tiistai 31. maaliskuuta 2009

Känkkäränkkäpäiviä


Onkohan muillekin tuttuja tällaiset päivät, jolloin ei ole mitään varsinaista syytä olla pahalla tuulella mut silti vaan kaikki kenkuttaa ankarasti?


 


Kevät ei edistynyt viime viikolla:


 


Viikonloppu alkoi kivasti kun sain perjantaina Jossu75:n mieheltä lainaksi Tapio Rautavaaran kokoelmalevyjä 5 kpl (ja sieltä löytyi mun suosikkini Mennikäisten maa!) Lisäksi hän toi mulle Siekkaireiden kokoelman, josta löytyy ”Tiskirätti” –niminen biisi… Hyvä musiikkimaku on miehellä (ja huumorintaju kans).


 


Kotimatkalla välilasku Piikkiössä, jossa todettiin, että parin viikon takainen tapetointiurakka oli turha ja tapetit revittiin alas… (tää asia varmaan veettää Karvista paljon enemmän ku mua)


 


Kotiin tullessa oli tarkoitukseni laittaa Rautavaara rokkaamaan ja alkaa pyyhkiä pölyjä. Vaatteita vaihtaessani teloin käteni vaatehuoneen ylähyllyllä olevaan rikkinäiseen lasipöytään. Säikähdin kamalasti – ajattelin et "Nyt kävi pahasti!" Verta tuli ihan kohtuullisesti ja minä paniikissa ryykäsin naapuriin (jossa oli ruokavieraita) pyytämään paikka-aineita. Siinä tilanteessa pää toimi sen verran, että ymmärsin olevan vaikea ellei mahdoton tehtävä löytää laastaria kotoa (eikä sitä sit löytynytkään). Haava ei ollut kovin paha, mutta perjantai-ilta meni kättä kylmällä hautoen. Onneks K-kaupassa oli taannoin keittojuurekset tarjouksessa ja mun pakastimesta löytyy niitä monta pussia. Kun edellinen lämpeni niin hain pakkasesta uuden ”kylmähauteen”.


 


Jaa et miks mulla on rikkinäinen lasipöytä vaatehuoneen ylähyllyllä? No tietty siks ettei kukaan teloisi siihen itseään! (eri tarina on et miks pöytä on rikki ja miks mä en yksinkertaisesti heitä sitä pois…)


 


Lauantaina oli sitten kunnon kenkutuspäivä. Perjantaina en neulonut enkä pyyhkinyt pölyjä. Neulomisen puutteesta tulee pahalle päälle. Siispä tälläsin itseni jalkakylpyyn lauantai-iltana Popparin kanssa:


 


Mallineuleessa on palmikkoa ja pitsiä. Etukäteen se houkutteli kovasti. Kerrankin ajattelin tehdä ihan ohjeen mukaan vaikka mun mielestä olis ollut paljon luonnikkaampaa kiertää palmikko toisinpäin eli nostaa kolme silmukkaa työn eteen… Sekunda tuli. Yks palmikonkierto ihan työn alussa on väärinpäin! Huomasin sen, kun takakappale oli melkein valmis ja siinä vaiheessa mun ja langan suhde oli kehittynyt siihen pisteeseen, ettei tullut mieleenkään purkaa ja neuloa kahta kerää uudestaan. Lauantaina taas neuloin varmaan tunnin niin et toinen puikko oli 4½ ja toinen 4… En purkanut kun en itsekään erota kohtaa jossa puikko on vaihtunu.


 


Sunnuntaiaamuna nousin tavalliseen tapaani kahdeksalta. Maailma näytti tältä:


 


Kaiken lisäks JOKU OLI YÖN AIKANA VARASTANUT MULTA TUNNIN! Vaikka heräsin kahdeksalta niin kello oli jo yhdeksän. Kirottu kesäaika. Mun ainokaisesta vapaapäivästäni viedään kokonainen tunti tosta vaan. Mä teen asiasta valituksen johonkin EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen. Miksei sitä kelloa vois siirtää vaikka tiistain ja keskiviikon välisenä yönä? Kysyn vaan!


 


Tiskirättien suhteen olen tehnyt pienen myönnytyksen. Löysin puodista viikolla muovikassillisen eri langoista tekemiäni mallitilkkuja. Niillä sitten sunnuntaiaamuna kuurasin kaikki keittiön pinnat ja kaapinovet. Tiskipöydän Kloritekuurauksen ja kiillotuksen jälkeen innokas työntarkastaja teki ensimmäiset tassunjäljet kiiltävään tiskipöytään (huomatkaa se edelleen iskemätön ainoa tarkoituksella neulomani tiskirätti):


 


Tänään Poppariliivi viimein valmistui:


 


Lanka on ihanan pehmeää ja kevyttä. Minun makuuni liiankin. Meidän suhteemme kiikkuu nyt ”OK”:n ja inhokin välimailla. Ilman tätä yleiskenkutusta olis varmaan OK. Mitoitus tais olla vähän pielessä kun M-koko menee mullekin ja lankaa kului ohjeen 350 g:n sijaan 290g. Tosin tein kädentien resorit yhtä aikaa kun pelkäsin, että mulla on taas kerä lankaa, josta puuttuu 1 metri. Eikä mikään saa mua innostumaan siitä, että mulla olis melkein kokonainen kerä tiskirättilankaa. Jaa et teinkö mallitilkun? No en tietenkän!


 P.S.


 kertosäe:
Olen tiskirätti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen
Tiskirätti, tiedän sen, ylpeä sellainen

torstai 26. maaliskuuta 2009

Kissakuvahaaste 106: Pyöreä


Olen aina ollut sitä mieltä, että lapset ovat suloisia...silloin kun ne nukkuvat! Niin myös meidän Tassu:



Kissakuvahaasteen mukaisesti pyöreänä iskän luona omassa tuolissaan.


Tällä kertaa olen ihmeissäni siitä, että Tassu on ihan oikeasti joskus noin kiltti ja kamalasti nolottaa sen tämänpäiväinen käytös.


