Tunnisteet

Neule (146) Anjalin (123) Blogikissan seikkailut (118) Lankaa (115) Mökkihöperöt (102) höpöhöpö (72) Valmis 2013 (65) Valmis 2015 (64) Sukat (60) Valmis 2016 (56) Valmis 2014 (55) virkkuu (43) Tyks Sytomyssykampanja (34) Verkkokauppa (33) Knit Picks (30) Alpakka (29) Huivi (29) teetee (27) Hyväntekeväisyys (25) Pipo (24) Verkkolankakauppa (21) joulu (20) messut (20) tilaustyö (20) vauvaneule (20) valmis 2017 (19) Puikot (17) Ulkoilua (17) Katia (15) Tossut (15) sukkalanka (15) tärvellykset (15) Pitsineule (14) Pyöröpuikot (14) KnitPro (13) Tundra (12) huovutus (12) hyvä mieli (12) Kirjonta (11) Sukkasato 2014 (11) Askartelu (10) SMC (10) lapaset (10) teetee neulelehti (10) valmistuneet 2012 (10) Myssy (9) Pallas (9) Sukkasato 2015 (9) Poncho (8) Salla (8) Sukkasato 2013 (8) Susukatastrofi (8) tilausneule (8) Addi (7) Arvonta (7) Helmi (7) Waves (7) lahja (7) tiskirätti (7) värjäys (7) Jottai ihan muuta (6) Tilastoja (6) alpakkasukkalanka (6) bambulanka (6) haaste (6) teetee Saga (6) Junasukat (5) Kirjoneule (5) Novellikoukku (5) Primanova (5) Puuvillaa (5) puuvillalanka (5) Blogi (4) Koukkuaminen (4) Pääsiäinen (4) Step (4) kauluri (4) kädentaitomessut (4) virkattu hattu (4) yllätys (4) Hullun Halpa lauantai (3) Quetzal (3) Ryijy (3) Rähinää (3) bambusukkalanka (3) kypärämyssy (3) tuubihuivi (3) Arne & Carlos (2) Arte (2) Bolero (2) EXP (2) Elegant (2) Ergonomics (2) Hardanger (2) Juuret (2) Kierrätys (2) Käsityökirja (2) Laukku (2) Lumio Fine (2) Makrame (2) Neulomakerho (2) Pellavalanka (2) Regia (2) San Remo (2) Sirdar (2) Siskorusettisukat (2) Tahiti (2) Tunnustus (2) Turku (2) koru (2) käsityönäyttely (2) mekko (2) palmikkoneule (2) pikkutytön mekko (2) teetee Apollo (2) teetee Hilla (2) teetee neuleviikko (2) teetee virkkausviikko (2) valmiskauppa (2) Adriafil (1) Adriafil Primula (1) Amina (1) Baleno (1) Bambupyöröt (1) Bremont (1) Bucaneve (1) Caleido Lace (1) Helmivene (1) Hilos Omega la Espiga (1) Juhlat (1) Katia Arte (1) Katia darling (1) Kotivinkki (1) Kuokkala (1) Lumi (1) Magig loop (1) Muistot (1) Neulojan ensiapupakkaus (1) Pöllöpipo (1) Revontuli (1) Rowan (1) Sevilla (1) Silkkilanka (1) Sirdar Baby Bamboo (1) Suomi 100 (1) Terijoki (1) Turvalonkero (1) Tölkkinipsut (1) Valeampiaispesä (1) Zing Cubics (1) hahtuva (1) heijastinlanka (1) nettineulekurssi (1) neulemekko (1) neuletekniikka (1) pannulappu (1) ruokaa (1) saumat (1) trikoo (1) tunika (1) verkkokurssi (1) villahousut (1) virkattu matto (1)

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Pysytään aiheessa…


Kyl se nyt vaan on pakko uskoa, että kesä on tältä vuodelta ohi. Tänään oli nimittäin veneennostopäivä…


 


Kässyrintamalla on viime päivinä ollut hiljaista. Tonttukiintiö alkaa olla aika lailla täysi. Äidin kanssa yhteistyössä ollaan tehty näitä pullopiilotonttuja jo toistakymmentä… Välillä teki mieli tehdä jotain aivan muuta. Mutta mihinkäs minä linjastani poikkeaisinJ


 


Kuvassa kaikessa aina mukana oleva projektipäällikkömme paheksuu ankarasti, koska hänen bongauspöydälleen on tunkeuduttu! Takana näkyy myös iltapäivällä viimeinkin paikalleen viritetyt ulkovalot!


 


Viini-jussin ohje on Ullasta. Lankana Gjestalin Maija, molempia värejä yks kerä. Pohjassa koukku 3½ ja sileässä neuleessa sukkapuikot 3 ja resorissa 2½. Toinen noista on menossa lahjaksi ja toisen tein muuten vaan kun lankaa oli jäljellä.


 


Iltasella pidettiin vielä korttitalkoot lainavehkeillä.


 


Huomenna alkaa Joulukuu ja meidän puodissakin on aika lämmittää glögipannu…

lauantai 29. marraskuuta 2008

Jouluruoka vs. neuleet


Olen tässä pari päivää ollut jokseenkin jouluisissa tunnelmissa. Torstaina värkkälin pakastimeen lanttu- ja porkkanalaatikkoa paistovalmiiseen kuntoon. Sitten h-hetkellä ne vaan sulatetaan ja paistetaan.


 


Tänään töiden jälkeen leivoin tortut:


 


 


Osaan ihan hyvin (omasta mielestäni) laittaa ruokaa ja joskus leipoakin, mutta mitään kicksejä homma ei mulle aiheuta. Ruuanlaittoon pätee samat lainalaisuudet kuin siivoamiseen. Tykkään siitä et on siistiä ja siks siivoaminen on välillä ihan kivaa ja tykkään hyvästä ruuasta (kuten ulkoinen olemukseni kertoo) ja jos kerran ruokaa on pakko laittaa niin sen olis syytä olla myös hyvää. Joskus tietysti menee tuossa ruokahommassa vähän yli – en suosittele kellekään itämaisittain maustettua karjalanpaistia!


