Tunnisteet

Neule (137) Anjalin (112) Lankaa (112) Blogikissan seikkailut (94) Mökkihöperöt (83) höpöhöpö (69) Valmis 2013 (65) Valmis 2015 (63) Valmis 2014 (55) Sukat (49) virkkuu (40) Verkkokauppa (31) Tyks Sytomyssykampanja (30) Alpakka (27) Valmis 2016 (25) Knit Picks (22) Hyväntekeväisyys (21) teetee (21) Pipo (20) tilaustyö (19) joulu (18) Huivi (17) Verkkolankakauppa (17) Ulkoilua (16) messut (16) Puikot (14) tärvellykset (14) Tossut (13) sukkalanka (13) KnitPro (12) Pyöröpuikot (12) Kirjonta (11) Sukkasato 2014 (11) huovutus (11) vauvaneule (11) valmistuneet 2012 (10) Katia (9) Pitsineule (9) SMC (9) Sukkasato 2015 (9) lapaset (9) Askartelu (8) Sukkasato 2013 (8) hyvä mieli (7) tiskirätti (7) Arvonta (6) Poncho (6) haaste (6) lahja (6) Addi (5) Myssy (5) Novellikoukku (5) Pallas (5) Puuvillaa (5) Susukatastrofi (5) Tilastoja (5) Tundra (5) Blogi (4) Koukkuaminen (4) Pääsiäinen (4) Waves (4) bambulanka (4) teetee Saga (4) värjäys (4) yllätys (4) Ryijy (3) Salla (3) Arne & Carlos (2) Hardanger (2) Helmi (2) Juuret (2) Kierrätys (2) Kirjoneule (2) Käsityökirja (2) Laukku (2) Lumio Fine (2) Makrame (2) Primanova (2) San Remo (2) Siskorusettisukat (2) Step (2) Tunnustus (2) kauluri (2) koru (2) kypärämyssy (2) käsityönäyttely (2) mekko (2) teetee Apollo (2) teetee virkkausviikko (2) tilausneule (2) valmiskauppa (2) virkattu hattu (2) Adriafil Primula (1) Amina (1) Arte (1) Baleno (1) Bambupyöröt (1) Bolero (1) Bremont (1) Bucaneve (1) Caleido Lace (1) EXP (1) Elegant (1) Helmivene (1) Hilos Omega la Espiga (1) Junasukat (1) Katia Arte (1) Kotivinkki (1) Kuokkala (1) Lumi (1) Pöllöpipo (1) Quetzal (1) Regia (1) Revontuli (1) Rowan (1) Rähinää (1) Sevilla (1) Sirdar (1) Tahiti (1) Terijoki (1) Turvalonkero (1) Tölkkinipsut (1) alpakkasukkalanka (1) bambusukkalanka (1) heijastinlanka (1) kädentaitomessut (1) neulemekko (1) pannulappu (1) pikkutytön mekko (1) puuvillalanka (1) ruokaa (1) teetee Hilla (1) teetee neulelehti (1) teetee neuleviikko (1) trikoo (1) tunika (1) virkattu matto (1)

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Satin Cotton kaulatin ja pienimuotoinen susukatastrofi

Ku ny huiviviikkoa vietetään niin sitähän pukkaa. Tosin ei tainnu tulla oikeaa huivia. Mietin hetken et mikä tää on, mut taitaa olla kaulatin. Muodoltaan vähän niin kuin kuuluisa Baktus, mutta ei sinne päinkään. Hiukan Nikolainkin tapainen, mutta kun en tykkää lyhennetyistä kerroksista niin tein oman pääni mukaan.
Ku joku uus lanka tulla tupsahtaa puotiin niin heti on sellainen olo et jotain siitä tarttis tehdä. Ihan vaan et tultais tutuiksi. Mallitilkut on mun mielestä tyhmiä, joten pikkuruinen huivi pukkasi puikoille.
Eilisaamuna valmistui ja heti pingottelin. Jostain kumman syystä tämäkin härpäkevastainen alkaa pikkuhiljaa lämmetä neulojan pikku apureihin. Yläreuna KnitPron Knit Blockesseilla saatiin suoraksi ihan tuosta noin vaan:
Ja pitsireuna viimeistetiin Knit Picksin T-neuloilla:
Suihkupullolla vettä perään ja kuivumaan yön yli.
Kaulatinhan tuli:
Lankana Shoeller&Stahlin Satin Cotton ja menekki aika jämptisti kaksi kerää. Knit Picks 4,5 mm vaihtopääpyöröillä tikuttelin menemään.

