Tunnisteet

Neule (139) Anjalin (115) Lankaa (113) Blogikissan seikkailut (99) Mökkihöperöt (91) höpöhöpö (71) Valmis 2013 (65) Valmis 2015 (63) Valmis 2014 (55) Sukat (51) virkkuu (41) Valmis 2016 (35) Verkkokauppa (32) Tyks Sytomyssykampanja (30) Alpakka (28) Knit Picks (24) teetee (22) Hyväntekeväisyys (21) Huivi (20) Pipo (20) tilaustyö (19) Verkkolankakauppa (18) joulu (18) Ulkoilua (16) messut (16) Puikot (14) sukkalanka (14) tärvellykset (14) Pyöröpuikot (13) Tossut (13) Katia (12) KnitPro (12) vauvaneule (12) Kirjonta (11) Pitsineule (11) Sukkasato 2014 (11) huovutus (11) valmistuneet 2012 (10) SMC (9) Sukkasato 2015 (9) hyvä mieli (9) lapaset (9) Askartelu (8) Sukkasato 2013 (8) tiskirätti (7) Addi (6) Arvonta (6) Poncho (6) Susukatastrofi (6) haaste (6) lahja (6) Myssy (5) Novellikoukku (5) Pallas (5) Puuvillaa (5) Tilastoja (5) Tundra (5) Waves (5) bambulanka (5) värjäys (5) Blogi (4) Koukkuaminen (4) Pääsiäinen (4) Salla (4) teetee Saga (4) virkattu hattu (4) yllätys (4) Helmi (3) Ryijy (3) Arne & Carlos (2) Arte (2) Bolero (2) Elegant (2) Hardanger (2) Hullun Halpa lauantai (2) Jottai ihan muuta (2) Junasukat (2) Juuret (2) Kierrätys (2) Kirjoneule (2) Käsityökirja (2) Laukku (2) Lumio Fine (2) Makrame (2) Primanova (2) San Remo (2) Siskorusettisukat (2) Step (2) Tunnustus (2) kauluri (2) koru (2) kypärämyssy (2) käsityönäyttely (2) mekko (2) pikkutytön mekko (2) teetee Apollo (2) teetee virkkausviikko (2) tilausneule (2) valmiskauppa (2) Adriafil (1) Adriafil Primula (1) Amina (1) Baleno (1) Bambupyöröt (1) Bremont (1) Bucaneve (1) Caleido Lace (1) EXP (1) Helmivene (1) Hilos Omega la Espiga (1) Katia Arte (1) Kotivinkki (1) Kuokkala (1) Lumi (1) Magig loop (1) Neulomakerho (1) Pellavalanka (1) Pöllöpipo (1) Quetzal (1) Regia (1) Revontuli (1) Rowan (1) Rähinää (1) Sevilla (1) Silkkilanka (1) Sirdar (1) Tahiti (1) Terijoki (1) Turvalonkero (1) Tölkkinipsut (1) alpakkasukkalanka (1) bambusukkalanka (1) heijastinlanka (1) kädentaitomessut (1) nettineulekurssi (1) neulemekko (1) pannulappu (1) puuvillalanka (1) ruokaa (1) teetee Hilla (1) teetee neulelehti (1) teetee neuleviikko (1) trikoo (1) tunika (1) verkkokurssi (1) virkattu matto (1)

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Silkkisukkia ja neuleita rannoilla



