keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Blogikissa lomalla (kirjoitti Tassu)


Me ollaan poikien kesken (siis minä ja blokikuvaaja Karvinen) oltu viikko saaressa lomailemassa. Äiskäkin tulee mökille iltaisin töiden jälkeen, mutta se on helteestä niin pahalla päällä, etten minäkään viitsi sitä tervehtiä ennen kuin se on käynyt uimassa ja puhutella sitä kärsii vasta suunnilleen tunnin päästä uimisesta…


 


Viikonloppu vietettiin kuitenkin mukavissa merkeissä ja mukana oli myös Susun hyvä ystävä Tampereelta. Häntä en ollut aikaisemmin tavannutkaan, mutta selvästikin kyseessä oli mökki- ja kissaihminen. Pyydystin hänellekin yhden myyrän, mutta hän ehti lähteä ennen kuin ehdin sen lahjoittaa.


 


Lauantaina minut suljettiin mökkiin muutamaksi tunniksi kun porukat lähtivät veneellä jonnekin. Olivat kuulemma käyneet pilkillä. Karvinen oli miehekkäästi vetänyt minulle kaksi ahventa, akat varmaan vaan juorusivat… Veneessäkin oli ollut lämmintä joten he poikkesivat Airiston rannalle saareen uimaan ja eväitä syömään.


 


 


 Namia tulossa...


 


 


"Kärsivällinen kuin nälkäinen kissa"


 


 


Vihdoinkin filettä!


 


Tuli sitten yhtenä päivänä kirjoitettua historiankirjat uusiksi.


 


Tässä Saku Sammakko kosiomatkallaan.


 


 


Minä tanssimassa Matias Myyrän kanssa. Ei se ihme, jos Hillevi Hiiri oli pihkassa Matiakseen – komea myyrä Matias olikin! Tässä leikissä Matiakselle kävi vähän huonosti, joten nyt Saku saa yksin pohtia naisten kataluutta, kun se Hillevi sit kuitenkin otti sen Hepokatti Heikin…


 


Nyt olen muutaman päivän kaupungissa ja täällä ei tapahdu yhtään mitään. Hoidan vaan turkkiani ja kerään voimia ensi viikkoa varten. Silloin Susun lankakauppa on kiinni (4.-8.8.) ja me ollaan mökillä koko sakki! Varmasti sataa koko viikon, joten toivottavasti äiskällä on tarpeeksi lankaa ja kaikki tarvittavat puikot mukanaan… Ja toivottavasti Susun asiakkaat muistavat käydä täydentämässä lankavarastonsa vielä tällä viikolla. Olen tuosta äiskästä huomannut, että se on aika surkeana jos lanka loppuu…

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Mainintoja


Olen tässä pitkin kesää saanut vaikka kuinka monta ihanaa kiitosta blogistani. Kiitän ja kumarran kaikista! Olen otettu ja hämmentynyt kiitoksista...varsinkin kun usein ajattelen, ettei täältä muuta löydy kuin marinaa ja valitusta ja ihmettelen aina miten kukaan sellaista viitsii lukea ees...


Tämän tunnustuksen sain Sesileltä , jolta haluaisin oppia taidon nähdä arjen ilonpilkut ja MarjutJ:ltä, jonka kuulumisia aina odotan innolla vaikka kommentoin harvakseltaan.



Reippaalta nuorelta neidiltä Jampalta, perjantai-iltapäivien "lankaterapiaystävältäni" Jossulta ja uudelta tuttavaltani Edinalta sain tämän:



Näitä pitäisi laittaa eteenpäin, mutta olen sitä mieltä, että jokainen lukija ja bloggaaja on tunnustuksen arvoinen. Joten ottakaa huoleti reppuunne mukaan!


Tämä blogimaailma on muuten ihan hassu...kun tapaa jonkun bloggaajan livenä niin sitä puhelee ihankuin vahalle tutulle! Mulla on muutenkin tapana kohdella asiakkaita varmaan liiankin tuttavallisesti...

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Helteellä alpakkaa


 


Kun kesä on kuumimmillaan niin meikäläinen maksimoi kärsimystä neulomalla alpakkaa…


 


Viime viikon hiljaisina hetkinä syntyi tämä keeppi (tai jakku tai miksi tätä voisi kutsua?). Mukava yllätys oli, kun Jossu ja Jamppa tulla tupsahtivat puotiin perjantai-iltapäivän helteisimpänä hetkenä ja sain Jampan tämän S-kokoisen neuleen "mallinukeksi".


