tiistai 1. syyskuuta 2015

Elokuun viimeiset ja rakkautta ilmassa

Alkuvuodesta sain koeneulottavaksi ystäväni ja entisen kolleegani sukkamallin. Eka sukka valmistui ja ohjekommentit lähtivät matkaan... Ohje julkaistiin viimeisimmässä teeteen verkkolehdessä ja minäkin sain viimein puhtia neuloa sukalle kaverin:
Ohje siis Marja-Leena Pihlavan, lankana teetee Halti, puikkoina kokeilin KnitPro Nova Cubics 15 cm 3 mm sukkapuikkoja. Lankaa kului vajaat kaksi kerää. Malli oli kiva. Silmukoita siirreltiin, mutta apupuikkoja ei tarvittu. Kuutiopuikkoihin en varsinaisesti ihastunut, vaikka niistä kauheesti hehkutellaan. Kiva uusi juttu näissä oli kärkikavennukset. Enisn kolme välikerrosta, sitten 2*2 ja 3*1 ja loput jokaisella. Näyttää siltä, et teen tätä jatkossakin.
Sattuneista syistä ei viime aikoina ole oikein sukatuttanut. Vaikka lahjasukille olisi aina tarvetta, niin jos omat tassut on eripariset niin sukkakutimus ei houkuttele yhtään. Viime viikolla mitattiin luidenkin tiheytta eikä poroosia näkyny. Ja joka päivä tuntuu vähän paremmalta. Kun omatkin tassut alkaa viimein olla kunnossa niin johan alkoi Sukkasato houkuttelemaan! Kotilato on hiljainen kuin huopatossutehdas! (Oikeassa huopatossutehtaassa on kauhea meteli, joten tää on ihan pöljä sanonta). Löysin kuitenkin Sukkastoryhmän Ravelrystä ja päätin lähteä mukaan. Saas nähdä kuinka käy - muutama suunnitelma on puikoilla ja aamulla neuloin jo alun Saniassukkiin.

Ravelry on jäänyt mulle jotenkin vieraaksi, vaikka tuntuu et siellä on nykyään kaikki. Jotenkin tuntuu et siellä on niin hienoja ja taitavia neulojia, että tällainen tavisneuloja ei oikein sovi joukkoon. Ujostuttaa. Onkohan facessa sukkasatoryhmä? Kuka tietää?

Olis yks vauvasettikin blogattavana. Tilaustyö. Tänään vaan kävi ilmi et tilauksessa oli myssy ja minä onneton teinkin sukat. Myssy on ihan just koht valmis sekin.
Elokuu päättyi ja meilläpäin sitä viimeistä viikonloppua vietettiin perinteisti elotulien merkeissä. Hyvä ystävä tuli pitkästä aikaa saareen uunituoreen kihlattunsa kanssa. Mitä kaikkea me tytöt ollaankaan vuosien varrella  yhdessä kokeneet! Muistoja riitti ja uusi tulokas tentattiin ankarasti ja sai hyväksynnän (tosin mun mieleipiteellä ei asiaan olis mitään vaikutusta mut kuitenki, kyllä Tassu tietää, koska otti hepun heti kaveriks). Saunottiin, riekuttiin yötä myöten ja tietenkiin syötiin. Uudelleenrakennettu muurikkagrilli testattiin (Karvinen joutui tekemään wokkia ja pydäriä) ja hyväksi havaittiin. Mukavaa oli.

Kun vielä naapuristakin poikkesi uusi nuoripari käymään niin armotonta korvamatoahan siitä pukkas. Vieläkään ei ole lakannut päässä soimasa Hectorin "Onko rakkautta ilmassa..." Niin innoissaan kaikista rakkausjutuista oli tää, ettei oikeasti päässyt biisissä kohtaan "kuunnellaan vaan taivasta" vaikka perjantain ja lauantain välisenä yönä olisi tuolla vastarannan taivaallakin voinut nähdä revontulia!

Vielä sunnutaina jäätiin yöksi mökille. Illan pimetessä oli syksyn tuntua... Aamu-uinnille piti vielä mennä ennen töihinlähtöä. Vähäsen oli levää rannassa, mutta potkiskelin sen syrjään ja pulahdin. Eihän sitä tiedä oliko jo kesän viimeinen maanataiamun töihinlähtö mökiltä. Vaan onhan se mukavaa taas kun alkaa oikea arki!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Nurmilintu syksyisessä saaressa ja pientä luutumista



Viime tiistaina kävin taas räpyläni kanssa röntgenissä. Etukäteen hirvitti. Yli kolme kuukautta ja jos vieläkään ei näy paranemisen merkkejä. Olihan siellä ”pientä luutumista” näkyvillä! Nyt tuntuu, että paraneminen on viime päivinä edistynyt huimaa vauhtia. Kyynärsauvat ovat jo parin viikon ajan unohtuneen minne milloinkin. Nykyään kutsun niitä ”varmuusvälineiksi”, joita käytän kun menen noi betoniportaat rantaan päästäkseni uimaan!

