perjantai 27. marraskuuta 2009

Viikon varrelta


Muutama viiva on vedetty tekemättömien töiden listaan, mutta uusia juttuja tulvehtii enemmän, joten lista on nyt pitempi kuin alkujaan. Hyvä kuitenkin, että nyt olen itse taas kartalla missä mennään.


 


Keskiviikkona Turun Kippailusta kotiuduttuani pesukoneeseen hyppäsivät paljonpuhutut Limatossut:


 


Tassukin testasi ja hyväksi havaitsi (Nakkilangasta ei piitannut lain).


 


Koska tossuihin meni ohjetta enempi lankaa, niin virkkailin juuri aloitetusta kerästä pienet kukkaset koristeeksi. Koska mun mielestäni on silkkaa energian ja veden tuhlaamista pyörittää pesukonetta yhden tossuparin vuoksi, niin tekaisin muutaman lahjan kissaystävillekin:


 


Tossut: Koko 38-39, Lanka Hjertegarn Lima Print 156 g. Puikot 5½


Hiiret: Lanka: Sandnes Fritdsgarrn, menekki kolmeen hiirulaiseen n. 35g. Jälkeen lisäsin silmät ja nenän Lanetista ja korvat virkkasin Tovesta. Sukkapuikot 5. Hiirulaisten sisällä on se keltainen muovipurkki, jossa pääsiäismunan yllätys asustaa ja sen sisällä pikkukiviä. Ennen olen laittanut sisälle riisiä, mutta joskus ”keltuaiset” falskaa ja ennen pitkää riisi turpoaa eikä hiiri enää rapise… Tassu on kaikki hiirulaiset koeleikkinyt ja hyväksynyt.


 


Ja ne tossut on tässä:


 


Ensimmäiset tilauksessa olleet Kipuapusukatkin on tikuteltu (puikot 3 Knit Pro , menekki 82g, koko 39).


 


Taas huomataan miten Tassu tietää nää lankajutut. Edellisen postauksen muovinakki sai haistelut ja selänkääntämisen mutta katsokaa mitä kissa tykkää luonnonmateriaaleista:


 


Ihanaa!




Meidät on huomenna kutsuttu syysbileisiin ihan tähän lähelle. Mulla on aina vaan haaveena olla kotona eikä lähteä mihinkään viikonloppuna. Pari päivää sitten kävin Karvisen kanssa seuraavanlaisen keskustelun:


 


Susu: Mitä jos menisit sinne yksin, ei mul ol mitään päällepantavaakaan.


Karvis: Ei käy. Onks se pinaatti jo liian vanha?


Susu: Voisinks mä laitta sen?!?


Karvis: Tietty. Sitä paitsi sul olis siellä monta tuntia aikaa tikuttaa.


Susu: Saisinks mä ottaa kutimuksen mukaan?!?


Karvis: Tietty. Eihän se estä sun sosiaalista kanssakäymista mitenkään!


 


Ihana Karvis. Hän kyllä tietää mistä narusta vedetään…


 


Tänään päätin kokeilla yhtä uutta juttua:


 


Homma on vielä ihan vaiheessa, mutta me Tassun kanssa ei voitu olla testaamatta. Paperinarua, hapsulankaa, kasin puikot ja ledivalot. Paperinaru on peräisin Käsityökeskuksesta ja muut omasta varastosta.



Sunnuntaina aion viettää kotipäivän. Ehkä pesen parvekelasit, ehkä järjestän jonkun kaapin. Ainakin jouluvaloja virittelen tähän kaamokseen. Kaikki salonseutulaiset tietenkin lähtevät kylille ja samalla poikkeavat Salon Seudun Kädentaitajien joulumyyjäisiin Sinisessä Talossa.






Näihin kuviin ja tunnelmiin lopetan tämänkertaisen postaukseni ja toivottelen kaikille lukijoille




Hyvää Pikkujoulua!