Piiku kävi meillä kylässä. Juteltiin ja hypisteltiin lankoja. Ja mitä teki Tassu? Hyppi pöydällä, karjui ja kaiken päälle puri vierastamme! Olen tosi nolona. Toivottavasti ymmärrystä löytyy...jos ihmisikään vertaa niin riiviö on nyt aika lailla murrosikäinenNolostunut


Piikun lähdettyä asensin viirusohjelman uudelleen (päivän aikana siinä oli ilmennyt joku fataali errori). Avasin saunanikkunan, jotta riiviö pääsee "ulkoilemaan" esteettömästi (eikä hypi näppiksellä). Asiaa pojalla oli paljon ja hän kertoi juttujaan ohikulkijoille parvekkeella kovaan ääneen. Seuraavaksi puhelin soi...Naapurit varmistivat, ettei mulle ole tapahtunut mitään kun Tassu karjuu parvekkeella... Hävettää entistä enemmän!


Toisaalta...Olen onnellinen. Kenellä muulla kerrostalossa asuvalla on naapureita, jotka ihan oikeasti välittää? Lämpimät ajatukset ja kiitokset  seinän taakse. Yritämme olla tästä lähtien vähän hiljempaa!


(laulamista siivotessa ei lasketa)

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Lankaferomoneja


Pari viikkoa sitten, kun järjestelin puodin lankahyllyjä uuteen uskoon naureskelin itselleni tätä kummallista suhdettani lankoihin. Ajattelin että on hassua, että joku näin voi rakastaa lankaa… Huvikseni sitten laskin (ja kauhistuin) että mulla on kolmea vaille sata erilaista neule- ja virkkauslankasorttia. Samalla totesin, etten suinkaan rakasta niitä kaikkia… Kehittääköhän langatkin jotain mystisiä feromoneja, jotka saa ihmisen niistä tykkäämään tai inhoamaan?


 


Joskus olen kokenut salamarakastumisen, joka sitten myöhemmin on aiheuttanut sydänsurua, kun mulla ja langalla ei synkkaakaan. Toisinaan taas rakkaus syvenee, kun lankaa neuloo ja siitä tehtyjä neuleita käyttää. Sadasta langasta näitä on vaan 16! Primavera, Steppi, Blend Bamboo, Noron Silk Garden Lite, Loft, Bris, Mohair Lux ja uusi tuttavuus huivilanka Jezebel…


 


Toisinaan suhde lankaan kehittyy pikkuhiljaa. Tähän kategoriaan kuuluu yleensä tavislankoja, jotka ei ole mitenkään ihmeellisiä mutta sopivat käyttötarkoitukseensa ja niistä tietää mitä saa. Tuttuja ja turvallisia kuten Maija, Tove, Kitten, tai se KipuApu (jota muuten saan tänään pari kiloa). Näitä lankoja on vähiten – siinä kymmenkunta.


 


Inhokkilistalla on parikymmentä lankalaatua. Jostain kumman syystä listalla on lähes kaikki kimaltavat, hapsulliset ja ”muovilangat”, mutta joukossa on myös ihan kunnollisena pidettyjä luonnonkuituja ja sekoitteita kuten Easy, Mandarin Classic…


 


Ylivoimasesti suurin ryhmä on langat jotka ovat ”OK”. Ne ei herätä minkäänlaisia intohimoja suuntaan tai toiseen. Ne vaan on. Ryhmään kuuluu kaikenlaisia lankoja ihanista luomulangoista (Sirdarin Eco Wool tai Eco Cotton) hapsullisiin kimalteisiin (Marks&Kattensin Diva). Esim Noron Kureyon on tässä lokerossa kuten myös ihanan pehmeä vauvalanka Snuggly sekä Alfa, Lanett, Just Bamboo ja Mandarin Petit.


 


Kauhistus: Mulla on myös lankoja, joihin ei ole minkäänlaista suhdetta! Onko niin, ettei ne tuota feromoneja ollenkaan? Parisuhdeoppaat väittää, että suhteen eteen pitää tehdä töitä. Siispä tuumasta toimeen: Viikonloppuna aloin luomaan silmukoita eikun suhdetta kahteen lankaan. Modan tarjouksessa olevaan Poppariin ja Sirdarin Just Soyaan. Molemmat mukavan tuntuisia luonnonkuituja, mutta jostain syystä kumpikaan ei ole puhutellut aikaisemmin edes mallitilkun vertaa!


 


Uimahallin veden värisestä (kerrankin Mossulasta tuli julkaisukelpoinen värimääritelmä) tulee liivi ja pinaatin värisestä (Sirdarin oma nimi värille) lyhythihainen naisten kesäneule. Näihin suhteisiin en ryntää suinpäin vaan maistelen molempia lankoja vuorotellen kerän verran… Pikkuhilaa jutustellen ja makustellen. Eilisiltana tutustuin myös palmikkopuikkoon. Tepuloituani sen kanssa pari palmikkoriviä ja pudoteltuani silmukoita niin että sekä palmikko että pitsi oli niin sekaisin että jouduin purkamaan kaks kerrosta palasin takaisin tuttuun ja turvalliseen virkkuukoukkuun!


 


Mun ”kevät edistyy” –kuvasarjani näyttää tänä aamuna aika karulta:


 


P.S. Ai niin…koska sata lankasorttia on mun mielestäni aika paljon niin löytölaareissa on taas parikymmentä. Aika edullisesti…

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Tahaton kevätsiivous kiitos bogikissan


Kevät on pelkkää juhlaa. Tai sit ei. Juhlaa on se päivä, kun laitan puodin kiinni viideltä ja aurinko paistaa vielä. Sen jälkeen odottelen sitä päivää, kun kotiin tullessa saan nähdä auringonlaskun. Sen jälkeen alan odottelemaan jäidenlähtöä. Lauantaiaamuna päätin kuvata kevään tuloa joka aamu ennen töihinlähtöä. Juuri mun parvekkeen kohdalla oli Pitkäsalmi avoinna ja iltapäivällä vielä pidemmälle! Käytiin kauppareissulla myös Kakskerrassa venerannassa, mutta siellä oli jäätä ainakin 15 senttiäOtsan rypistys



Tänä aamuna oli tuokin umpijäässä eikä päivän aikana tapahtunut mitään edistystä.


