sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Junasukkia Heinälatoon



Teinpä tässä viikolla pienenpienen vauvalankavertailun. Tuloksena syntyi kaksi paria junasukkia:

Vasemmanpuoleiset Dalen Baby Ull –lankaa ja oikeanpuoleiset teetee helmi –vauvalankaa. Molemmat neuloin KnitPron 15 cm 2½ mm Symphonie Wood –sukkiksilla. Molempia lankoja kului 29 g.

Jaa et miks kahdet ihan samanlaiset? Puodin hyllystä löytyy teetee helmi ja lehdissä on viime aikoina ollut paljon ohjeita Baby Ullista. Pohdiskelin, että voiko toisen korvata toisella… Kun pienessä lankapuodissa on jo yli 100 lankasorttia niin onko järkevää/tarpeellista pitää hyllyssä kahta ihan samanlaista lankaa? Lankavyötteissä tiedot on sen verran ristiriitaisia, et oli pakko testata käytännössä.

Helmissä on metrejä 200/50 g ja tiheys 28s. Dalessa metrejä 165 ja tiheys 32s. Molemmat hienoa merinovillaa ja molemmat voi pestä koneessa neljän kympin hienopesussa. Sukat näyttää tismalleen samanlaisilta eikä neulomisominaisuuksissakaan tuntunut olevan eroa. Ehkä Dalessa on vähän löysempi kierre ja lanka meni helpommin sääpuoleen. Dale on pikkuisen hintavampi (ja vyöte aneemisen näköinen, mut sillä ei kai ole merkitystä langan LAADUN kannalta). Dalessa on upea värikartta – tosin helmissäkin on nykyään jo 14 eri värivaihtoehtoa… Tällaisia pohtiessa pikkuisen lankapuodin omistaja voi hyvinkin kehitellä itselleen unettomia öitä ja mahahaavan alkua ;)

Ekat sukat päätyvät Salon Sairaalan lopettamisuhan alla olevalle synnytysosastolle. Siellä jokainen tänä vuonna maailmaan tullut pikkinen saa mukaansa sukat tai tossut.

http://www.tekstiiliteollisuus.fi/index.php?tid=158

Toiset jäävät mallikappaleeksi puotiin. Hyväntekeväisyyssukkaset nämäkin, sillä jokaisesta tänä vuonna myydystä teetee helmi -lankakerästä menee 10 senttiä Uusi Lastensairaala 2017 -keräykseen. Tekstiiliteollisuuden helmi-kamppiksesta voit lukea lisää klikkaamalla ylläolevaa logoa.

No oliko ”testistä” hyötyä? Eipä juuri, mutta junasukkia oli hauskaa tikutella Heinäladon täytteeksi ;)

P.S. Inhoan sanavahvistuksia, mut nyt oli pakko ottaa se käyttöön täälläkin. Viime yönä olin saanut "ilahduttavat" 22 roskakommenttia...

torstai 11. syyskuuta 2014

Syksyn (sukka)satoa



Sukka on täl kerral suluissa, koska tämän viikkoinen heinäpaali oli vähän niin kuin vahinko. Yks päivä se viikon varsinainen kutimus unohtui töihin. Mut eipä mitään hätää – kässäpussissa on aina jokunen sukkalankakerä kulkemassa ees ja taas. Varmuuden vuoks. Tällä kertaa myös iloiselta asiakkaalta jo keväällä saadut hassut mallitossukat. 

Teetee pallaksesta aloitin. Lanka oli ohuempaa kuin alkuperäisessä mallissa, joten mittailin ja vertailin siinä tehdessäni. Tällaiset palat syntyi kolmosen KnitPro puikoilla ja 60 cm Knit Picks kaapelilla (tosi kivaa kun näitä kahta merkkiä voi yhdistellä keskenään). 
Sit pikkuisen ompeluhommia ja blogikissan tarkistus:
Ja sovitus omaan tassuun:
Aika kivat (vaikkakin itselle vähän pinkeät).
Lanka siis teetee pallas (80% villaa, 20% polyamidia, 50g=130m). Digivaaka kertoi langanmenekiksi  51 g (mulla oli kolme jämäkerää samaa väriä). Ohjetta ei ollu kun oli se mallitossu, mutta oletan tämän(kin) töppösen ohjeen löytyvän jostain netin syövereistä.

Lisää syksyn satoa viime viikonlopulta:
Ens kesää ja jatkotoimenpiteitä odottamassa. Vielä pitäisi sahailla kuvan oikeassa reunassa lojuvat oksat. Ei niitäkään ihan vähän oo.