 


 


Lanka: Hjertegarnin Alpaca Silk (60% alpakkaa, 30% merinovillaa, 10% silkkiä) 50g=167 m, 4 kerää, hinta 5,75 eur/kerä.


Puikot: Alaosassa 4 ja kaarrokkeessa 3 mm pyöröt (kuis muuten…)


 


Aluksi tuntui, että tuo 4 mm on liian iso mallineuleeseen, mutta kun tiheys stemmasi ohjeen kanssa niin jatkoin ja ihan hyvältähän se sitten valmiina näyttääkin. Lankaa oli mukavaa neuloa ja se pienikin silkkiosuus tuntuu sormissa. Saman mallin voisi toteuttaa myös Teeteen Alpakasta, joka on 100% alpakkaa.


 


Viikonloppuna pitkillä suorilla metallipuikoilla nautiskelin muutaman kerroksen Noroa. Eikä se ollut yhtään liian lämmintä lankaaJ


 


 

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Kesäduuneja



 


Vaikka täällä silmukkablogissa on viime aikoina vietetty varsin eläimellistä menoa, niin on kesän aikana syntynyt muutama tilausneulekin.


 


Tämä pitsineule oli valmis jo juhannusta ennen. Malli oli Sandnesin Mandarin-lehdestä ja se julkaistiin myös Moda kakkosessa (valkoisena). Lanka Mandarin Classic ja puikot 3½ (inhoamani pyöröt).


 


 


 


Pusero oli kaikin puolin sopiva, mutta asiakkaani ei pitänyt hihoista, jotka olivat hänen mielestään liian leveät. Lupasin luonnollisesti korjata asian (huokaus). Tässä tulee taas yksi syy pyöröpuikkokammooni – kaventaakseni hihansuita olisi pitänyt purkaa puoli paitaa (lisää huokauksia)…


 


Mottoni "Laiskuus on kaikkien suurten keksintöjen äiti" toimi jälleen! Katkaisin kylmästi hihat kainalon kohdalta, poimin silmukat puikolle ja neuloin mallikertaa ylhäältä alaspäin samalla kaventaen hihaa yhden mallikerran verran. Lopputulos miellytti sekä asiakasta, että itseäni! Näin neuloen helmassa näkyvä aaltoreunus ei tietenkään syntynyt hihansuuhun eikä onneksi keskelle hihaakaan pussittamaan. Ja tässä tapauksessa suora hihansuu vielä kevensi vaikutelmaa.


 


Mandarin Classicia oli mielestäni kenkkua neuloa. Merseroidussa puuvillassa kaikki mahdolliset käsialan pikku vaihtelut näkyy kiillon vuoksi tosi helposti ja lanka meni solmuun ja kipparalle koko ajan vaikka olisi ottanut langan kerän sisältä tai ulkoa. Siispä loput Classicit lensi alekoriin…


 


Tämä pienen pojan palmikkoneule valmistui viime perjantaina. Malli oli Suuren Käsityölehden kesänumerossa. Ohjeessa oli lankana Sandnesin Sisu, mutta tämä on tehty Gjestalin Maijasta. Maija on aavistuksen paksumpaa kuin Sisu, joten nappasin silmukkaluvun yhtä kokoa pienemmästä.


 


 


 


Ohje oli selkeä ja toimi mainiosti kainaloihin asti. Ihan loppuun asti tätä ei kai ole mietitty kun kädentien jälkeen etukappaleella on 6 ja takakappaleella 7 palmikonkiertoa. Puseron alaosa on ihan kaunis, mutta ainakin minua kuisaa se, ettei palmikkoraidat osu kohdakkain olalla. Jos olisin tämänkin huomannut aloittaessani, niin ohjetta olisi voinut vähän muokkailla muuttamatta silti silmukkalukuja. Tämäkin ongelma olisi ratkennut sillä, että olisin muuttanut tapani mukaisesti ohjeen suorille puikoille… Pyöröpuikkoihnon lisäksi mulla on sellainenkin kumma vika, että


 


 tykkään ommella saumojaJ


 

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Kissaihminen?