Aurinko on vaan siitä kurja kaveri, että se muistuttaa joka päivä siitä, että edellisestä ikkunanpesusta on varmaan vuosi aikaa... Kevätsuursiivous on ollut suunnitelmissa jo muutaman viikon, mut se aloitus...


Tänä aamuna herättiin ensin viiden jälkeen Tassun karjahteluun. Vedettiin peittoa korville ja käännettiin kylkeä et jos se vaiks vaikenis ja nukuttiin muutama minuutti. Kuudelta tuli ystävältä tekstari maapallon toiselta laidalta. Käännettiin kylkeä, vedettiin peittoa korviin ja yritettiin nukkua. Seitsemältä karvainen kaverimme veti rallia ympäri kämppää kurvaten välillä myös sänkyyn. Heräsin. Karmea löyhkä. Kissankakkaa!


Ylös ja asiaa tutkimaan. Tassu veteli pepullaan pitkin huushollia. Komeisiin peppukarvoihin oli tarttunut pökäleitä joita sitten yritettiin siivota pois valkoisiin mattoihin, petivaatteisiin ja kaikkialle... Ei auttanut muu, kun laittaa kahvi tippumaan ja ottaa kissa kainaloon ja painella suihkuun! Kokemus oli varmaan molempien mielestä traumaattinen... Katsokaapa meidän komean poikamme "komeaa" häntää:



Saatuaan häntänsä kuivattua Tassu kiskoi kostoksi täsmähypyllä alas olkkarin verhon:



Ja minä jätin kaaoksen taakseni ja lähdin äidin kanssa kässämessuille! Käyttäydyimme omasta mielestämme ihan kunnollisesti, mutta kassajonossa teimme "Sesilet" ja kehittelimme kymmenen hengen ryhmän ventovieraiden ihmisten kanssa. Ei muuten mut kun oli aikaa jutella muiden jonottajien kanssa kun kaikki muut jonot kulki ja meidän ei... Monta tuttua näkyi ja antiikkipuolella me taas "rikastuttiin" kun nähtiin tuttuja esineitä.


Kotona odotti koneellinen pestyjä lakanoita. Lakanat ulos ja kun se makkari nyt oli jo "työn alla" niin ikkunanpesu ja yhden kissanoksun pesu sängyn alta. Karvinen teki sillä välin intialaisittain maustettua possuwokkia ja uunilohkiksia. NAM! Kyl mun kelpaa...


Sapuskan jälkeen taivas meni pilveen ja kun ne ikkunanpesuvehkeet oli jo valmiiksi esillä niin jatkoin keittiöön ja olkkariin... Meidän "pojat" olivat sillä välin ruokalevolla... Hämmästyttää ja kummastuttaa - miten voi olla mahdollista, että vannoutunut omakotiasuja, joka kuulee joka ikisen äänen kerrostalon rappiksessa unen läpi voi kuorsata kovaan ääneen kun sisällä asunnossa pestään ikkunoita (eikä mitenkään hiljaisesti). Pojilla on varmaan ollut rankka päivä... Ja ne nukkuu taas molemmat!


Ja Susu menee vielä sohvalle hetkeks. Ettei päivä olisi ihan silmukaton!


 

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Myskeri, kymppi ja muuta pientä


Monta vuotta sitten sain entiseltä pomoltani tilauksen: Pitäis tehdä päähine, jonka sisällä paplarikampaus ei mene lyttyyn. Yritin kai tehdä jonkinmoisen baskerin. Siihen aikaan baskerit ei olleet muodissa eikä ohjeita ollut joka lehdessä, joten piti säveltää. Lopputulos oli karmea – jonkun sorttinen baskerin ja myssyn sekoitus eli myskeri! En pitänyt tekelettäni minään käsityöliikkeen omistajan taidonnäytteenä, mutta tilaaja oli tyytyväinen. Vielä muutama vuosi sitten asuimme lähekkäin ja joka kerta kun näin rouvan myskereineen lenkkeilemässä lähistöllä niin teki mieli mennä piiloon ettei kukaan vaan yhdistä mua ja sitä kamalaa pääkappaletta… Pari viikkoa sitten sain puhelun et pitäis sellainen samanlainen saada toinen. Voi itku! Mulla ei ollut muuta muistikuvaa kun et se oli valkoinen ja siinä oli palmikoita ja et se oli kamalan näköinen… Sähköpostilla sain kuvan alkuperäisestä ja sen perusteella tällä viikolla on sit tehty kaksikin myskeriä. Eka oli kaikesta huolimatta liian pieni…



Tää oli se eka. Sunnuntaina neurettiin kippurassa tätä valopäätä.




 


Myskeri 1: 100g Jannea, puikot 3½ ja 4.


Myskeri 2: 113 g Jannea, puikot 4


 


Ettei vaan unohtuisi niin Pompulakeeppi nro kymppi on viimein valmis! Lankaa meni 155 g tällä kertaa. Nyt saa jo riittää… Paitsi jos joku tilaa niin ei sitä nyt voi kieltäytyäkään.


 


Ja viimeinen pompulapinnistys oli tää huivi 137 g:


 


 


 


Oltiin äidin kanssa tiistai-iltana Jo Jo Teatterissa katsomassa Lukkosulaa ja Lumpeenkukkia. Äidillä oli tämän postauksen lila pompula harteillaan ja hän keräsi katseita! Kukaan ei kiinnittänyt huomiota mun huiviini… Toisaalta - pienen ja siron äidin päällä mikä tahansa riepu näyttää hyvältä joten turhaa mun on ylpeillä tekeleistäni... Esitys oli odotetun hauska, mutta parhaat kikatukset syntyivät kuitenkin omista tahattomista kommellukisistamme. Mitähän hassua meille tapahtuu sunnuntaina Turun Kässämessuilla!


 


Saumasukista jääneestä Crofter DK:sta tikuttelin ranteenlämmittimet Modan ohjeen mukaan. Menekki 32 g, puikot 3½ ja 4. On tuo sitten riittoisaa lankaa – 100 g pitkävartisiin lasten sukkiin JA ranteenlämppäreihin ja lankaa on vieläkin jäljellä!


 


Huiviprojekti on edistynyt kaksi kerrosta. Seuraavana vuorossa on yhden asiakkaan työn viimeistely ja pari akuuttia korjausta, joten kässäosasto taitaa olla aika hiljainen pari päivää…


 


Viikonloppua!

torstai 19. maaliskuuta 2009

Tassu on saanut tunnustuksen!