Sieniäkin vähäsen. Kanttareja löytyy jokunen sieltä sun täältä, tatteja on vaikka kuinka, mutta luulen niiden olevan matoisia. Muutama täydellinen voitatti kuitenkin löytyi ihan omalta pihalta:

Latosaaren myöhäisperunat istutettiin 4.6. ja viime viikonloppuna oli perunannostotalkoot:
Tässä mahtava satomme:
Lajike oli ”Keltaisen Pirkan Poika.” Hyvältä maistuivat. Jokainen 30 pikku pottua.

Vaikka kesäkelit jatkuu aina vaan (en tykkää) niin aamuisin sielunmaisema näyttää tältä:
Nyt ei enää lähdetä maanataiaamuisin töihin saaresta. Vähän oli huono mieli kun katti piti vangita ja puolilta päivin sunnuntaina. Toinen vaihtoehto olis ollu et yömyöhällä oltais ehkä päästy mantereen puolelle… Vähän kissua harmitti, mutta kotona se löysi itselleen parhaan nukkumapaikan:
 Melkein vuoden kadoksissa ollut hieno ranskalainen torikassini on löytynyt ja mikä olisikaan rauhallisempi nukkumapaikka vaatehuoneen rauhassa rankan viikonlopun jälkeen! Vielä kiikutan tossukkani Heinälatoon ja siirryn takaisin viikon varsinaisen tavoitteen pariin.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Mustasukkaisuutta ja hassuja hattuja



Ennen Sukkasatokauden alkua sukatutti ihan kamalasti, mutta päätin lykätä kaikki aloitukset syyskuulle ja tehdä jotain pientä. Muutama mallikerä on kulkenut kässäpussin pohjalla ees ja taas jo monta viikkoa ja nyt oli viimein aika tarttua niihin.
Heads Up on vekkuli lankakerä, jossa on tupsu mukana. 
Vyötteessä on ohje ja nyt se löytyy myös teeteen sivuilta ilmaisohjeista (ja taisipa olla viime viikolla ilmestyneessä Suuri Kässälehdessäkin).
Langassa on neljä värivaihtoehtoa ja kerä riittää ohjeen myssyyn. Kuutosen puikoilla tikuttelin. Yhden illan juttu (paitsi sauman ompelua ja tupsun kiinnittämistä piti odotella pari päivää). Kevyttä ja pehmoista. Aika hauska vai mitä? Lankaa ei vielä ole meillä puodissa mut ihan lähipäivinä…
teetee baleno on uusi tosi kevyt merinoviilan ja tekokuitujen sekoite. Tämäkin myssykkä syntyi pikapikaa kuutosen pyöröillä. 50g:n kerässä on hulppeat 120 metriä. Lanka saatiin puotiin jo perjantaina. Teeteen uusimmassa verkkolehdessä on kiva poncomalli. Tämän myssyn ohje ja muita kivoja julkaistaan viikon kuluttua teeteeSHOPpien teemaviikolla ”Oppia alotteijoille". Langassa on kuusi värivaihtoehtoa, jotka kaikki ovat suht hillittyjä.

Ja sitten Sukkasatoilemaan. Mulla on jo pitkään ollu pakkomielteenä tehdä ittelleni mustat ohuet villasukat. Joskus nyt vaan ON sellaisiakin tilanteita, et ilosenkirjavat jämälankasukat ei vaan passaa. Puuvillasukat on kamalia puhumattakaan nailoneista! Jostain syystä mustien perussukkien neulominen ei vaan innostanut joten Sukkasato 2014 tulikin hyvään paikkaan. Tein nämä "pakkoheinäpaalit" alta pois ja tästä lähtien saan huvitella loppusatokauden.
Lanka: Austerman Step Classic, menekki 71g, puikot 2½ mm KnitPro 15 cm. Silmukoita 60. Ihan perussukka, joka päätyi eilen Heinälatoon. Hoitavaa Aloe veraa ja jojobaa on langassa mukana ja nämä puen jalkaani tiistaina kun lähden Greipistä Tuhkimon jalkahoidosta. Jalkahoidon sain lirkuteltua nimpparilahjaksi Karviselta <3 vaikka hän olikin sitä mieltä, että olisin tarvinnut rälläkän… 

Sukittelu jatkuu. Mitään huimia tavoitteita ei ole. Jos nyt parin jalattimia saisin joka viikko valmiiksi niin olisin ihan tyytyväinen. Tosin listalla on paljon enemmän suunnitelmia ja parikin uutta sukkalankaa tulossa puotiin satokauden aikana, joten saas nähdä kuin käy.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Palmikkoponcho