 


 


Maanantaina työpäivääni piristi aivan suloinen "asiakas". Hän oli suunnilleen Steppikerän kokoinen:


 


 


 


Tämä pikkuneiti on nimeltään Mirkku ja hän oli ensimmäistä kertaa elämässään tutustumassa Salon kaupunkielämään. Mirkku oli tosi reipas eikä pelännyt hirmuista lankakaupan tätiä yhtään! Hän vaan mennä tohotti ympäriinsä touhukkaana ja välillä kävi nuolemassa minunkin sormeni. Tällä kertaa hän ei vielä lankakeriin saanut tutustua (varmasti niitä näkyy kyllä kotona) ja leluksi annettu vetoketjukaan ei ehtinyt kiinnostaa!


 



 


Vierailu sujui varsin mallikkaasti – edes pientä pisua ei lattialle lirahtanut isännän arvailuista huolimatta. Olin hämmästynyt, että kameraan osui muutaman kerran ihan koko mopsi – luulin saaneeni ikuistettua vain toisen korvan ja ehkäpä pätkän kippurahäntää – niin touhukkaasti piti lankakaupassa pyöriä!


 


Ehkäpä jo ensi vierailulla Mirkku saa valita itselleen langat, joista äippä Mopsienkarva sitten pikkuneidille kutasee ensimmäisen neulepuseron.


 


Mirkun ensimmäisellä kaupunkireissulla näytettiin varmasti vain Salon tärkeimmät putiikit ja hän tuli meille!


 


Vähänkö olen leuhka!


 


Pitäiskö mun muka olla kissaihminen?

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Lahja Äiskälle (tuumaili Tassu)


 


Tämä kesäaika on mahdottoman hmm… MONIPUOLISTA.


 


Olen oppinut lukemaan merkkejä koppaan joutumisesta. Varmuuden vuoksi menen piiloon aina, kun joku on lähdössä johonkin riippumatta siitä olenko minä menossa mukaan vai en. Sängyn alle on hyvä paeta ja toinen paikka on sauna. Usein koppaan joutuminen tarkoittaa sitä, että ensin ollaan hetki autossa (jossa karjun kuin leijona), sitten vähän pitempi aika veneessä (joka on niin kamalaa, että olen ihan hiljaa). Mutta kaiken tämän kamaluuden jälkeen päästään saareen ja heti laiturilla pääsen vapaaksi ja kaikki muuttuu hauskaksi!


 


Ensi töikseni teen pienen kierroksen ja hätistän sorsat pois mustikkapuskista. Sitten teen vähän pitemmän kierroksen, jonka jälkeen komennan ruokakupin esille (tämä ei tarkoita, että söisin vielä mitään, asiat vaan pitää huolehtia valmiiksi).


 


Rankkaakin tämä mökkielämä on kun koko ajan on pakko metsästää ja vahtia. Joka puolella on lentäviä ja pöriseviä otuksia puhumattakaan puskissa rapistelevista jyrsijöistä. Välillä on myös pakko osallistua porukoiden touhuihin.


 


Lauantaina sain kiinni elämäni toisen hiiren. Toin sen näytille ja sitä kuvattiin ja minua kehuttiin ja kyllä olinkin leuhka! Päästäisiä olen saanut jo vaikka kuinka monta, mutta hiiri maistui paljon paremmalta. Sitä saattoi ilmalentojen lisäksi myös haukata. Kutsuivat minua hienolla nimellä Norjalainen Metsä(stäjä)kissa. Äiskä oli niin innoissaan hiirestäni, että sunnutaiaamuisen hiireni veinkin sitten hänelle lahjaksi sisälle mökkiin!


 



 Huomatkaa makupala suussani!


 


Kummallista…Äiskä ei marinoinut hiirtä eikä grillannut. Kehut sain, mutta sitten hiiri siirrettiin harjan ja rikkalapion avulla takaisin ulos. Vein sen mökin alle jemmaan – jospa äiskällä ei ollut nälkä sillä hetkellä?