Langan rakenne on ketjumainen ja se kiiltää niin, ettei ihan heti osaisi ajatella sen olevan pelkkää puuvilla. Mukavaa neuloa, koska ei mene sääpuoleen (vertaan nyt tällä hetkellä olevaan pellavalankaan, joka menee).

Pitsireunus on vanhaa tuttua. Se on nimittäin helppo ja ainut, johon oon osannu piirtää kaavion… Nimitän sitä tiskirättireunaksi, mutta tokihan se on Naistenpäivän Tahiti-huivissa ja Idan Apollo-matossakin. Mut kuka pitää kaulallaan tiskirättiä? Joku järkevä nimi pitäsi tälle keksiä. Ehdotuksia?
Viikonloppuna oltiin Atussa Isän ja Äidin mökillä vähän PUUhailemassa. Heidän klapikoneensa oli kamanlan pelottava, mutta tehokas aparaatti. Siinä sivussa vähän pelailtiin korttia, saunottiin ja kalastettiin. Ja tietenkin syötiin äidin herkkuja. Tassulla oli kissanpäivät, sillä portsaria riitti ja ahvenfilettä kädestä ruokkien. 
Minä sain tehtäväksi perata viikonlopun ahvenet, koska isällä on ”piikki” sormessa… Blogikuvaajan huoleksi jäi neljä siikaa. Myöhemmin äiti kyllä vähän moitiskeli, että jos isä olis perannu kalat, niin kaikilla olis ollu enemmän syötävää… Mut kuulkaa – ei sitä kauhean tarkkana viitti olla jos perkaa kaloja ja kaks miestä (ja kissa) seisoo kädet taskussa (paitsi se kissa) vieressä katselemassa! Teki mieli sanoa pari ilkeää sanaa…
Illansuussa oli kotiinlähdön aika. Tuolla saaristossa on aina kyttäiltävä lautta-aikatauluja. Sillä välin kun minä vielä kirmasin sisään hakemaan viimeisiä tavaroita niin Karvis se ajankulukseen ajoi autollaan mun kässäpussin yli!

Ei siinä ollut aikaa ryhtyä tärviöitä tarkastamaan, mutta voitte kuvitella, että kotimatkamme oli JÄÄTÄVÄN hiljainen. Edes Tassulla ei ollut mitään kommentoitavaa, vaikka se on yleensä melko äänekäs jouduttuaan koppaan ja autoon… Mun kässäpussissahan kulkee aina mukana KAIKKI puikot. Siellä oli KnitPron puikkosetti, Knit Picksin sukkapuikkosetti ja erinäinen määrä varapuikkoja ja muuta neuletilpehööriä. Tässä tärviöt:
Eli ei paha. Yksi kasin puikonpää (en tartte), puikkomittari (jonka Karvis jo eheytti toimivaksi) ja kahdet puikkonappulat, joista tuli hyvät hyvittelysaunasytykkeet Karviselle. Kuka vielä voi väittää et puupuikot ei kestä? Nehän on autonkestäviä! Tai sit Karvisella on kevytauto.
Siin ne ny ova. Mun entiset puikkonappulat. Sittemmin päättivät kunniakkaan uransa saunan sytykkeenä...
 
Yhtään en ymmärrä sitä, että kun Facessa vähän ”avauduin” sunnuntain susukatastrofista niin Karvinen oli se, joka niitä säälikommentteja sai osakseen. En mä vaikka minähän se tässä kovia olin kokenut! Höh.
Tassu se antaa piut paut kaikelle. Eilisaamuna kyllä vähän harmitti kun sen kerrankin olis saanut matkaan mukaan laittamalla vaan kopan oven kii. Odottakaas kun oikeasti pitää lähteä johonkin niin sitä jumpataan sängyn alta hikisenä ja tuloksetta...