Blogikissamme Herra Hassu Tassu Kissanen on saanut tunnustuksen peräti kahdesta suunnasta! MarjutJ kertoo tulevansa hyvälle tuulelle Tassun tarinoista ja JossuP Tassun ”hervottomista” jutuista, blogikuvaaja Karvisen kuvista ja Susun neulehöpinöistä. Kiitämme ja pokkaamme porukalla! On hienoa kuulla, että meidän sattumuksemme ja tarinamme piristävät jonkun päivää! Lupaamme jatkossakin yrittää löytää sen kultareunuksen niistä kenkuistakin päivistä!


 


 


Tahdomme yhdessä ojentaa tämän tunnustuksen eteenpäin blogimaailman kissaystävillemme eli


 


Sonjalle, Sofialle ja Petterille Villikissan Neuleisiin sekä


 


Pikille ja Indylle Langanpätkiin.


 


Toki tunnustus kuuluu ennen kaikkea blogien emännille (mut ei kerrota sitä kissoille). Ilman heitä ei kissojenkaan jutuista kukaan tietäisi (puhumattakaan neuleista lisää Susu). Teidän tapahtumianne ja neuleitanne meillä seurataan ahkerasti! Lähetämme myös terveiset MarjutJ:n blogikoiralle, koska tänään on tasa-arvon päivä!



 



Tässä kuvassa Tassu kertoo mitä sinne blogiin pitää kirjoittaaHymy

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Kissakuvahaaste 105: Perhe


Tällä viikolla Kissakuvahaasteen aihe on perhe.


Sanotaan, että yksi perheen merkki on samoista asioista pitäminen.


Jopas lykkäs vaikean haasteen! Mulla on perheenjäsenenä vaan ihmisiä. Ja olen vielä au-kissa kaksine koteineni. Susun kanssa me tykätään hyvistä villalangoista ja Karvisen kanssa tykätään pelata hiiripalloa. Mut on yks juttu, josta me kaikki kolme tykätään ihan mielettömästi:


Ja se on mökkeily!



Nyt me porukalla yritetään sulattaa meren jää myös venerannasta. Jos vaikka päästäis pääsiäisenä saareen!


Ai niin...tykätään me kaikki myös ahvenista. Nuo ihmisperheenjäsenet vaan paistaa ne ensin mut minä poika pistelen sellaisenaan. Kunhan on fileinäSilmänisku

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Uutta pukkaa…


Kuten Tupuna arveli niin uusi huiviprojekti on poltellut pari viime viikkoa ankarasti. Olen pidätellyt, sinnitellyt, silitellyt ja hipelöinyt lankaa, surffannut nettiä ja selaillut lehtiä.


Postin jakelupoika varmaan pelkää tuoda mulle paketteja, kun joka kerta pitää kysyä et ”Oleks sä TAAS täällä?” ”En ole edellisiäkään lankoja vielä kokeillut!” Välillä morkkaan siitä, ettei hän käynyt JO EILEN! Onneks tyyppi on huumorintajuinen ja kantaa mulle lankaa kaikesta huolimatta… pari viikkoa sitten tämä kiva nuoriherra toi mulle herkkua:


 


SWTC:n JEZEBEL on 100% käsinvärjättyä merinovillaa. 50 g:n vyyhdissä on lankaa ruhtinaalliset 300 metriä. Puodista löytyy tällä hetkellä nämä 5 väriä. Vyötteesä lukee houkuttelevasti: Hand Dyed Merino Wool for Lace, Socks & Beautiful things… Omatekoinen huivisääntöni vaan kielsi aloittamasta uutta huivia ennenkuin Kevätpäiväntasausylläri on valmis. Lauantaina kun olin tuikannut miljoona nuppineulaa styroksiin (ja pessyt auton) annoin viimein itselleni ottaa puikoille Jezebelin.


 Tarkoituksena oli tehdä Ravelrystä ja Knittystä löytynyt Lace ribbon scarf. Tein yhden mallikerran ja totesin ettei oo mun juttu sittenkään. Tai ei mun/tän langan…


 Ensivaikutelmani langasta oli että se on ihanan KUOHKEAA (hain pitkään tuota sanaa). Siitä sais varmaan puseron mutta mulla on nyt vaan huivivaihde päällä.


Muutaman kuukauden olen pohtinut mikä kaikissa huiveissa on kivaa ja mikä tökkii. Puoliympyrä puhuttelee jotenkin kaikkein eniten. Kolmiohuiveissa se ”häntä” on jotenkin liikaa. Mut niissä niskasta aloitetuissa mulla tökkii oma kärsimätön luonteeni. Työn edetessä joka kerros on aina pitempi ja pitempi ja mä toivoisin työn NOPEUTUVAN loppua kohti. Tästä syystä esim. kaarrokeneule pyöröpuikoilla on ylitsepääsemätön mulle. Siinä ei edes ole sitä iloa et sais kääntää työn kun uusi kerros alkaa!


 Olen siis ankarasti laskeskellut suhdelukuja ja kavennuksia käyttäen apunani jo testattuja huiviohjeita ja neulottujen pöytäliinojen malleja. Nyt on omasta huivistani silmukat luotu ja seitsemän kerrosta neulottu tänään maanantaina (=telkkarinkatsomispäivänä). Eli puoliympyrä alhaalta ylöspäin! Saapa nähdä mitä siitä tulee. Suunnitelmissa on neulottuja kukkia kun ne oikeat ei mulla oikein menesty… Voi olla ettei tästä projektista tän enempiä postauksia kuulla. Voi olla, että projektini saa merkinnän ”Haudattu hiljaisuudessa” mut tällä hetkellä tiedän et pitäis mennä nukkumaan mut puikot ei päästä!



Tunnustus…tuo juutuubi on mulle ihan uus keksintö! Mä luulin et se on vaan paikka mis teinit käy lataamassa musaa ipodeihinsa. Oli hämmästyksen sormi kummastuksen suussa kun sunnuntaiaamuna opettelin silmukoiden luomista uudella tavalla You Tube –videon avulla! Siis et siel on jotain järkevääkin??? 




