maanantai 24. marraskuuta 2014

Kotoilua



Mul on viime aikoina ollu kamala koti-ikävä. Se varmaan kuulostaa hiukan hassulta ku käynhän mä kotona melkein joka päivä. Ainakin nukkumassa. Koti-ikävän yks syy on toi armoton mökkihöperyys. Heti ku jäät sulaa ni mökille on pakko päästä ja siellä sit käydään viikonloputkin niin pitkään ku vähänkään valoisalla aikaa pääsee kulkemaan. Eli jotain seittemän kuukautta. Jossain vaiheessa (sit ku ollaan töissä kuus päivää viikossa) alkaa tuntua siltä, et olis jokus tosi kivaa olla kotosalla. Ihan vaan olla. Ilman mitään menoja. Ittensä kanssa. Touhuta jotain pientä.

Viime viikonloppu oli kotoilun aikaa. Toki oli muutama suunnitelma, mutta ei niin tähdellisiä. Lauantaina töiden jälkeen imuroin suurimmat villakoirat ja puistelin matot parvekkeelta. Ihana sininen hetki. Täällä etelässäkin oli viimein lumipeite ja pikkuisen valoisampaa:
Tampesterin messuilla oltiin Piikun kanssa viikko sitten ja sieltä tarttui mukaan pari väriainepurkkia. Laitoin langat likoomaan ja broilerinkoivet uuniin. Kaivoin esille Piikulta saamani värjäysohjeet…
Tässä meikäläisen värjäystulokset:
Väripurkit oli unohtuneet töihin. Siispä vyyhdit takaisin kuivumaan ja sauna päälle. Ruoka oli pahaa (Piikulle tiedoksi et näköjään meikäläisenkin ”mättö” eli vattantäyte voi olla pahaa tai ei ei ainkaan herkullista). Kuka käskee ostamaan tarjouskoipia ja saksalaiskaupan couscousia?

Saunamusana kuuntelin (ihan vähän huonolla omatunnolla, mutta kohtalaisella volyymilla) Eva Dahlgrenin Bob Hundia: 

jag har hemmakväll
med min bästa vän
jag är ensam med mig själv

Saunan jälkeen rankaisin itseäni väriunohduksesta virkkaamalla (ja herkuttelin katsomalla telkusta kaikki ne lauantaiohjelmat, joita Karvinen ei voi sietää).
Onneksi viidennnen kuusen jälkeen valkoinen helmilanka 8 loppui! Virkkaaminen ei edelleenkään kolahda ja mietin et miks mun aina pitää kuitenkin yrittää! Noista tulee ehkä joulukortteja.

Sunnuntaina päätin siivoilla kaappeja. Yhden astiakaapin raivasinkin. Piti raivata yks toinenkin kaappi, mut onneks huomasin telkusta tulevat mäkihyppelöt. Mitä parhain tekosyy löhniä soffalla kässyjen kanssa keskellä kirkasta päivää! Hain hattuhyllyltä Kansalaispiston kurssityöni:
Äitihän on tästä liinasta suurimman osan jo tehnyt. Mun hommana on vaan viimeistely. Maltaristejä vähän toista sataa… Toin työn viimein kotiin ja totesin ettei Tassu ole kiinnostunut. Kuten en minäkään.  Mutta lupaus mikä lupaus. Tällä hetkellä tavoitteena on saada se valmiiksi ennen äitienpäivää.

Mäkihyppelöiden loppuessa aurinkokin vähän pilkahteli. Keksin viritellä jouluvalot paikoilleen. Kerrankin olin kotosalla, valoisaan aikaan eikä ollu kylmää eikä räntäsadetta! Kun kert ikkunat oli pakko avata niin johan siinä vähän rättiä ja lastaakin käytin. Naureskelin ittekseni et oon oppinu hyvän ystäväni tavoille. Hänellä oli tapana tiskata yhtenä päivänä lautasia, seuraavana laseja ja kolmantena haarukat. Minä pesin vaan ne ikkunat, jotka piti avata kynttelikköjä varten. Enkä niitäkään kaikilta pinnoilta. Pimeäähän täs on tulossa. Kuka kattoo onks ikkunat pesty vai ei? Varsinkin ku en varmaan oo valoisalla kotona ku joskus ens vuonna taas.