Neulomakerho ei malttanut pitää taukoa kesälläkään. Päätettiin kokoontua edelleen parittomien viikkojen tiistaisin neulomaan rannoilla. Betonitöistä jo kerroinkin TÄÄLLÄ.
Ensimmäinen neulekokoontuminen oli Maritan luona ennen juhannusta. Pieni sade ei meitä haitannut ollenkaan! Minä looppasin näiden mustien kantapäätä (ja purin kotiin päästyäni).
Mulla oli tavoitteena mennä ainakin yhteen kokoontumiseen veneellä. Ja kun jotain oon päättänyt niin edes susun lomatuuli ei voinut estää. 15 m/s luoteistuulessa aalloilla keikkuessa tuli jossain vaiheessa mieleen, et onko tässä nyt mitään järkeä – autolla olis päässy perille paljon nopeammin, kuivempana ja lämpimämpänä…
Höyttisten suntissa sentään oli takatuuli ja meno seesteistä.
Brinkahallin laiturilla neulottiin. Pikkuinen veneeni näytti lastulta laineilla siinä ison laiturin kyljessä. Onneks siellä portaat, joita pitkin pääsin kiipustamaan ylös.
Selällään tilkkuilija huomasi taivaalla sateenkaaren.
Minä neuloskelin TÄTÄ huivia.
Kotimatkalle lähtiessä oli tuuli vähän tyyntynyt. Kylmää oli auringonpaisteesta huolimatta ja onneksi mulla oli kasvivärjätyistä tehty Puntti-Paavon mökkivillapaita mukana. Onhan se kauhea, mutta lämmin ja pitää hyvin tuulta ja sadettakin!
Viime tiistaina neulomakerholaiset saapuivat meille Latosaareen. Osa porukasta tuli Myllykylän rannasta Karvisen yhteiskuljetuksella, osa omalla veneellä ja yksi polkua pitkin naapurista.
Susun lomatuuli oli taas luoteessa ja siksi istuimme tuulensuojassa mökin takana. Ensin juotiin kahvit. Minä kaikista tavoistani poiketen olin leiponutkin! Oman pihan antimista kantsupiirakkaa ja mustikkakääretorttua. Juttu luisti ja nauru raikui ja neuleet, virkkuut, klipsu- ja tilkkutyöt edistyivät. Jopa neuleensa unohtaneelle löytyi ensiapua kaikenkattavasta kässäpussistani. Yhdessä suunniteltiin kasvivärjäystä Kulhossa. Kivaa oli. Kiitos kun kävitte!
Kerholaisten palattua mantereen puolelle tuuli oli jo vähän tyyntynyt ja ilta-auringossa oli mukavan lämmitä pitää omat ”jatkot” rannalla.
Minä neuloin sukkia – kuinkas muuten. Lankana Adriafilin Setasilk, jossa on silkin lisäksi puuvillaa ja polyamidia. Ohje on omista Tundra-sukistani – tosin palmikonkierrot meni vähän väärään paikkaan…
Puikoilla 3½ mm (4 kpl 15 cm puikkoja ja 1 kakskytsenttinen, koska keväinen "auto-onnettomuus" on sittenkin katkonut melkein kaikki lyhyet puikkoni).
Lankaa kului 84 g. Ihanat kesäsukat! Sopivat varmasti tulevan viikon helteisiinkin. Jos teen toiset niin valitsen kolmosen puikot ja teen varteen yhden mallikerran lisää. Ja lanka – no mitä voi odottaa silkisukkalangalta? Ihanaa!
Vielä on yksi kokoontumien rannalla ennen kesäkauden loppua. Ohjelmassa kasvivärjäystä...

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Syreeninlehti-huivi



Vaikka täällä blogissa on viime aikoina nähty vähänlaisesti silmukoita, niin jotain on puikoilla koko ajan ja valmistuukin toisinaan. 

Kummityttö on kaasona elokuussa ja hän ”tilasi” multa huivin. Häiden teemaväri on vaaleanpunainen… Kummityttö on kaikkea muuta ku vaaleanpunainen tyyppi – enemmänkin kirkkaankeltainen, mut pakko on venyä morsiamen toiveisiin…
Yhdessä valittiin lanka ja malli jo toukokuussa. Olin tosi iloinen päästessäni neulomaan kerrankin jotain, mitä ihan oikeasti toivottiin. Luulenpa tytön saaneen mun tekeleitä vuosien varrella ihan liiankin kanssa, eikä ne kai ole olleet mitenkään erityisen mieluisia lahjoja… Tämän tein synttärilahjaksi – ja tapani mukaan myöhästyin pari viikkoa.
Malli on Lilac leaf scarf Nancy Bushin kirjasta Knitted Lace of Estonia ja lankana villasilkki teetee Elegant. Tiesittekös, että Elegantin kotimaisuusaste on niin korkea, että sitä voidaan ihan oikeasti sanoa suomalaiseksi langaksi!

Voi että miten nautin neulomisesta! Ohuenohutta lankaa ja pitsineuletta… Nam. Nypyistä en tykänny, mutta onneksi niitä oli tässä mallissa aikas vähän. Yritin niitä sillä virkkuukoukkusysteemilläkin, mutta lopulta päädyin tekemään ne ihan vaan puikoilla.