 


Joulusapuskoihin suhtaudun kuten neuleisiin. Neulepuseroa tai pipoa EI VOI ostaa valmiina kaupasta! Myöskään lanttulaatikkoa ei voi ostaa kaupasta. Tiedän hyvin Saarioisten ”äitien” tekevän homman varmasti paremmin, tehokkaammin ja halvemmalla kuin minä itse niin mun on vaan joka vuosi pakko värkätä ne mössöt itse (Saarioisten äitien makukin on varmaan ihan hyvä). Olen jo monta vuotta sitten luopunut lanttujen ja porkkanoiden kuorimisesta – pakasteena myydään hauskoja sosebrikettejä, joita sit vaan mikrossa sulatellan ja sotketaan muut aineet joukkoon.


 


Tuo laatikkosysteemi on neulekielellä verrattavissa siihen, et mennään kauppaan ja ostetaan langat jne. Mut tuossa torttujutussa mä olen kyllä KEHRÄÄJÄ.


 


ELI:  En mitenkään voi ostaa valmista torttu- tai voitaikinaa vaan teen sotken rahkavoitaikinan pari päivää ennen leipomista. Myöskään valmista luumuhilloa ei kerta kaikkiaan voi käyttää vaan sekin on keitettävä itse. Kuivatuista luumuista, sokerista ja vedestä… Onneksi neuleasioissa en (vielä) ole hurahtanut kehräämiseen. Valmis lanka on tähän mennessä toiminut varsin hyvin!


 


Jos tämä alkukantaisuus menee vielä pitemmälle, niin seuraavaks mun pitää itse istuttaa luumupuu, viljellä porkkanaa ja lanttua sekä alkaa kasvattaa lampaita ja alpakoita, joista sitten kehräisin omat lankani… Joskus olen pohtinut, miten paljon lankaa olis saanut kehrättyä kaikista niistä Tassun karvoista, jotka jokaviikkoisen harjaussession jälkeen menee roskiin…


 


Nuo hienot pannulaput voitin Salon Seudun Kädentaitajien arpajaisista ja ne ovat kotoisin täältä! Niitä löytyy myös huomenna Salon Torilta:-)


 


Tällaisia hassuja miettien toivottelen kaikille lukijoilleni


 


Hyvää Pikkujoulua!

perjantai 28. marraskuuta 2008

Sukkaa ja pompulaa


Mistähän tässä on kysymys kun musta tuntuu, että olen koko viikon kilistellyt puikkoja valoilla ja ilman sekä koukutellut pelkästään valoilla ja ainut työ, joka on tullut valmiiksi on tää:


 


Sukat kokoa 26-27, lankana Sisu (melkein koko kerä)


 


Nämä pikku tassunlämmikkeet menevät sunnuntaina Hyvän Mielen Torille Salon Seudun Kädentaitajien kojuun myyntiin muiden sukkien joukkoon. Sukkien lisäksi myynnissä on muitakin käsitöitä ja arpoja tyyliin ”joka arpa voittaa”. Arpajaisvoitot ovat luonnollisesti käsitöitä!


 


Olen ollut tällä viikolla aitiopaikalla. Kädentaitajat ovat saaneet tuoda torille meneviä töitään myös mun puotiini, josta ne haetaan lauantaina. Tunnustan! Olen avannut pussit ja kassit ja nuuskinut mitä ihanuuksia arpajaisvoitoksi ja myyntiin on menossaJ Taidokkaita kirjoneulelapasia, hienoja sukkia, huiveja, pannulappuja, tilkkutöitä ja vaikka vallan mitä! Arvatkaapa tunnenko oloni vähän pöljäksi yksien pienien sukkieni kanssa?! No laitoin mukaan parit muutkin vanhempaa tuotantoa olevat sukat ja jotain muuta pientä…


 


Viikko sitten perjantaina postipoika koki kauhunhetkiä tuodessaan puolilta päivin pari lähetystä. Heti kun laatikot saatiin sisälle, olin jo puukko kourassa avaamassa niitä ja ympärillä oli monta naista odottamassa sitä messuilta tuttua hassunhauskaa pompulalankaa. Lanka tuli ja meni saman tien. Toivottavasti postipoika oli vaan iloinen kun häntä oli odotettu ihan kuin Joulupukkia!  Nyt sitä on taas pieni erä puodissa…Siis lankaa – ei postipoikia.


 


Mukavaa viikonloppua!


 


Sunnuntaina saadaan sytyttää ensimmäinen kynttilä!


 


P.S. Vink vink...Kuulin, että kojulle olisi tarvis lisämiehitystä iltapäivälle/alkuillalle! Itse olen sakinpettäjä ja menen Karvisen kaveriksi veneennostoon...Aikaistahan tämä on kun ei vielä ole edes jäitä...

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Kissakuvahaaste 91:Kahdet kasvot


Viikon Kissakuvahaaste on Kahdet Kasvot. Tässä muutama Tassun "ilmeistä".


 


Voi miten suloinen!


 


Tassu on tehnyt pesän äiskän syliin. Siinä se kehrää ankarasti, tarpoo ja lussuttaa paidanhihaa jossain nirvanankaltaisessa olotilassa…


 


Hirveä peto!


 


Väkisin ei syliin saa ottaa ainakaan kesken konnankoukkujen. Silloin isketään hampaat sinne, mistä ensimmäiseksi saa kiinni ja purraan lujaa…


 

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Elefantille jalkineita


Viimeiset kolme viikkoa olen tuntenut oloni varsinaiseksi asuntosäästäjäksi. Kotona on tullut pyörähdettyä silloin tällöin nukkumassa ja laskuja maksamassa. Tänään oli viimeinkin se kotisunnuntai, josta olen haaveillut! Ihan kokonainen päivä kotona ja vapaa alkaa jo lauantaina iltapäivällä. Ihanaa!