Olin ihan innoissani lumentulosta perjantaina. Maailma oli heti paljon valoisampi! Suunnittelin miten pääsen näyttämään Tassulle ensilumen. Höh – Tassu meni innoissaan ulos, tepsutteli talon ympäri turkki seinää viistäen, parkkeerasi parvekkeen rappulle ja karjaisi et NAU! Meikäläinen siitä tulkkas et ”OVI AUKI”. Ei taida Tassu tykätä loskasta (en minäkään). Kunnon Norski tykkää kunnon talvesta (niin kuin minäkin). Sitä odotellessa mökötetään keittiön pöydällä.
Nyt ne langat on taas likoomassa. Ohjeet edessä ja väripurkit ja muutkin messuostokset kotosalla:
Saapa nähdä onnistunko viimeinkin saamaan lankaa, jonka väri on muuta kuin vihertävän beessiä, kellertävän beessiä, ruskehtavan beessiä, harmahtavan beessiä tai peräti beessihtävän beessiä. Pitäkää peukkuja!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Ryvettynyt enkeli ja muita jouluyritelmiä



Olin pari viikkoa sitten Salon Seudun Kädentaitajien joulumyyjäisissä. Siellä oli pöydällinen kauniita virkattuja jouluenkeleitä. Niin kauniita olivat, että mietin et osaisinkohan minäkin… 

Kaikki tietää, ettei mulla koukku pysy kädessä enkä ole yhtään jouluihminen. Jotenkin tähän aikaan vuodesta pukkaa päälle se jouluntulo mullekin. Siispä yrittämään!

Varmuuden vuoksi otin paksuhkon langan (100g=330m) ja koukun nro 2. Helpon näköisen ohjeen löysin muutaman vuoden takaisesta kauneimmat Käsityöt –Joululehdestä.
Voi sitä manailujen määrää kun sormet hikisinä yritin virkkailla! Jos tontut olivat jo liikkeellä niin meikäläisen käy aattona aika huonosti… Enkeliparan pää on kaikkea muuta kuin valkoinen. Ei ihan langennut, mutta vähän ryvettyneen näköinen. Kokonainen päivä siinä meni  ja päätin etten enää ikinä tartu virkkuukoukkuun!

Never say never… Varmaan jo seuraavana päivänä muistin viime vuotiset huovutetut lumitähdet. Viitosen koukku ja pyykkikone – mun on pakko selviytyä! Siispä:
Kerällinen teetee sagaa (tuli yhteensä 22 tähteä) ja vitosen koukku. Tassu hoiti tehtävänsä mallikkaasti ja tarkasti laadun ennen huovutusta.

Sunnuntaiaamuna sitten kokoamaan tekeleitä. ”Meidän pojat” lähti ulkoilulle ja minä jäin rauhassa helmien, rullalangan, neulan  ja tähtieni kanssa aurinkoiseen keittiööni :
Kyllähän Tassu kotiin tullessaan testasi myös valmiit koristukset:
Tuli selväksi sekin, ettei koristeeni olleet ihan kissankestäviä…Osa helmistä on vieläkin kadoksissa.
Mutta jos Jouluna ei ole lunta niin on meillä sentäs lumitähtiä!
 Kun huovutuksen alkuun päästiin niin samalla teemalla jatkoin. Puikoilla tällä kertaa. Lankana teetee taiga high, puikkoina 8 mm sukkapuikot. Ohjeen löysin teeteen verkkosivuilta. 

Tein yhden sydämen jo viime vuonna ja totesin, että tämä ohje on tosi järkevästi suunniteltu. Yhden sydämen tehtyäni muut syntyivät tuosta vaan eikä ohjetta tarvinnut lukea joka kerroksella. Seuraavat tulivatkin ihan liukuhihnalta. Vähän vanua (vanhasta Ikea-tyynystä) täytteeksi ja lankojen päättely ja koneeseen. Taiga High voidaan huovuttaa muun pyykin joukossa, sillä se ei nöyhtää niin kuin muut huovutettavat langat.  Ainakin minä mietin aina huovuttaessani ”turhaa” sähkön- ja vedenkulutusta…
Naapuripuodista ostin kranssin kokoamiseen sopivaa rautalankaa ja täs se ny on.

Menekki 1 vyyhti eli 100 g. Seuraavat sydämet täytän vähän tarkemmin ja tasaisemmin…

Hämärässä mun pikkuisen epäonnistuneet yritelmät näyttävää silti ihan kelvollisilta. Mainio juttu tämä pimeä aika vuodesta!

P.S. Olen tosi iloinen siitä, että kaiken pimeyden keskelle me täällä varsinaisessa suomessakin saatiin tänään lumipeite. Päivän aforismi on et ”Onni on uudet talvirenkaat Rypäleen tassuissa”.

Turvallista ja valoisaa viikonloppua!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Helmiä, hapsuja, kimalletta



Niistä on tämän sesongin muotilangat tehty. Ainakin jos uskoo lankatoimittajia. Ja miksei uskottaisi? Jotain hauskaa ja iloista näissä talven langoissa on – en voi kieltää - vaikka itse olenkin sen sileän luonnonkuituisen peruslangan uskollinen fanittaja.

