keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen saaressa



Meillä Pääsiäisen vietto venyi vielä tiistaille. Meillä kaikilla oli eilen vapaapäivä!
Lankalauantain iltapäivällä mentiin mökille. Tulet hellaan ja padan alle, hernesoppaa massuun ja saunan jälkeen verkonlasku. Auringonlaskun jälkeen paistettiin takassa makkarat ja mentiin nukkuseen.

Saunassa tietty käytiin ja uimassa. Kun se ensimmäinen löylykauhallinen kihahti kiukaalle niin johan alkoi lukemia pukkaamaan Karvisen suusta! Kun mä MUKA olin KYSYNY mut ku en ollu! Siis et JOS heitetään kiukaalle viis litraa kaivokylmää vettä patalämminta sijaan ja JOS kiukaan hyötysuhde on n. 50 prosenttia niin KUIVAA kalpia menee 200g enemmän… Siis sen minäkin voin ymmärtää, et vaikka koivun ja männyn lämpöarvo (tilavuudessa) on eri niin painossa se varmaan on sama. Mut ku mä mietin et miten monta kuutiota kalpia se vaatii! Paiskoin sit löylyä niin et Karvis pakeni ja minä sain nauttia lämmöstä ja hiljaisuudesta.
Sunnuntai oli siivouspäivä. Päivä nousi ihanan tyynenä.

Muita kuvia ei oo mut kuvitelkaa vaan miten puusta toiseen kulki naruja ja joka paikassa tuulettui peittoa, mattoa ja täkkiä. Verkko sentään käytiin nostamassa ja Tassu sai yhden vaivaisen ahvenen:
Sillä välin ku minä riehuin mökissä niin Karvis riehui moottorisahan kanssa pitkin tonttia. Muutama kuollu kuusi (kirjanpainajatoukan tappama?) ja muutama muukin sai kyytiä.

Illalla olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Vielä kaksi vapaata päivää edessä ja saa olla ulkona!
Tässä vaiheessa aina ollaan kovin toiveikkaana. Ollaan lähdössä ”hakemaan kaloja”.  Huomatkaa direktiivintäyttävä verkkomerkki… Kolme ahventa ja harvinainen saalis eli pikkuriikkinen Kampela:
Heti mulla alkoi soida mielessä Lasse Mårtenssonin Kampelavalssi. Se on muuten tosi hauska biisi ja mun bravuri! Kuvauksen jälkeen pikkukampela kyl päästettiin kasvamaan ja ahvenet laitettiin sumppuun. Oli toiveissa saada tiistaiksi KOKO perheen kala- ateria.
 Naapurista lainattiin pitkät tikkaat, joilla Karvis kiinnitti kaatoköyden. Hienosti kaatui iso koivu – just siihen mihin pitikin. Ei esim sähköjohdoille…
Meillä tää puunkaato on hyöty/valojuttu. Kaadetaan isoja, jotta saadaan mahdollisimman paljon polttopuuta. Valitin salaattia pilkkoessani et kohta tulee varjo takaterassille. Eikä aikaakaan ku honkamopo pörähti käyntiin. Mänty sai lähdön ja mä sain auringon!
Illalla taas laskettin verkko. Grillattiin ennen nukkumaanmenoa vuoden ekat itte marinoidut:
Hyvää oli ja täyden vattan viereen oli hyvä kellahtaa nukkumaan.
Aamulla taas toiveikkaina ”hakemaan kalat”. Tassu se jo innokkaana odotteli saalista:
Pettymys oli suuri koko porukalla. Saalista ei kai kannata puhua:
Onneks oli ne eiliset ahvenet. Tassu sai niistä apetta ja me syötiin ”jätteitä” eli siivouspäivänä uunissa muhinutta lihapataa ja kermaperunoita… Olis meil ollu yks hernesoppapurkkikin varoiks. Tassu veti selkäkeikkanaurut onnettomille kalastajille:
Vasta kotiinlähtöä varten pakatessa mä keksin huonon kalaonnemme syyn: Mull on ollu verkkoa laskiessa ihan väärät villasukat jalassa!