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Huivitusta eli Zetor-traktorihuivi

Kesken kaiken viime viikon virkkailujen alkoi ankara huivitus. Huivitusta vähän edesauttoi asiakkaan tilaus... Puodissa oli näytillä joskus ammoisna aikoina neulomani Zetor ja just samanlaisen toivoi hän. Muistelin et aikanaan Zetor ei menny ihan putkeen, mutta kun en siihen hätään parempaakaan mallia kaksinyt niin...
Alkuun päästyäni malli vei mukanaan. Aamuisin ennen töihin lähtöä ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa oli pakko tilkutella.
Lankana ihanan keveä merinovillan ja viskoosin sekoitus Katian Air Lux. 50g:n kerällä 300 metriä. Tähän huiviin meni 76 g. Lanka olisi varmaan riittänyt vielä yhteen mallikertaan ennen reunapitsiä, mutta kun en ollut ihan varma ja asiakaskin aika pikkuinen niin jätin tähän. Ylläolevan kuvan väri on kuvista kaikkein eniten kohdallaan. Perjantain aamuaurinko oli ihana kuvaussää, mutta ei paras mahdollinen värien toistoon.
Viskoosi tuo lankaan kauniin kiillon. Puikoilla 4½ mm Knit Picks 80 pyöröillä tikuttelin.
Usein meillä puodissa kysellään malleja ja ohjeita. Niitä on pilvin pimein - mappikaupalla, mut just silloin kun jotain etsii niin löytyy kaikkea muuta. Lauantaina innostuin järjestämään ohjemappeja. Nyt on kaikki puodin huiviohjeet yhdessä mapissa. Sama järjestely jatkuu. Seuraavaksi pipot, sukat, tumput jne.

Tästä uudestä järjetyksestä ja kivasta Zetorista innostuneena päätettiin pitää puodissa ens viikon aikan huiviviikko! Vappukin on tulossa ja äitienpäiväkin. Siispä laitettiin kaikki huivilangat viikoksi tarjoukseen miinus 15%. Kipin kapin huivittelemaan!


perjantai 22. huhtikuuta 2016

Palavirkkuita ja jalattimia



Isoäidinneliö tai niinku jostain luin – Mummoruutu - on varmaan kaikkest käytetyin palavirkkuujuttu. Ittelle ei oikein koskaan oo kolahtanu enneku männäviikolla selailin vanhaa Kauneimpien Käsitöiden joululehteä.  Ja kun virkkuuviikko oli meneillään ja yhtäkkiä kevätsää muuttui hyytävän kylmäksi, niin päätin kokeilla kivoja tossuja:
Tossuihin meni yhteensä 12 mummoruutua ja ruutujen virkkuu oli oikeasti hauskaa.
Lankana teetee Salla. Menekki pariin oli yhteensä 76 g. Mustaa, harmaata, pinkkiä ja punaisenkirjavaa. Koukku 3 mm Waves.
Joo palojen virkkuu oli hauskaa, mutta lankojen päättelyyn meni melkein yhtä kauan aikaa… ja pikkuinen pohtiminen on aina siitä, miten kootaan ja missä järjestyksessä. Palat virkkasin yhteen kiinteillä silmukoilla.
Kivat vierastossukat ja miksei ihan ittellekki.
Lisää paloja – pitää heti tunnustaa ettei oo omaa käsialaa. Ida on koko viikon kaikki vapaahetkensä virkkaillut teetee Apollosta Suuressa Kässylehdessä olleen kassin omaa modausta. Minä olen koko viikon hiljaa mielessäni tuntenut myötätuntoa… iso työ, vaikka miten monta palaa, vaikka miten monta langanpätkää pääteltävänä ja koko projekti näytti koko ajan varsin kummalliselta. Jopa vielä eilen:
Vaan kiva kesäkassi siitä tuli: 
Lankana teetee Apollo, koukkuna 4,5 mm Waves (kait). Ja kun kassi oli valmis niin Ida kertoi et sen tekeminen oli ollut kivaa! Ihan turhaan olin sääliny – toiset tykkää toisesta ja toiset (=minä)  haluu mennä siitä mistä aita on matalin. Saumoista minäkin tykkään, mut rajansa kaikella! Jopa minä alan pohtia miten tuollaisen efektin voisi saada aikaan A) neulomalla ja B) saumattomasti? Onko vnkkejä?

Blogikuvaajakin vanheni tuossa männäviikolla taas vuodella. Perinteitä kunnioittaen hän sai lahjaksi sukan. Siis YHDEN sukan.  Ei kahta. Ja Nokialaiset puutarhakengät. Toinen sukka valmistui eilen Salon Kirjaston Novellikoukussa.
Lanka: Hot Socks Samba, menekki 98g, puikot 3 mm Knit Picksin sukkikset. Taas yritin tehdä Karvisen räpylään sopivaa eli pitkä ja leveä kantalappu (lisäsin kantalapun reunoihin yhden silmukan) ja kiilakavennukset venytettynä melkein kärkikavennuksiin asti. Karvishan ei oikeasti olis tarvinnu sukkia – yhdet ohuet on ihan käyttämättä ja saapaskukatkin miltei ehjät. Mut nää onki VÄLIPAKSUsukat. Ei ohuet eikä paksut. Tällasii sil ei viel oo! Siis ihan selvä sukkavaje ja tarve.