 


Taisin olla liiankin innoissani vapaapäivästäni. Loppuviikolla suunnitelmia oli vaikka millä mitalla. Näin jälkikäteen ajatellen taisi pikkusen mopo karata käsistä suunnitellessa…


 


Tärkein juttu oli laitella jouluvalot parvekkeelle ja ikkunoihin. Jouluvalot on ihania ja mä laitan ne mielelläni aikaisin. Nythän niitä tarvitaan kun on pimeää. Ennen valojen laittamista pitää tietenkin pestä ikkunat ja parvekelasit. Noo pakkasta on mut voihan ikkunat pestä sisältä ja väleistä ja jättää sen ulkopinnan myöhemmäksi. Nehän voi pestä avaamatta näin ekassa kerroksessa. Suunnitelmissa oli myös aloitella joulusyömisten valmistelut. Ajattelin sotkea pari laatikkoa paistovalmiiksi pakkaseen ja leipoa ensimmäiset joulutortut. Joulukorttipajakin piti pitää kerrankin ajoissa. Normaali viikkosiivous on muuttunut kuukausisiivoukseksi. Olen mä pari kertaa hätäisesti imuroinut mut… Lenkkeilyä ja ulkoilua Tassun kanssa. Tassun pitää saada kokea lumi ennen kuin se häviää! Käsitöitä. Lankaa oli mukana seitsemään eri käsityöhön! Hellitellä Tassua ja Blogikuvaajaa…


 


No mitä mä sitten olen tehnyt kun tämä kauan kaivattu vapaa alkoi?


 


Lauantai-iltana pääsin kotiin viimein viiden maissa. Tehtiin ”pikaruokaa” jonka jälkeen nukuin kolmen tunnin päikkärit. Sen jälkeen istuin zombiena sohvalla joku neule käsissä muodon vuoksi. Mulla menee tunnetusti päikkäreistä heräämiseen yhtä monta tuntia kun itse päikkäreihin…


 


Kyllä norsutkin tarvii sukkia eiks niin?


 


Näiden sukkien ja tossujen kanssa koneeseen huopumaan meni iltasella tonttujoukko (3 kpl), jotka äiti oli taas ahkeroinut. Tontut onnistuivat niin kuin aina ennekin… Tossujen ja sukkien piti olla naisten kokoa, mutta taitavat olla kokoa lapsi… Norsut jäävät ilman lämmikkeitä.


 


Lankana minulle uusi Julia Multi. Lanka on 100% villaa, 50g:n kerässä on 85 m. Puikkosuositus on 8, tiheys 12 s=10 cm. Näiden kahden värin lisäksi on hyllyssä vihreänsävyistä. Hinta on 4,80 eur/kerä. Tossut ja sukat neuloin Fritidslangan ohjeella ja kutosen puikoilla (piti tulla naisten koko). Olisikohan pitänyt käyttää niitä kaseja sittenkin…


 


Julian neulominen kävi nautinnosta! Mieleeni tuli muistoja ihanaisesta edesmenneestä Loftista. Vaikka tämä vanhapiikatäti ei vaippa-asioista mitään ymmärrä, niin voisin kuvitella, että tämä lanka olisi mainio Loftin korvike vaippapöksylangaksi!


 


Myös Tassu tykkäsi Juliasta:


 


Tassun kanssa ollaan taas puhe/kehruuväleissä. Varmin tapa saada äiskän jakamaton huomio on tutkia kässäpussia. Jospa sieltä löytyisi bambupuikkoja jyrsittäväksi:


 


Tänään kaivoin jouluvalot esiin. Sarjasta oli monta pätkää pimeänä, joten niitä olisi ollut turhaa viritellä parvekkeelle. Siispä sullottiin ne rikkinäiseen kynttilälyhtyyn ja kivalta näyttää:


 


Elävä tulihan se on kaikkein kauneinta. Parvekkeelle viriteltiin eilen tällaiset:


 


Joulukorttiprojekti meni puihin. Laatikko- ja torttuainekset on edelleen kaupassa ja kuka niitä ikkunoita näin pimeässä katselee? Kuukasisiivous jäi tekemäti, mutta kuurasin kylppärin sentään. Ja Tassu näki ja koki lumen! Paras juttu oli, kun pyysin Karvista sanomaan "sen" eli "koska me syödään" (edellisestä ateriasta oli kulunut jo yli neljä tuntia) niin hän kertoikin tykkävänsä!

perjantai 21. marraskuuta 2008

Perinteisiä


Pari vuotta siiten tuli puotiin monasti tytteleitä, jotka katselivat lankoja ja kun kysyin suunnitelmia niin aina kuulin vastaukseksi et "Fifi".. Nyökyttelin tietäväisen näköisenä ja kyselin tarvittavaa lankamäärää ja puikkokokoa... Meni aika monta viikkoa, ennen kuin puotiin tuli joku, jolta kehtasin kysyä et mikä se sellainen Fifi on… Siihen aikaan en ollut kuullutkaan neuleblogeista enkä Ullaneuleesta ja arvatkaapas nolottiko?! Loppujen lopuksi veetti aivan sairaasti se, että sille ihan tavalliselle salmiakkikuvioiselle huiville oli annettu kummallinen nimi, jota tavallinen pullianen ei ymmärtänyt! Sen jälkeen Fifi-huiveja on meikäläiseltäkin syntynyt jokunen…


 


Viimeisin on viime viikonloppuna lauantaiyönä aloitettu rentoutumisneule. Lanka: Marks&Kattensin New York, menekki 2 kerää ja luonnollisesti neuloin ensimmäisen kerän uusilla kutosen metallisuoriksillani, tokan kerän aikana silmukoita oli niin paljon, että oli pakko siirtuä kutosen pyöröADDEIHIN:


 


Olen viime aikoina alkanut suhtautumaan hiukan epäileväisesti noihin kirjaviin lankoihin, Kerällä ne näyttävät ihanalta, mutta valmis tuotos saattaa näyttä ihan yököltä. Tällä kertaa koin positiivisen yllätyksen! Kokomuovisen (=100% akryyliä) New Yorkin värit ovat suoraan taivaasta ja neulominenkin oli yllättäen mukavaa! (Purkaakin sitä voi – kysykää vaikka meidän puodin purkumestariltaJ = meidän äiti).


 


Toinen tällä viikolla valmistunut on ikuisesti suosittu Salomonin solmu –kolmiohuivi. Lankana taattu luonnonvalkoinen Kitten Mohair (2 kerää) ja tietysti virkattu 4:n valokoukulla suurimmaksi osaksi pimeässä. Reunat viimeistelin  iänikuisten hapsujen sijaan viuhkoilla. Muistan nähneeni tämänkaltaisen viimeistelyn Mary Oljen kirjassa, mutta kirja on tällä kertaa lainassa, joten en ole ihan varma, onko reunat  ohjeen mukaiset vai oman mielikuvan mukaan sävelletytJ



 


Messuilla ensi kertaa livenä tapaamani MarjuJ sekä Edina ovat muistaneet blogiani tunnustuksella!


