keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Helmiä, hapsuja, kimalletta



Niistä on tämän sesongin muotilangat tehty. Ainakin jos uskoo lankatoimittajia. Ja miksei uskottaisi? Jotain hauskaa ja iloista näissä talven langoissa on – en voi kieltää - vaikka itse olenkin sen sileän luonnonkuituisen peruslangan uskollinen fanittaja.

Regalosta neuloin juhlakaulurin, jonka ohje on nro 1 uusimmassa Modalehdessä:
Regalo on jännä lanka. Siinä on kaksi erilaista lankaa, jotka neulotaan yhdessä. Toinen on kiiltävä viskoosilanka, jossa on mukana helmiä ja toinen mohairtyyppinen. Lopputulos on näyttävä. Menekki kauluriin oli vähän alle kaksi kerää. Puikoilla 6 (muistaakseni) neuloin. 

Yksi opastus tämän hassun langan neulojalle vois olla se, että lanka kannattaa ottaa kerän ulkopuolelta. Ekan kerän neuloin sisältä ja lanka oli koko ajan ihan sekaisin kun helmet takertuivat ja neulojalla meni hermot…

Lisää kimalletta kerä pörrön:
Sirdarin Ophelia sai heti puodissa lempinimen Ooppeli. Asiayhteyttä saattaa olla vähän vaikeaa ymmärtää – Ophelia on suloisen pehmoista ja pikkuisen kiiltävää. Käteen se tuntuu ihan kuin kissaa silittäis. Verkkokauppavastaava Idan kissan nimi on Opel… 

Kuulemma tämä oli Tampesterin Kässymessuilla hitti (kuten myös Regalo) ja minäkin kokeilin viikonloppuna teeteen sivuilta löytyneen pipo-ohjeen verran. Pitkin hampain mun on pakko myöntää et muovikaan ei oo niinku ennen! Langan ainut ”vika” oli liukkaus. Pari silmukkaa piti ”paikkailla” työn päättelyn jälkeen.

Ettei arki ihan unohtuis niin... Välillä tuntuu et pitäähän sitä joka bloggaukseen ny yks Salkkarikin saada! Tämä on tilauksesta tehty. 
Ja aitoa teetee alpakka+ -lankaa. Samat puikot ja sama ohje kuin mohair-versiossa. Lankaa meni vähän vajaa 4 kerää.

Tulipas todistettua et täältä iloisen harmaista tunnelmista ponnistellaan pikkuhiljaa kohti iloisempia värejä. Niin kuin nyt mustaa ja valkoista :)

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

”Väri-ilottelu” jatkuu



Tykkään väreistä ja varsinkin tähän vuodenaikaan pidän niitä tosi tärkeinä. Miksi siis puikoille hamuaa aina vaan niitä iloisenharmaita lankoja?

Meillä on puodissa joskus oiken vitsinä heitetty et ”ootko menny myymään?”  Nyt puodin ikkunasta hävis pari viikkoa sitten valmistunut poncho. Ida "meni myymään" sen. Pikapikaa uusi puikoille:
Lanka Katia Quetzal, puikot Knit Picks 8 mm pyöröpäät 80 cm kaapelilla. Menekki noin kaks kerää.

Nuukuuksissani jätin päättelylankaa naftisti. Ja keskenhän se loppui. Edellisestä poncosta oli jäljellä nöttönen ja reunan viimeiset silmukat päättelin sillä. Totesin et kukaan ei huomaa ja jos huomaa ni ei sano mitään. Ja minähän en kerro et oikeasti viimeisten silmukoiden päättelylanka oli eri väristä. Suut suppuun siis ;)

Viikonloppuna vietettiin isänpäivää. Mekin koko sakin voimalla isän ja äidin luona saaristossa. Velipojan kanssa ”kokkailtiin” lauantai-iltana ulkona:
Etualalla mun vihannessuttu ja takana masterchefin pihvinliekitys.

Testailtiin porukoiden uutta kaasugrilliä, joka oli positiivinen kokemus mulle – vankkumattomalle hiiligrillin kannattajalle ja kaasugrillin vastustajalle.

Isä oli jo monta päivää aikaisemmin kertonut ei-tarvitsevansa sukkia… Siispä me kakarat (=vähän yli ja alle viiskyt vee) tiedettiin kyllä mitä iskä tarvii:
Paukkuliivit! Kun se verkko nyt on aina pakko laskea kelissä kuin kelissä… Mut miten saatais faija pukemaan noi ylleen ennekuin lähtee vesille sillä pikkuisella jollalla? 