Regalosta neuloin juhlakaulurin, jonka ohje on nro 1 uusimmassa Modalehdessä:
Regalo on jännä lanka. Siinä on kaksi erilaista lankaa, jotka neulotaan yhdessä. Toinen on kiiltävä viskoosilanka, jossa on mukana helmiä ja toinen mohairtyyppinen. Lopputulos on näyttävä. Menekki kauluriin oli vähän alle kaksi kerää. Puikoilla 6 (muistaakseni) neuloin. 

Yksi opastus tämän hassun langan neulojalle vois olla se, että lanka kannattaa ottaa kerän ulkopuolelta. Ekan kerän neuloin sisältä ja lanka oli koko ajan ihan sekaisin kun helmet takertuivat ja neulojalla meni hermot…

Lisää kimalletta kerä pörrön:
Sirdarin Ophelia sai heti puodissa lempinimen Ooppeli. Asiayhteyttä saattaa olla vähän vaikeaa ymmärtää – Ophelia on suloisen pehmoista ja pikkuisen kiiltävää. Käteen se tuntuu ihan kuin kissaa silittäis. Verkkokauppavastaava Idan kissan nimi on Opel… 

Kuulemma tämä oli Tampesterin Kässymessuilla hitti (kuten myös Regalo) ja minäkin kokeilin viikonloppuna teeteen sivuilta löytyneen pipo-ohjeen verran. Pitkin hampain mun on pakko myöntää et muovikaan ei oo niinku ennen! Langan ainut ”vika” oli liukkaus. Pari silmukkaa piti ”paikkailla” työn päättelyn jälkeen.

Ettei arki ihan unohtuis niin... Välillä tuntuu et pitäähän sitä joka bloggaukseen ny yks Salkkarikin saada! Tämä on tilauksesta tehty. 
Ja aitoa teetee alpakka+ -lankaa. Samat puikot ja sama ohje kuin mohair-versiossa. Lankaa meni vähän vajaa 4 kerää.

Tulipas todistettua et täältä iloisen harmaista tunnelmista ponnistellaan pikkuhiljaa kohti iloisempia värejä. Niin kuin nyt mustaa ja valkoista :)

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

”Väri-ilottelu” jatkuu



Tykkään väreistä ja varsinkin tähän vuodenaikaan pidän niitä tosi tärkeinä. Miksi siis puikoille hamuaa aina vaan niitä iloisenharmaita lankoja?

Meillä on puodissa joskus oiken vitsinä heitetty et ”ootko menny myymään?”  Nyt puodin ikkunasta hävis pari viikkoa sitten valmistunut poncho. Ida "meni myymään" sen. Pikapikaa uusi puikoille:
Lanka Katia Quetzal, puikot Knit Picks 8 mm pyöröpäät 80 cm kaapelilla. Menekki noin kaks kerää.

Nuukuuksissani jätin päättelylankaa naftisti. Ja keskenhän se loppui. Edellisestä poncosta oli jäljellä nöttönen ja reunan viimeiset silmukat päättelin sillä. Totesin et kukaan ei huomaa ja jos huomaa ni ei sano mitään. Ja minähän en kerro et oikeasti viimeisten silmukoiden päättelylanka oli eri väristä. Suut suppuun siis ;)

Viikonloppuna vietettiin isänpäivää. Mekin koko sakin voimalla isän ja äidin luona saaristossa. Velipojan kanssa ”kokkailtiin” lauantai-iltana ulkona:
Etualalla mun vihannessuttu ja takana masterchefin pihvinliekitys.

Testailtiin porukoiden uutta kaasugrilliä, joka oli positiivinen kokemus mulle – vankkumattomalle hiiligrillin kannattajalle ja kaasugrillin vastustajalle.

Isä oli jo monta päivää aikaisemmin kertonut ei-tarvitsevansa sukkia… Siispä me kakarat (=vähän yli ja alle viiskyt vee) tiedettiin kyllä mitä iskä tarvii:
Paukkuliivit! Kun se verkko nyt on aina pakko laskea kelissä kuin kelissä… Mut miten saatais faija pukemaan noi ylleen ennekuin lähtee vesille sillä pikkuisella jollalla? 

Sunnuntaina käväistiin äidin kanssa vähän metsässä. Voi sitä hihkuntaa kun jompikumpi löysin hyvän apajan! Harmitti kun mukana oli niin pienet ämpärit, mutta ihan mukava saalis saatiin.

Turvallisuustunnelmissa jatketaan. Juuri ennen viikonloppua puotiin saatiin erä kysyttyä Lumio Fine -lankaa:
Langan vyötteessä on ohje lontoon kielellä ja saksaksi ja niitä yhdessä lukemalla luulen tehneni ohjeen mukaisen myssyn:
Valitsin iloisen harmaan värin, koska siinä värissä ei päivänvalossa ollenkaan erotu heijastinlanka ollenkaan. Heijastus näkyy vasta ku valo osuu myssyyn:
Puikoilla 6 ja 8 mm Kint Picks pyöröillä 60 cm kaapeliin yhditettynä tikuttelin menemään. Yksi kerä riitti. Aluksi mallineule näytti ihan tyhmältä, mutta valmiina ihan kivalta sittenkin.