Yhtenä päivänä kävelin ekan kerran huussiin asti kahdella jalalla ilman kepakoitani ja muistelin miten kesäkuussa kipsin kanssa piti kontaten kiivetä portaat. Heräämisestä huussiin ja takas meni 40 minuuttia ja sen jälkeen piti levätä puoli päivää… Onhan sitä paranemista tapahtunut – se on vaan ollut niin armottoman hidasta ettei sitä enää muista!
Vaikka viime viikot on olleet helteisiä, niin syksyn merkit näkyvät jo. Öisin sankka hernerokkasumu peittää vastarannan ja koivut kellastuvat.
Aurinko painuu mailleen jo ennen yhdeksää illalla ja aamuisin kaste näyttää mitä hämähäkit touhuavat. Puolukatkin kypsyy.

Olen ekan kerran itseni kanssa kahdestaan  täällä mökillä ja on ollut aikaa järjestellä ajatuksiaan… Olen kelaillut miten kiva kesä tämä kaikseta huolimatta on ollut. Mitä kaikkea mukavaa olen saanut kokea ja miten paljon apua ja kannustusta olen saanut. Melkein tippa linssissä tässä herkistelen…

Alkukesällä pääsin äidin ja isän mökille päivähoitoon, Neulomakerhon kaffepussikurssi oli eka merimatka, jonka jälkeen Karvis suostui kuskaamaan mut mökille. Kalaan en oo päässy mut aamuöinen veneretki oli hieno kokemus! Klapejakin olen pääsyt tekemään ja mustikoita ja sieniäkin saanut kerättyä. Juhannuskin tuli vietettyä ystävien kanssa perinteiseen tapaan, kädentaitajien kesäretkelle osallistuin  ja vähän töissäkin olen ollut. Ja päässyt uimaan!
Olen päässyt ihan omatoimisesti liikkumaankin. Ensin yksijalkainen sai lainata Karvisen automaaattivaihteista ja kun vanhemmat kuulivat sen bensankulutuksen, niin tarjosivat oman autonsa mun käyttöön ja ovat itse kulkeneet mun viiskytasteisella Rypäleelläni, josta kuuluu outoja ääniä ja jonka kojelaudassa palaa pelottavia merkkivaloja. Porukoiden autossa on myös ilmastointi. Kun kuuman työpäivän jälkeen ajan melkein tunnin ilmastoidulla autolla kotiin, niin turvonnu räpylä on ku uus! Siksipä se auto on nyt saanut nimekseen Ambulanssi!

Ida-Maria on huolehtinut puodista. Ilman häntä koko kauppa olis varmaan kesän aikana menny nurin! Onneksi hän on sentään saanut vähän lomaillakin. Karvinen on kuskannut ja passannu, kantanut puut ja vedet, hoidellu kauppareissut, lämmittänyt saunan ja huolehtinu Tassusta kaiken muun lisäks. Jossain vaiheessa hän oli sitä mieltä et mun työtakkiin pitäis ommella komentajanatsat…  Äiti ja isä kävivät yhtenä sunnuntaina ryöstämässä mun isot matot ja nyt ne odottaa pestyinä kotosalla helteiden loppumista ja suursiivousta. Äiti oli puodissa auttamassa kun mattoloimea kieputtelin ja Piiku auttoi inventaarissa. Mökkinaapureilta ollaan saatu kantsuja kun ei ittellä ole ollu asiaa metsään. Moni asiakas on tarjonnut apuaan. Mopsineulojan mies on kuskannut monta verkkokauppalähetystä postiin ja Tuovin kanssa ollaan leikitty pillerinpyöritystä koovitamiineilla. Miten onnekas olenkaan!

Kumpa muistaisin nämä kaikki iloinpilkahdukset sinä päivänä kun olen taas kunnossa ja joku typerä pikkuasia saa mut polttamaan päreeni.
Vähän kyllä mietityttää miten tästä eteenpäin kun nyt jo pärjään monessa asiassa ittekseni. Ku olen tottunut olemaan insinööri eli ingengör. Eikös se tarkoita et ”ei tee mitään”?

Ruokaa sentään olen laitellut. Värjäyskurssia varten hankittu (ja viime vuosina ruuanlaitossa käytetty) keittolevy sanoi sopimuksen irti ja sain nimpparilahjaksi uuden kaksilevyisen:
Tässä se on ensimmäistä kertaa koekäytössä. Levy on käytössä melkein joka päivä ja välillä monta kertaa päivässä! Jos ei grillata, niin muurikkapannulla voi tehdä pöperöä:
Monta kässyä on kesän aikana aloitettu, mutta kovin vähän on valmista syntynyt. Kysymys ei ole ainakaan ollut ajanpuutteesta… Nurmilintu on ollut valmiina jo pari viikkoa. Pingotus vaan oli ongelmana. Keksin viimein pingottaa sen pömpelin patjaan. 
Olin kerrankin oikea välineurheilija ja kokeilin Kint Picksin pingotusvälineitä suoran sivun pingotukseen ja kaarevaan reunaan T-neuloja.
Lankana jostain messuilta ostamani Rowanin Fine Lace (50 g =400m) ja puikkoina Knit Pro pyöröt nro 4. Lankaa tähän superkeveään huiviin meni 39g, Oon aina tykännyt ohuista langoista mutta tämä oli jo minunkin makuuni aika ohkasta…

