Sitten se kauden aloituksen kenkuin juttu, eli huussin tyhjennys. Homma sujui rutiinilla, eikä ruodastakaan tarvinnut välittää kun Karvis kaivoi makkikuopan valmiiksi jo syksyllä! Joskus hänen ”nerokkaat” keksintönsä on oikeasti toimivia…
Mökin ja saunan lämpenemistä odotellessa yritin vähän kulottaa. Viime vuonnahan haravointi jäi sattuneista syistä vähän vähemmälle, joten ajattelin tänä vuonna vähän petrata tilannetta. No – eihän se märkä heinä palanut ja ehkä on hyvä niin. Sytykepaloja en aio tänä vuonna tehdä ja muutenkin yritän hötkyillä vähän vähemmän. Ei kai se mökki minnekään karkaa vaikka lähtö olis esim. 10 min myöhemmin… Vartissa voi sit jo hermot mennäkin.
Ennen saunaa ilta-auringossa laskettiin vielä verkko. Ja tietenkin talviturkit heitettiin! Saunan jälkeen takassa paistettu makkara maistui ja sen jälkeen uni. Äänekäs mukamas… En myönnä kuorsaavani vaikka älyttömän puhelimen äänitys toista väittää.

Aamuaikaisella nousin nauttimaan aamukahvista ja kirjontakurssin ”kotiläksyistä”. Aamupissillä törmäsin kummajaiseen: Vessan rappusilla oli kokonainen kurkku! Ilman silmälaseja tiirailin et onko se meidän kurkku – hintalapussa näin kookaupan mut en tiennyt mikä kookauppa. Miten ihmeessä kurkku on joutunut pihan perälle vessan rappusille??? Mielessä liikkui et joku on yön aikana pöllinyt kylmälaukun ja meidän jäljellä olevat kaks makkaraa, mut huomannut vessan kohdalla et ei ole mikään viherpipertäjä jä jättäny kurkun siihen… Lopulta mystisesti vaeltavalle kurkulle löytyi (järkevähkö?) selitys ja muutkin sapuskat oli tallella. Hyvät naurut saatiin.
Päivä kului haravoiden ja laituria kesäasentoon laitellen. Tassu auttoi vuorotellen meitä molempia.
Tassun turnauskestävyys oli sitä luokkaa, että keskellä päivää se piti kantaa ulos – oli jo alta vuorokauden päiväunilla sisällä! Ja kerrankin päästiin lähtemään ajoissa kaupunkiin kun katti löytyi ihan helposti ja suostui sisälle.
Ennen viikonloppua olin aika poikki kaikista viime viikkojen hässäköistä. Ensmäistä kertaa ikinä oli sellainen olo et en olis halunnu lähteä saareen. Messut ja verkkokaupat ja kaikki muu vei takin aika tyhjäksi. Siispä päätin jättää tietsikan kokonaan pois matkasta ja pitää oikeata vapaapäivää kokonaisen vuorokauden. Ja hyvää teki!

Sunnuntain pyhälounas koostui siitä, mitä sattui olemaan eväskassissa jäljellä. Grillikausi avattiin ja kuten iloinen ruokakin kertoo... Mukava ja rentouttava viikonloppu oli!

Yks harmi oli Tassulla…Kalasaaliina oli yks vaivane affena! 
Se katettiin pöydälle kotiin tultua ja se katosi parempaan suuhun alta aikayksikön!
Onneksi pappan kalasaalis oli vähän parempi ja maanantaina minä sain ikkunanpesukoneen ja Tassu siikaa. Kädestä syötettynä…