Sunnuntaina käväistiin äidin kanssa vähän metsässä. Voi sitä hihkuntaa kun jompikumpi löysin hyvän apajan! Harmitti kun mukana oli niin pienet ämpärit, mutta ihan mukava saalis saatiin.

Turvallisuustunnelmissa jatketaan. Juuri ennen viikonloppua puotiin saatiin erä kysyttyä Lumio Fine -lankaa:
Langan vyötteessä on ohje lontoon kielellä ja saksaksi ja niitä yhdessä lukemalla luulen tehneni ohjeen mukaisen myssyn:
Valitsin iloisen harmaan värin, koska siinä värissä ei päivänvalossa ollenkaan erotu heijastinlanka ollenkaan. Heijastus näkyy vasta ku valo osuu myssyyn:
Puikoilla 6 ja 8 mm Kint Picks pyöröillä 60 cm kaapeliin yhditettynä tikuttelin menemään. Yksi kerä riitti. Aluksi mallineule näytti ihan tyhmältä, mutta valmiina ihan kivalta sittenkin.

Yritän seuraavaan postaukseen saada jo vähän muutakin kuin harmaata vaikka harmaan hyvyydestä on laulukin tehty.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

"Iloisen harmaata" eli mökkikauden päätös

Mökkikauden päätösviikonloppu vaihteli iloisen aurinkoisista tunnelmista "iloisen" harmaisiin - jossain vaiheessa miltei pimeisiinkin tunnelmiin.

Iloisen harmaa Salkkari oli viikonlopun mökkineuleena. Tänään viimeistelty:
Tiedän: Ei mitään uutta pilvisen taivaan alla, mutta kun yhtään tällaista ei ollut tällä hetkellä mallina puodissa niin... Lankana teetee lumi colour, menekki 52g ja ohjeeni mukaan tein pilkulleen.
Perjantaina päästiin saareen ihan mukavasti valoisaan aikaan. Aurinkokin näyttäytyi jossain muualla ja kun tulet oli sytytetty hellaan niin Tassu jo odotteli sienimetälle:
Kivaa oli vaikka saalis olikin surkea. Eikä ollenkaan ihme kun apulainen etsi suppilovahveroita puusta eikä maasta:
Muut viikonlopun saaliit olikin parempia: 1 myyrä, 1 metsähiiri ja kolme komeaa ahventa. Kaiken tämän jälkeen uni maistui:
Lauantaina laituri saatiin talvikuntoon. Jo monen vuoden kokemuksella ja Karvisen perusteellisella etukäteissuunnittelulla homma sujui mainiosti. Suurimmat haravoinnitkin tuli hoideltua, tynnyrit tyhjennettyä ja ulkomööpelit kannettua suojaan. Hyvä niin, sillä yöllä alkoi rankkasade.

Illan pimetessä sauna lämpesi, hellan uunissa kypsyi "kaapintyhjennyskarjalanpaisti" ja ulkotulia sytytettiin. Pyhäinmiestenpäivän kynttilät olin vienyt sukulaisten haudoille jo torstai-iltana. Lauantaina vietettiin myös pyhäinkissainpäivää ja kynttilä sytytettiin myös Sissi-kissalle:
Sunnuntaiaamuna tyhjennettiin kaapit ja viimeisteltiin mökki talviteloille. Koko päivän sielunmaisema näytti ankean harmaalta:
Vastaranta oli välillä melkein kokonaan näkymättömissä:
Puolen päivän jälkeen oltiin valmiina lähtöön. Vain yksi oli joukosta poissa. Tassu se vaistosi mökkikauden pättymisen ja pysyi piilossa. Tiedettiin, et sillä on pakko olla nälkäkin vaan kotiin se ei suostunut tulemaan. Alkoi piiitkä odottelu. Yritettiin "venetemppuakin". Lastattiin kaikki kamat veneeseen ja lähdettiin viemään niitä autoille. Oltiin ihan varmoja, et kyllä se katti takas tullessa jo odottelee... Odottelihan se, mutta meidät nähdessään meni uudelleen piiloon.