Nyt puikoilla on vauvaneule ja kaveri sukalle, jonka olen tehnyt joskus alkuvuodesta. Oletan molempien valmistuvan lähipäivinä.
Eilisaamuna tästä meni ohi harvinaisen ruman näköinen vene. Mahtoikohan Sauli ja Jenni olla kyydissä?

Vaikka omat veneilyt on tältä kesältä jääneet väliin, niin sentään pitää yksin saaressa olevalla tytöllä  olla joku kulkupeli turvanaan:
Paljon on tämäkin vene kokenut. Ilmastointiteipillä paikkasin sen itse kerran ku oli pakko päästä ystävän kanssa ongelle, isompia paikkauksia on vuosien varrella tehty montakin ja viimein Hannu-mysky kaatoi sen päälle ison männyn.  Karvisen fiksailujen seurauksena se pysyy taas pinnalla!

Enhän minä täällä ihan ypöyksin ole... Kaivonkannella on hyvä väijypaikka:
Miks se liikkuu heti ku mä otan kameran esille?

Eilisaamuna jäi aamu-uinnit väliin, kun rannassa oli ällöä leväpuuroa. Tänään vähän tuulee, joten levää ei näy. Siispä aamu-uinnille!

lauantai 15. elokuuta 2015

Tassu tarinoi



Moi kamut! Mä päätin tulla tänne plokkaamaan ku  Susul ei oikeen runosuoni kuki. Eikä se oo saanu mitään kässyjäkään aikaseks. On niit aloituksia kyl iso kassillinen.

Mun kesä on menny ihan kivasti. Alkuun mä kyl ajattelin ettei täst tul mitään jos perheessä on kaks nelijalkaista, mut kyl mä sit kuitenkin oon päässy saareen. Alkukesä oli vähän tylsä ku koko ajan oli märkää ja mun massukarvat kastui metsässä. Ja välillä on ollu niin kuumaa ettei jaksa mitään. Sillo vaan makaan varjossa terassilla ku siinä käy aina vähän tuuli.
Mä oon saanu tänä kesänä kiinni kaks kamalan isoa myyrää! Ne oli niin isoja etten ees jaksanu kokonaan syödä. On täytyny itte pitää huolta ruokapuolestakin ku Susu ja Karvis ei sattuneist syist oo päässy verkonlaskuun kevään jälkeen. Onneks Pappa on pitäny mut ahvenissa, muuten en edes muistais milt ahvenet maistuu!

Tänä vuonna on ollu ihan kamalasti mustikoit. Mä en mustikoist piittaa, mut mulla on ollu kauhee homma ajaa sorsia pois puskista. Oikeesti niitten vaaniminen on aika hauskaa, mut kyl se ihan työstä käy. Palkaks saan aina pari napua (ahvenet olis kyl parempi palkka). 
Mul on kotiintuloaika kymmenelt illalla. Mä olen vähän niinku se Crocodile Dundee ja tiedän kellon auringon asennost. Ku arska on tos ni mä tiedän et on iltapala-aika ja hipsin kotiin.
Pari kertaa on kotiintulo venahtanu yön puolelle ja sillo ei oo tullu kiitosta…

Kerran yks kamalan iso koira ajoi mua takaa, mut onneks mä pääsin puuhun karkuun. Sieltä sit laskeuduin katolle ja murisin sieltä niin et se koira lähti karkuun. Tai sit Karvis ajoi sen pois… Se ei ollu kiva juttu ja nyt oon pysytelly täs lähimaastos. Mulla on hyvä väijypaikka:
Viime viikonloppuna Mummi ja Pappa oli täällä saaressa meidän kanssa. Mä sain tuliaisiks kaks komeeta nyssäkkää pappankalaa! Voi mitä herkkua!