 


Kaiken raatamiseni jälkeen porukat sulkivat minut sisään ja lähtivät itse jonnekin veneellä. Kun ne viimein tulivat takaisin niin niillä oli mukanaan vastalahja minulle! Kaksi raitapaitaa (sanovat niitä ahveniksi). Muistaakseni viime kesänä noita raitapaitoja (onkohan ne marimekko-faneja) sai syödäkseen mahan täydeltä. Tänä kesänä niitä on ollut kovin harvoin ja pieniäkin ovat olleet. Joka tapauksessa ihan mukava vastalahja hiirestä. Ja kyllä kahdellakin jo makuun pääsi vaikka muistan pentukissana syöneeni jopa seitsemän ahvenen fileet tuosta vain!


 


 Minunlaiselleni urbaanikissalle mökkielämä on välillä melko rasittavaa. Jos naapurin saunakuusen alla on liian levotonta ottaa päikkärit, niin kiipeän saunan lauteille. Siellä kukaan ei häiritse ja uni maistuu!


 



 


 

torstai 17. heinäkuuta 2008

Oikea objektiivi


Eilen menin töiden jälkeen Piikkiöön "Studio Preeriaan", Jossa Herrat Blogikuvaaja Karvinen ja Hassu Tassu Kissanen jo odottelivat. Kokkailun ja pasta-aterian jälkeen uudesta kesäneuleestani napsittiin uusia kuvia. Karvinen uskaltautui uusiin kuviin pitkin hampain – olinhan edellisen illan läskikuvien jälkeen saanut hirmuisen känkkäränkän! Minä olin kuitenkin tosi hyvällä tuulella kaikkien kivojen kommenttienne vuoksi ja ajattelin, että kokeillaan uudestaan hengittämättä ja vatsaa sisälle vetäen…ja jos ei onnistu niin SO WHAT?


 


Ja kas kummaa…läski ei ollut yhtään niin pahan näköistä kuin ennen... Ja neule mun mielestäni edelleen toosi kaunis:


 


 


Ihmettelin miten edellisen päivän kauheuksien jälkeen voikin näyttää näin mukavalta… Blogikuvaja Karvinen kertoi vaihtaneensa kameran objektiivia!


 


Lisäksi sain suukkoja kokatessani. Sekin oli perin juurin kummallista ja ihmettelin mistä moinen johtuu. Syynä oli kuulemma se, että EN ollut pahalla tuulella. Pisti hiukan miettimään et olenks mä sit yleensä AINA huonolla tuulella?


 


Siispä ystävät:


Kun ensi kerralla katsomme peiliin ja näemme pelkkiä makkaroita, kaksoisleukoja ja ryppyjä niin


 


VAIHDETAANHAN OBJEKTIIVIA!


 


Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Kaunista...


Kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse?


Sain viimein valmiiksi oman kesäneuleeni ja tykkään siitä ihan mahdottomasti!



Lanka: Blend Bamboo (70%bambua, 30%puuvillaa) 7 tai 8 kerää


Puikot: 3 (perinteiset metalliset tietenkin...)


Ilman mutkia ei tämäkään neule valmistunut, tosin purkupäiviä en pitänyt. Etukappale on yhtä erää, takakappale toista ja hihat kolmatta ja kaikki erät on erivärisiä. Eipä haittaa... Loppumetreillä myin omaan puserooni varatut langat pois ja onneton UFO odotteli hihalankaa monta viikkoa...


Hjertegarnin ohje toimi hienosti! Tuo pääntien muoto on mielestäni tosi kaunis ja hihat istuivat paikoilleen ihanasti ilman taistelua. Helmaosaa piti tietysti vähän muutella...koska mä en kertakaikkiaan VOI tehdä neuletta täysin ohjeen mukaan.


Sileästä neuleesta ei tahdo tulla tasaista, vaikka miten yrittäisin. Siispä minulla on ystävä, joka tasoittaa pahimmat epätasaisuudet - pesukone! Heitin uutukaisen neuleeni villaohjelmaan ja pahimmat kuhmut tasoittuivat. Niin innoissani olin kerrankin jostain kunnollisesta itselle tehdystä, että sovitin sitä märkää neuletta parikin kertaa päivän aikana...  Sori vaan kaikki, jotka jouduitte katsomaan... Tulipa samalla huomattua, että BB tuntuu ihanalta iholla myös märkänä!