Alkoi tulla pimeää. Nälkäkin oli ja kylmä. Katti kävi muutaman kerran ovella, mutta kääntyi aina pois. Alkoi huumori loppua. Kiukutti. Teki mieli karjua metsään et "haluutko kesäkissaks?" Soitettiin mummille, jolle Tassu haluaa yleensä aina sanoa terveiset. Ei kissaa. Harmitti kun vietiin autoille kaikki kässytkin ja tietsikat. Olishan niiden parissa odottavien aika ollut paljon lyhyempi. Minä pelasin korteilla pasianssia niin kauan kuin oli vähänkin valoisaa. 
Viimein Karvis keksi juonen: Kun katti seuraavan kerran tulee ovelle niin kumpikaan meistä ei näyttäydy. Ovi vaan auki ja kun kissa on sisällä niin narusta kiskaistaan ovi kiinni. Jos ei muuta niin suunnitelman toteuttaminen kuulosti hauskalta.
Koska sähkötkin oli katkaistu eikä pasianssi enää kiinnostanut niin päätin sen surkean sienisaaliin siivota siinä ajan kuluessa. Otsalampun valossa:
Tulihan se kissa viimein. Ovihuijaus toimi ja pimeässä päästiin viimein lähtemään kotimatkalle. Kopassa kiukkuinen Tassu ja muuten vaan kylmissään, nälissään ja pahantuuliset Susu ja Karvis venekippareina. Kotosalla sentään jo vähän hymyilytti kun uupunut katti makoili tyytyväisenä ja massu täynnä herkkuja omassa pedissään:
Miten tuolle nyt voi olla vihainen?

lauantai 1. marraskuuta 2014

Sukkasadon viimeiset ja halloweenihirvityslankaa

Sukkasadonkorjuukausi päättyi eilen. Edellinen viikko jäi mun osalta ihan sadotta, vaikka tarkoitus oli tehdä ihan pikkuruiset vauvantossut viikko sitten sunnuntaina. Aina pienetkään työt ei valmistu ajallaan... Nämä veikeät vauvantossut kiikutin Heinälatoon alkuviikolla:
Lankana teetee helmi. Lankaa kului huimat 18 grammaa. Puikoilla nro 3. Ohje löytyy kaikkien aikojen ensimmäisestä teetee Verkkolehdestä (1/2011 malli 13). Tänään pitäisi ilmestyä uusin verkkolehti jokaisen tilaajan sähköpostiin. Innolla odotan koska postilaatikossa kilahtaa!

Viikon toiset satosukkani tein teetee haltista:
Ihan hyvissä ajoin valmistuivat, vaikka olin ihan varma, et lankojen päättely tapahtuisi minuuttia vaille puolenyön. Alunperin oli takoitus tehdä näistä langoista rikottua helmineuletta. Jossain vaiheesa se tuntui olevan sukkaneulojien suosiossa. Aloitinkin, mutta purin. Mun mielestä mallineule näytti pelkästään sotkuiselta ja rumalta. En ymmärrä miks siitä on niin paljon kohistu.
Kun kerran kerät oli korkattu niin jotain niistä piti tehdä. Ei tämäkään ruutumalli nyt niin ihmeellinen ole mut omasta mielestäni ihan kiva. Yksväristä lankaa kului alun toista kerää ja raitalankaa suunnilleen puoli kerää. Puikot 2½ Knit Picks 15 cm Caspian wood -sukkikset. Minähän nuukailen langassa (kun mulla ei sitä oo tarpeeksi ;)), joten en koskaan täsmää raitalankoja purkamalla välistä lankaa pois. Mielestäni raitalangat on just kivoja kun niistä saa tehdä eriparisukkia! Näillä sukilla päättyi tämänvuotinen Sukkasatoiluni.

Jotain pientä on tässä sukkien lomassa tikuteltu... Sirdarin Divinessa on kaikki tämän sesongin muotijutut yhdessä paketissa. Harjattua pintaa, liukuvat värit, epätasaisuutta ja kaiken päälle vielä kimalletta! Tämä hurrjan karrmea lanka sopii hyvin Halloweeniin.
Se on niin kamalaa, että melkein hienoa. Pipon tikuttelin eikä se loppujen lopuksi ollut niin rumaa kun kerästä voisi päätellä:
Oikeastaan aika hauskakin lanka. Ei ainakaan tarvii välittää jos käsiala on vähän epätasainen. Sopii myös villa-allergisille, sillä tässä langassa ei ole mitään luonnollista kuitua ;) Puikkosuositus 4 mm.

Muita viime aikojen "uutisia":
Mopsien kanssa neulova sai mut houkuteltua vesijuoksemaan! Olen aina tykännyt uimisesta, mut toi vesijuoksu on tuntunu ihan idioottimaiselta. Loppujen lopuks se onkin ollu ihan kivaa. Uus uimapukukin piti hankkia ja kymmenen kerran kortti Salon uippikseen (joka on hieno!). En viitisi järkyttää teitä uimapukukierroksella, joten laitan tähän kuvan meidän uimapopoista:
Maanantaiaamuna taas eiks vaa?