Silmukoita ei Susu tehnyt varmaan yhtään koko aikana. Muutaman merimiessolmun sentään:
Nyt on taas kiva lähteä töihin!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Lahjasukkia ja Pääsiäisen alkua



Karvisel oli viime viikolla synttärit. Sukat hänkin saanee lahjaksi joskus tulevaisuudessa (koska mä olisin ollu ajoissa?)  mut synttäripäivän aamuna vietiin Tassu eläinlekurille:
Kattiparka oli pahaa aavistamatta keittiön pöydällä odottamassa meidän töihinlähtöä kun joutui koppaan. Odotussalissa Tassu osoitti äänekkäästi et keuhkot on ainakin kunnossa! Rokotus saatiin ja poika sai kehut komeasta ulkomuodostaan ja turkistaan. Ja 7,7 kilon painosta tuli kommentti et ei tarttis enää yhtään painon nousta vaikka poika onkin roteva ja pitkä… Ei hätää, sillä kesä ja ulkoilukausi on edessä (koko perheellä).

Synttäripäivänsä päätteeksi Karvis sai vaihtaa Rypäleeseen kesärenkaat. Se ei ollut ihan helppo homma. Aamun runollinen ”Niin monta kuin on kortteja pakassa” ja ”Niin monta kun on viikkoja vuodessa” tais muuttua biisiin ”Mä joka päivä töitä teen”.

Jo aika monta viikkoa sitten sain yhden joululahjan valmiiksi. Minähän päätin tehdä joululahjat pitkin vuotta ja antaa ne saman tien pois. Lahjan saajan (veljen tytön sulhon) tapasin pikaisesti tänään. Ehkäpä kaveri vähän ihmetteli kun toivotin Pääsiäisenä Hyvää Joulua… Toiset lahjasukat meni veljen tytölle – ne oli synttärilahjat ja synttäreistäkin on jo yli kuukaus. Vinkkinä sain et pitsisukat ja paksusta langasta ”Et tulee joskus valmistakin…”  Kaikki muut värit kelpas paitsi vaalean punainen tai pinkki.
Täsä ne ny ova. Eilen aamulla kuvattuna.

Tyttösukat:  teetee salla, menekki hiukan kolmatta kerää, puikot 3½, malli Kerttu, koko n 39-40.
Poikasukat: Austerman Step, menekki 89 g, puikot 2½, malli ihan perus mut koko JÄRKYTTÄVÄ 46-47! 
Pikkuisen olen potenut huonoa omatuntoa, kun Jouluna valistin steppisukkien saajaa kertomalla et meikä tekee kässyjä työkseen ja sanomalla et ”laske kuule et mitä ne sukat tulis maksamaan ku niiden tekemiseen menee ainaski 14 tuntia ja lankakin maksaa 12.40!” Poikahan laski… Olin mä aika häijy ja jälkeenpäin aika nolo. Mut sukkia en kudo myyntiin vaan ihan vaan ihan vaan huvikseni lahjaksi ja olen tosi iloinen jos joku tykkää. Kaveri sentään esitteli vanhat (äidin tekemät) puhkikuluneet sukkansa, joten tiedän et ne on mieleiset. Ja toivottavasti tarpeeksi isot.
Samaan perheen pikkuneidille tein jo alkuvuodesta sukat. En tiedä oliko sopivat (kuka kolmivuotias ny tykkäis villasukista?) Vaaleanpunaista ja hörhöä oli. Vaalenapunainen Maijaa, hapsulanka Braziliaa ja puikot 3mm. Menekkiä en muista mut kerä kumpaakin riitti.
Ku meil yleens tääl blogis on vaan kissakuvia ni laitetaan kerrankin koirakuva:
Tuollaisia pikkukoiria oli kaks ja ne oli aika hauskoja vipeltäjiä. Ja sukista sain halin. Ei paha päivä.