Jos joku ihmettelee, miksei kokonaisuudesta ole kuvaa niin se johtuu siitä, että vaikka tykkään neuleesta, niin kuvassa näkyi kaikki mun kurvit, mutkat ja läskimuhkurat. Ei niitä voinut julkaista. Ja kuvat nähtyäni vaivuin epätoivoon, sirottelin päälleni tuhkaa, raivosin Karviselle ja melkein itkin ja päätin myydä OMAN kesäneuleeni eniten tarjoavalle. Ja pukeutua jätesäkkiin loppukesän. Huomenna otetaan uusi kuva puserosta ilman sisälmyksiä. Ja aion joka tapauksessa sitä käyttääkin.


P.S. Tämäkin lanka on Anjalinin kesälanka-alessa...


 


 


 

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Toipilaaana…


Olen tosi harvoin kipeänä, mutta torstaiaamusta alkaen mulla oli karmea kurkkukipu. Yritin sitä perjantai-iltana lääkitä kurlaamalla Vana Tallinnaa ja neulomalla Noroa (tappaakseni yhden viiruksen toisella), mutta en varmaan tehnyt sitä tarpeeksi, koska lauantaiyönä heräsin kauheaan kipuun ja taskulampun valossa löysin kurkustani valkoisia pilkkuja. Ei siinä muu auttanut, kuin lähteä heti aamutuimaan hakemaan Turusta penisilliinikuuria… Lauantaipäivä menikin pääasiassa nukkuen – tosin mökin takana ”kenttäsairaalassa” auringossa maaten - bikinit päällä ja villasukat jalassa…


 


Sunnuntaiaamuna olo oli kuin toisella ihmisellä! Löysin paikan, jota räkätit eivät olleet vielä bonganneet ja keräsin neljä rasiaa näitä:


 


 


Karvisen intohimo on hankkia kaikenlaisia koneita. Perjantaina sain lahjaksi kulmahiomakoneen (eiks olekki romanttista?). Kun kysyin että mitä mä sillä teen niin vastaus oli että voin lainata sitä hänelle. En sit enää kysynyt mitä HÄN sillä tekee… Mielestäni hänellä on jo yksi kulmahomakone ja viimeeksi "minä" sain iskuporakoneen... Toinen viime päivien hankinta on tässä:


 



 


Klapikone!


 


Siitä on ollut puhetta jo pari vuotta, mutta mun mielestä se on samanlainen turhake kuin esim. silmukkamerkki tai bambubuikkoJ Onhan meillä kirveitä pilvin pimein ja mulla oma halkomislaitteeni! Iltapäivällä uutta aparaattia sitten kokeilemaan. Minä toipilaana pääsin koneenkäyttäjäksi (= painamaan nappulaa) ja homma oli niin hauskaa, etten meinannut malttaa lopettaa ollenkaan vaikka kesän ensimmäiset kanttarellit odottivat pääsyä kastikkeeksi:


 



 


Vatsa täynnä grilliherkkuja ja kanttarellisoosia odotellaan saunan lämpeämistä. Päätettiin venyttää ”pilalle” mennyttä viikonloppua vielä yön yli ja lähteä töihin vasta aamu-uinnin jälkeen…


 


Mukavaa kesäistä alkuviikkoa kaikille!


 


P.S. Seuraavaa postausta voikin taas odottaa...Sonera on sitä mieltä että meidän talossa pitää olla valokuituliittymä vaikkei ole niitä kuituja. Yhteydet on ollu poikki viime keskiviikosta lähtien...


 

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Turhakkeet käytössä


 


Turhakkeita (mun mielestä)


 


 


Bambubuikot: Perinteist luistaa paljon savakammin! Sitä paitsi Herra Hassu Tassu Kissanen pureksii bambut sytykkeiksi jos vaan saa tassuihinsa


 


Silmukkamerkki: Onhan mulla silmät päässä ja insinööri osaa laskea


 


40 cm pyöröpuikko: Addit sentään menettelee, mut pyöröt yleensäkin on inhot. Sitä vaan tekee ja tekee loputonta ympyrää eikä valmista tuu. Jos mahdollista, yritän muuttaa kaikki mallit pitkille puikoille. Ja 40 cm on kyl ihan liian lyhyt joka tapauksessa.


 


Virkkuukoukku: virkkaus – yök.