Ihanan vapaapäivänkin sain Ida-Marialta lirkuteltua tiistaiksi. Käytin päivän raivaamalla vaatehuoneen. Jo maanantai-iltana tyhjensin koko kopperon ettei vaan pääsis käymään niin, et homma jäis tekemättä. Kaikkea kummallista voi löytää omasta vaatehuoneestaan. Kuten cocistölkin, jossa parasta ennen päiväys oli vuonna 2007 ja pääsiäishedelmäkarkkeja avaamaton pussillinen ja kolmet käyttämättömät (ja sopivat ?!) farkut. Monta jätesäkillista meni kierrätykseen ja roskiin. Tassu auttoi projektissa ihan kiitettävästi:
Tällainenkin ufoutunut kirjoneule Tassun piti tarkastaa... Tämä on jäänyt joskus vuosia sitten kesken ja nykyään siinä on ympärysmittaa kymmenen senttiä liian vähän :( Eikä noita lankojakaan enää ole.

Tänään on tarkoitus laitella mökki talvikuntoon. Paljon on tekemistä ja aikaa vähän kun päivänvalon aika on lyhyt. Joten lopetan jaaritteluni, haukkaan aamupalan ja ryhdyn hommiin!

Hyvää Pyhäinpäivää!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Lämpöistä punaista

Kesällä kun tein näitä sukkia niin alkuperäinen suunnitelma oli vähän toinen. Nyt viimein sain aikaiseksi toteuttaa sukan niinku alunperin piti:
Se juttu oli toi kantalappuun asti jatkuva palmikko. Ainakaan mun sukat ei oo koskaan menny rikki kantapään takaa vaan kantapään alta. Miks sit pitäis vahvistaa se kantalappu?
Mut kun olin siinä (alkuperäisessa) kantalapun kohdassa niin huomasin et jos jatkan palmikkoa niin toinen lapun palmikoista pitäsi tehdä nurjalla! Ei mua varten moinen kikkailu. Siks siit kantalapust tuli sit melko tavallinen vahvistettu. Viikon sisällä olen oppinu sellasenkin termin ku ristiinvahvistettu kantapää ja mä luulen et kesäisessä sukassani oli suunnilleen sellainen.
Ei täs muuta eroa ole, mut mallineule pitää aloittaa kaavion puolivälistä ja kantalapun silmukat tehdään puikkojen 1 ja 2 silmukoilla. 
Lankana teetee tundra, puikot Knit Picks 3½ mm sukkikset ja menekki 92 g (tein innoissani vähän pidemmän varren tällä kertaa mut kaks kerää riitti silti). Sukkasadon Heinälatoon päätyivät jo viime viikolla.

Miten mahtaa olla Sukkasadon saldon jo tekee tossut, ilmoittaa ne satoon ja sen jälkeen purkaa ja tekee pipon? Meneeköhän miinukselle?
Lanka muutti jaloista päähän ja hyvä niin. PiPan Anu linkkas Veli-ohjeen (ja kertoi pienet modausohjeet heti perään).
Lankana Katian Azteca, lankaa kului 64 g ja puikkoina käytin 4½ mm pyöröjä ja ohjeesta vähensin 10 silmukkaa. Kannatti purkaa ne typerät tossut.

Sukatuta ei yhtään vaikka satokautta on vielä monta päivää jäljellä... Nyt huivituttaa ja pipotuttaa.

Muutama ilonaihe viime päiviltä: Keskiviikkona oltiin Äidin kanssa Logomossa kuutelemassa Heli Laaksosen runoja (ja tarinointia) ja mulla on uudet näkimet ja lukimet:
Kyl ny kelpaa!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Paritroolaust ja metäs kulkemist




Meillä on Karvisen kans yks yhteinen suosikkiblogi. Troolari Huovarin blogissa Partasen Seppo kertoo elämästä pienellä kalastusaluksella. Meidän puheluissa kuuluu usein lause: ”Oleks huomannu et Huovari on päivittäny?” Sit niit päivityksiä yhdessä luetaan ja paatin liikkeitä seurataan AISsista. Oon monesti miettiny et elämä lankakauppiaana on elämäntapahulluutta, mut elämä kalastajana vaatii todellista työtä, yrittämistä ja positiivista asennetta. Tilanteessa kuin tilanteessa.

Ku ne meidän kalasaaliit ei oo ollu kovin kaksisia ja Tassukin heittää selkäkeikkanauruja aina ku me tullaan verkkoa nostamasta, niin Karvis on pitkin kesää suunnitellu et meidänkin pitäis kokeilla tota paritroolausta Huovarin ja Bärbelin tapaan. Suunnitelmia ja laskelmia on pukannu varsinkin mökkisaunan löylyissä (joissa pitäisi mun mielestä olla hiljaa ja kunnella löylyn sihinää kuumilla kivillä). Oon antanu niitten juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis, ettei noista jutuista päästä eroon ikinä jos niit ei kokeilla käytännössä.