 


Iloisena ja ylpeänä pokkaan ja kiitän kunniasta! Tällä kertaa en kuitenkaan laita tunnustusta eteenpäin kellekään nimetylle blogille – valinta olisi liian vaikea. Nappaa mukaasi, jos kirjoittelet siksi, että haluat lukijasi päivään pikkuisen aurinkoa, hyvää mieltä ja hymyä! Niitä asioita tässä maailmassa ei koskaan ole liikaaJ


 


p.s. Vaikka kummallinen ja ihanainen lumi valaisee maailmaa jopa täällä Turussa niin muistutan et:


 


Enää 32 aamua ja päivä on kokonaisen minuutin pidempi!


 


 


 


 


 


 

tiistai 18. marraskuuta 2008

Kissakuvahaaste 90: Oma koti


Tää onkin hurja Kissakuvahaaste kun minulla on koteja vaikka miten monta! Asustelen enimmäkseen Susun kanssa Turussa Majakkarannassa, mutta minulla on koti myös Karvisen luona Piikkiössä ja paras paikka on mökillä saaressa!


Synnyikotini on Helsingissä Lauttasaaressa, jossa Susu ja Karvis kävivät minua tapaamassa kaksi kertaa, ennenkuin muutin Turkuun. Kakkostapaamisen jälkeen porukat olivat ihan vauvakuumeissaan ja kotimatkalla poikkesivat Espoon Ikeassa ostamassa minulle oman sängyn. Hiukan oli kuulemma Ikean sänkyosaston myyjätär ollut huuli pyöreänä kun kissan sänkyä kyselivät. Myyjättäern onneksi yksi ohikulkija kuuli kysymyksen ja neuvoi heidät rottinkiosastolle alakertaan... Silloin tällöin suostun ottamaan torkut hienossa sängyssäni, johon Susu virkkasi pehmikkeen matonkuteesta:



Parhaat nukkumispaikat olen ihan itse keksinyt:



Tää laatikko on kertakaikkiaan mainio! Sitä voi jyrsiä ja raapia, sinne voi mennä piiloon ja sieltä voi hyökkäillä pahaa aavistamattomien ohikulkijoiden jalkoihin. Sinne voi varastoida lempihiirensä ja parasta kaikessa - siellä voi ottaa torkut!


Mökkielämä on sen verran rankkaa, että iltaisin on aika lailla turkki tyhjänä:



Huomaattehan, että meidän perheessä ei koskaan tarvii "nostaa kissaa pöydälle" sillä minä teen sen aivan omatoimisesti. Mökkielämä on ihan superia, mutta väsyttävää. Kaupunkikodissa mökkiviikonlopun jälkeen paras paikka on saunassa, johon tykästyin jo pikkupoikana kun halusin olla hetken itsekseni. Saunassa käperryn omaan vatiini, ja kun tarpeeksi väsyttää, niin ei yhtään haittaa, vaikka porukat hakevat mut vateineni olkkariin... Minä näet olen kodin keskipiste ja kaikki haluavat nauttia seurastani vaikka olenkin umpiunessa.



Joskus Susulla on menoja ja minä menen iskän luo Piikkiöön. Välillä me ollaan siellä koko poppoo ihan huvin vuoksi. Iskän luona mulla on oma nojatuoli, johon kukaan muu ei saa istua:



Viihdyn myös kuistin ikkunalaudalla ja kellarissa. Iskällä on myös tosi hyvä kiipeilyhylly...

maanantai 17. marraskuuta 2008

Nääs


Tampereelle – tietenkin minunkin matkani suuntautui lauantaina heti töiden jälkeen. Matka ankeassa tihkusateessa sujui sutjakkaasti Hectorin ja Eva Dahlgrenin seurassa isän upouudella autolla (Kiitti lainasta)! Ensimmäinen pysähdys oli Hervannassa, jossa sain korvapuustikaffet ystävän luona. Kahvittelun lomassa vaihdettiin kuulumisia ja sain nähdä Kiinan- ja Espanjankuvia.


 


Herwoodista matka jatkui Kangasalle kolmen liikenneympyrän taakse. Kangasalla hyvin marinoitu ”absolutistikokki” loihti parin tunnin välein toinen toistaan herkullisempia libanonilais-intialaisia herkkuja pöytään! Minä elin kuin prinsessa – istuin keittiön pöydän ääressä harrastuksenani:


 


Ja välillä tietysti söin niitä herkkujaJ


 


Illan teemana oli Suomipoppi, Vexi Salmi ja Miles Davis ja kuulumisten vaihtamisen lomassa muisteltiin menneitä. Voisko joku kertoa meille miten voi olla mahdollista, että siitä on yli 35 vuotta, kun meistä tuli parhaat kaverit ja me ollaan vasta teinejä? Tosin molemmilla on muutamia näkemiseen liittyviä neljänkympin kriisin oireita…


 


Kuus minuuttia yli puolenyön oli viimein valmista!


 


Sitä piti juhlistaa luomujuustotarjottimen ääressä… Lösähdin onnellisena sohvalle ja kaivoin esiin kuutosen puikot ja kerän lankaa. Ajattelin rentoutua ison urakan jälkeen neulomalla jotain helppoa ja aivotonta, joka onnistuu aina…


 


Hyvissä ystävissä on se hyvä puoli, että ne hyväksyy sut sellaisen kuin olet. Ystävien seurassa voi myös sanoa mitä ajattelee… Viikonlopun parhaat kikatukset aiheutti uusi neuletyöni. Sain kuulla: ”Sä et sit koskaan ole paikallas. Jos et sä SYÖ niin sä KUDOT!” Pitäis varmaan kutoa enemmän...


 


Yhtäkkiä kello oli puoli kolme ja oli pakko kiivetä nukkumaan, vaikka yhtään ei nukuttanut ja tarinaa olisi riittänyt aamuun asti!