 



keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Nakit ja muusi


Ähäkutti! Tää ei ole ruoka-aiheinen bloggaus vaan nyt seuraa lupaamaani jatko-osa lankakaupan sortimentista kertovaan juttuun. Eli miten niitä lankoja puotiin oikein joutuukaan…


 


Kuvitelkaapa helteinen heinäkuun päivä. Varmaan vähän hankalaa tähän aikaan vuodesta… Lankakaupassa on lämpöasteita 32. Edellisen kerran ovi kävi kolme tuntia takaperin ja silloinkin asiakas oli vahingossa tullut väärästä ovesta ja oli oikeasti menossa naapuriin Salon Nappiin. Epätoivoinen kauppias on jo monta kertaa käynyt ovella kokeilemassa ettei se vaan vahingossa ole mennyt lukkoon… Yhtäkkiä ovesta tulla tupsahtaa iloinen ja hauska - juuri ilmastoidusta autostaan noussut ja kohta lomansa aloittava - Lankaedustaja! Saan kuulla ihan ensimmäisten joukossa syksyn uusista langoista! Näistä ankean harmaista päivistä, pimeydestä ja pakkasesta haaveillen onneton lankakauppias sitten kuolaa uutuuslankoja ja tekee tilauksen…


 


Syksy koittaa viimein ja ovikin aukeaa vähän useammin. Välillä oven aukaisee postin jakelupoika, joka tiukkana vaatii allekirjoituksen lisäksi nimen selvennyksen ennen kuin suostuu luovuttamaan paketit. Lankakauppias sitten innoissaan purkamaan laatikoita… Ja sitten epätoivoissaan tarkistamaan tilauslomakkeista että mitä sitä hellehalvauksen kourissa on tullut tilattua!


 


NAKKILANKAA! Tähän mennessä kaikki jo varmaan tietää, että pompula on jo melkein vanhanaikaista, koska tilalle on tullut uusi sukupolvi eli nakki! Ekat viikot surkea pompulaakin inhoava kauppias vaan piilottelee nakkia varastossaan ja toivoo, että se katoaisi jonnekin. Ei onnistu. Siispä puikot esiin ja kokeilemaan… Lukuisia kokeita, harmaita hiuksia ja purkuja seuraa… Nakki ei vaan ala puhumaan. Onneksi viimein Tampereen Messuilla näin valmiin nakkihuivin, joka ei näyttänyt yhtään pöllömmältä! Ja ohjeenkin sain maahantuojalta. Kiitokset!


 


Pikavauhtia huivi valmistui ja nyt olen jo sitä mieltä, että se on aika hauska:


 


On mulla joku itselaukaisijakin ja kameraan jalat ja kameran käyttöohjekin mut peili on ihan hyvä kaveri…. paljastamaan jakautunut persoonallisuuteni:


 


Lanka on siis BIG BANG. 100% polyesteri mikrokuitua. 200g ja 100m, hinta 14,95.  Puikko: käteen sopiva.


 


Eilisaamuna työmatkalla tätä huivia neuloessani (edelleen kiroillen) blogikuvaaja aprikoi ääneen, että kun kaikesta sapuskasta tehdään lankaa (niinku maissi, maito, bambu, soija ja nakki) niin miksei kukaan ole keksinyt tehdä lankaa perunasta?


 


Samaisena kesäisenä hellepäivänä hurahdin toiseenkin lankaan, joka on vielä syksylläkin mielestäni ihqua:


 


Katia Tupa. Merinovillaa puolet ja silkkiä toinen puoli. 50g:n vyyhdissä 125 m ihanuutta. Puikkosuositus 3½-4 (Piiku huom! 3½…) Tiheys 22s/10cm. Vyyhditkin on NIIN kauniita…


 


Äsken tulin turkulaisten neuletapaamisesta (viimeinkin olin oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan). Siellä aloin tikuttelemaan Lacy Baktusta Tupasta. Jostain syystä baktus vaatii multa niin paljon ajattelua, että siirryin Kipuapulapasiin voidakseni lörpötellä kanssaneulojien kanssa. Mukavaa oli ja oli hauskaa tutustua turkulaisiin neulojiin! Kerttu oli tosi viihtyisä paikka, vaikka ikänäköiselle valon vähyys aiheuttikin lisää harmaita hiuksia. Seuraavalla kerralla osaan valita neuleen tilanteen mukaisesti. Mullahan on aina pakko olla vähintään viisi keskeneräistä – aina tilanteeseen sopiva neule käsillä!

maanantai 23. marraskuuta 2009

Tulis talvi!