Susua on vähän harmittanu ku se ei oo päässy mettään sieneen. Onneks mun kummisetä toi pussillisen kantsuja et saivat soosia tarjota vieraille. Pappakin kävi metsässä mut tuli takas tyhjän sieniämpärin kanssa. Sit Mummi päätti lähteä kans vaiks kiellettiin. Ruoka alko olla valmista eikä Mummia kuulunu ja me sit alettiin soittelemaan sen perään. Metsä oli vuosien kuluessa aika paljon muuttunu ja Mummi oli eksyny! Löysihän se viimein takas ja Susu huusi sille ku hyeena! En mä kyl tiedä ihan tarkkaan miten hyeena huutaa mut kovaa ainaki. Ruokapöydässä oli sen jälkeen aika hiljaista porukkaa, jolle tarjottiin kengänpohjaks paistunutta pihviä (ja sitä kantsusoosia). Mul on kyl sellanen käsitys et äideille ei sais huutaa, mut Susu ja muut tais aika paljon pelästyä et jos Mummil sattuu jotain siellä louhikossa…

Ei sitä hiljaisuutta sit kauaa kestäny. Ihan kauheeta hihkunaa kuului ku Susu pääs uimaan. Se oli ihan pöljänä ilosta ku ei oo koko kesänä kunnolla uinu:
Mä en kyl vapaaehtoisesti tonne menis… On se hullu.
Sunnuntaina meillä pojilla oli projekti. Karvis ja Pappa rakensi uudelleen keväällä puunkaadon tieltä puretun pihagrillin. Mä olin projektipäällikkönä tietty.
Sillä välin Susu hautoi räpyläänsä kylmässä vedessä ja seuras ton perhosen kulkua Maskusta Mietoisiin.
Mummi tienasi silmälasinpesut parsimalla Karvisen sukat:
Ku grilli oli valmis niin se testattiin heti Karvisen pydärillä:
Jotain kässyjä toi äiskä on saanu valmiiksikin. Sil on yks huivi, mut se tarttis pingottaa ja sit ku tuli helteet ni se alko vääntää huopatossuja… Jotenki tutuu ettei Susul oo ihan kaikki muumit laaksossa!
Lankana on teetee Saga, menekki 136 g ja puikot 6 mm sukkikset ja pyöröt. Ohje teeteen verkkolehdestä 3/2015.
Välillä oltiin kaupungissa mut nyt ollaan taas tääl mökil. Karvis on viikolla lasikuiduttanu Susulle vanhan sandaalin uimakengäks. Kyl sen nyt kelpaa pulikoida!
Mä meen taas vartiopaikalleni, joten moi vaan! t.Tassu

lauantai 1. elokuuta 2015

Peruslanka on paras ja sukkalanka suosituin

Voi että on ollut kivaa taas olla töissä!

Maanantaiaamu alkoi halauksella. Moni on toivottanut tervetulleeksi takaisin ja moni on ovesta tullessaan hämmästellyt et "Ai sä olet taas täällä?" Moni on kysellyt et mitä mulle on tapahtunut... Tuntuu hassulta sanoa et on kivaa tuntea itsensä tervetulleeksi omaan puotiinsa! Piiku kyseli alkuviikolla sähköpostissa et miten pää kestää töihinpaluun ja miten räpylä... Työ on parasta terapiaa ja ihmiset on ihania! Räpylä kulkee mukana - välillä vähemmän ja välillä enemmän kipeenä ja turvoksissa. Kyllä se aamuun mennessä aina tokenee :)

Puikot ja koukut välttelevät käsiäni edelleen enkä meinaa millään saada langan päästä kiinni. Siispä yhtenä päivänä huvittelin tekemällä tilastoja puodin suosituimmista langoista viime vuoden heinäkuun alusta tämän vuoden kesäkuun loppuun. Olihan mulla siitä asiasta joku "tuntuma" mut päätin testata pitääkö se paikkansa. Kai yrittäjän moista tilastointia kuuluukin tehdä ja kun vielä tykkään noista excelitaulukoista niin hommahan oli pelkkää hauskanpitoa!

Puodissa on ollut suunnilleen 150 lankalaatua. Ohi on röyhelöt ja pompulat. Peruslanka on paras ja sukkalanka suosituin!

Anjalinin top ten:
1. teetee teetee Pallas - sukkalanka. Kestosuosikki jo vuosia!
2. teetee Helmi - vauvalanka. Jokaisesta viime vuonna myydystä Helmi-kerästä Tekstiiliteollisuus Oy luovutti 10 senttiä Uusi lastensairaala - keräykseen!
3. Austerman Step - sukkalanka aloe veralla ja jojobaöljyllä. Tässä muuten on uusi juttu se, että pitkästä aikaa yksiväriset stepit ohittivat raitalangat! Syksyllä on taas tulossa uusia värejä sekä raitoihin että yksivärisiin ja niissä on uusi luontoa säästävä EXP-käsittely.
4. teetee Tundra - alpakkasukkalanka. Tämän suosio vähän yllätti, Onkohan niin et kun hehkuttelin syksyn Kässälehdessä julkaistua palmikkosukkaohjettani, niin ihmiset ei kehdannu olla ostamatta ;) Ja kun se oli kokeiltu niin kaikki totes et ihanaa lankaahan se on!

Ettei tulis ihan kuvatonta postausta niin:

Viime viikolla tikuttelin unikeonpäivänä viiskymppiä täyttäneelle ystävälleni lämpöiset tundrapalmikot. Näissä koko vain jotain 35-36. Puikot 3.25 mm Knit Picks 15 cm Caspian Wood sukkapuikot ja menekki alle kaks kerää.