 



 


Noo.. jos on vaan kaks silmukkaa puikolla niin perinteiset metalliset luistaa vähän liiankin hyvin…


 


 


 


Kimmoke tähän juttuun tuli lukuisissa blogeissa nähdyistä hyrräpipoista ja jakuista. Mulle tulee kaikista niistä muistoja lapsuuskodin puhelinpöydällä olleesta neulotusta viskoosipöytäliinasta…ja tää on jotain, mitä en ole koskaan ennen kokeillut. Helpoin mahdollinen malli löytyi 2006 kesänovitasta.


 



 


Jossain vaiheessa silmukoita on kuitenkin liikaa ja kun oikein tikuttaa niin kerroksen vaihtumiskohta saattaa mennä ohi…joten ehkäpä silmukkamerkille on jotain käyttöä sittenkin.


 


Päättelyyn tarvitaan viimeistä ihnokkiani:


 


 


 


Ja lopputuloksena on pölyrätti! Kysyin Karviselta rehellistä kommenttia mitä tästä tulee mieleen ja vastaus oli et meritähti. Kerrankin oikea vastausJ


 


 


 


Da Daa:


 


 


JOULU TULEE!


 


Päivä on lyhentynyt jo suunnilleen puoli tuntia…


 


Sen takia meidän kaupassa Anjalinilla alkaa maanantaina 14.7. kesälankojen alennusmyynti! Eli napataan neljännes kesäisten lankojen hinnoista veks…


 

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Hyttyset ja hikoilevat kädet eli Ylistystä villasukille


Huomenta!


Olen tainnut jo monta kertaa hehkuttaa villasukkafaniuttani, mutta pakko hehkuttaa lisää kun ne vaan on ihan ehdoton juttu! Mökille lähtiessäkin pakkaan mukaan niin monet pikkupöksyt, kuin ollaan öitä perillä ja sit erilaisia villasukkia ainakin kolmet (ja pilkkivillasukat asuu vakkaristi saaressa). Muilla vaatteilla ei oo niin väliä...


Kymmenisen vuotta sitten ihmettelin naapurin kalaseuralaisia - itse olin hermoromahduksen partaalla hätistellessäni hyttysiä nilkoista ja ne vaan istuskeli ihan rauhassa sandaaleissaan eikä hyttyset kiusanneet niitä yhtään. Mua sitten valistettiin että sandaalien lisäks niillä kaikilla oli VILLASUKAT jalassa! Mulla oli siihen aikaan lenkkarit ja puuvillasukat. En uskonut villasukkien hyttysenestoon ollenkaan ennekuin sain Leenalta omat "hyttysukkani" ja sen jälkeen en ole koskaan kärsinyt kutiavista paukamista nilkoissani. Kiitos Leena!


Eilen piti töissä nimikoida kahteen kastemekkoon uusien vauvojen nimiä ja päivämääriä. Kädet hikoilivat niin, että niitä piti käydä pesemässä muutaman minuutin välein. Kunnes - yllätys, yllätys - laitoin villasukat jalkaani ja kädet pysyivät kuivina! Inhokkityö tuli valmiiksi ja tänään saan tehdä jotain kivaa puikoilla ja langalla:-)


 

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Rokkilankapussukka


Tällä pussukalla ei ole muuta tekemistä rockin kanssa kuin että se syntyi Ruisrock-viikonloppuna. Mulla on hyvä periaate tehdä jotain jokaisesta uudesta langasta, joka puotiin tulla tupsahtaa ja siksi tämän pussukkä näki päivänvalon. Lanka on Almina 8/4, joka on uusimman Modalehden tarjouslanka. tarkemmat tiedot löydät täältä. Ohje uusimmassa Moda-lehdessä.