Pitkäperjantaita vietettiin Äidin ja Isän kanssa heidän mökillään. Kiirastorstai-illalla Isä ja Karvis laski verkon ja Tassu sai kolme komeaa ahventa!
Tässä kuvassa Tassu on työnjohdollisisssa tehtävissä. Sillä vähän etuajassa me siellä saaristossa karkoitettiin tänään Pääisäisnoitia:
Trullikarkoituksen jälkeen herkuteltiin nuoruusaikani herkkuruualla ja äidin bravurilla Herkuttelijan Kanapadalla. Ja Tassu on pyydystänyt vuoden ekan myyransä! Komea oli ja litteä. Pappa oli viimeistellyt Tassun homman ajamalla traktorilla yli...

Pääsiäisen vietto jatkuu seuraavaksi työpäivällä. Huomennahan on LANKALAUANTAI!

Aurinkoista Pääsiäistä!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Villa = tekninen tekstiili



Vaiks me Karvisen kanssa ollaan aika lailla erilaisia ni me jaetaan iso määrä hulluutta keskenämme. Yks niist on mökkihöperyys. Saareen pitää mennä jos vaan tilaisuus on ja vaikka sielunmaisema olisi ankean harmaa niinku viime viikonloppuna:
Talven jälkeen mökillä on tietty kauheesti kaikkea tekemistä, ensimmäinen juttu tietenkin siivoilu. Mut kun kaikki on kosteaa ja kylmää ni tarvittais sellainen keli, et kaiken mökistä irti lähtevän sais ulos aurinkoon ja tuuleen kuivumaan. Ei viime viikonlopun keleillä. 

Saunan siivous ei vaadi muuta kuin puita ja vähän jääkylmästä lämpimämänpää vettä (ja kloritee vaik Martat sanois asiasta mitä). Talven jäljiltä jääkylmä saunan betonilattia ja keski-ikäisen krämpät ei oo kovin hyvä yhdistelmä. Niinpä puin jalkaani vanhat, kunnolla huopuneet villasukat! Ne jalassa sain ihan hyvin kuurattua lattiankin! JOS ette vielä tiedä niin villa kastuessaan tuottaa lämpöä.

Mikä onkaan ihanampaa, ku mökkisaunan löyly ja palavien puiden räiske pesässä? Siinä tilanteessa nautitaan eikä sanoja tarvita! Vaan – just silloin kun ensimmäinen kauhallinen löylyvettä sihahtaa kiukaan kuumille kiville niin tavallisesti varsin vähäpuheinen Karvis avaa sanaisen arkkunsa! 

Vuosien varrella ollaan lukuisat kerrat suunniteltu ponttonilaiturin kiinnityksiä ja laskettu montako kilowattituntia enemmän lämpöenergiaa tarvitaan kiuaskivien lämmittämiseen jos kiukaalle heitetään kaivokylmää vettä patalämpimän sijaan! Tästä asiasta ei päästä yksimielisyyteen ikinä, koska eniten minua kiinnostaa montako kuutiota enemmän puita se vaatii. Siitä päästäänki siihen, että koivun ja männyn ominaislämpökapasiteetti on erilainen puhumattakaan kuusipuusta jne… Ja JOS saunan lämpö ei riitä niin keskustelun tässä vaiheessa olen SISÄISESTI niin kuumana et uimaan pitää päästä! Karvis on kyl jo paennut lauteilta – oli se löylyvesi sit miten kylmää tai lämmintä ja kiuas millä puilla lämmitetty niin kiukuspäissäni olen varmasti paiskonut tarpeeksi löylyä poistaakseni teknikon lauteilta!
Seuraava yhteinen hulluutemme on se uimaan meno. Tänä talvena ei sentäs avantoa tarvittu mut on se merivesi vieläkin KYLMÄÄ. Mereen meneminen on aina yhtä KAMALAN IHANAA. Karvis tulee uimaan, mutta sillä jalanpohjat ja kämmenet palelee niin et sattuu. Neopreenitossut auttaa vähän. Karvisen viime viikonlopun uimapuku näytti tältä:
Tossujen alle oli puettu vanhat Austerman Stepistä tehdyt villasukat ja uima-asu kuulemma toimi! Jalanpohjat kesti uimisen paremmin kuin ennen. Tekstiili-inssinä tiedän olevan niin, että villa tosiaan kastuessaan tuottaa lämpöä (se liittyy jotenkin kemiaan ja villakuidun rikkisidosten aukeamiseen) mut sitä on ollut vaikeaa todistaa Karviselle. Nyt se uskoo!
Ja kerrankin minäkin innostuin puhelemaan saunan lauteilla! Yhdessä mietittiin erilaisia markkinakohteita ”tekniselle” tekstiilille eli lampaanvillalle… Merimiehet tän tietää kokemuksesta mut kaikki muut! Miks ihmeessä pitää kehitellä ”teknisiä” tekokuituja kun luonnonmateriaalit on itsestään toimivia? Esim villa on luonnostaan paloturvallinen kuitu. Se syttyy huonosti ja sammuu itsestään jos olosuhteet on ookoo.