Jänskää muuten miten joku lanka näyttää kerällä ihan tyhmältä, mut neulottuna tosi kivalta… On niitä kokemuksia toisinkin päin – jotkut langat pitäis jättää neulomatta ja vaan rakastaa niitä kerällä tai vyyhdillä.  Raitalankojen jännittävä maailma <3 Tää oli positiivinen ylläripylläri.

Messusukatkin on viiimein tikuteltu valmiiksi. Messuille ei ehtiny ja kun mallisukkien väri loppui niin kassin pohjalle pyörimään jäivät kesken kaiken…
Lankaa kului 98g eli kerä riittää polvareihin, puikkoina 2,5 mm Kint Picksin sukkikset ja jostain syystä istuttuani soffalla katkipoikki kolme puikkoa niin vaihdoin KnitPro Zing-puikkoihin... Aloittaessani etsiskelin netistä peruspolvareiden ohjetta ohuelle langalle, mutta en löytänyt. Kai sitä oletetaan et jokainen nyt peruspolvarin kakspuolikkailla puikoilla osaa tehdä ilman ohjettakin. Siispä riipustelin muistiin näiden silmukkaluvut ja kavennukset. Uskon sillä olevan käyttöä myöhemminkin. Passaa tällaiselle vähän paksupohkeiselle.

Hassu juttu miten joku lanka tulee suosituksi pikkuhiljaa. Tämäkin Shoeller&Stahlin Fortissima Cotton Stretch on ollu puodin valikoimassa keväisin jo viitisen vuotta. Vasta viime vuonna siihen innostuttiin ja vaikka tänä vuonna oli nelinkertainen määrä lankaa (Katialta vastaava) niin lopussa ovat taas… Aika kiva kesäsukkalanka on myös Katian Cotton Stretch – joskin yksivärinen. Siitä tikuttelin Ullaneuleen Saniaissukat viime vuonna.

Virkkuuviikko on mennyt hujauksessa. Seuraavaksi odotellaan vappua ja varmaan alkaa huivituttamaankin. Koska viime bloggauksessa ei ollut yhtään Tassukuvaa, niin pitäähän tällä toivotella hyvää viikonloppua:
Jos sataa niin päikkärit voi ihan hyvin ottaa sisänurmikollakin. Tulevana viikonloppuna Herra kissanen pääsee taas oikeasti ulkoiemaan. Ja toiveissa on myös ahventa…

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Teetee virkkausviikko alkaa

Huomenna alkaa teetee virkkausviikko. Mehän ollaan valmistauduttu siihen jo pari viikkoa. Virkkaamalla - kuinkas muuten!

Kivoja koreja ja purkkeja pikkutavaroiden säilytykseen. Lankana teetee Apollo. Allaoleva mattokin on Apollosta - neulottu kaksinkertaisella langalla ja seiskan puikoilla. Ohje siihen(kin) löytyy uusimmasta teetee neulelehdestä. Oli Ida-Marian idea jalostaa mun vanha bambutiskirättimallini vähän krouvimpaan käyttöön.

Minä virkkailin amppeleita:
Sinisenä ja punaisena.
Tein ensin punaisen ja kun ohje oli kiva ja helppo niin innostuin tekemään toisenkin. Ajattelin et toi alaosan tupsu on ihan turha, mutta pakko myöntää, että tuo punainen versio näyttää vähän paljaalta ilman.Apollo on kiva lanka virkata, koska trikoomaisen rakenteensa vuoksi se ei halkeile ja on silti paljon kevyempää kuin trikookude.

Mitä olisikaan amppeli ilman kukkia? Ne järjestyivät mainiosti seinänaapurissa olevasta kampaamo/tilauskukkakauppa Salon Fleurista.

Ida virkkasi kivan korin:
 Näitä vois olla monta rivissä kylppärissä tai vaikka veneessä ai mökillä. Jokaiselle perheenjäsenelle eri värinen omien tavaroiden säilytykseen.