On se kyllä kummallista miten paljon energiaa voi hukata murehtimalla asioita, joille ei voi yhtikäs mitään. Niinku esimerkis toi meriveden korkeus. Se vaan on ja meikä ei sille yhtään mitään voi. Silti se on viimeisen kuukauden aikana aiheuttanut unettomia öitä ja stressiä ja monta monituista nettiselailua yhdelle ja samalle sivustolle. Ja se vaan on ja pysyy miinus 35:ssä… Tähän aikaan vuodesta sen pitäisi olla plus saman verran! Talvi tulossa ja jäät ja syysmyrskyt ja meillä on laituri aina vaan vedessä ja kohta on Joulukin ja vaiks mitä! Jos tulee jäät niin se hajoaa ja siitä tulee rahanmenoa ja hommia ja harmia. Aamuyön pimeinä hetkinä sitä sitten valvoessaan näkee koko maailman muutkin asiat tosi mustina ja kun viimein on aika lähteä töihin niin on jo valmiiksi väsynyt ja pahalla päällä. Ei se ihme ettei mikään suju! Jaa et mökkeily on muka onnea ja ihanuutta? (On se sit kuitenkinSilmänisku)


 


Viime viikolla sit yhtäkkiä merivesi nous. Ei nyt plussalle mut ainakin suht normaalilukemiin. Sunnuntaina saatiin viimein laituri hilattua rantakalliolle Isän ja Karvisen kanssa. Kotiin tullessa olin niin helpottunut, että melkein itketti! Nyt saa tulla talvi! Kiitos isälle ja Karviselle talkoista, minä sen kun kiukuttelin ja painoin nappia… Kuvakin unohtui ottaa kun oli niin kiire äidin talkooporukalle valmistamien herkkujen ääreenNolostunut


 


Kyl täällä sit kuitenkin on joitain kässyjäkin tehty ja ihan töitäkin. Lauantaina sulkemisajan jälkeen veivasin 35 metriä mattolointa ja tänä aamuna 7 metriä pellavaista pyyheliinalointa (asiakkaille). Lauantaina täällä lounaassa nähtiin harvinainen valoilmiökin – aurinko paistoi! Aina välillä olen tikutellut puikollisen sitä ja toisen puikollisen tätä. Keskeneräisiä on vaikka muille jakaa vai mitä?


 


Joukossa on myös se Fifin kommenttilootassa kauhistelema Limatossun alkuJ


 


Viimein on Limaan eli perulaiseen 100% villaan tullut ne huopuvat print-värit ja pitäähän niistä mallikappale tehdä…


 


Kolme kaunista sävyä, 50g:n kerässä 100 metriä ja puikkosuositus 5½, hinta 4 eur/kerä.


 


Kässykuvien ottamisen ajaksi Herra Assistentti huijattiin parvekkeelle ihan turhaan. Langat ei kiinnosta kun lähistöllä on The Lelu:


 


Ei rapise eikä näytä edes päästäiseltä, mutta tää on tällä hetkellä se kaikkein paras jahdattava! Niin jännittävä, että kaikki muut lelut puhumattakaan langoista on Tassun mielestä EVVK:ta. Tassu jätettiin mökkireissun ajaksi kotiin, mutta rannassa tapasimme kesäiset tyttöystävänsä perheineen. Nyt voimme jutella tytöistä nimillä (Musa ja Ninni) eikä enää tarvitse puhua Ykkösestä ja Kakkosesta...


 


Seuraavassa postauksessa on varmaan jo jokunen käsityökin. Niitä odotellessa toivottelen mukavaa marraskuun loppua!