Päivän tekniikkaosuus on ohi ja loppu on pelkkää mökkihöperyyttä.
Sunnuntaina herättiin sateeseen. Pitkästä aikaa ulkokissan elämästä nauttiva Tassu kökötti myrtyneenä terassin tuolilla ja katsoi syyttävästi. Ihaku sade olis ollu mun vika! 

Sateen loputtua mentiin nostamaan verkko. Sekin on yks jaettu hulluutemme. Meillä on aina sekä lasku- että nostovaiheessa about kolmas maailmansota meneillään ja silti vaan yritetään kalastaa! Tassulle ahvenia ja jos hyvin käy ni itsellemmekin. Taas tuli muistutus siitä miks minä aina lasken verkon ja Karvis nostaa:
ÄLLÖTTÄVÄ matikka luikerteli verkossa ku joku käärme! Hyi olkoon. JOS mä olisin ollu verkkoa nostamassa niin sinne olis jääny mereen – sekä made että reikäinen verkkomme. Se on kamalampi ku iso hauki! Matikkaa kehutaan hyväksi kalaksi mut mä en tuohon suostuisi koskemaan. Varmaan juutuubista löytyis hyviä nylkemisohjeitakin mut ei. Hetken mietin et jos vaikka vietäis kala kannellisessa ämpärissä mentereelle mut kun se ei äidillekään kelvannut niin päästettiin kasvamaan: 
Tiedän kyl et kalannahkakurssilla oleva Ida-Maria oli tosi pettynyt kuullessaan hyvä ”materiaalin” hukkaamisesta… 

Saatiin sentään Tassullekin seitsemän pientä ahventa:
Harmaa päivä meni mökin kaappeja siivoillen. Viime vuonna se jäi sattuneista syistä väliin kokonaan…

Välillä aurinkokin vähän pilkahteli ja kuunnellessani Lasse Mårtenssonin Kampelavalssia tuli ihan pakottava tarve ihan vähän puhallella saippuakuplia:
Ylläni muuten maailman paras tekninen vaate – vanha mökkivillapaitani, joka on juuri sopivasti huopunut sekä sateen- että tuulenpitäväksi! 

Illalla teknissaunottiin vielä ja grillattiin hyvät pihvit, joissa oli mielenkiintoisen liekehtivä marinadi:
Ja kuten melkein aina sateisen mökkiviikonlopun jälkeen sunnuntai-iltana laiturilta katsottiin Airiston suuntaan kun siellä taivaanrannassa näkyi olevan arkipäivän aurinko jo tulossa…
Villaisaa Pääsiäistä ja varsinkin LANKALAUANTAITA!

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Virkattu pikkulaukku Gaalasta

Niin sitä vielä loppuviikolla uhosin et ens viikolla neulotaan! Kuis kävikään? Virkkausta pukkaa!
Gaalalangan juhlaviikon pikkulaukun piti tulla valmiiksi jo viikonloppuna, mutta virkkaaminen on tunnetusti meikäläiselle hankalaa ja vastenmielistä puuhaa ja mökillä on tähän aikaan vuodesta muutakin tekemistä...