Teetee trikoosta virkattu matto on blogissa ollut jo aiemmin täällä

Tottahan niitä turvalonkeroitakin ollaan virkkailtu. Hurja yksisilmäinen hippimustekala näyttää kieltä:
Kassi mielenkiintoisesta Katian Raphia-paperilangasta. Ohje löytyy Suuresta Käsityölehdestä 3/2016.
Virkkaminen taitaa sittenkin olla ihan hauskaa ja koukkua voi käyttää monenmoiseen. Mitä enemmän sitä olen viime päivinä harrastanut, sitä vähemmän se tuntuu "kurjuuden maksimoinnilta" kuten vielä mattoa virkatessani manailin. Viime viikolla harjoiteltiin Salon seudun kädentaitajien kanssa porukalla räsyvirkkausta ja koukkuneulontaa ja  pitsihaarukkakin on kaivettu naftaliinista!
Tervetuloa virkkausviikolle Anjalinille Salon Annankatu viiteen!

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Hillanen-mekko

Tänään ilmestyvässä teetee verkkolehdessä on taas monta kivaa kesäistä mallia. Yhden niistä olen neulonut jo viime kesänä ja onnistunut olemaan siitä hys hys tähän asti.

Sain koeneulottavaksi Pia Kaukisen Hillanen-mekon. Lehdessä sen nimi on kyl muutettu vaan Tytön hellemekoksi (teetee neulelehti 2/2016, malli 2).
 On aina kivaa päästä koeneulojaksi. Saa ruotia ohjetta oikein urakalla, kysellä "tyhmiä", antaa palautetta ja ehdotuksia ja saada suunnittelijaparka hermoromahduksen partaalle! Kaupan päälle saan itse puotiin valmiin mallineuleen, jonka saa laittaa esille kun ohje on julkinen.
Mekon helmaa kiertää pitsikukkarivi, joka jatkuu etuosan keskellä pääntielle. Verkkolehdessä on havainnolliset kuvat Flowers in a rowin (tai venäläisten pitsikukkien) neulomisesta Tytön juhlaboleron (malli 8, myös Pia Kaukisen suunnittelua) yhteydessä. Kukkaneueleesta on tehty myös monta You Tube -videota, joista minäkin opettelin alkuun. Linkki yhteen videoista olisi TÄSSÄ. 

Lanka: teetee Hilla, menekki 168g. Puikot 3 mm Addin pitsipyöröpuikot 60 cm. Lisäksi tarvittiin läjäpäin silmukkamerkkejä... Yritin pärjätä ilman, mutta lopulta oli pakko taas tunnustaa, että moiset killuttimet puikolla ihan oikeasti toimivat neulojan pikku apureina. Hilla näyttää kerällä jotenkin ankealta, mutta sitä on kiva neuloa ja lopputulos on mukavan tuntuinen.

No kuinkas kävikään? Onko meillä täällä puodissa nyt mallineule ikkunassa? Ei oo.
Mekko oli matkaneuleena viime kesänä, kun olin kipseineni "päivähoidossa" äidin ja isän mökillä. Kirpputyttö näki neulomuksen ja varovasti kysyi mitä oon tikuttelemassa. Kerroin et mekkoa pukkaa, mutta se taitaa olla hänelle liian pieni. Likka laski yhteen yks ynnä yks ja valisti mua et pikkuveli (silloin vajaan kuukauden ikäinen) on poika eikä pojat käytä mekkoja!

Kävi sit niin, et valmis kolttu olikin aika iso. Sain luvan antaa sen Kirpulle vaikka malli ei vielä ollut julkinen. Vasta joskus joulun tienoilla mulle selvis et mekko oli kiva koska se oli Elsanvärinen. Luulen, et mekko menee tunikana vielä tämänkin kesän, jos väri kelpaa edelleen.
Kuten tiskipöydällä lojuneista burana-ja panadolipurnukoista näkyy, tätä mekkoa neuloin hyvässä pilleripöhnässä, joten en ota vastuutua ohjeen oikeellisuudesta :)

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Panta babyalpakasta ja mökkeilyä



Tassu kiittää kaikista myötätuntokommenteistanne! Sillä on itsetunto kohdallaan, eikä joutuminen kuvattavaksi akkojen värisen kaulurin kanssa ole jättänyt pysyviä haavoja blogikissaparan sieluun. Äiskä sen sijaan on vähän nolona hullusta päähänpistostaan…