 


P.S. Enää 31 päivää siihen, että täällä meillä on päivä kokonaisen minuutin pidempi kuin vuoden pimeimpänä päivänä!

perjantai 20. marraskuuta 2009

Tahmeita päiviä ja osaamisen iloa


Onkohan kyse jostain messureissun jälkeisestä taantumasta vai mistä, kun tällä viikolla on kaikki päivät tuntuneet jotenkin tahmeilta? Mikään ei suju ja tuntuu että tekemiset kaatuu niskaan. Pelkään jo unohtavani jotain luvattuja töitä. Selasin läpi kaksi suttuista muistivihkoani ja tein puodin takaoveen listan kaikista luvatuista (=MUST), kaikista mitä olis syytä tehdä (MALLEJA) ja kivoista jutuista, joita teen jos on aikaa (=HUVITUS). Ja sitten vaan toimeen!


 


Ajattelin, että on hyvä aloittaa jostain pienestä, joka hoituu nopeasti.


 


Sain tämän ompelukoneen ylioppilaslahjaksi yli 20 vuotta sitten ja se on palvellut hyvin ja uskollisesti. En usko, että nykykoneet kaiken elektroniikkansa kanssa kestäisivät näin kauan. Nykyään meillä ei vaan oikein synkkaa. Lanka katkeilee jatkuvasti enkä löydä syytä siihen. Neulaa on vaihdettu ja huollossakin käytetty, mutta ongelma vaan pahenee. Kahden pikkuruisen liinan pitsittämiseen meni puoli päivää!


 


Puikoilla on kipuapusukat (ei ongelmia ainakaan vielä) ja harmaa liivi Alfasta sekä kanervanpunainen pitsitunika Kittenistä. Luulen, että mun sisälläni on joku säädin, joka tekee kaikista asioista hankalia. Eli jos neule on tarpeeksi helppo ja paksusta langasta, niin siihen pitää tehdä etukappaleet kahteen kertaan ettei vaan valmistuisi liian nopeasti. Jouduin eilen purkamaan molemmat etukappaleet puoleenväliin koska molemmissa oli virhe ja vielä erilainen virhe! Kittenin alun purin kerran, koska rievusta olisi tullut jättimäinen. Pitsimalli ei tahtonut millään mennä aivolohkoihin. Eilisiltana sain viimein homman sujumaan. Kyllä tää tästä!


 


Vai olisikohan sittenkin ollut niin, että elämä oli sekaisin Tassuikävästä? Tassu ja Karvinen ovat sunnuntaista asti kehittäneet isä-poika-suhdettaan Karvislandiassa. Niilläkään ei tainnut oikein synkata, koska tiistaiaamuna sain tekstarin, jossa mua pyydettiin liittymään seuraan jo tiistaina (alun perin suunnitelmissa oli keskiviikko). Varmaan Turussa ja Piikkiössä on eri aikavyöhykkeet (välimatkaa 26 km), koska Tassun mielestä Karvislandiassa pitää herätä aamuneljältä riekkumaan. Herkkäuninen Karvinen oli kahden yön jälkeen hermorauniona... Luulen, että hän oli varsin helpottunut kun me Tassun kanssa eilisiltana lähdettiin kotia kohti!


 


Jotain on sentään tullut valmiiksikin. Tonttumuoreille on kasvatettu hiukset ja pukille parta:


 


Lanka: Fritids


Puikot: 5,5 mm pitkät suorat metalliset (nam!)


Malli: Sandnes Julhefte vuodelta 2008


Langan menekki muoreihin 121 ja 117 g ja pukkiin 108 g. Parta ja hiukset Cantoa vajaa kerä yhteensä.


 


Kyllähän näitä neuloo ja huovuttaakin, mutta viimeistelyvaiheessa mulle tulee aina uskonpuute.