Lankana teetee Gaala ja Almina, koukku 3 mm Knit Pro Soft Grip (ja myöhemmin 2,5 mm tavallinen ikivanha Aero). Gaalaa kului 40 g ja Alminaa 15g. Laukkuun mahtuu mukavasti puhelin, luottokortti ja huulipuna ja ei kun menoks kesäjuhliin!

Ohjeessa laukku on hienostuneen valkoisista langoista tehty. Minä kun olen sekä käytännöllinen että sottapytty ni päädyin toisenlaiseen väritykseen. Ja nuukakin olen (ku ei muka lankaa ole tarpeeksi) ja Olivia-bolerosta oli jäljellä melkein kokonaiset kerät molempia lankoja...
Neuleohjeista yleensä selviän, mutta virkkausohjeet tuottaa välillä tuskaa. Jos ohjeessa lukee, et "Virkkaa 6 kjs, tee ps koukusta laskien 4. kjs:aan" ni mihin silmukkaan se piilosilmukka sit pitää tehdä??? Onko se koukulla oleva (mun mielestä kuudes) silmukka ykkönen vai nolla???? Onneksi apu löytyi nopeasti mallin suunnittelijalta Pitsi&Palmikon Anulta. Kiitos!

Siis se koukulla oleva on nolla!

Ja kun olen kauhean aikaansaava ja fiksu ihminen, niin teen aina monta asiaa yhdellä kertaa. Esim eilisiltana furminoin kissaa JA välillä virkkasin. Samalla sohvalla sulassa sovussa minä, Herra Hassu Tassu Kissanen ja VALKOINEN virkkauslanka! Huonostihan siinä kävi:

Se EI ole likaa. Ne on Tassunturkkia... Aamulla virkkasin sit uuden läpän. hyvä niin. Ekas läpäs oli muutenkin "vähän" liikaa pylväitä ja koukunkin vaihdoin pienemmäks.
Gaala-juhlaviikko huipentuu Anjalinilla perinteisesti LANKALAUANTAIHIN! Pysykäähän kuulolla...

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Paljettibaskeri

Tällä viikolla kaikissa teetee SHOP -liikkeissä vietetään "Käsityön juhlaa" -teemaviikkoa. Samalla juhlistetaan Tekstiiliteollisuus Oy:n 80-vuotista taivalta helsinkiläisestä tekstiilitehtaasta porvoolaiseksi käsityölankojen ja- tarvikkeiden maahantuojaksi. Viime vuonna teetee-langoille, -lehdelle ja neulemalleille myönnetty Design from Finland –tunnuksen käyttöoikeus!

Juhlalankana on teetee Gaala, josta neuloin viime viikolla baskerin:

Aloin neulomisen päälaelta nelosen Knit Picks -sukkapuikoilla ja kun silmukoita oli riittävästi niin jatkoin pyöröillä. Lanka on uskomattoman riittoisaa - tänän baskeriin riitti vajaa kerä, menekki vain 45g. Kiva asuste tähän vuodenaikaan kun villa alkaa olla liian lämmintä, mut joku päähine silti tarpeen.

Vaikka en kauheasti tykkää blingbling-langoista niin tässä langassa paljetteja ei ole liikaa ja ne on kivan pieniä ja suht samanvärisiä kuin pohjalanka. Kerässä on 155 m ja materiaali 85% puuvillaa, 12% polyesteriä ja 3% paljetteja. Aikaisemmin neuloin samasta langasta pikkutytön boleron ja tällä hetkellä virkkaan mainosjulisteen pikkulaukkua. Boleron kuvan ja muut gaalavärit löytyy täältä. Boleron ohje ja muutama muukin löytyy verkkolehdestä ja baskerin sekä pikkulaukun ohjeen saa (tällä viikolla tarjoushintaisen) gaala-lankojen mukana puodista (myös verkkokaupastamme).