Vaikka täällä hehkuttelin Karvisen veneen mainiota neuleohjekoteloa (Kippari kyllä väittää sen olevan oikeasti merikorttia varten), niin siitä huolimatta onnistuin pistelemään huivin reunukseen vähän omiani. Koska meillä ei pureta, niin piti vaan muistaa tehdä sama ”virhe” huivin toiseen päähän.
Jännä juttu tässä mallissa (ja varmaan muissakin virolaisissa) on se, että huivin molemmat päät ovat symmetriset. Ensin tehdään reunus ja huivin keskiosa ja silmukat jätetään odottamaan. Sitten tehdään toinen reuna ja osat yhdistetään silmukoimalla.
Silmukoiminen vähän jänskätti, mutta mielestäni onnistuin tosi hyvin. Piti itsekin jälkikäteen tutkia, et kummassa päässä se ”sauma” olikaan.

Puikot Knit Picksin vaihtopäät nro 3½ ja kaapeli 60 cm. Lankaa kului ”hulppeat” 68 g.
Ennen pingotusta huivi oli surkean pikkuinen mytty. Pingotuksen jälkeen aivan upea! Vähän niinku Rumassa ankanpoikasessa…
Itse olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti kelpaa myös kummitytölle. Ainakin hänen mielestään huivi oli ”ihan oikean värinen”.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Pinotexia pintaan niin…



Oon kuullu, et ihmisil on kolmenkympin kriisejä ja neljänkympin kriisejä ja sit viidenkympin villitys. Oon ajatellu et mä oon kumma otus ku mittää kriisei ei oo ollu. Jos ei lasketa sitä, et kolmekymppisenä mulla meni hiukset kiharaks. Ehkä oon niin pöljä, etten edes oo huomannu et joku kriisi on ollu. Tai sit oon kriisissä koko ajan enkä ollenkaan tajua? Oonki aina tykänny siitä Ismo Alangon biisistä… Ja miettiny vähän et kuljen kevein askelin suoraan sinne viidenkympin villitykseen!
Keväällä, ku se viiskymppii alkoi lähenemään ni yhtäkkiä alkoi kiristää ankarasti. Yritin olla asiasta hipihiljaa. Eihän mulla ittelläni oo mitään tekemistä sen asian kanssa et on synttäri. Isäl ja äitil kyl on. Oon kuullu juttua et niillä oli useamman vuoden projekti mun hankkimisessa <3 Kaikki, jotka tiesi kyseli miten juhlitaan. Asias ei ollu mun mielestä mitään juhlimista. Enkä halua enkä tartte mitään lahjoja. Hermot meni ja tokaisin äidille yks kerta et haluun mökillisen pinotexia enka muuta! Koska mä ja mökki ollaan päivälleen yhtä vanhoja – tontin kauppakirjassa lukee 17.5.1966!
Ei toi ny pinotexin nimistä oo mut samaa tavaraa. Isä ja äiti yllätti tuomalla sen puotiin synttäripäivänä kera pensselin ja tärpättipullon sekä parvekekukkien ja kaffepullien. Lisäksi oli optio toiseen pönikkään, jos tuo ei riitä. Et ne osas yllättää!

Karviselle olin jo etukäteen kertonu viettäväni viiskytveepäiväni yksin (Tassun kanssa) mökillä. Ja kun viime hetkellä päätinkin mennä ihan tavallisesti töihin niin Ellun järkkäämä ja Karvisen avustama synttäriylläri meinas mennä ihan pieleen! Ei ihme et sain luurin korvaani kun kiukuttelin et mitä hittoa se sille kuuluu mitä mä yhtenä tavallisena päivänä teen!
Tämmöinen löytyi Marilyn-synttärilaulun jälkeen oman vaatehuoneeni ylähyllyltä piilosta synttäripäivän aamuna. (Sen oli tarkoitus löytyä mökiltä ja sitä on varmaan kuljeteltu salaa ees sun taas paikasta toiseen). Sisällä oli yksinäisen mökkijuhlijan survival-pakkaus eli skumppaa, dekkari , kaks suklaalevyä ja Eva Dalgrenin uusin! Muut on korkattu, paitsi se skumppa – se odottaa jotain oikeaa juhlahetkeä.