 



"Sipulipussi"


 


Koska virkkaus ei edelleenkään maistu, hain lehdestä mallin, joka näytti kaikkein nopeimmaltaJ. Pohjan virkkasin perjantaina töissä kaksinkertaisella langalla 3:n koukulla. Jatkoin verkkoa yksinkertaisella langalla ja kakkosen koukulla automatkan Piikkiöstä Uittamonrantaan sekä venematkan saareen. Uimapulahduksen jälkeen hemmottelin itseäni Noroviiruksella saunanlämmityksen ajan…


 


Lauantaina lähdettiin veneellä Ruisrokkikansaa katsomaan mereltä käsin. Olin olevinani kovinkin rock ja puin päälleni mustan Hector-paitani ja mustat trikoot. Ollakseni vielä kovin Susu – puin niiden päälle hassun kesäverkkopaitani ja virkkasin koko matkan. Työ edistyikin mukavasti, koska tuuli sen verran, että mukava matkanopeus oli luokkaa hiljainen…


 


Keski-ikäinen täti-ihminen virkkasi veneessä, eikä tullut tippaakaan sellainen olo, että pitäisi hikoilla teinien joukossa Ruissalon rannassa korvatulpat korvissa ja jonotella kaljatelttaan… Kauan on kulunut niistä ajoista kun tulin junalla Tampereelta rokkeihin ja pelkäsin kotona yöpyessäni, että äiti näkee mustaksi värjätyt hiukseni…


 


Eniten nautin reissussa siitä, että Karvinen kertoili asiantuntevasti lähes kaikista näkemistämme Ruissalon pitsihuviloista (emmekä saaneet osumaa golfpallosta)! Kotirantaan tullessa lämmitettiin sauna ja paistettiin muurinpohjalettuja.


 


Sunnuntaina risusavotan jälkeen oltais lähdetty kaupunkiin, mutta Tassulla oli jotain tärkeämpää tekemistä. Sitä odotellessa virkkasin verkkokassin valmiiksi. Olkahihna tehtiin kolmikertaisella langalla nelosen koukulla. Karvinen oli narunjatkeena solmiamisnauhaa punottaessa. Löytyihan se kattikin viimein ja pääsimme lähtemään. Kotimatkalla lämmittelin Noron parissa…


 


Kaikenkaikkiaan Almina tuntui ihan mukavalta virkattavalta. Harmittaa hiukan, etten sittenkään tehnyt huivia...


 


Eriskummallinen viikonloppu kaiken kaikkiaan: mukana neljä käsityötä ja kaikkiin löytyi kässäpussista oikeat koukut ja puikot ja juuri sopiva määrä lankaakin!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Viikonlopun purkupäivä


Viime perjantaina oli viimein edessä sellainen viikonloppu, jolloin ei ollut PAKKO tehdä jotain koko ajan.


 


Puuvajan luota löytyivät nämä:


 


 


 


Kesän ensimmäiset kanttarellit! En olisi uskonut niitä vielä löytäväni – niin vähän meilläpäin on satanut  alkukesän aikana. Osasin hakea, koska äiti oli raportoinut ensimmäisistä Atussa löytyneistä jo viime viikon maanantaina! Myös mustikat alkavat saada väriä. Miten mahtaakaan käydä jokavuotisessa sodassani rastaita ja sorsia vastaan. Ne kun tyhjentävät mustikat vuorokaudessa kun sille päälle sattuvat. Onkohan kellään vinkkejä?


 


Saunaa lämmittäessä istuttiin terassilla ihaillen ilta-aurinkoa tämän kanssa:


 


 


Sen ainoan kerran kun lähdin viikonlopun viettoon varaamatta mukaan vähintään puolta kiloa lankaa niin Noro loppui jo perjantai-iltana. Voi itku. Vaikka lauantaiaamuna käänsin taas kässäpussini nurin niin sieltä ei putkahtanut yhtään kerää lisää.


 


Lauantaiaamu valkeni pilvisenä, joten päätimme ryhtyä purkuhommiin. Purettiin pari vuotta rantaa rumentaneet vanhan laiturin osat. Homma oli yllättävän helppo ja saimme sen valmiiksi juuri ennen sadetta. Uusien perunoiden ja grillatun maksan jälkeen jatkoin purkupäivää kuunnellen Ainon tarinoita Kiinasta ja samalla purin tilausneuleen alkutekijöihin. Olin resorin jälkeen vaihtanut 3 mm 60 cm Prymmit 3 mm 60 cm Addeihin…piti olla 3½. Ilman puikkoja siis tämäkään työ ei edennyt.


 


Onneksi mukana on AINA sukankudin. Tällä kertaa joskus keväällä koolattu Trekking Undyed – joka on aloitettu ja purettu jo ainakin 4 kertaa. Jostain syystä se lanka ei puhuttele yhtään ja tartun siihen vain äärimmäisessä hädässä.