Meillä viikko huipentuu lankalauantaina - perinteiden mukaisesti ;-)

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Bambutiskirätit, paluu arkeen ja Anjalinin verkkokauppaa



Kerrankin meikäläinen on ihan sanaton. En osaa muuta kuin kiittää kaikista ihanista kommenteista edelliseen kirjontapostaukseeni. Vaikka omasta mielestäni liina on saavutus ja aika nättikin niin ei se nyt niin ihmeellinen ole – tosin tässä blogissa jotain ihan uutta. Vaikka kirjotut kukat on kauniita niin luonnossa monin verroin kauniimpia, joten tässä kiitoskukkaset teille kaikille:
Viime lauantaina löysin kevään ensimmäiset sinivuokot kotimatkalla Uittamon Lavan parkkipaikan viereltä.

Paluu arkeen kevään kaikkien juttujen jälkeen on ollut…hidasta. Neulomuksia ei ole syntynyt muuta kuin muutama tiskirätti:
Mut onhan sekin tosi tärkeä juttu. Raitarätti jämäbambuista ja valkoinen teeteen Bambu&Kumppanista. 

Messujen jälkeinen viikko meni ihan vaan toipumiseen. Viime viikolla oli räteille käyttöä, kun kevätaurinko paistoi ja paljasti kodin talvenjälkeisen surkean ilmeen. Siivoilu auttoi vähän kurjaan mielentilaan varsinkin kun Rypäleen pakoputkikin oli poikki. Nyt ollaan voiton puolella siivoilussa ja pakoputkikin ehjättynä.

Kun kevät näyttäytyy niin lankakauppiaiden on aika alkaa miettiä jo ensi syksyä ja jopa seuraavaa kevättä! Sitä varten keräännyttiin viime sunnuntaina Porvooseen:
Kiitos kivasta matkaseurasta Käsityö-Elisan Mariann ja Maria ja kaikille muille Shoppikolleegoille ympäri maan. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ja suunnitella tulevia! Melkein jo alan odotella syksyä…

Toki olen ylpeä omasta kirjontaliinastani, mutta onhan se aika vaatimaton verrattuna muiden kässyihin. Tänä vuonna Salon Kansalaisopiston kevätnäyttely järjestetään (säästösyistä?) virtuaalisesti. Eri toimipisteiden käsitöitä voi käydä ihailemassa Facebookin Salon Kansalaisopisto Kädentaidot –sivulla. Facebookissa ei tarvi olla eikä kirjautua sisään ja silti voi käydä katselemassa kuvia. Livenäyttelyitäkin on ja mm. Piritassa on sunnuntauna avoimet ovet ja myös ensi syksyn Kansallispukukurssin infotilaisuus. Kannattaa mennä.

Puodissa ollaan pikkuhiljaa pakattu villoja takahuoneen puolelle ja annettu tilaa kesälangoille.  Minä olen huseerannut livepuodin puolella ja Ida-Maria on aamusta iltaan touhunnut Anjalinin verkkokaupan kanssa. Käykääpä sielläkin ja tilatkaapa uutiskirje! Toki ihan fyysisiäkin tuotteita sopii tilata ja kesäkuun loppuun asti postipakettikin on tosi halpa.

Piiku ilmoitti heti verkkokaupasta kuultuaan et kyl hän vois sieltä tilata, mut kun langat on ennenkin tulleet Turkuun valoituksetta niin ei suostu. Ei hätää - tuotteiden nouto ilman toimituskuluja onnistuu Turustakin kun valitset toimitustavaksi ”Nouto kauppiaan toimipisteestä” ja lisätietoihin et Turusta. Sitten sovitaan treffit johonkin. Aikana ennen verkkokauppaa usein olen kuskannut lankaa Majakkarannan S-kaupan pihalle… Mitäpä sitä hyvää ja toimivaa systeemiä muuttamaan!

Moni ajattelee et olis kivaa olla lankakaupassa töissä. Sais vaan neuloa päivät pitkät. Todellisuus on aika toisenlaista – meillä on viime kuukaudet vietetty aika tiiviisti tietokonetta näpytellen. Mut ens viikolla meillä pidetään tietsikkapaasto ja NEULOTAAN!