Oman lankani väri sai mut lauleskelemaan ja projektini sai NIMEN (nyt vähän teinityttää muakin):



http://www.youtube.com/watch?v=fdhn0bqMnzo


 

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

KPTY-huivi valmis!


Valmistuihan se minunkin Kevätpäiväntasausyllätyshuivini viimein. Muutaman päivän olen jo kateellisena katsellut muiden upeita huiveja ja niistä sain puhtia siihen vihoviimeiseen päättelykerrokseen. Kiitos Lankakomeron Päiville innostavasta projektista. Kivaa oli! Uutta vihjettä odottelin aina ihan pistokissa ja kun se tuli niin muut kässyt unohtui. Kuten nimikin kertoo – lopputulos oli yllätys. Jopa niin että vasta kuvista sain itsekin käsityksen mitä on tullut tehtyä:


 


Lanka oli Noro Kureyon Sock, väri 40. Menekki 218g. Puikot 4½. Huivi on yläreunastaan 2 metrinen eli valtava:


 


Tämä Karvislandia on näin kässäharrastajalle ihan oiva paikka. Täällä muka tehdään remonttia (=jotain pientä tapahtuu suunnilleen kerran vuodessa). Yläkerta on asumaton romuvarasto, jossa on vähän vapaatakin lattiatilaa. Autotallista löytyy jotain tuntematonta projektia varten hankittuja isoja Styrox-levyjä. Ilman niitä olisinkin ollut kaksimetrisen yllätyshuivin pigotuksen kanssa pulassa.


 


Tänään muuten oli se päivä, jolloin jotain tapahtui! Tapetoimme lasikuitutapetilla alakerran pienen aulan. Minä vanhana konkarina toimin päällepäsmärinä ja ”asiantuntijana”. Isän kanssa ollaan monet seinät päällystetty, joskin viime kerrasta on varmaan 15 vuotta aikaa. On tosi hienoa, että tällaisestakin kädentaidosta oli kokemusta! Karviselle kokemus oli laatuaan ensimmäinen. Ihan vaan muutama mittavirhe tapahtui ja opimme monta asiaa. Tiedämme nyt miksi ne vuodat kannattaa leikata vähän pidemmiksi… Ja tärkein opetus et seuraavaan projektipäivään kannattaa tehdä ruoka valmiiksi. Ei ihan turha mainos se, missä sanotaan et ”hyvä ruoka – parempi mieli”Silmänisku

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Perjantai ja 13. päivä


Viikko sitten perjantaiaamuna meillä käytiin seuraavanlainen keskustelu:


 


Susu: Huomenta Rakas. Hyvää kuudetta päivää! (oltiin seukattu 50 kk)


Karvinen: Huomenta. Viikon päästä on sit taas perjantai ja 13. päivä…


 


Naistenpäiväpostauksen kommentissa Helmis osui mielestäni asian ytimeen sanoessaan ettei olisi iloa toisesta jollei olis toista. Minä kun yritän nähdä hauskuuksia vähän kaikessa niin Karvis muistaa aina kiskoa mut maan pinnalle tyyliin ”Vaiks nyt paistaa aurinko niin kohta varmaan sataa”. Välillä mulla on huono omatunto kun mulla on töissä niin kivaa. Karvisen työpäivän kuulumiset on lyhyesti ”Pari palaveria”. Tällä viikolla sain kysymykseeni riemastuttavan värikkään vastauksen: ”Napit korvissa kolme ja puoli tuntia”! Meidän yhteiset kotimatkat on varmaan Karviselle tuskallisia kun minä puhua pälpätän päivän tapahtumista taukoamatta koko matkan! Joskus hänkin innostuu! Kuten nähdessään pari päivää sitten ensimmäistä kertaa puikkokoteloni:


 


Tästä nerokkaasta keksinnöstä piti ottaa yli kymmenen kuvaa. Varmaan siks et kerrankin mulla on joku asia järjestyksessä! Kuten näkyy – myös Karvislandiasta löytyy kissa-aiheista kamaa…


 


Viikonlopun alkamiseen kuuluu lähes poikkeuksetta Jossun perjantaipiipahdus puodissa. Milloin puhutaan langoista ja käsitöistä – välillä tarinoidaan muuten vaan. Hiihtolomallaan hän vietti puodissa melkein koko päivän ja sain hyvän johdatuksen Ravelryn saloihin. Välillä syötiin hampurilaiset. Seuraan liittyi myös Mari sukakutimineen – kuinkas muuten. Yhdessä parannettiin maailmaa. Minä neuloin pompulaa, Mari sukkaansa ja Jossu virkkasi jotain hienoa Norosta. Olipa kivaa! Tuomi puolestaan tässä päivänä eräänä ratkaisi vetoketjuongelmani kauniilla enkelikännykkäkorulla. Hänen tekemiään huivineuloja on muuten myytävänä puodissani. Niistä kuvia kun saan KPTY:n valmiiksi.


 


Puotini on myös saanut olla vierailun kohteena monelle pikkuiselle koiranpennulle! Vähänkö olen iloinen siitä, että ensimmäisellä kaupunkivisiitillä pennuille näytetään TÄRKEÄ kauppa! Meillä ovat käyneet Fifin blogista tutut mopsit Guru ja Mirkku monta kertaa ja viimeksi heidän sukulaistyttönsä Siiri emäntänsä Jennan kanssa. Tällä viikolla taas Sonja poikkesi huivilankahankinnoille mukanaan suloinen bostonterrieri Emily. Ainakin Emilyllä ja Mirkulla on jännät paikat viikonloppuna Tampereella. Meidän Tassu vaan ei ole päässyt lankakauppaan vaikka sitä ollaan suunniteltu…


 


Tämän päivän ensimmäinen asiakas oli 95-vuotias herra, joka oli päättänyt opetella virkkaamaan! Monesti saan elämänohjeita ja välillä saan itse olla opastamassa miten kavennetaan tai levennetään tai miten neuleeseen tehdään reikä! Olen myös joutunut ankaran huulipunapainostuksen kohteeksi, mutta pidän pintani ja olen oma itseni edelleen! Välillä päästellään höyryjä urakalla kun ottaa ankarasti päähän. Kaikki nämä pikku tapahtumat saavat päiväni merkityksellisiksi!