Osaakohan kukaan neuvoa, miten tuon Canto-langan kanssa tullaan toimeen? Olen tehnyt näitä huovutettuja pullopiiloja jo monta vuotta enkä vieläkään ole keksinyt sujuvaa systeemiä… Näihin piiloihin liittyen on pakko selventää, että jos puodissa näkyy tyhjiä viinipulloja niin ne on näiden joulumaan asukkien sisuksia. Kauppias ei tissuttele työaikana vaikka jutuista saattaisi niin päätellä…


 


Keskiviikkona oli Salon Seudun Kädentaitajien teemailta. Aiheena paperitähti… Askartelu ei ole mun juttu. Pelkkä ajatus saksista, paperista ja liimasta ahdistaa! Mut kun niissä illoissa on aina kivaa ja on niin mukavaa tavata muita niin ajattelin ainakin yrittää. Ensin tein koekappaleen:


 


Se olikin yllättävän helppoa! Hyvät ohjeet ja ympärillä askartelevien neuvot ja kannustus innosti jatkamaan:


 


Tässä kaikki illan aikana valmistuneet tähdet:


 


Toi hopeanvärinen on mun. JA MÄ OLEN SIITÄ TOSI YLPEÄ!

tiistai 17. marraskuuta 2009

Olin minäkin...


...siis messuilla Manseessa!


 


Sunnuntaiaamuna koukkasin äidin kyytiin ja lähdettiin köröttelemään Varsinaisesta Suomesta kohti Hämettä. Rouva Navigaattori jätettiin taas kotiin ja siksi pääsimmekin kommelluksitta ensimmäisen kohteseen eli Tammer-Tukkuun. Sieltä olen aiemmin ostanut päitä ja jalkoja ja kroppia… Päät on liian pieniä ja jalkojen hinta oli vuodessa triplaantunut. Tein etukäteen ostoslistan tarvittavista myymäläsomisteista välttääkseni villintymisen. Budjetti toteutui kahden euron tarkkuudella vaikka kaikki suunnitellut hankinnat jäi tekemättä… No on meillä ainakin hautakynttilöitä riittämiin!


 


Pirkkahallikin löytyi ja sopivan myöhään tulleena saatiin parkkipaikka niin kaukaa, ettei tarvinnut maksaa parkkimaksuja ja päivälenkkikin tuli ihan huomaamatta. Pelkkää säästöä! Ensin kirmattiin moikkaamaan Pirkkoa, jolle äidillä oli pienet viemiset kiitokseksi viime kesän matkaseurasta kotikonnuille Kuokkalaan. Sitten soitettiin Marjutille, jolta oli tullut tekstari jo aikaisemmin. Oli tosi hienoa saada tavata jälleen!


 


Mulla ei ole hirveitä intohimoja messuja kohtaan, mutta joka kerta on suunnitelmissa yksi asia, jota messuilta etsin. Syy kuljeksia ympäriinsäSilmänisku Viime vuonna etsiskelin kissanappeja ja tänä vuonna neliskanttisia sukkapuikkoja. Äidille olin antanut ehdottoman takinostokiellon, mutta hattuja hän sai katsella… Marjut oli jo tunnin ehtinyt kierrellä ja johdatti meidät suoraan Titityyn ständille. Siellä näin iloisen ”myyjättären”, joka innoissaan  selitteli meille neliskanttisten puikkojen ylivoimaisuutta. Villasukkahan se ja kun esittelin itseni Susuksi niin kommenttina tuli spontaanisti että ”Tassun äiti!” Kyl meidän Tassu vaan on maineikas täällä blogimaailmassaHymy Oli tosi mukavaa tavata ihan livenä Indyn ja Pikin äitiSilmänisku Tapani mukaan kapsahdin kaulaan tervehtimään kuin vanhaa tuttua...näin jälkeenpäin oma spontaanius tietty vähän nolottaakin. Sunnuntaina puikkovalikoima oli jo kovin suppeaksi kutistunut, mutta sain itselleni 2,75mm sukkikset!


 


Kuin salama kirkkaalta taivaalta käteeni sattui vyyhti maailman ihanimman väristä lankaa. Se oli ja pysyi eikä irronnut millään. Kylhän kaikki tietää tunteen ”rakkautta ensi silmäyksellä”… Ihana väri, ihana tuntu. Se oli pakko saada! Ei auttanut vaikka äiti tökki kylkeen ja elehti tyyliin etten mä muka tarvii sitä lankaa ollenkaan… En nähnyt enkä ollut kuulevinani. Se oli vaan PAKKO SAADA. Lisäksi tuli kourallinen kissanappeja ihan etsimättä!