Miten me voidaan olla jo viisissä kymmenissä? Muistan ku tavattiin ekan kerran Rastin alakerran baarissa.. Inhottiin toisiamme syvästi ja mietin miten niin mukavalla tyypillä voi olla noin veemäinen akka! Hän inhos mua (mm) siks et mulla oli omat pubitikat... Sitten joskus vuonna -92 yhtenä keväisenä aamuyönä Tampereen Aleksanterinkadulla rotvallin reunalla istuksiessa totesin et jotain hyvää tuossakin mimmissä pitää olla kun se kuuntelee Hectoria! Siit se sit lähti. Onnea Ippu-ystäväni!

Takaisin tilastoihin...
5. teetee Salla - se paksumpi sukkalanka (syksyllä värivalikoimaan tulee viimein ne kaikkien kaipaamat oranssi ja turkoosi!)
6. teetee Bamboo&co (=Bambu ja kumppani). Pikkuinen yllätys. Tiskirättilankaa...
7. Sirdar Cotton DK. Merseroitu hyväkierteienen puuvilla. Kaunis lanka, jota on hyvä virkata ja neuloa. Elokuussa tulossa uusia värejä. Tämänkin langan suosio yllätti - puuvillat ei aikaisempina vuosina ole kivunneet top ten -listalle.
8. Katia Sevilla - tölkkinipsuvirkkailuihin. Minäkin olen kerännyt nipsuja jo monta vuotta, mutta en ole hurahtanut. Vielä...
9. Adriafil Bucaneve. Ihanaa pehmoista merinovillaa. Pikkunen yllätys tämänkin suosio kuten myös:
10. Adriafil Primula. Edellisen ohuempi "pikkusisko"

Seuraavina Peru, Kipuapusilkkivilla (?!), Almina, Azteca, Hilla, Darling ja kaikenlaiset sukkalankalajitelmat, joita tulee ja menee pitkin vuotta. Ja tietenkin tölkkinipsuilijoiden suosikki Hilos Omega La Espiga, jota meillä on ollut vasta helmikuusta lähtien. Sitä mustaa Espiga kuutosta muuten saadaan näillä näkymin vasta syyskuun alkuun... Edit: sain just tiedon et Espigaa voidaan saada jo parin viikon kuluttua!

Sen unohdin katsoa, et löytyyko joku lankalaatu, jota kukaan ei ole halunnut yhtään kerää koko vuonna! (Ei oo, paitsi kirjontapuolella).

Työviikko päättyi mukavasti kun äidin avustuksella veivasin asiakkaalle kolkytmetrisen mattoloimen:

Nyt ollaan taas saaressa ja minitomaatin kokoiset mustikat huutelevat puskissa, joten mukavaa viikonloppua teillekin ja heippa!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Klapei ja rätei

Kaksi kokonaista viikkoa mökillä! Nyt on kaikki saikut ja lomat pidetty ja on aika palata arkeen ja pääsen viimeinkin töihin! Kivaa, vaikka mietin miten mahdankaan selviytyä ilman jokpäiväisiä tunnin päikkäreitä.

Mitä tähän lomaan sitten on kuulunut? No klapei!


Lähes joka päivä on klapikone paukutellut ja nyt on ensi kesän puut pinossa. Mitä sitten? No alettiin tekemään puita seuraavalle kesälle…

Melkein päivittäin ollaan saatu sadetta. Kanttarellit tykkää! Ja tämä herkkusuu… Mustikoita on niin paljon, ettei niitä mitenkään pysty kaikkia keräämään. Jossain vaiheessa otin jo epätoivoissani  poimurin käyttöön:

Roskia tulee enemmän ku marjoja ja puhdistaisessa menee tuplasti aikaa. Eilen palasin vanhaan kunnon poimismenetelmään. Ei se määrä vaan laatu! Kun käsin poimii niin voi valita vaan ne suurimmat ja kauneimmat mustikat :)

Tiistaina oli viikon ainut lämmin ja aurinkoinen päivä. Teimme veneretken äidin ja isän mökille. Ihailtiin kaikkia kukkia ja kasvihuoneen suuria tomaatteja. Herkuteltiin ”laihduttajan kermakääretortulla”, joka ei ollut kääretorttu vaan mansikkakakku – mansikat omasta maasta ja kermavaahtoa riittävästi! Omat kalastukset on tänä kesänä jääneet väliin, joten pannullinen ahvenfileitä kanttarellikastikkeen ja uusien pottujen kanssa katosi massuihin alta aikayksikön! Illansuussa palattiin kotirantaan ja päästiin perille just ennen sadetta! Mukava reissupäivä (eikä tarvinnu tehdä yhtään klapia).