Yritän seuraavaan postaukseen saada jo vähän muutakin kuin harmaata vaikka harmaan hyvyydestä on laulukin tehty.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

"Iloisen harmaata" eli mökkikauden päätös

Mökkikauden päätösviikonloppu vaihteli iloisen aurinkoisista tunnelmista "iloisen" harmaisiin - jossain vaiheessa miltei pimeisiinkin tunnelmiin.

Iloisen harmaa Salkkari oli viikonlopun mökkineuleena. Tänään viimeistelty:
Tiedän: Ei mitään uutta pilvisen taivaan alla, mutta kun yhtään tällaista ei ollut tällä hetkellä mallina puodissa niin... Lankana teetee lumi colour, menekki 52g ja ohjeeni mukaan tein pilkulleen.
Perjantaina päästiin saareen ihan mukavasti valoisaan aikaan. Aurinkokin näyttäytyi jossain muualla ja kun tulet oli sytytetty hellaan niin Tassu jo odotteli sienimetälle:
Kivaa oli vaikka saalis olikin surkea. Eikä ollenkaan ihme kun apulainen etsi suppilovahveroita puusta eikä maasta:
Muut viikonlopun saaliit olikin parempia: 1 myyrä, 1 metsähiiri ja kolme komeaa ahventa. Kaiken tämän jälkeen uni maistui:
Lauantaina laituri saatiin talvikuntoon. Jo monen vuoden kokemuksella ja Karvisen perusteellisella etukäteissuunnittelulla homma sujui mainiosti. Suurimmat haravoinnitkin tuli hoideltua, tynnyrit tyhjennettyä ja ulkomööpelit kannettua suojaan. Hyvä niin, sillä yöllä alkoi rankkasade.

Illan pimetessä sauna lämpesi, hellan uunissa kypsyi "kaapintyhjennyskarjalanpaisti" ja ulkotulia sytytettiin. Pyhäinmiestenpäivän kynttilät olin vienyt sukulaisten haudoille jo torstai-iltana. Lauantaina vietettiin myös pyhäinkissainpäivää ja kynttilä sytytettiin myös Sissi-kissalle:
Sunnuntaiaamuna tyhjennettiin kaapit ja viimeisteltiin mökki talviteloille. Koko päivän sielunmaisema näytti ankean harmaalta:
Vastaranta oli välillä melkein kokonaan näkymättömissä:
Puolen päivän jälkeen oltiin valmiina lähtöön. Vain yksi oli joukosta poissa. Tassu se vaistosi mökkikauden pättymisen ja pysyi piilossa. Tiedettiin, et sillä on pakko olla nälkäkin vaan kotiin se ei suostunut tulemaan. Alkoi piiitkä odottelu. Yritettiin "venetemppuakin". Lastattiin kaikki kamat veneeseen ja lähdettiin viemään niitä autoille. Oltiin ihan varmoja, et kyllä se katti takas tullessa jo odottelee... Odottelihan se, mutta meidät nähdessään meni uudelleen piiloon.

Alkoi tulla pimeää. Nälkäkin oli ja kylmä. Katti kävi muutaman kerran ovella, mutta kääntyi aina pois. Alkoi huumori loppua. Kiukutti. Teki mieli karjua metsään et "haluutko kesäkissaks?" Soitettiin mummille, jolle Tassu haluaa yleensä aina sanoa terveiset. Ei kissaa. Harmitti kun vietiin autoille kaikki kässytkin ja tietsikat. Olishan niiden parissa odottavien aika ollut paljon lyhyempi. Minä pelasin korteilla pasianssia niin kauan kuin oli vähänkin valoisaa. 
Viimein Karvis keksi juonen: Kun katti seuraavan kerran tulee ovelle niin kumpikaan meistä ei näyttäydy. Ovi vaan auki ja kun kissa on sisällä niin narusta kiskaistaan ovi kiinni. Jos ei muuta niin suunnitelman toteuttaminen kuulosti hauskalta.
Koska sähkötkin oli katkaistu eikä pasianssi enää kiinnostanut niin päätin sen surkean sienisaaliin siivota siinä ajan kuluessa. Otsalampun valossa:
Tulihan se kissa viimein. Ovihuijaus toimi ja pimeässä päästiin viimein lähtemään kotimatkalle. Kopassa kiukkuinen Tassu ja muuten vaan kylmissään, nälissään ja pahantuuliset Susu ja Karvis venekippareina. Kotosalla sentään jo vähän hymyilytti kun uupunut katti makoili tyytyväisenä ja massu täynnä herkkuja omassa pedissään:
Miten tuolle nyt voi olla vihainen?