 


Myöhemmin äiti kysyi mitä siitä langasta meinaan tehdä… Mun mielestäni kysymys oli kaikkea muuta kun relevantti! Kyllähän lankaa voi ostaa vaan RAKASTAAKSEEN. Eihän siitä mitään ole pakko tehdä. Sitä voi katsoa, halailla, silitellä… On mulla omassakin puodissani sellaisia lankoja. Tällä hetkellä teeteen Aurea on sellainen. Kun on oikein paha mieli, väsyttää ja itkettää niin Aureavyyhdin halaaaminen, silittely ja paijaaminen muutaman minuutin ajan tekee päivän heti pikkuisen kirkkaammaksi! Eikä mulla siitäkään ole koskaan aikomus tehdä mitään itselleni. Siinä ei ole ”susuvärejä” mut se TUNTUU lohtulangalta.


 


Aika kului liian nopeasti ja kohta oli aika Marjutin lähteä neulekahvilaan tapaamaan Seijasiskoa (ja mult jäi nyt se huivi näkemättä) ja meillä alkoi Tekstiiliteollisuuden jälleenmyyjien tilaisuus yläkerrassa. Palatakseni edellisen postauksen sortimenttiasiaan, niin iso osa mun puodin sortimentista tulee tietty eri maahantuojien langoista. Niitä esitellän eri tilaisuuksissa muutaman kerran vuodessa ja sitten pitäisi olla fiksu ja filmaattinen ja tietää mikä juuri meillä Salossa ensi keväänä kiinnostaa… Mä olen näissä jutuissa tosi surkea…muistan elävästi ensitutustumiseni pompulalankaan puolitoista vuotta sitten – oma kommenttini oli et ”vain mun kuolleen ruumiini yli tuollaista peetä tulee mun kauppaan!”. Olkoon mielipide mikä vaan mut hölmöähän olis olla myymättä lankaa, jota eniten kysytään! Tai nooo…aika monta kertaa viikossa kysytään jotain seiskaveikkaakin…


 


Ens keväänä tulee sit viimein lankakarttoihin sitä keltaista! Ja korallinpunaista ja pinkkiä ja vihreää… Itteeni tietty kolahti se aidoista viljellyistä helmistä ja bambusta valmistettu lanka joka kuulemma nuorentaa! Taitaa olla ”pakko saada” –lanka jälleen kerran. Auttaakohan se keski-iän kriisiin?


 


Tilaisuuden jälkeen oli vielä vähän aikaa kierrellä messuja. Äiti tilasi hatun ja minä sain rukkaset:


 


Ei paha heräte ollenkaan! Vanhat on liian pienet ja siksi kylmät. Punaiset hirvennahkaiset lämmittää sekä sormia että mieltä ja sopii mainiosti mun keltaisten kumisaappaiden kaveriksi. Pakkaskenkiä ei meilläpäin viime vuosina ol juuri tarvittu… Ennen kotiinlähtöä kerättiin vielä mukaan etukäteen tilatut poppanakuteet, heijastinlangat ja Kipuavut…


 


Kotimatka sujui mukavasti. Nähtiin yksi ilotulitusraketti eikä yhtään hirveä eikä peuraa. Ajettiin suoraan kotiin ja isä lämmitti meille lohisoppaa. Kiva päivä ja hienoa että äitikin pääsi matkaan. Kiitos seurasta!


 


Omaan kotiin tulo oli vähän surullista – kukaan ei heittäytynyt eteisen matolle selälleen rapsutettavaksi (tarkoitan Tassua, Karvisella ei moista tapaa ole vaikka se olisi kyllä aika hauskaa). Yksinäistä iltaani lohdutti ihana kirja, jonka ystävällinen kolleegani oli mullekin hankkinut:



 


Kiitos Lahteen! Tähän pätee sama juttu kuin lankaan – vaikka en koskaan tekisi yhtään mallia tästä kirjasta niin sen selaileminen saa hyvälle mielelle. Kuvat ovat NIIN kauniita… Ja kaaviot niin selkeitä, että ilman vironkielen taitoakin varmasti selviää. Tämä kirja on aarteeni!