Kässäpussi on ollut lähes koskematon. Onhan siellä kolme aloitettua huivia mutta ne ei nyt vaan innosta. Annoin ittelleni luvan pitää kässylomaa. Terassin pöydällä on lojunut pari kerää bambulankaa, joiden avulla olen pitänyt aina välillä sen määrätyn räpylänleputtamistauon mustikkapuskissa könkkäilyn lomassa. Yhden sektorin neulomiseen menee suunnilleen vartti. Nämä bambutiskirätit vein torstaina terveyskeskusen kipsinaisille kiitokseksi hyvästä huolenpidosta. Värit tietenkin niiden mainioiden kinesioteippien mukaiset!
Lanka teeteeBamboo&co, sukkapuikot 3½, menekki yhteensä 66g.

Sain luvan jo oikeasti kävellä! Jopa ilman keppejä sen, minkä kivut antaa myöden ja lasikuitu"vene" kengässä koko ajan. Johan tässä on tullut opittua mitä voi tehdä ja mitä ei. Kun yhtenä päivänä on oikein kivuton niin seuraavana sit riehuu vähän liiankin kanssa. Sitä seuraavana päivänä kipuilee ja kiroilee… Helteitä en oo kaivannu yhtään (enkä kaipaa).

Saunan lauteille olen kiivenyt melkein joka päivä. Ja meressäkin käynyt pulahtamassa. Mahtaa olla koominen näky kun meikäläinen nakupellenä könkkää betoniportaita pitkin rantaan kahden kepin kanssa ja yksi kenkä jalassa. Karvis ihmetteli miks mä en sit ui kunnolla kun rantaan meno on niin vaivalloista... Nyt olen jo uskatautunut oikeasti uimaankin pari kertaa. On se vaan niin ihanaa päästä veteen. Räpyläkin tykkää.

Tassu on saanut viettää oikeaa metsäkissan elämää. Eilen se pyydysti kesän suurimman myyrän ja kova homma on ajaa pois mustikkavarkaisiin tulevia sorsia. Välillä on pakko levätä – silmä tarkkana kuitenkin seuraa mitä ympärillä tapahtuu:
Se on vielä onnellisen tietämätön loman loppumisesta…

Huomiseksi ennustettiin hurjaa myrskyä. Nyt seuraillaan tilannetta ja pohditaan pitääkö lähteä mantereelle jo tänään. Vaikka olen aika hyvin oppinut veneeseen nousemisen ja sieltä poistuminen, niin märkä ja liukas myrskytuulessa keikkuva paatti kuulostaa vähän pelottavalta. Munst on tullu ihan lälläri! 

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Lomalla ja retkellä

Kokonainen viikko mökillä! Vaikka pitääkin kulkea nelin kontin niin monenlaista ilonaihetta on riittänyt. Olen pikkuhiljaa asennoitunut niin, et tää kesä menee nyt näin ja yritän nauttia pienistä iloista. Kuten pihalta löytyneistä ekoista kanttarelleista:
Niistä syntyi juhla-ateria:
Sääkin on ollut juuri oikeanlainen eli ei liian kuuma. Ei ole kauheita poltteita uimaan... Mustikat kypsyy kovaa vauhtia ja olen jo muutaman "ämpärillisen" saanut poimittua:
Torstaina piti lähteä käymään kaupungissa. Edellisenä iltana tuli mieleen et mitä mä siellä? Karvis selviytyisi reissusta paljon helpommin ilman mua ja mikäs mulla täällä on ollessa kunhan en ryhdy omin päin mahdottomasti riehumaan. Veden lämmittämiseen meni aika tovi ja sit vähän siivoskelin paikkoja. Välillä istahdin neulomaan muutaman kerroksen ja seurailin oravaa, jolle maistui sieni:
Se pitää hassua nakutusta, joka ärsyttää Tassua... varsinkin kun orava on paljon nopeampi.
Torstai-ilta vietettiin ukkosia seuraillen. Monta ukkosrintamaa kulki ohi eri puolilta, mutta mikään ei osunut ihan kohdalle.

Perjantaina saatiin iloinen yllätys kun Tassun kummisetä toi meille pussillisen kanttarelleja. Siitä innostuneena lähdettiin pienelle koereissulle lähimetsään. Jalkineita riitti ja kun varovasti kulkee niin kyllähän keppien kanssa pärjää...
Ja saalista saatiin niin et vähän riitti jo pakkaseenkin!

Lauantai oli viikon kohokohta eli Salon Seudun Kädentaitajien kesäreissu Paraisille! Aamu oli aurikoinen ja tyyni. Myllykylän rannasta noukittiin kyytiin Piiku ja Karvis kipparoi meidät veneellä Paraisten kanaaliin meidän lähikauppamme laituriin. Siitä käpyttelimme pienen matkan Helmiveneelle - perillä oltiin samaan aikaan ku Salosta tullut tilausbussi.

Alpakkalankoja- ja tuotteita ihasteltiin ja hypisteltiin ja moni varmasti teki hankintojakin. Parasta tietenkin oli nähdä alpakat Bamse ja Caesar ihan ilmielävänä. Kuvissa Bamse (alakuvassa myös Caesarin peppu):

Helmiveneen jälkeen vietimme pienen hetken Paraisten keskustassa. Käytiin mm. Gullkronan myymälässä ja lankakaupan ovikin aukaesi vain meille vaikka kauppias itse oli lomalla!