 


Haaveilen puotiini neulontanurkkausta, johon voisi istahtaa selailemaan lehtiä ja vaihtamaan kuulumisia ja neulomaan. Pari korituolia ja pöytä… Nyt haaveeni on taas pinnalla, kun Mopsinkarva toi luettavaksi kirjan ”Oman elämänsä puikoissa”. Ongelmana on tilanpuute ja se, ettei kivat korimööpelit passaa mun kukkarolleni (vink vink - jos joku on just viemässä käytettyjä kierrätykseen niin)... Poikettiin Raision Ikeassa ja oli ihan viittä vaille, etten poistunut sieltä mukanani neljää muovista tuolia, joiden väri olisi ollut tämä:


 


Tyydyin kuitenkin kymmeneen lehtikoteloon. Jospa puikkojen lisäksi saisin myös lehdet järjestykseen!


 


Jenna on kehunut Ikean leluja mopsinkestäväksi. Toivottavasti ne on myös Tassunkestäviä sillä pitihän meidän ostaa raisiontuliainen Tassulle:


 


Palatakseni otsikon teemaan… Vietämme viikonlopun vaihteeksi Karvislandiassa. Muistin ottaa mukaani kissan. Muistin poiketa kirjanpitäjällä aamulla. Unohdin Tassun ruuan. Unohdin furminaattorin. Asioilla on tärkeysjärjestys ja auton lattia lainehtii, mutta muistin ottaa mukaani naistenpäivän keltaiset tulppaanit!


 


Viikonloppua!


 

torstai 12. maaliskuuta 2009

Appelsiinit ja rintaliivit


Pari päivää puodissa on vallinnut tavanomainen pari kertaa vuodessa toistuva sekamelska. Kuluvan kauden langat hävitetään taka-alalle ja tulevan kauden langat kaivetaan naftaliinista esiin. Puodissa on ollut lankalaatikoita, lankapusseja ja lankaröykkiöitä siellä sun täällä. Hyllyissä on ollut tyhjää – pitäähän ensin tehdä tilaa ennen kuin uusia laitetaan tilalle. Ja pölytkin on hyvä pyyhkiä muutaman kerran vuodessa…


 


Joka kerta ”kausimylleryksen” aikaan suunnittelen ”järkevää” lankajärjestystä. Ja joka kerta päädyn johonkin tavanomaiseen. Luin joku aika sitten Heli Laaksosen näytelmän ”Lukkosulaa ja lumpeenkukkia”. Naureskelin kippurassa kauppiasveljesten hyllyttämissysteemejä ja samalla pohdin miten voisin hyödyntää niitä omassa puodissani… Porakoneet, betoniporsaat ja porsaankyljykset samassa hyllyssä…. Appelsiinit ja rintaliivit vierekkäin… Mulle ei tullut mieleen muuta kuin et kaikki saman väriset langat laitettais samaan paikkaan! Tai puikot ja langat. Tylsää.


 


Tavanomaiseen päädyin niin kuin aina ennenkin. Ikkunaseinästä lahtien ensin Teeteelangat, sitten vauvalangat siinä, missä ne on olleet aina ennekin… Sen jälkeen ”kausilangat” eli puuvillat, bambut, soijat ja pellavat sun muut. Seuraavaksi ohuet sukka- ja huivilangat. Sen jälkeen pikkuhiljaa siirrytään paksumpiin ja paksumpiin villoihin päätyen huovutuslankoihin. Takaseinällä komeilevat (suoraan ovesta katsottuna) Norot ja viimeiseen peränurkkaan pompulalankatelineen taakse on kätketty kaikki lurexit, hapsut sun muut efektilangat.Omassa hyllyssään virkkauslangt. ja niitä ongelmajäteastioita siellä sun täällä. Olen Laaksosen Helin puotipuksuille ihan kade luovien ratkaisujen puutteessani! kaikki lankalokerot on kuitenkin jo täynnä ja uusia on kevään mittaan tulossa. Pahasti näyttää siltä, että meillä on kohta taas joku lankalokeron tyhjäysale...


 


Muutama uusikin lanka sai oman hyllykolonsa myllerryksen aikana… Niistä esim. Marks&Kattensin Linen (100% pellava, 125m/50g, puikot 3, 20s/10cm) kuuluu omaan ”sormet syhyy” –kategoriaani. Olen jo luopunut ajatuksesta neuloa jotain ”ihan oikeaa” kaikista langoistani, joten viikonloppuna tuhlasin 50 g tiskirätteihin (lue: mallitilkkuihin):



 


Modassa oli huivi neulottuna ainaoikeaa seiskan puikoilla. Tein mallitiskirätin (se on varmaan tosi hyvä kun ilmavana kuivuu nopeasti). Toisen tiskirätin tein kokeillen pitsejä, pintaneuleita ja sileää. Loppulanka joutui pesukonetestiin sileänä neuleena. Ihastuin. Lanka on mielestäni tosi kaunista pitsineuleessa. Tuo Modassa ollut malli on mielestäni upean langan rienaamista! Kaunis lanka ei näytä miltään ainaoikeinisoillapuikoillapuikotettuna riepuna… Pyykissä ollut tilkku ei pahemmin pesemisestä kärsinyt – leveydestä hävisi ehkä puoli silmukkaa ja korkeudesta ei sitäkään. Perinteisesti pellavahan paranee mitä enemmän sitä käyttää ja pesee… Mustaa väriä vielä odottelen. Tästä tahtoo ens kesäks oman neuleen!


 


Kausilankaosaston testissä voin sentään esittää jotain muutakin kuin tiskirättejä (huomatkaa blogikissa ”ovellaan”):


 


Lanka: Hjärtegarnin Blend Bamboo. Puikot 2½ ja 3. Menekki 197g (miinus napit muistuttaa pilkuntarkka blogikuvaaja Karvinen). Ohje oli Hjerten omasta vauvalehdestä. Paha vaan että se oli vaan tanskaksi… Omasta mielestäni osasin tanskaa mallikkaasti! Nyt kun tuo on valmis niin teen kyllä suomennoksen. Pari purkamisen kohtaa tuli tässäkin. ”Tag” kuulostaa musta kaventamiselta mut se tais olla lisäys sittenkin. Toisen kerran purin kun unohdin lisäykset ja kavennukset tykkänään juorutessani ystävän kanssa puhelimessa… Lanka on lemppari. Jo kolmatta vuotta.