Töihin päästessä juhlat sen kun jatkuivat! Ida tarjosi kuohuvaa ja poikansa etukäteen äänitetyn synttärilaulun, Porukat yllättivät takaovesta ja Mopsineuloja etuovesta. 

Illalla vielä Karvinen hemmotteli mua pihvillä ja valkosipuliperunoilla. Sillä välin kun hän kokkaili niin minä istutin parvekekukkaset ja kehräsin Tassun kanssa.

Siit päiväst on jo pari kuukautta kulunut ja kriisi alkaa helpottaa. Ei tää nyt oo yhtään sen kummempaa olla viiskyt ku nelkytyhdeksän. Aikuista musta ei tuu koskaan!

Vaikka en halunnut lahjoja niin sain niitä ja voi miten ihania. Tarpeellisia ja sellaisia, joista voin iloita pitkään:
Kymppikortti vesikipittelyyn.
Samaan osastoon kuuluu uippiskassi.
Kukatkin kestivät yli kaksi viikkoa!
Ehkäpä täältä löytyy pinotexit omaankin pintaan – säästetään siiheks ku on pimiää ja kylmää ja mökkikausi on ohitte.
Ja tää sai mulle kyyneleet silmiin. Mulla on ennestään ystävilta saatu teepaita Hectorin kiertueelta kymmenen vuoden takaa…
Ja telkkuvastainen Karviskin osti mulle mökille uuden tikipoksin. Se on ”markkinoiden halvin” eli telkkua katsotaan mökillä edelleen aika vähän. Uutiset on usein ohi ennen kuin oikea kanava löytyy. Ollaan viime aikoina keksitty radion kuuntelu (sieltä tulee Juicea joka ilta yöradion eka tunti).
Hyvän ystävän ensimmäinen hiilipiirros. Mulle! Olen otettu. Juhannuksena sain ja taas todettiin et ystävät on kultaa. Vaikka kaikkea tapahtuu ja aikaa kuluu ja ikä karttuu (oon mä silti porukan nuorin) niin oikea ystävyys on ja pysyy. Ohjelmassa oli ankaraa sanailoittelua, grilliruokia, muutamia juomia, aurinkoa, merta, veneretki, frisbiitä, saunaa, kissaa, kahvia, jätskiä, lankojen värjäystä peessiksi, aamupuuroa ilman rommia (?) sumopainia, nipaskatanssia, rektaalisalvaa ja verenpainelääkkeitä. Vielä tänä vuonna ei tarvinnu laittaa piironkin päälle dosetteja riviin...ja minä pääsin kummipojan peesissä kokeilemaan trampoliinia!
Kiitos rakkaat ja ystävät! Kyl tää täst vielä villitykseks muuttuu eikä elämä ole peessiä vaikka langat ovatkin.

Pinotexia ollaa läträtty ja toistakin pönttöä. Pari viikkoa sitten oli talkoot. Paikalla veljeni vaimoineen ja äiti ja isä. Talkoosakki saapui mökille lauantaiaamuna.
Ja heti alkoi hommat:
Pojat töissä.
Pääsinhän minäkin kiipustamaan tikkaille!
Parityöskentelyä: Mummi ja Tassu. Ihmekös ne oli kavereita – ensin nähtiin Tassu lipomassa tyytväisenä huuliaan ja sitten Mummi pesemässä käsiään. Kädestä syötettiin Pappankaloja. Salaa mukamas. Kiinni jäivät! Mummi kyllä piti huolen muidenkin ruokkimisesta ja kaakunkin teki. Se nautittiin rannassa kaffen ja löpön ja ystävien kera kunhan homma saatiin valmiiksi.
Vielä viimeiset pinotexitipat Pappan ja kälyni kilpasutimisena ja päivän työt oli niin sanotusti pulkassa. Ittekseni olisin näitä seiniä ja tolppia kyllästellyt koko kesän!

Iltapäiväkaffen jälkeen päästiin saunaan. Ihasteltiin ja vähän hämmästeltiin Latosaaren maailman parhaan saunan lempeitä löylyjä… Myöhemmin hiffasin et kiuas on puhki…  Eikä sekään ollu ku 34 vuotias! Nyttemmin Karvis on sen korjannut ja ollaan todettu, et nykyään ei mikään kiuas kestäisi noin pitkään! Ennen oli kiukaatkin rautaa…
Latosaaren perinteinen auringonlaskukuva.