Muutama viikko sitte lauantaina totesin et ny on se päivä. Oli tyyntä, aurinko paistoi lämpimästi kaikkialle muualle paitsi meidän tontille eikä naapureitakaan ollu nauramassa. Töiden jälkeen lähdin mettäkeikalle ja jätin ”meidän pojat” entraamaan troolinaruja.

Metsästä tullessa olikin melko valmista:
Vanha surkea verkko, narut, painot ja kellukkeet.
Tässä ollaan lähdössä "troolaamaan": 

Mun saalisodote oli kaks pallogrilliä, heteka, kiukaan arina sun muuta Vappariin aikojen myötä upotettua. Ja kolmas maailmansota.
Mikäs se oli hissukseen moottorilla lillutella kohti auringonlaskua. 
Kilometri Airiston suuntaan ja toinen takaisin ja verkon nosto:
Saaliina PUOLIKAS MEDUUSA!

Mitä opimme? Ehkäpä paritroolaus on sittenkin hyvä jättää ammattilaisten käsiin. Laitettiin sauna lämpenemään ja käytiin laskemassa se verkko vanhaan tuttuun paikkaan ja seuraavana aamuna Tassu sai yhden ahvenen.

Opittiin sekin, et kommunikointia varten olis hyvä sopia käsimerkit etukäteen. Eikä puhelimista ja handsfreestäkään olis ollu haittaa… No hauskaa oli ja kuten kalamiehet usein – saimme kokemusta. Eikä edes yhtään haukea ja se on hyvä juttu. Eikä tullu riitaakaan. Sekin on hyvä juttu.

Nyt kun puoti on auki taas lauantaisinkin niin mä olen tullut tietoiseksi siitä, miksi se metsässä kulkeminen työviikon päätteeks on mulle niin tärkeää. Kun viikonloppu alkaa, niin meikäläinen on vielä kierroksia täynnä ja ne pitää saada alas jotekin. Jos ryykää mettään täyttä faarttia niin eihän siinä suppiksia ehdi näkemään. 
Metsässä pitää kulkea hiljaa. Välillä ihan pysähtyä katselemaan ympärilleen. Pikkuhiljaa kierrokset laskee ja rentoutuminen alkaa. Viikon työt jää taakse. Ehkäpä sitä bongaa jokusen suppilovahveronkin kun vaan malttaa pysähtyä. Eikä se saaliskaan ole niin kovin tärkeää – kunhan saa kulkea metsässä ja olla hetken hiljaa itsensä kanssa. Sit taas jaksaa.

Ja jos mettään menee kauheella ryminällä ja vauhti päällä niin suppikset kuulee sen jo kaukaa ja siiheks kun olen ehtinyt paikan päälle ne on painaneet lakkinsa visusti sammaleen alle piiloon!
Tassu sen hiljaa kulkemisen osaa. Jos yhdessä lähdetään metsään, niin me jutellaan koko ajan ja tiedetään missä kumpikin on. Vaan kun pitäis lähteä saaresta pois niin mikään metsäkeikkahuijaus ei sitä saa näkyviin. Jossain kuusen alla se lymyää paikoillaan hipihiljaa ja nauraa viiksiinsä et ”Sielläpähän etsit!”

Eilen taas ajateltiin ettei se siellä märässä metässä viihdy... Alkoi tulla pimeää. Kissaa ei näkyny ei kuulunu. Yritin sienimetsähuijausta ja vaikka mitä! Soitin äidille (Tassun pitää aina tulla Mummille sanomaan ”Moi”) Huutelin metsään et haluuko otus muka kesäkissan kohtalon. Viimein keksittiin lähteä veneellä ”retkelle”. Ei tarvittu muuta kuin moottori käyntiin ja narut irti laiturista niin johan se katti ilmestyi rantaan! Patti takas laituriin, katti kainaloon ja koppaan ja menoksi. Päästiin kaupunkiin vielä vähän valoisan aikana. Venematkan ajan saatiin taas kuulla Tassun lempparibiisiä... Mut onneks se ei oo pitkävihainen. Kotipakkasesta otettiin pappan ahvenia sulamaan ja sillä lepyteltiin kiukkuinen otus.
Oltiin me aika tyytyväisiä itteemme ku keksittiin moinen huijauskeino. Vaan onnistuuko se toisen kerran? Nähtäväksi jää. Mökkikautta jatkuu vielä pari viikkoa...