Vuoren valtaus

Suunnitelmissa oli vallata vuori kun kerran luvattiin kaunista ulkoiluilmaa sunnuntaiksi. Ilma oli sumppurainen, mutta emme luovuttaneet vaan lähdimme aamiaisen jälkeen valtaamaan Piikkiön Linnavuorta. Kartan mukaan paikka löytyi ja aloimme neliveto päällä kavuta rinnettä ylös. Matkalla nähtiin hienoja kivimuodostelmia ja luolia. Vuoren laelle päästyämme sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja hengästytti mutta maisemat 74 m merenpinnan yläpuolella olivat komeat! Tänne tullaan uudestaan paremmalla kelillä. Varsinkin, kun löytyi se helpompi reittikin. Olisihan mun vanhana partiolaisena pitänyt lukea karttaa tarkemmin ja huomata, ettei jyrkännemerkin kohdalta ole kaikkein viisain paikka lähteä kapuamaan… Alasmeno oli silti melkein yhtä vaikeaa kuin ylöspäin kapuaminen. Askelmittariin ei montaa tuhatta askelta tästä reissusta kertynyt mutta ainakin jaloissa tuntuu kiipustelu!

 

 

Aamusella tein valmiiksi jo toisen Kool-Aid –langan tuhoamistyön. Melko hankalaa suunnitella niistä jotain, johon lanka varmasti RIITTÄÄ. Tässä huivissa on viimeinkin kokeiltu Salomonin solmu -muunnelmaa, jonka Jossu piirsi pienelle lappuselle jo viime kesänä. Kyllähän mä noita vinkkejä kokeilen - joskus vaan saattaa kulua muutama tovi…Tosiasiassa on suoranainen ihme, että lappu oli edelleen tallessa eikä joutunut jonkun siivouspuuskan seurauksena roskikseen! Lanka oli loppua kesken, joten huivin toisen reunan pylväät piti kutistaa puolikkaiksi.