Yö nukuttiin huonosti koko sakki. Isä ja äiti perinteisesti makkarissa, jossa oli kuumaa, veljeni vaimoineen muisteli nuoruusvuosiaan pömpelissä, jossa oli kuumaa, Minä mökin lattialla patjalla (varmaan viileintä mut kuumaa) ja Karvis lureloorassa, jossa oli kuumaa ja joka aamuyöllä romahti. Kaiken kruunasi öinen ukkonen ja Tassu, joka alkoi riekkumaan aamuneljältä (ja passitettiin ulos hiirijahtiin).

Oli se vaan aamulla hienoa nousta ylös ja aamupalan jälkeen skoolata kuoharilla sille, et yö on ohitte!
Sunnuntaille ei ollu varsinaista projektia suunniteltu. Siinä vaiheessa kun me vasta mietitään jonkun asian tekemistä niin isä jo tarttuu toimeen. Tästä tulee vielä grillaajan apupöytä:
Lipputankokin kaadettiin ja pestiin (sillä mun rakkaalla homepesuaineellani). Nyt sekin on ihanku uus.

Lounaaksi Latosaaren kokeileva keittiö teki muurikkapannulla epämääräistä mättöä. Ruuanlaittoa seurasi useampi silmäpari epäluuloisena – kuulimme ehdotuksen pizzataksin tilaamisesta (onkohan olemassa venepizzatakseja?). Lopulta juuri ennen sadetta saatiin ruoka valmiiksi ja se mitä ilmeisimmin kelpasi kaikille sittenkin (ku muuta ei ollu tarjolla). Noo – eihän me tiedetä poikettiinko heti saaresta pois pääsyn jälkeen Hirvensalossa Pizzalle tai Heseen…

 Kiitos kaikille! Talkoissa tapahtuu!
Vähän välillä on harmittanu se, et minä kuuraan seiniä ja paikkoja homepesuaineen kanssa ja sit tulee joku muu, joka saa tehdä sen hauskan eli sutia sitä kyllästysainetta. No sainhan ihan ylläri yhden vapaapäivän ja kaks sovittua päivää päälle. Itseni kanssa kahdestaan (ja Tassun) oltiin mökillä kokonaista kolme päivää ja nuo viimeisetkin terassilaudat on nyt valmina! Tuttu lomalaisen luoteistuuli kuivatteli maalit pikavauhtia eikä paarmat kiusanneet pensselin heiluttajaa. Pinotexia on viis litraa jäljellä, mut onhan niitä kohteita. Välillä kuitenkin nautitaan normaalista mökkielämästä eli tehdään kalpei.
 Ja poimitaan mustikoita työjohtajan tarkasti valvovan katseen alla:
Olipa tilitys, mut oikeastaan ei oo yhtään hassumpaa olla viiskymment. Hip hei!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Neulo ja voi hyvin –verkkokurssi



Joskus toukokuulla Maija-Liisa huuteli Facebookissa verkkoneulekurssille testineulojia. Kurssi oli tarkoitettu niille, jotka haluaisivat oppia neulomaan. Parin päivän pohdinnan jälkeen varovaisesti kyselin, josko kelpaisin testaamaan kurssia, vaikka vähän osaan neuloa jo ennestään. Pääsin kuin pääsinkin testiryhmään mukaan!

Kurssilla opitaan neulomaan sukkia. Eikä ollenkaan perinteisellä tavalla vaan looppaamalla eli viiden sukkapuikon sijaan yhdellä pitkällä pyöröpuikolla. Kaikkihan tietää mun suhtautumiseni looppaamiseen… Vaan kun olin leikkiin lähtenyt mukaan niin enpä kehdannut perääntyäkään!