Seuraavaksi matka jatkui Villa Raineriin ja lounaalle. Pääruokana ahventa smetanakastikkeessa ja uusia perunoita. Ruoka oli herkullista ja seura hyvää. Musta tuntuu, etten niin hienosti ole syönyt moneen vuoteen! Alkusalaatin aikana emäntä kertoi Villan historiasta ja nykypäivästä.

Lounaan aikana ilma oli viilennyt ja synkät pilvet peittäneet taivaan. Matka jatkui kivenheiton päähän eli Stentorpin Lammastilalle. Hassua miten sielläkään en ole koskaan käynyt, vaikka se on tässä ihan "kulmilla". Stentorpin ja Villa Rainerin tienhaaran ohi ajetaan joka kerta kun mennään äidin ja isän mökille Attuun, mutta pysähdy siinä sitten kun kyydissä on kiukkuinen kissa kopassaan... Allaolevasta "kivestä" paikka on saanut nimensä.

Stentorpissa tutustuimme isännän akvarelleihin ja emännän villatuotteisiin. Kahvittelun jälkeen saimme nähdä lammaskoiraesityksen:
Yksi pikkuinen uuhi kyllä meinasi päätyä Saloon lähtevään bussiin, mutta taitavasti koira senkin paimensi takaisin lauman joukkoon ja aitaukseen.

Säätiedotus piti kerrankin paikkansa. Ennusteet kertoivat sadealueen tulevan lännestä kahdelta ja mökillä sade oli alkanut tismalleen siihen aikaan. Stentorpissa vähän myöhemmin. Kotiinlähdön aikaan satoi jo kaatamalla, vaikka mä olin tilannut sateen vasta neljäksi! Saloon palaavat kädentaitajat kiipesivät bussin ja Stentorpin isäntä ja hyvästä työstä rapsutuksin palkittu lammaskoira saattelivat meidät Piikun kanssa saunalaiturille, josta Karvinen noukki meidät kyytiin.
(Tämä aurinkoinen kuva otettu mereltä päin alkuviikolla, kun käytiin etukäteen tsekkaamassa Stentorpin laiturisysteemit)

Kaasu pohjassa ajettiin takaisin Kakskertaan. Läpimärkinäkin todettiin et kiva reissu oli. Kiitokset Kädentaitajille reissusta, Piikulle keppijumppailjan huolenpidosta ja Karviselle kyydeistä!

Onni on kuivat villasukat, mökkivillapaita ja hellatuli!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Vuoristoradalla

Vanhaa suomalaista sananlaskua vähän muunnellen oon tässä parin viime päivän aikana miettiny et jos edes sukankutominen ei kiinnosta niin onko ”tauti” kuolemaks?

Kulunut viikko on ollut todellista mielialojen vuoristorataa. Ensin olin huipulla ja sieltä sitten tultiin alas ja vauhdilla. Tällä hetkellä ollaan siinä pari metriä maan pinnan alapuolella – tosin jo muutama metri ollaan tultu ylöspäin. Kyl tää täst.
Viikko sitten perjantaina pääsin eroon kipsistä. Röntgenkuvat tosin olivat häviksissä, mutta kinttu teipattiin pinkillä kinesioteipillä ja sain hoito-ohjeeksi merivettä ja punaviiniä ja liikumista vaan yhden kepakon kanssa. Olin NIIN iloinen. Istuin mökin terassilla kinttu kylmässä kaivovedessä ja perehdyin Tassun kummitädiltä saatuun Dreambird-ohjeeseen…

Päässä UV-suojahattu, jonka piti olla terveyskeskusreissun odottelukässy. Siellä tosin kaikki sujui niin nopeasti ettei myssy montaa kerrosta edennyt. Myssyn piti olla Matleenan Tuija, mut vaikka painoin tarkasti mieleeni palmikon kaavion niin unohdin ne joka kuudes kerros nurjat… Melkein Tuija siis – ja kinesioteippi tietenkin sävy sävyyn!
Lanka SunCity Protect, puikot 3 mm 50 cm bambuaddit resorissa ja muuten Knit Picks  pyörökärjet 60 cm kaapelilla (kavennuksissa sekalainen sakki eri valmistajien 3½ sukkapuikkoja, puisia).

Kaks kuukautta ”omaishoitajana” toiminut Blogikuvaaja Karvinen iloitsi kanssani ja sanoitti SIGin vanhan biisin uudelleen:

"Susu on niin onnellinen! Hän pääsi saunomaan. Ja kunnolla kiukaalle löylyä heittämään!
Susu on niin onnellinen, hän pääsi saunomaan, ja laiturin päästä vähän uiskentelmaan... 
Susu on niin onnellinen, saunan jälkeen vartaita grillataan. 
Susu on niin onnellinen, massu täynnänsä...hän peiton alle menee tutumaan..."