 


Messuilla oli hauskaa haahuilla ihan itsekseen ilman mitään suunnitelmaa ja aikatauluja. Mulla oli messumissiona löytää uuteen jakkuuni kissanappi ja kuutosen pitkät metalliset puikot sekä lisää niitä viime viikonloppuna Hesasta ostamiani kissankarvanpoistimia. Löytyihän se nappi!


 


Ja puikotkin sekä vyyhti Kipuapu Silkkivillaa kokeeksi – jos vaikka sitä sais meiltäkin jatkossa. Kipuapu kuulostaa siltä, että se parantaa ihan kaikki vaivat! Miksi sitä pitää koko ajan keksiä uusia hienoja kuituja kun lammas kasvattaa tuosta vaan ihan luonnostaan älykuitua??? Mä olen lammasfani!


 


Messujen kohokohta oli kun tapasin MarjutJ:n neulekahvilassa. Hassua, miten joku ihan ventovieras voi heti tuntua ihan kuin vanhalta kaverilta! Seurassaan olivat myös minulle uudet tuttavuudet Seijasisko ja Tupuna. Oli hauskaa tutustua! Yhdessä katsottiin muotinäytös. Arvatkaapa tytöt harmittiko, kun mulla ei ollut neuletta mukana?


 


Kotimatkan pimeässä ja räntäsateessa vietin Abban ja Mirkun seurassa. Se on muuten jännä juttu – kun on ollut kivaa niin ei yhtään väsyttänyt vaikka yöunet jäivätkin muutamaan tuntiin. Eikä ollut yhtään nälkä, vaikka aamupalasta oli kulunut kymmenen tuntia. Kunnes – palautin auton ja poikkesin äidin ja isän luo esittelemään uutta Primaveraani. Äidin taikasanat ”Söisitkö….” ja yhtäkkiä oli kiljuva nälkä! Äidin herkkujen jälkeen kaasuttelin kotiin omalla Rypäleelläni, joka kulkee edelleen ihan hyvin jos ei jarruta välillä… Huomenna se menee hoitoon.


 


Paluu herkkujen ääreltä arkeen oli ankea. Tassu ei ole tuntevinaan ja Karvinen potee selkäänsä. Meikäläinen tässä yrittää harrastaa luovaa ongelmanratkaisua tekemällä pizzaa ei mistään...


p.s. Tein mä muutakin kun kudoin ja söin! Lauloin ja tanssin E Viva Espanjaa!

torstai 13. marraskuuta 2008

Vinoilua ja oikaisuja


Primaverajakkuni on kaulusta vaille valmis! Tiukkaa tulee tekemään ennen Tampereen messuja, jos nyt sinne ylipäänsä pääsen…Rypäleen jarrut kun jumittavat (kait) ja huomenna pitäisi niille tehdä jotain jotta uskaltaisi lähteä matkaan…


 


Kummallista vinoilua on ilmassa… jakun hihat (jotka tein ns. kesälomallani elokuussa) vinoilivat vähän:


 


Alkuviikolla valmistunut takakappale vinoili vielä enemmän:


 


Pingotin kappaleet mittoihinsa ja suihkin ne suihkupullolla läpimäriksi ja nyt ne näyttävät ihan suorilta.


 


Tänään valmistuivat etukappaleet:


 


Ja ne vinoilevat vielä pahemmin! Missä on vika? Vinoileeko helmineule aina vai onko mun tekniikassa tai puikoissa jotain omituista? Edellisissä neuleissa tää lanka ei ole mulle vinoillut yhtään! Mä yleensä tykkään epäsymmetrisistä neuleista mut tään olis tarkoitus olla suora... Primaveraa kutsun ”terapialangaksi”, koska sen neulominen on ihanaa ja tulos jopa minun neulomanani on kauniin tasaista. Ja lanka tuntuu siltä, että kun on pahoilla mielin, niin sitä hypistellessä päivä alkaa pakostakin kirkastua! Siispä etukappaleetkin saivat nuppineula-suihkupullokäsittelyn ja aamulla katsotaan miten kävi!


 


Nyt kun jakunkappaleet on oikaistu niin on vielä tarpeen oikaista muitakin – paljon tärkeämpiä asioita… Tänään töistä kotiin ajallessani väänsin itkua ja ajattelin, etten bloggaa enää ikinä mut päätin kuitenkin toisin. Sain tänään kuulla, että hauskaksi tarkoittamani raportti messumatkastani oli pahoittanut joidenkin lukijoiden mielen niin, että siitä oli pitänyt TT:n Sirpallekin soitella. En edes osaa kertoa miten pahoillani aiheuttamastani hämmingistä ja kiitän Sirpaa, joka soitti mulle ja selvitti asian!


 


Aloitin alun perin tämän blogin kirjoittamisen tavallaan ”muistikirjaksi” itselleni eli pitääkseni kirjaa neuletöistäni vuoden varrella. Samalla halusin kertoa muille kokemuksiani langoista. Mutta rönsyilevän luonteeni takia blogiin on putkahdellut muitakin tarinoita elämästäni – Tassusta ja Karvisesta ja mökkeilystä ja kaikesta mahdollisesta, mitä itse pidän hauskana! Siinä onkin yksi perustavaa laatua oleva kriteeri tähän bloggailuun: Kirjoitan aina (paitsi tänään) pilke silmäkulmassa ja toivon, että jos joku tarinoitani lukee, niin myös hänelle tulee hyvä mieli! En koskaan haluaisi höpinöilläni loukata ketään ja jos joskus olen pahoilla mielin tai mulla on p-päivä (ja niitähän riittää – kysykää vaikka Karviselta) niin en kyllä kirjoita sanaakaan!  Siispä lienee paikallaan oikaista messumatkaani liittyvää kirjoitustani ja poistaa aiheuttamani harmaat hiukset niiltä, joita tämä asia on vaivannut:


 


Vastaanotto oikeasti oli ihan lämmin – totta kai jokainen näkee Noron – on se sen verran erikoinen (ainakin näin iso ihminen Norossa loistaa kuin riikinkukko) ja kommentit vaihtovaatteista puolin ja toisin heitettiin huumorilla ja hymyillen. Ihan tosissani olin ITSE sitä mieltä, että pukeutumiseni ei ollut ihan korrektia ja sen takia kuleksin pitkin seinänvieriä noloissani…


 


Haluan kiittää Teeteetä näistä pari kertaa vuodessa järjestettävistä jälleenmyyjätilaisuuksista muutenkin. Näin pikkukaupungin lankakauppiaana tuntee olonsa välillä aika yksinäiseksi. Näissä tilaisuuksissa näkee muita tiskin takana olevia ja kuulee heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Täytyy myöntää, etten itse näissä tilaisuuksissa ole tapani mukaan suuna päänä, mutta tärkeitä ne ovat ja jälkeenpäin on mukava yhteenkuuluvaisuuden tunne – en sittenkään ole ihan yksin! Melkoisen tärkeä este pitäisi olla, jotta tämän tapahtuman jättäisin väliin (Jos nyt enää kutsutaanJ)!