Pitkin hampain aloitin. Päätin neuloa jokaisesta mallisukasta ensi yhden ja sitten myöhemmin niille kaverit. Aikapula kuitenkin pukkasi ja loppujen lopuksi neuloin vaan kaksi ensimmäistä (ohjeet on neljään erilaiseen sukkaan).  Pareja niille sit saatiin odotella, mutta eilen sain viimeisenkin langanpään pääteltyä.
Kurssi on tosi kattava. Silmukoiden luomisesta sukkien viimeistelyyn asti. Lisäksi siellä kerrotaan neulomisen hyödyistä. Kuvat ja videot ovat niin selkeitä ja perusteellisia, että uskon ihan oikeasti, että niitä seuraamalla tumpulaksi itseään kuvittelevakin onnistuu tikuttelemaan kelpo sukat! Ja jos tuntee kauhua ajatellessaan viiden sukkapuikon kanssa tepuloimista niin tässä on käytössä vaan yks pitkä puikko. Bonuksena vielä kerrotaan miten neuleohjeita luetaan.

Ja kas kummaa – kyllä vanhakin koira voi oppia uusia temppuja ja minäkin opin neulomaan sukat pyöröillä! Eikä se ollut edes kamalaa vaan oikeastaan ihan kivaa! Olenhan muutamat sukat looppaillut aikaisemminkin, mutta en ole hommasta tykänny ollenkaan. Tässä olikin se pointti et tehtiin vaan yks sukka kerrallaan! Saattapi olla, että teen sukkia pyöröpuikolla myöhemminkin!
Aineistossa on siis ohjeet neljään erilaiseen kantapäähän, neljät erilaiset kärkikavennukset, erilaisia tapoja tehdä varren resori ja kiilakavennukset. Niitä yhdistelemällä voi tehdä vaikka kuinka monta variaatiota tavallisesta perussukasta. Huomaa, ettei ole vaan yhtä ainutta oikeaa tapaa!
Omasta mielestäni villasukan vaikein vaihe on silmukoiden poimiminen kantalapun reunasta. Miten sen saa nätisti tehtyä niin, ettei tuu reikiä? No siihen asiaan ei tietenkään ollut videota, vaikka niitä oikeita silmukoita etu ja takareunasta ja kaikenlaisia kavennuksia oli kuvattu monta minuuttia! Nyt on sekin video ja pakko sanoa, etten koskaan oo näin hyvin onnistunut! Opin siis minäkin ihan uuden jutun! Ja pari kivaa muutakin ideaa tuli vastaan. Osa ihan uusia ja osa unohtuineita.

Voin ihan vilpittömästi suositella kurssia muillekin ku ihan aloittelijoille. Vois olla myös kiva lahjaidea neulomisesta kiinnostuneelle. Kurssi löytyy klikkaamalla TÄSTÄ.

Neulo ja voi hyvin löytyy myös Facebookista ja JaneAmelian verkkosivut täältä.

Tässä nää mun aikaansaannokset:
Mustat (on ne mustat!) teeteen Sallaa, koko 36-37, neulottu 80 cm 3½ mm pyöröpuikolla, menekki 74g.
Raitasukat Lankavan Allia, neulottu samoilla puikoilla ku edelliset, koko 38-39. Lankaa kului 105 g. Tää oli mulla matkaneuleena kun kesäkuussa mentiin veneellä Attuun. Siinä aalloilla pomppiessa totesin pyöröpuikon olevan varsin hyvä matkakässyssä. Sukkapuikko olis varmaan jossain vaiheessa pudonnu mereen tai ainakin veneen pohjalle. Mietin kans miten kenkkua olis lähteä konttailemaan pudonnutta sukkapuikkoa esim. ruuhkabussin lattialta… 

Raitalanka on muuten ihan itte värjätty joskus viime keväällä. Ensin tein valkoisesta langasta sukan alun ja mittasin miten pitkä pätkä lankaa menee kolmeen kerrokseen. Sit kieputtelin tuolien avulla
ympärysmitaltaan kuusimetrisen vyyhdin ja keittelin noitaliemet kahdessa kattilassa vierekkäin niin et puolet vyyhdistä kylpi vihreässä ja toinen puoli punaisessa liemessä. 

Raitasukat löysivät aamulla sopivat tassutkin. Naapurin tyttö valitteli eilen villasukkapulaa ja yöllä tuli mieleeni et mullahan olis valmiina yhdet varmaan aika sopivat. Tein omasta mielestäni ihan kelpo vaihtokaupat. Tytteli sai sukat ja minä pääsin saunaan. Oma kiuas on nimittäin puhki…