Saunassa kävin ja varovasti meressäkin kastamassa, mut uimisesta ei voi puhua.

Vaikka susukatastrofini on ollu raskasta myös ”meidän pojille” niin ovathan he välillä päässeet keskenään kehittämään isä-poikasuhdettaan mökille. Karvinen on yksin yrittänyt tehdä ensi vuoden polttopuita ja heillä on ollut myös yhteinen kiinnostuksen kohde. Meidän alivuokralaiset eli kirjosiepot. Tassu yritti päästä pesälle monta eri reittiä. Kun terassilta tuli häätö niin katon kautta:
Karvisella oli täysi työ pitää loitolla pesältä sekä Tassu että orava ja samalla yrittää vangita poikasten maailmalle lähtöä kameralla:
"Ruokaa!"
Poikaset olivat kuitenkin päässeet livahtamaan kummankaan huomaamatta. 

Viime sunnuntain hellepäivänä lähdettiin pienelle veneajelulle teemalla kotiseutukierros. Airistolle taas ja sieltä Ruissalon ohi kohti Turkua. Ruisrockin eka bändi aloitteli soittoaan ku ajettiin ohi:
Turun linna:
Vanhat Wärtsilän nosturit:
Hauska ”merirosvolaiva”, joka näkyy mun parvekkeeltanikin.
Noista yks on se onneton parveke, jolta alas loikatessa jalkani murtui… Se ei oo tuossa korkeassa talossa ;)
Tuolla ylhäällä me asuttiin 1973-1979:
Olihan mulla matkakässykin – kun mikään muu ei ole onnistunut niin sentään muutama bambutiskirätti on syntynyt:
Lanka teetee Bamboo&co (Susukielellä bambu ja kumppani), puikot 3½ bambusukkikset. Kerä/rätti ja jämistä vielä yks.

Yks on taas puikoilla, jostain syystä mulle ei Dreambirdin ohje aukee sit millään! Viime lauantain jälkeen oon aloittanut neljä kertaa ja yhtä monta kertaa purkanu. Se ei voi olla vaikea, koska niitä näkyy ihan joka puolella nettimaailmaa! Onko siis niin, että mulla on jalan lisäksi menny rikki myös pää?

Maanantaina ne kadonneet röntgenikuvatkin olivat jo ilmiintyneet. Kaikki hoito-ohjeet peruttiin ja piti taas alkaa köpätellä neljällä jalalla… Paraneminen ei sit ollutkaan edistynyt. Hirveä pettymys ja onneton olo. Kinttukin paksuna kuin limppu. Uutta kipsiä ei enää laiteta, mutta Mäntymäki ykkösen kipsiexpertit Kirsi ja Tanja tekivät mulle mainion lasikuitupohjan kenkään. Siinä muuten kaksikko, joka tosissaan ajattelee potilaan parasta! Puhumattakaan huumorista. Turvotusta estävät kinesioteipit on nyt sävy sävyyn mun Arte-tunikani kanssa:
Eiks oo hienot? Pikkasen kyllä harmitti et se mun oma vihreä teippirulla ei ollu mukana...

Ja teippaus tosissaan toimii – vähän liiankin kanssa. Kun ei kauheesti satu eikä turvota, niin sitä riehaantuu touhuamaan vähän liikaakin… Eilisen työpäivän loppupuolella ei edes hauskat teipit auttaneet. Sattui ja särki ja pakotti ja vaiks mitä. Mut tulipahan yks kakskytmetrinen mattoloimi tehdyks… Karvis raahas mut saareen ja sai kiitokseks itkuista kiukuttelua, kuten myös äiti ”päivän puhelussa”. Ihan vähän mieltä piristi polun varrella isoiksi kasvaneet kanttarellit.

Tänään tehtiin klapeja hillitysti ja voimia säästellen. Kunnon sadekuurokin piti huolen siitä, et homma lopetettiin ennen kuin olin taas ihan tärviöllä. Kun samaan malliin jatketaan joka päivä seuraavat kaks viikkoa niin varmasti viimeisetkin puut ovat pinossa. Eli meikäläinen lomailee ja parantelee itteään ja  Verkkokauppavastaava Ida-Maria pitää pystyssä puotia.
Iltapäivällä tein inventaarin kässäkassin sisältöön ja järjestelin ”työkalupakkini” puikot ojennukseen. Huomatkaa tärkeät varvaskynsilakat. otsalamppu ja yksi pyöräilyhanska:) Muutama lohtulankakin oli kyydissä. Mieleen tuli et kun kässäpussi on järjestyksessä niin mielikin on parempi. Pari huiviakin jo huutelee puikoille – paranemista tiedossa siis!


Vielä kun sain massun täyteen, pikku päikkärit, pienet löylyt saunassa, puhelun äidin kanssa ja ilta-auringon niin just tällä hetkellä ei särje eikä satu yhtään! Öitä!