Minäkin kiittelen kaikista kivoista paitakommenteistanne! Viikon verran nuttu on ollut käytössä ja vieläkin tykkään siitä. Noin ison työn jälkeen on kiva taas tikutella jotain pientä ja nopeasti valmistuvaa. Niin kuin noita lonkeroita, joilla ollaan itseämme huvitettu puodin takahuoneessa pari päivää…

Tähän aikaan vuodesta on aamuisin vielä pakkasella ja iltapäivisin taas lämmintä. Paksujen myssyjen aika alkaa olla förbii, mutta jotain suojaa korville on kiva olla. Panta on oiva juttu!
Messuilta meille tarttui mukaan Helmiveneen babyalpakkaa viidessä ”luomu”värissä. Lanka on suloisen pehmeää. Niin pehmeää, etten keksi sopivia adjektiiveja edes. Se pitää itse tuntea! Lankoja ei ole käsitelty kemiallisilla koinsuoja-aineilla ja Öko-Tex -ympäristösertifikaatti takaa sen, että langat valmistetaan ympäristöä suojellen sekä ilman haitallisia kemikaaleja tai niiden jäämiä.
Teki mieli tehdä langasta nopeasti jotain pientä ja Jasmina-panta oli sopivan pieni ja kuitenkin sain tutustua lankaan. Puikot 2,75mm, Knit Picksin 15 cm sukkapuikot ja ainaoikeaa. Ihan sopiva vaikeusaste vaikka ihan aloittelijalle (niinku mä heh heh). Ohjetta lukiessa tämä saumafriikki sai vetää kunnon selkäkeikkanaurut. Siinä nimittäin sanotaan, ettei sen sauman niin nätti tarvii olla kun se jää piiloon nyörirenkaan alle. Nyörirengas neulottiin I-cordina ja kieputettiin kaksinkertaisen pannan ympäri just siitä saumanpaikasta. Näppärää.
Ei kutita, ei pistele ja näyttää kivalta. Ja onneksi koko sysyteemiin kului vain 33 g eli mulla on vielä yli kerällinen jämiä herkuteltavana! Tai sit vaan silittelen niitä kun on känkkäränkkäpäivä.

Känkkis meinaan oli lauantaina. Huonosti nukutun yön ja sateisen työpäivän jälkeen ajattelin jäädä kaupunkiin, vaikka ”meidän pojat” olikin jo aamulla menneet mökkiä lämmittämään. Just kun pääsin kotiin niin aurinko pilkahti ja päätin sittenkin jatkaa matkaa. 

Vähän kiukunpurkua haravan varressa, hernekeitto, puolen tunnin päikkärit, sauna ja kastautuminen meressä – kyllähän siinä mieli parani! Vielä kun sain kuvattua auringonlaskun:
Ja sielunmaisemani:
Joka aamulla oli hävinnyt! Naamakirja kertoi, että tasan vuosi sitten on ollut ihan samanlainen aamunäkymä…
Tassua ulkoilmaelämä väsyttää pitkän talven jälkeen. Tuossa portailla se istui ja harmitteli sitä, että maa oli märkää ja Latosaari Express –nimistä myyrää ei ikinä saa kiinni! Se onkin aika nopea vipeltäjä – sitä on jahdattu jo monta vuotta. Minäkin näin sen sunnuntaina vilaukselta. Uskon nyt, että myyrä todellakin on olemassa eikä Tassu turhaan istu terassilla väijyssä.
Sumun hälvettyä lähdettiin taas suurin toivein verkonnostoon. Olihan siellä saalis:
Yäk. Sen jälkeen kun verkossa oli muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran made, niin siihen jäi mun verkonnostot. Moinen otus kiemurtelee kuin käärme ja on ällöttävä ku mikä! Meinasin sillä kertaa heittää koko verkon takaisin mereen. Sen jälkeen meillä on ollut sellainen järjestys, että minä lasken verkon ja Karvis nostaa… Vietiin luikero ämpärillä naapuriin jos vaikka siellä olis jollekin kelvannut. Madettahan sanotaan herkulliseksi. Ei ollu kelvannut sinnekään, mutta vähän ennen kotiinlähtöä saatiin ämpäri takaisin – ja pohjalla oli pieni siika – vaihturina! Kävin äsken siikani kanssa isän graavausopissa. Huomisiltana sitten saa herkutella! Tokihan kalasta pienet palat irrotettiin Tassullekin.