 


Vielä yksi oikaisu…siltä varalta, että joku hengitti herneitä nenäänsä Novita-kommenteistani. Niitäkään lankoja en moiti – enkä kiitä. Syynä on se, ettei mulla ole niistä minkäänlaisia kokemuksia lukuun ottamatta satunnaisia hypistelyjä Anttilassa tai Vapaa-Valinnassa. Salon kokoisessa kaupungissa Novitaa saa ostaa ainakin viidestä paikasta joten meiltä löytyy muita lankoja. Minä neulon sen kun kerkiän ”omista” langoistani, jotta tietäisin kertoa niistä asiakkaille mahdollisimman paljon! Kaikesta huolimatta lanka, josta en itse tykkää yhtään voi olla jokun toisen lemppari ja päinvastoin...


 


p.s. Kun se pilke silmäkulmassa nyt vaan on vakiokamaa niin en voi olla repimättä tästäkin jutusta jotain positiivista...Täällä siis käy joku muukin lukija kuin meidän Äiti, Isä, Karvis ja pari suloista mopsia emäntineen;-)

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Kissakuvahaaste 89: Peppu


"Meidän pojat" Eli Tassu ja Blogikuvaaja Karvinen löysivät netistä Kissakuvahaasteen ja yksissä tuumin päättivät osallistua! Blogikuvaajahan on intona uusista kuvausvälineistään ja kukapa muu olisi parempi kuvauskohde kuin Herra Hassu Tassu Kissanen! Tämän viikon kissakuvahaasteen aiheena on Peppu:


 



 


Tämä epäkissamainen asento on Tassulle tyypillinen erityisesti rankan mökkiviikonlopun jälkeen. Ensin on levätty lempinukkumapaikassa ja sitten suunta käy kohti ruokakuppia. Kesken matkan kuitenkin pitää ottaa torkut peppu pitkänä…

maanantai 10. marraskuuta 2008

Tilanteeseen sopivaa pukeutumista


Sunnuntaiaamuna lähdettiin äidin kanssa kohti Helsinkiä ja Käsityömessuja. Taisi olla viimeinen kerta ennen uuden moottoritien avautumista. Matka sujui sutjakkaasti isän autolla ja Abban musiikin vauhdittamana.


 


Olin aamulla innoissani kun sain pukea päälleni kesällä valmistuneen Noropaitani! Kerrankin mulla oli jotain omatekoista ja erikoista pukea päälleni lähtiessäni ”alan” tapahtumaan. Perillä oltiin yhdentoista jälkeen ja ehdimme kiertää muutaman käytävän ennen Tekstiiliteollisuuden muotinäytöstä, jossa nähtiin upeita Teeteen-, Sublimén ja Sandesin neuleita maajoukkuevoimistelijoiden esittämänä.


 


Yhdeltä oli aika siirtyä Tekstiiliteollisuuden jälleenmyyjilleen järjestämään tilaisuuteen, jossa me Teeteekauppiaat saimme tietoiskun ensi kevään ja kesän uusista tuulista neulemaailmassa! Mennessämme ovesta sisään vastaanotto oli tavanomaisen lämpimän sijaan hyytävän jäinen… Muutaman sekunnin kuluttua älysin syynä olevan sen ihanan Noro-puseroni josta vielä aamulla olin ollut NIIIN ylpeä! Luulen, että Priiman Maria ja Sinikka sen sijaan nauroivat tilanteelle katketakseen…


 


Itse tilaisuudesta en muista juuri mitään, koska keskityin häpeämään kardinaalimokaani… Joo no ens kesän väreistä muistan sen, että kirkkaan keltainen ja oranssin, pinkin ja vihreän sävyt ovat tulossa sekä kirkkaina että puuterisina. Uusi (neulelangoissa) luonnonmateriaali tulee olemaan kapokki, joka kuuluu samaan sarjaan kuin ennestään tutut bambu ja soija – luontoystävällinen ja kevyt. Väreistä vielä sen verran (MarjutJ:n iloksi) että yhden valmistajan kesäväri oli PUURO. Siis pelkkä puuro, ei kaurasellainen. Mut tunsin sentään spelttimarjapuuroni kanssa olevani tosi trendikäs!


 


Tilaisuuden päättyessä meillä kauppiailla oli tilaisuus hypistellä uutuuksia ja nähdä luonnoksia kevään mallilehdistä. Kuljin pitkin seinänvieriä häpeillen, kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja marssin Tekstiiliteollisuuden Sirpan luo kiittämään tilaisuudesta ja pyytämään anteeksi hirveää pukeutumismokaani… Sirpa kertoi melkein antaneensa mulle porttikiellon tai ainakin ajatelleensa et eikö mulla ole vaihtovaatteita mukana…  Voin ihan mainiosti eläytyä heidän tunnelmiinsa – en minäkään kilju riemusta jos joku tulee mun puotiin innoissaan mukanaan kaks kassillista Anttilasta, Vapaa Valinnasta tai (kaikkein pahinta) vastapäisestä liikkeestä ostettuja Novitoja! Luulen, että sain anteeksi kerrottuani että oma Primaverajakkuni on kyllä tekeillä, mutta siihen varatut langat on aina myyty jollekin enemmän tarvitsevalle! Ja sitä paitsi äidillä oli Sandnesin Alpakasta tehty villatakki päällä... Tilaisuuden jälkeen multa jotenkin hävisi innostus kässämessuihin ja loppuajan käytimme tehokkaasti käymällä läpi kaikki Maatalousmessujen juustomaistiaiset!