 


Olen tehnyt itselleni sääntöjä: Vaan yhdet sukat saa olla meneillään kerrallaan ja yks huivi. Siispä Kevätpäiväntasauksen 3 viimeistä kerrosta pitää saada aikaiseksi huomenna... Ja kiva sukkamallikin odottelee...

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Saumasukat




  • Uudessa Modassa oli tasona neulottujen sukkien ohje. Tällaisesta olisin haaveillut seitsemän vuotta sitten kun pidin viiden sukkapuikon hallitsemista mahdottomana tehtävänä! Jokunen sukkapari on sittemmin syntynyt, mutta tämä ohje ja uusi Crofter DK -lanka houkuttelivat kokeilemaan.




Crofter DK on syönyt 60% akryyliä, 25% puuvillaa ja 15 % villaa. Metrejä kerässä on 170. Kerällä lanka ei näytä kovinkaan houkuttelevalta, mutta aika kivan näköistä raitaa siitä tulee. Lankaa oli suuresta muovipitoisuudestaan huolimatta kivaa puikotella ja tosi riittoisaa! Iloinen yllätys siis...



Nämä seksikkäät saumapolvarit painaa 51 g. Eli jälleen kerran taas meikällä on lankakerä, josta puuttuu pari metriä... Loin jo silmukat rannekkeisiin...


Tasona neulottu sukka kuuluu kategoriaan "Tulipa kokeiltua - en tee toiste". Alituinen puikkojen vaihtaminen ei tunnu kovin mielekkäältä ja kun mulla on iso vaihde päällä niin sitä vaan neuloo, eikä muista mitään puikkojen vaihteluita tai ohjeiden lukemisia. Toisaalta lankakauppiaan näkökulmasta tuo onkin hauska juttu... yhteen sukkapariin menee vaan kaks kerää lankaa mut tarvitaan kolmet puikotSilmänisku


Perinteinen sukka on POP!

tiistai 10. maaliskuuta 2009

7=8=9


Näitä taas. Yksi on enää tilauksessa ja sit on täysi kymppi kasassa!



Eli lankana Katian Big Snow, menekki 150-160g. Puikot 3. Helppoa ja nopeaa!

Naistenpäivän viettoa


Minä olen varmaan epäfeministi. Yritän viimeiseen asti välttää kaikkia "nais" -alkuisia juttuja kuten naismessuja ja naisteniltoja puhumattakaan Naisten Kuntovitosesta! Älkää hyvät ihmiset vetäkö herneitä nenäänne - minä vaan olen tallainen.  Olen joskus "viran puolesta" joutunut osallistumaan kuntovitoselle. Siis entistä entisessä elämässäni. Tiedän mistä jään "paitsi". Nykyään päätän itse.


Mut en mä kyl pistä yhtään hanttiin jos meillä vietetään naistenpäivää keltaisten tulppaanien kanssa (keltaiset kumisaappaat oli kyllä toivomuslistalla):



Noi keltaiset tulppaanit on kummia. KAIKKI muut kukkaset kuolee mulla janoon niin etten edes huomaa mut näitä kiikutan yöksi kylmään, vaihdan veden joka päivä ja leikkaan uuden imupinnan. Keltaisissa tulppaaneissa on taikaa: aurnkoenergiaa ja kevättä!


Naistenpäviän sunnuntaiaamun vietin tyypilliseen tapaani oman itseni ja muutaman käsityön seurassa. Kun Karvinen viimein kömpi peiton alta oli aurinko jo korkealla ja päätimme lähteä kokeilemaan josko sunnunailenkillä pääsisimme jäätä pitkin mökille. Jäällä ollaan ulkoiltu jo muutama viikko tässä kotirannassa. Varustauduimme asianmukaisesti pipoin, pitkin kalsarein, tuulenpitävin ulkoiluvaattein ja jäänaskalein...



En voinut uskoa silmiäni! Eipä taida minun uskoni olla niin vahvaa, että tuosta menisi kävellen yli... Koska venettäkään ei ollut,  käytin aikani aurinkoisen päivän lempiharrastukseni parissa:



Siellä se on...lähellä ja kaukana yhtä aikaa...



Kotimatkalla poikkesimme tutustumaan Pyhän Henrikin Ekumeeniseen Taidekappeliin Hirvensalossa.



Ja kotirantaan palattuamme käytiin jäällä kävelemässä Tassun kanssa. Blogikuvaaja joutui urakoimaan monien kässyjen ja lankojen parissa monen otoksen verran. Niistä myöhemmin. Olenkohan tottunut liian hyvään...


Onkohan olemassa Kansainvälinen Miestenpäivä? Voisin vaikka neuloa Karvisen rikkinäisiin sukkiin uudet terät...

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Kissakuvahaaste 104: Ovi


Tämän viikon kissakuvahaasteen pohjustuksena oli:


"Ovi on miltei jokaisen kissan elämässä haaste.  Kissan mielestä oven takana on eri maailma, jonne on päästävä keinolla millä hyvänsä."


Tassullekin suljetut ovet ovat inhottavia. Kovaäänisenä otuksena se karjuu kunnes ovet aukeaa. Tassun edeltäjä Sissi oli niin fiksu, että oppi avaamaan ovia omin päin. Sen seurauksena mulla on vieläkin kaikki ovenkahvat käännetty pystyasentoon. Onneksi Tassu on Norjalainen Metsäpöljä ja useinmiten yrittää ovista saranapuoleleta, vaikka se voisi ihan hyvin nousta takatassuilleen täyteen varteensa ja yksinkertaisesti painaa kahvaa!


Tassulla on meillä kotona ihan oma ovi:



Lämpiminä päivinä (kuten eilen) pidetään saunan ikkuna auki ja Tassu saa kulkea omia aikojaan parvekkeelle ja takaisin. Ja me Tassun palvelusväki saadaan kerrankin relata portsarin hommista...