Muutamat kesän karmeimmista hellepäivistä vietin mökillä. Kutsuin niitä päiviä "etätyöpäiviks" ja uskon monen ajattelevan niiden olleen lankakauppiaan naamioitua lomailua. Myönnettäköön – olihan se sitäkin. Pelkästään siks ettei tämän helteellä huonovointisen/kiukkuisen tarvinnut ajaa 70 kilsaa töihin ja toiset takas joka päivä. Ja työpäivän saattoi aloittaa aamu-uinnin jälkeen seitsemältä, jolloin ei vielä ollut kamalan kuumaa. Välillä oli mahdollisuus pulahtaa mereen viilenemään.  Luulen Ida-Mariankin olleen ihan tyytyväinen kun tämä hellekiukutteleva, huonovointinen ja kakaramaisesti käyttäytyvä lankakauppias pysyi poissa paikalta…

Heinäkuun puolivälissä saimme puhelun, jossa kysyttiin voisimmeko tehdä tilauksesta ponchon. No totta kai me voidaan! Varsinkin kesällä kun lankapuodissa ei tunnetusti ole kovin ruuhkaista. Asiakas ajoi aika pitkän matkan sopimaan asiasta. Mallikin oli mukana. Dropsin sivuilta tulostettu (laitan linkin ku löydän muistilappuni). Lankakin hänellä oli tullessaan jo mielessä.

Pienen suunnittelupalaverin ja mittojen ottamisen jälkeen alkuperäisestä mallista oli jäljellä - palmikko. Tosin sekin piti kääntää ylösalaisin, koska poncho neulottiin ylhäältä alas, kun helmasta piti saada vähän pidempi edestä ja takaa ja koko ponchokin oli tuplasti alkuperäisen mallin kokoinen. Niin paljon modausta tuli, että voisin tätä kutsua jo ihan omaksi malliksi. Tai siis asiakkaan suunnittelemaks malliksi.  Etupalmikon lisäksi asiakas toivoi palmikkoa myös sivulle: 
Silmukkaluku alkuperäisen palmikon kanssa olisi saanut aikaan hameen vyötärön kokoisen kauluksen joten hihapalmikkokin sai vähän toisenlaisen ilmeen:
Tässä neule siinä vaiheessa kun yksi kerä lankaa oli neulottu. Neuloja oli siis saaressa ja lämpöä oli n. 30 astetta. Kuva äkkiä!
Yhden sovituksen ja muutaman kerän purkamisen ja uudelleenneulomisen jälkeen poncho alkoi jo omastakin mielestäni näyttää ihan sopusuhtaiselta:
Tästä eteenpäin olikin vaan nautinto neuloa herkullista Rowanin cocoonia.
Viikko sitten oli valmista:
Luulen, että asiakaskin oli tyytyväinen kun vilpoisen maanantaiaamun jälkeen tuli hakemaan valmiin työn.
Lanka: Rowan cocoon (80% villa, 20% mohair, 100g=115m, väri 809 Crag) n. 800g
Puikot: KnitPicks ja KnitPro 6 mm (kaulus) ja 7 mm pyöröpuikkokärjet liitettynä tilanteisiin sopiviin kaapeleihin.  Tuo ”tilanteisiin sopiva” tarkoittaa osittain poncon alaspäin lisääntyvää silmukkamäärää, mutta myös sitä, että kun puikoissa on tarpeeksi pitkä kaapeli, niin keskeneräistäkin neuletta on helppo sovittaa kesken työn.

Lanka oli ihan herkkuneulottavaa (kuten Rowanin langat lähes aina). Itse en ole kauhean innostunut löyhäkierteisestä ja paksusta langasta, mutta tämä oli positiivinen kokemus. Lanka ei kuulu puodin vakivalikoimaan (ainakaan vielä), mutta jos joku haluaa kilon paketin niin tilaamme sen kyllä. Tämäkin tuli puotiin alle viikossa ja pääsin heti töihin.

Toinenkin etätyö on ollut pitkin kesää mökillä mukana. Nyt voin jo sanoa sen olevan viimeistelyä vaille valmiina. Tuloksena on ollut turhautumaa ja kamalan kipeä kovettuma  oikean käden etusormessa. Viimeiset lankametrit ompelin tänään maanmainion 3M-sormiteipin voimalla… Siitä kerron myöhemmin (jos kerron) ja nyt alan keskittyä syksyn uusiin lankoihin sekä Sukkasatoon. Heinälatoon on jo 0,75 sukkaparia valmiina ja monta suunnitelmaa listattuna.