 


Siispä messuostoksina mulla oli kolme juustoa, kirja, joka ei edes ole kirja, ja jolla ei ole mitään tekemistä käsitöiden kanssa sekä sieni, jonka luvattiin poistavan kissankarvat tehokkaasti ja helposti (toimii). Äiti taasen osti spelttihiutaleita, nahkahanskat sekä tilasi upean takin. Isälle perusteltiin Turkuun palatessa takin hankintaa sillä, että tytär saa ”perinnöksi” vanhan takin ja selitys meni läpi! Yhtään ei iskä nikotellut siitä, et äiti on suunnilleen kokoa 36 ja minä kokoa 46…


 


Kotimatkalla kuunneltiin jälleen Abbaa. Herätimme varmasti lisää pahennusta rakentaessamme omatoimisesti dogibäggiä Halikon uudella Simpukka-asemalla. Jos on käynyt läpi messujen kaikki maistiaiset niin eihän sitä mitenkään voi jaksaa syödä koko annosta eihän? Rötös olisi sujunut ihan huomaamatta ilman äidin huijausta, joka oli hänen tavanomaisen aprillipilansa luokkaa. Nauraa kikatimme sen verran äänekkäästi, ettei meitä kukaan paikalla ollut voinut olla huomaamatta!


 


Jottei postauksesta tulisi ihan kuvaton pitää kertoa mitä Tassu teki iskän kanssa isänpäivänä:


 



 


Vaihtoi lakanoita! Ja sai vuorokauden aiknana uuden nimen joka on Gremlin...


 


Eilinen päivä oli hauska muttei hyödyllinen. Mitenkä mahtaa käydä ensi viikonlopun Tampereen keikalle…


 


Jos se Primavera ei ole silloin valmis niin puen päälleni jakkupuvun, joita minulla on entisen elämäni jäljiltä kaapillinen!

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Mysteeri ja toinenkin


Mihin tää viikko hävisi? Maanantai- ja tiisatai-illat raivattiin Tassun kanssa vaatehuonetta, keskiviikkona…En muista mihin se katosi! Torstaina vietettiin blogikuvaajan kanssa 4-vee päivää. En päässytkään Martinsillan Grillille vaan tänne. Ruoka oli herkullista ja palvelu hyvää – suosittelen! Perjantaina nuuskin varastotilanteita ja ja tänään oltiin etukäteen isänpäiväkaffella ja äidin herkkuja syömässä. Illalla neuloin kymmenen senttiä ikuisuusprojektiani… Huomenna ei vieläkääm synny silmukoita, koska aamutuimaan lähdemme äidin kanssa Hesaan kässämessuille. Iltamyöhään palaamme kotiin viisastuneina myös ensi kevään lankauutuuksista…


 


Muutama pikkujuttu tälläkin viikolla tuli valmiiksi:


 


Hyrräsetti, väri spelttimarjapuuroJ. Malli Ullasta ja lankana Shoeller&Stahlin Cornwall (70%villaa, 30% akryyliä, 50g=100m, puikot 4½-5½). Toteutin setin vitosen puikoilla ja koko systeemiin meni 4 kerää.


 


Tartuin tuohon lankaan alun perin Moda 5:n liivin merkeissä. Neulottuani kerän verran lanka näytti samalta kuin kerässä eli koiran o:lta. Purkuun meni. Mut pakkohan se lanka oli johonkin käyttää ja tämä siitä syntyi ja tulos on ihan siedettävä! Outoa. Miten sama lanka voi näyttää ihan ookoolta jossain ja yököttävältä toisessa mallissa? Mysteeri kerta kaikkiaan!


 


Toinen pikkutyö oli tilauksesta virkattu perinteinen verkkoponcho. Tällä kertaa kaulus tehtiin pooloversiona, koska saaja on kuuleman mukaan vilukissa. Lanka: Freedom Spirit (100 % villa, puikot 4, 50g=120m). Kaulus neulottu nelosen pyöröillä ja verkko virkattu automatkoilla samannumeroisella valokoukulla. Menekki 4 kerää. Lukuisista kuvista tämä on tärähtänein, mutta tässä on oikea väri... Kameran kanssa pitää edelleen tehdä tuttavuutta...


 


Pitänee vielä julkaista kuva kahdeksan minuutin pompulahuivista ihan käytössä. Vekkuli juttu!


 


Kassissa kulkeutui kotiin kaksi kerää eilisestä postauksesta tuttua täysmuovista New Yorkia. Nyt en uskalla aloittaa siitä mitään. Jos kerran kamalan näköisestä lankakerästä voi syntyä kivan näköinen baskeri niin vaara pyörii, että ihanan näköisestä lankakerästä syntyykin jotain hirveetä peetä. Mitä mä sitten teen? Sellaista pettymystä en kyllä kestä!

perjantai 7. marraskuuta 2008

Ennenkuulumatonta


Ihmeiden aika taitaa olla just nyt. Puotiin on tällä viikolla tullut kahta TÄYSMUOVISTA lankaa ja lankakaupan täti on ihan innoissaan!


 


Tänään sain viimein joskus elokuussa äkillisessä mielenhäiriössä tilaamani Marks&Kattensin New Yorkit:


 


Lanka on 100% akryyliä. 100g:n kerässä on 200 m, puikkosuositus on 5½ ja tiheys 16 s/10 cm. Kerän hinta on 5,95 eur.


 


Olen pitkin syksyä kauhulla odotellut tämän langan saapumista ja ihmetellyt mikä kumma mielenhäiriö on saanut mut tilaamaan kauppaan sataprosenttista muovia???!!!  Mut katsokaa nyt noita värejä!


 


Ja ihan aikuisten oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka ei luonnonkuituja halua tai voi käyttää ja pitää tunnustaa, että mun puotini palvelee heitä melkoisen surkeasti. Toivottavasti tämä lanka helpottaa heidänkin pipo/kaulaliinatarvettaan!


 


Toinen jo pari viikkoa kyselty lanka on tämä hauska pompulalanka Big Ball:


 


Tämä hassu lanka on 100% polyesteriä ja 200g:n kerässä on 80m lankaa ja hinta on 15,95 eur. Tää on nyt niin suosittu juttu, että värejä on rajallisesti saatavilla. Tällä hetkellä meiltä löytyy valkoista, kuvan oranssia ja beigeä.