 


Saunan jälkeen ilta pimeni sateisena. Istuttiin terassilla ja kuunneltiin Hectoboxin levyt 6-4 ja tarinoitiin. Sukankudin vaihtui mökkikässyyn kun tuli liian pimeää kahden silmukan palmikkoonkin.


 


Sunnuntaiaamuna lähdimme Airistolle kaloja narraamaan pilkillä. Kalat olivat meitä ovelampia ja ahkerasta heittelystä huolimatta palasimme kotiin vain yhden (komean) ahvenen kanssa. Ainakin yksi meistä oli tyytyväinen. Sama yksi pyydysti muuten varmaan elämänsä ensimmäisen oikean hiiren ja söikin siitä todistettavasti ainakin osan! Kirjosieppolapset olivat viikon aikana lähteneet maailmalle, joten niistä ei Tassun massu onneksi täyttynyt.


 


Illalla oli tarkoitus lähteä kaupunkiin, mutta katselimme taivaalle ja totesimme että Turussa varmaan sataa… Vietimme ihanan aurinkoisen illan kerrankin ilman grillailua (eli herkuteltiin Juhannuksena tarjoamatta jääneillä juustoilla) ja lähdettiin vasta aamulla töihin aamu-uinnin jälkeen.

Kiitti vaan Sonera


 


Muutaman päivän blogihiljaisuudesta saadaan kiittää Soneraa. Se lähetti tarjouskirjeen uudesta tosi nopeasta valokaapeliyhteydestä. En vastannut tarjoukseen, koska tämä kone on sen verran hidas, ettei kannata yhteyttä vaihtaa. Maanantaiaamuna sain tekstarilla kiitoksen tilauksesta, jota EN ollut tehnyt ja ilmoituksen, että uusi yhteys on kytketty… Maanantai-iltana sitten kotiin tullessa totesin huippuhienon valokaapeliyhteyden nopeuden – ei yhteyttä ollenkaan! Yhteyttä ei ollut myöskään naapureilla (jotka saivat kiitokset tilauksesta vasta tiistaina).


 


Soneran asiakaspalvelu kertoi, että kun kerran valokaapelit on taloyhtiöön asennettu, niin kytkentä tapahtuu automaattisesti… Miten niin automaattisesti kysyn vaan? Soitin sitten päivällä tekniseen asiakaspalveluun, joka sanoi ettei voi tehdä mitään, koska en ole kotona boxin vieressä (boxin, joka oli irti seinästä päivällä). Kuuliaisena tyttönä jonottelin asiakaspalveluun taas illalla kotona (kytkettyäni boxin piuhat seinään). Kun viimein sain vastauksen niin mitä sieltä sanottiin? No tietysti pyydettiin ottamaan ne piuhat irti seinästä, jotta he voivat katsoa onko yhteys kunnossa! Näkivät heti että ongelma on. Kas kas – niinhän mä olin kertonut niille jo aamulla! Hassuinta on, että meidän talon kaikki Soneran laajakaista-asiakkaat joutuivat soittamaan samasta asiasta – ei riittänyt, että yksi soitti kaikkien puolesta.


 


Kaivoin esiin sen alkuperäisen tarjouskirjeen, jossa kerrottiin, että yhteyden toimitus saattaa kestää kolmesta päivästä kolmeen viikkoon… Asennoiduin niin, että tässä sitä ollaan ilman nettiä seuraavat kolme viikkoa.


 


Yllätys yllätys – jo tänä aamuna meidän pihalle oli ilmestynyt korjaajia komeasti kaksi autollista. Olivat ihmetelleet asiaa aikansa ja kytkeneet netit päälle. Naapurille olivat ihmetelleet että kun tässä taloyhtiössä ei mitään valokaapeleita edes ole???


 


Kun tulin kotiin äsken niin postiluukusta oli tipautettu JÄLLEEN Soneran kirje joka alkaa: ”Hyvä asukas, taloyhtiöösi on toimitettu valokuitutekniikalla toteutettu laajakaistayhteys…” KÄÄK! Tuuppasin piuhat seinään ja mitä tapahtui? Yhteys toimii. En tiedä onko kyseessä valoisaa vai pimeää kuitua…