Alkuun oli isä-poika-suhde koetuksella kun Blogikuvaaja Karvinen rakensi Tassulle hienot tikapuut ja yritti opettaa poikaansa niitä käyttämään...Nykyään tikapuiden käyttö sujuu niin mallikkaasti, että ohikulkijatkin kehuvat:



 

torstai 5. maaliskuuta 2009

Majakkarannan Kingi


Kissakuvahaasteen 103 aihe on 9 luonnetta. Tassulta luonteita löytyy varmaan joka lähtöön aina tilanteen mukaan... Viime sunnuntaina päiväkävelyllä hän osoitti olevansa kulmakunnan johtaja:



"Tuo punatakkinen palvelijani ei uskaltanut kiivetä perässäni tänne ylös".

Tulipa Kippailtua


Aina kuukauden ekana torstaina me Salossa Kippaillaan. Olin paikalla Plazassa hyvissä ajoin varttia vaille kuusi ja kaivoin puikot ja langan esiin. Kuikuilin vähän ympärilleni mutta ketään tuttua ei näkynyt... Tulipa sit kippailtua ihan yksin ja pitää todeta et jopa mulla vaati pikkusen "munaa" istua puoli tuntia itsekseen neulomassa keskellä kylää...


Lankana oli uusi Sirdarin Crofter DK, puikot alkuun 3½ ja malli uuden Modan 29 - sukat tasona. Kyl nyt syntyy sexyä kun villasukassakin on saumat!


Puotiin putkahtaa niin paljon úusia lankoja, että luovun suosiolla ylevästä tavoitteestani tehdä jokaisesta langasta joku oikea tuote. Sen sijaan neulon kaikesta mallitilkun, jota voi myöhemmin käyttää TISKIRÄTTINÄ! Olen riemuissani mainiosta keksinnöstäni. Nyt minäkin voin neuloa niitä ilman tunnontuskia, et hyvä lanka menee hukkaan!


Uudelle Sukkabloginpitäjälle tiedoksi et mulla on makuupussi. Mut onko sulla kylmälaukkuSilmänisku

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Kierrätystä ja banaania poskeen


Mulla on kummallinen viehtymys outoihin lankoihin. Mitä omituisempaa sen varmememmin mun on PAKKO saada sitä puotiini. Usein tämä luonteenpiirteeni tulee kalliiksi. Itse tykkään jostain langasta ja kukaan muu ei. Näitä lankoja sitten löytyy puodin ongelmäjäteastioista, joita kutsun nykyään "Löytölaareiksi". Toisinaan taas lanka, josta ilmoitan, että "Vain minun kuolleen ruumiini yli tuota tulee meille", tulee hirmuisen suosituksi. Ihan vaan silloin tällöin löytyy helmi, joka kelpaa sekä itselleni että asiakkaille...


Löytölaarilankoja on täällä blogissakin esitelty aika ajoin. Kipuapu taas on ollut hassun suosittua. Lankaa on kenkkua neuloa, jälki on epätasaista ja se haisee lampaalle. Tämä lanka loppui eilen, mutta tänään tuli onneksi täydennystä. "Kuolleen ruumiini yli" puotiin tuli mikrokuituinen pompula, joka on ollut tosi suosittua (ja mä itse ajattelen, et mikrokuidusta tulee varmaan hyviä pölyrättejä). Ainakin sitä voi käyttää pölyjen pyyhkimiseen kunhan menee pois muodista! Kierrätyshän on päivän sanaSilmänisku


Tammikuun alussa kuulin ensimmäistä kertaa nepalilaisista kierrätyssilkkilangoista! Pakkohan niitä oli päästä kokeilemaan varsinkin kun maahantuoja kertoi langoista seuraavaa:


Kashmir Artsin kaikki tuotteet ovat mahdollisimman luonnonmukaisia, käsityönä valmistettuja ja niiden valmistuksessa on aina otettu eettisyys huomioon. Tämä on tietynlainen kannanotto ja omalta osaltamme haluamme olla auttamassa köyhiä ihmisiä auttamaan itseään.


 


 


Nepalhan on yksi maailman köyhimmistä maista, jossa minullakin on opiskeluaikaisten ystävieni kanssa yhteinen kummityttö. Tytöstä ei ole kuulunut yli vuoteen mitään. Perheen taloudellinen tilanne on ollut huono ja tyttö on avustamme huolimatta luultavasti joutunut keskeyttämään koulunkäynnin ja menemään töihin. Voisinko siis edes välillisesti auttaa häntä tai muita hänenkaltaisiaan langan voimalla?


Tilasin ensin muutaman koevyyhdin neljästä laadusta ja olin innoissani! Silittelin ja hypistelin lankoja itsekseni takahuoneessa ja harvat ja valitut saivat nähdä häivähdyksen aarteestani... Hypistely ja silittely jatkui monta päivää. Rakastan lankojen värejä ja tuntua, mutta jostain syystä puikot eivät puhuneet. Loin silmukat, neuloin muutaman kerroksen...ja purinPäättämätön


Jatkoin tätä muutaman viikon ja lopuksi oli pakko tehdä langoista jotain valmista vaan siks, että lanka alkaa loputtomasta neulomis-purkamis-kierteestä pikkuhiljaa kärsiä...


Bangalore-kierrätyssilkistä syntyi "tissinpeitin":



Bangalore-kierrätyssilkki on kehrätty käsin sarikankaiden jäännöspaloista ja vanhoista sareista. Tässä puikot 8, 35 s. ja 120 cm sileää. Menekki 180 g.


Banaani-silkin kanssa päädyin lopulta virkkaamaan salomonin solmuja. Koukulla 6½, menekki 160g:



Mielikuvituksen puutetta varmaan mut katsokaa mitkä värit ja mikä kiilto:



Bansku on myös käsin kehrättyä. Langassa on 85% banaania, joka on peräisin vaateteollisuuden jämistä ja 15% silkkiä kuten Bangaloressakin.


Alkuinnostuksen jälkeen en ole varma, miten suhtaudun näihin lankoihin. Mutta niinkuin aina ennenkin - muut saavat päättää! Sillä kaikesta huolimatta mun oli pakko tilata näitä puotiin myös muiden käyttöön... Onhan ne luonnonmateriaaleja, käsinkehrättyjä, eettisesti "oikein" ja värit on mahtavia!