Päivä kului taasen haravan varressa ja Karvisen assistenttina kun laituri asennettiin kesäasentoon. Vielä pitkälle päivään ilma oli kosteaa, vaikka aurinko paistoi ja sumu oli hälvennyt. Vesipisarat kuivun latvassa näyttivät ihan hopeahipuilta.
Kuvaan en tietenkään niitä osannut vangita, mut käyttäkää mielikuvitusta.

Olihan siellä verkossa kaksi komeaa ahventakin. Arvatkaapa mitä me syötiin? No makkaraa! Ahvenet meni parempiin suihin. Olenko mä jo nyt saanut anteeksi sen kauluriepisodin?

torstai 7. huhtikuuta 2016

Lempikauluri ja turvalonkeroita



Mulla on usein sellainen tunne, ettei näistä mun tekeleistä sukulaisten parissa aina niin hirveän paljon olla tykätty. Viime viikolla kuitenkin sain ihan hellyyttävän tekstarin, joka alkoi sanoilla ”Heippa ja apua”. Suvun prinsessan äiskä oli pessyt ulkohaalarin ja samalla hihassa ollut tytön lempparikauluri oli ”vähän” huopunut. Ei menis ees vauvalle. Siis et josko Kirppu vois saada uuden?

Voiko tuollaista pyyntöä vastustaa? Lupasin ja sen jälkeen äiskä uskalsi tunnustaa Kirpulle tärviön. Itku oli tullu, mut helpotti kuulemma kun tyttö tiesi uuden olevan tulossa.
Olettehan jo kuulleet, että nykyään on trendikästä neuloa palavereissa? No mul ei paltsuja kauheen usein oo, mut viime sunnuntaina kuitenkin Porvoossa oli vähän paltsunlainen, jossa vaihdettiin kuulumisia ja mietittiin tulevan syksyn  ja ens keväänkin teeteejuttuja ja tutustuttiin tuleviin lankatrendeihin. Pikkuneidin kauluri oli just passeli paltsukässy ja illalla valmistuikin.
Pikkuinen pirulainen iski kun Karvis ei mitenkään voinut uskoa, että samoilla silmukoilla kaks vuotta sitten tehty kauluri menis tyttelille vieläkin! Ensin kokeilin ittelleni ja mahtui, mutta sen jälkeen pahaa aavistamaton Tassu joutui mannekiiniksi:
Ei oo totta! Noi vielä nauraakin mulle. Yök. Missä on eläinsuojeluyhdistyksen puhelinnumeo?
Vielä ihan akkojen värinenkin…
Iskä kyllä lohdutteli Tassua, et pinkki tekee mustalle turkille hyvän kontrastin… Tassu kesti kuvausassarin tehtävän kuin mies. (Lue: huonosti)
Ihan alkuperäisen laista en tehnyt (koska ohjelinkki toimi), mutta heti maanantaina laitoin kaulurin postiin ja eilen sain viestin et perillä on ja puoli iltaa on pimu istunut kauluri kaulassa. Ehkäpä kelpas siis. Kivalta tuntui.

Ja ihme jos ei kelpais, sillä lanka on pehmeintä mahdollista merinoa. Adriafilin Primulan moni ei edes usko olevan villaa! Menekki kauluriin oli 46 g ja Addin 3½ mm 50 cm bamburyöröillä tikuttelin menemään.

Keskosten turvalonkerot ovat olleet pinnalla monessa mediassa. Facessa on montakin lonkeroryhmää ja tiistaina viimeeks lonkerot olivat kolmosen uutisissa. Kaikkihan tietää tän mun virkkuuangstin, mutta pakkohan silti oli yks mustekala koukuttaa:
 Virkatessani koko ajan pyöri mielessä, et voishan tämän neuloakin… Ja suunnitelmakin alkoi muotoutua. Lonkerot I-cordina ja sen jälkeen vähän niin kuin sukan kärkeä… 
Täs ne kaverukset nyt ovat rinnakkain:
Lankana molemmissa teetee Hilla (kestää sen vaaditun 60 asteisen pesun), virkatussaWaves koukku  3 mm ja neulotussa sukkapuikot 2½ mm KnitPicsin 15 cm. Menekki molempiin ehkä jotain 5 g. Tuo neulottu näyttää vähän aneemiselta jopa omasta mielestäni.

Kerrankin mun on pakko myöntää, että jotkut jutut on vaan fiksumpaa tehdä virkaten!