 


Tähän asustehuiviin meni lankaa 60 g (pituus 120 cm) ja aikaa kului kokonaista kahdeksan minuuttia… Siis todellinen jouluaatonaaton hätävara – lahja kolmelle yhdestä kerästä parissakymmenessä minuutissa!


 


Tämän ”sälekaihdinhuivin” neulominen vie ehkä muutaman tunnin, joten kannattaa aloittaa jo aatonaattona…


 


Kuvauksen ajaksi ilkeä lankakaupan täti sulki onnettoman blogikissan parvekkeelle:


 


Ihan turhaan – ”Höh” sanoi kissa tutkiessan lankoja ja käpertyi nukkumaan rakkaaseen pahvilaatikkoonsa…”Eihän ne ole edes merinoa…eikä edes alpakkaa. ”


 

torstai 6. marraskuuta 2008

Omituisuuksiani


Corollani (sen nimi on Rypäle) sai eilen talvilenkkarit alleen ja nyt kelpaa körötellä vaikka tulisi pakkasta ja liukastakin! Tassun kanssa ollaan pari iltaa raivattu vaatehuonetta, joten kässyrintamalta ei ole juurikaan raportoitavaa…


MarjutJ haastoi kertomaan viisi omituisuutta itsestäni! Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."



1. Tykkään metallisista neulepuikoista! Bambut ei kerta kaikkiaan sovi mulle eikä pyöröpuikot vaikka olis Additkin!


2. Herään mielelläni aikaisin aamulla. Rauhalliset aamuhetket ihan itsekseni on ihania varsinkin sunnuntaisin!


3. Tykkään haravoimisesta. Siinä on vähän sama juttu, kuin kässyissä: näkee työnsä tuloksen! Joskus tykkään myös siivoamisesta samasta syystä…


4. Luen Uppo-Nalle –kirjoja. Olen ihan vakuuttunut, että ne on oikeasti kirjoitettu aikuisille…


5. Mulla on oma moottorisaha. ja silloin tällöin myös käytän sitä.


Seuraavaksi paljastuksia omituisuuksistaan saavat esittää:


 


Edina


Viuhti


Sesile


Fifi


M&M


 


p.s. Edellisessä postauksessa lupaamani tiedot Modan tarjouslangoista löytyy blogin oikeasta yläkulmasta!


 


 

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Marraskuu


Marraskuu alkoi ja tuntuu, että se on kaikkein ankein ja pimein aika koko vuodessa. Viime vuonna ainakin meillä Turku-Salo-linjalla koko talvi oli yhtä marraskuuta ja minä jo kauhulla pelkään, että tästä talvesta tulee samanlainen… Minähän tein sen positiivisuuspäätöksen viime viikolla, joten pitää tästäkin etsiä nyt SE JUTTU, joka pitää mielen virkeänä… Enää 48 päivää ja sit päivä on yhden minuutin pitempi!


 


Onhan tässä kuussa muitakin mukavia asioita… Uusi Modalehti ilmestyi eilen ja tällä kertaa tarjouslankoja on oikein kaksin kappalein!


 


Teeteen ihanaa ohutta Alpakkalankaa saa 5 kerää kahdella kympillä.


 


 


Sublime Organic Merino Wool DK on 15 %:n halvennuksessa. Meidän putiikistä löytyy tällä hetkellä nämä neljä utuista sävyä:


 


Alpakkaan olen jo tutustunut viime vuonna ja voin totisesti suositella! Myös asiakkailta on tullut kiitoksia. Lanka on sopivan ohutta eikä pistele. Ja ihanaa neuloa. Tämä Sublimé ei vielä ole päätynyt puikoille edes mallitilkun verran, mutta kerä tuntuu halattavan pehmoiselta. Lisätietoja tästä langasta päivittelen illalla jahka pikkuinen Corollani on talvirenkaissa!

maanantai 3. marraskuuta 2008

Linnunradan laidalla


Pyhäinpäivänä neljä vuotta takaperin tapasimme Karvisen kanssa ensi kerran. Minä EN kaivannut hyvin järjestyksessä olevaan vanhanpiianelämääni mitään miestä sotkemaan. Kissani Sissi, joka on nykyään kissojen taivaassa, kuitenkin päätti että Karvis on ookoo ja tässä sitä ollaan edelleen…


 


Juhlapäivää vietettiin mökillä vuoden viimeisten klapisulkeisten merkeissä. Juhla-ateriana oli puuhellan lämmössä kypsäksi muhinut karjalanpaisti ja illan pimetessä hyppelimme saunasta kahdeksanasteiseen veteen virkistäytymään.


 


Saunan jälkeen tekstailimme Ellulle, jota kiitämme (tai jota syytämme) tapaamisestamme Suomirokkibaarissa aikoinaan ja kuuntelimme radiosta Suomipoppia - kuinkas muuten. Valovirkkuukoukkukin oli mukana – paristonvaihdon jälkeen entistäkin kirkkaampana… Karvis sen sijaan kantoi mukanaan kymmenkiloista täyspakkausta, johon oli pakattu kaikki mahdolliset valokuvaussysteemit…


 


Tähtikirkas taivas ja pakkasyö houkuttelivat Blogikuvaajan assistentteineen pukeutumaan lämpimästi ja kuvaamaan tähtitaivasta… Miten romanttista! Mökillä on niin pimeää, että linnunratakin näkyy selvästi! Minusta kuvat ovat hienoja, mutta sain ankaran kiellon niiden julkaisusta… Pitänee tyytyä tähän todisteeseen, että jopa saaressa oli viime yönä pakkasta!


 


Päivän toinen juhla-ateria oli takassa paistettua makkaraa kera Hesen perunasalaatin…


 


Aterian nautimme uusimman Tassuturvallisen kynttilän valossa…Jälleen ”koristehiekkana” toimii kissanhiekkaJ


 


Myös Tassu vietti mökkikauden päättäjäisiä täysin massuin. Saaliina oli ainakin kolme komeaa myyrää!


 


Sunnuntaipäivä kuluikin haikein mielin paikkoja talvikuntoon laitellen ja pienimuotoista ”joulusiivousta” tehden. Jos vaikka…