Ja nää pahuksen helteet on täällä taas eikä yhtään hyvää tekosyytä etätyöpäiviin. Olo on taas ihan lääh:
Tosin syyskuun alussa alkaa taas puodin normaalit aukiolot ja ihan oikeasti olen jo vähän odotellut lauantaityöpäiviä. Ja viileitä ilmoja. Ja pimeitä iltoja. Ja kynttilän valoa. Ja myöhäisillan telkkuohjelmia. Ja ihania syksyn villoja. Ja…

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kaupunkielämään totuttelua

Moikka kamut! Tassu täällä pitkäst aikaa.

Kesä meni ihan kivasti - kiitos kysymästä. Tosin alkukesästä oli aika kylmää ja tuuli niin kamalasti, ettei mökillä kuullu myyrien ääntä ollenkaan. Onneks mul on hyvä turkki ni ei tullu kylmä. Loppukesäst taas oli niin kuuma, etten jaksanu myyrästää. Turkkikin oli vähän liikaa ja äiskä yritti helpotta mun olo kastelemalla. En viittiny sil sanoo ettei siit mitään hyötyä oo, mut en kauheesti viittiny sitä raapiakaan - mun parasta se varmaan ajatteli.
Kuus viikkoa meni mökillä ihan mukavasti. Nyt ollan täs pari viikkoa opeteltu kaupunkielämään:
Jos on villinä ja vapaana kulkenu koko kesän ni arvatkaapa kiinnostaako kulkea narun jatkeena pitkin asfaltteja? No ei. Kun viimeinkin olis sopivat myyrästyskelit ni me ollaan kaupungis. Onks järkee? No ei.

Viime sunnuntaina mä taas aavistelin et jotain on tekeillä. Pysyin piilossa. Huomasin mökillä aamusta alkaen lähdön tunnelmaa. Äiskä siivos, sit pilkottiin jotain puita ja tiskattiin (Äiskä siivoo ja tiskaa vaa ku ollaan lähdössä pois). Mä näin jotain epäilyttävän näköisiä kassejakin terassilla... En menny edes tarkistamaan kalasaalista vaiks tiesin kyl et ahvenia oli. Mieli teki mut hain ittelleni ison myyrän ja söin sen.

Kahdeksan maissa illalla porukat sit kyllästyi odottelemaan. Ne laittoi saunan päälle ja päättivät et ei me mihinkään kaupunkiin lähdetä. Minähän olin päättäny sen jo aikaa sitte... Odottelin varmuuden vuoks vielä pari tuntia mut kymmenelt illal päätin et ahvenet vois sittenki maistua. Ei tullu kiitosta mut sain sentään muutaman fileen...

Äiskä valitti mun käytöksestä Mummille. Ihan turhaan - Mummi muistutti et mun kotiintuloaikahan on kymmenelt. Ollu koko kesän. Ja olen melkeen joka päivä tullu ajoissa. Miks ihmees joku sunnuntai kotiintuloaika onkin yhtäikkiä kolme tai viis iltapäivällä? Mun Mummi on mun mielestä fiksu ihminen. Mummit vissin on fiksumpia ku äiskät vai kui?

Nyt mä kulutan päivät nukkuen ja iltaisin bongaan lintuja ja ohi kulkevia koiria parvekkeella. Ja autan mä näis syksyn puuhis. Niinku pidän huolta kuivattavist yrteist:
Ja onhan täällä mun oma Murunen, jota en oo nähny koko kesänä. Sitä olen tarponut ja hellinyt aika paljon. Ikävä on ollu. Äiskän mielestä mun ja Murusen rakkaus on niin söpöä et mulle ei loppujen lopuks voi olla vihainen!
Äiskä on ollu aika saamaton nois kässyjutuis viime aikoina. Nyt siiheki asiaan tulee muutos. Me ilmoittauduttiin Sukkasatoon. Heinälatoon saatiin kutsu. Mä olisin kyl mielummin menny Myyränkoloon, mut sellast vaihtoehtoo ei ollu.

Meil on muutama satotavoitekin. Ensteks äiskä tarvii ohkaset mustat yksväriset sukat ittellensä. Silt varalt et joskus tarttee olla kävelykengissä ja siistinä. Sit sil on jo puodis yks uus sukkalehti ja ennen satoilun alkua se saa vielä teeteen uuden sukkalehden. Niis on varmaan kivoi mallei. Ja äiskän puotiin on tulos uusii sukkalankoi syksyn aikana vaiks kuinka paljon. Äiskä testineuloo ja minä toimin laadunvalvojana. Ja jos jotain valmistuu ni just ennen Joulua äiskä hätäpäissään paketoi ne lahjapaketteihin. Mä en tartte sukkii. Mul on jo. Hienot valkoiset Lenita-sukat.
Nymää kerään muutaman päivän voimia et oon sit täydes iskus kannustamaan äiskää ku Sukkasato alkaa ens maanataina!