 


Tonttutehtaalta tulee valmista kovin tahmeasti. Perjantaiaamuna puolivalmis tonttujoukko valtasi Tassun raapimapuun. Isäntä itte oli asiasta kovin nyreissään ja alta aikayksikön pudotteli kutsumattomat vieraat lattialle…


 


Kyllä noita neuloo ja huovuttaakin mutta kuka viimeistelisi? Nyt on kahdella pullopiilolla jo silmät, kädet ja parratkin kasvatettu:


 


Tämä malli on ollut suosittu jo muutaman vuoden. Ohje Sandnesin Julhefte Vuodelta ?. Lankana Tove, isommassa yht. 44g ja pienemmässä 42g. jossain vaiheessa kerrosten laskeminen meni vähän sekaisin…mut täähän on käsityötä!  Jokainen tonttu on yksilö. Partana Cantoa jonkun verran.


  


Messuilun aikana sain aika monesta paikasta kommenttia Salon Seudun Kädentaitajien lauantaisesta messumatkasta. Kuulostaa olleen aika vauhdikas reissu... Onneksi pääsen mukaan porukoihin taas huomenna!

torstai 12. marraskuuta 2009

Sortimenttia


Ihmetteleeköhän kukaan koskaan miten jonkun lankakaupan sortimentti oikein syntyy? Mä ainakin ihmettelen kamalasti ainakin omaa puotiani… Mistä ihmeestä ne kaikki suunnilleen yhdeksänkymmentä sorttia on johkaantuneet mun hyllyilleni? Mä luulen että kaikki muut lankakauppiaat seurailevat trendejä ja muotia ja tekevät tarkkoja suunnitelmia. Kyllä minäkin yritän kovasti, mut jostain syystä se ei vaan mee niin.


 


Pari vuotta sitten kyseltiin kovasti tummansinisiä lankoja. Ja niitä ei ollut missään lankakartassa. Tummansininen oli kerta kaikkiaan out lankamaailmoissa. Nyt niitä taas on. Tänä syksynä taas on kyselty oranssia mohairlankaa. Oranssia?! Nythän on muodissa harmaat ja lilat… Mulla on hyllyssä ollu vuosikausia Kitteniä ja ajattelin vaan tyynesti tilata siihen oranssin mut eihän siinä ollut! Muutaman viikon nuuskimisen jälkeen löysin yhden oranssin mohairin. Hinta/metrisuhde (3,10 eur/280m) langassa tuntui olevan kohdillaan joten eikun tilaamaan. Mut – ei kait sitä voi tilata vaan yhtä väriä yhdestä laadusta…piti tilata kymmenen:


 


Ja kun uutta piuhaa oli kilometritolkulla hyllyssä niin pitihän siitä jotain kokeeksi tikutella. Malli on puhutellut jo vuoden verran… Sandnesin Joululehti 0813, malli 13, Puolipyöreä Shaali. Lankasuositus oli Sandnesin Kitten Mohair, minä testasin siihen Red Heartin Soft Mohairia. 65% akryyliä, 35% mohairia,  puikkosuositus 5½. Hitaasti eteni, aloitin joskus Sukkasadon alkumetreillä ja valmis tämä tuotos oli maanantaina. Jostain syystä tänä syksynä ainaoikein ja lyhennetyt kerrokset vainoavat mua pahasti…


 


Mohairhuivia on mun mielestäni turhaa pingottaa, mutta tuntui siltä että jotain sillekin pitää tehdä. Ripustin sen ulos pyykkinarulle ja suihkuttelin suihkupullolla melko kosteaksi. Merellinen pakkastuuli hoiteli huivin esittelykuntoon.


 


Malli on julkaistu Moda 5/2009:ssä. Menekki oli 161 g.


 


Myös tonttutehdas on viimein pyörähtänyt käyntiin. Pesukoneessa kirmailee viisi korvatunturin asukasta. Saapa nähdä minkä näköistä väkeä sieltä tulla putkahtaa ulos. ”Ennen” –kuvat jäi kiireessä ottamatta kun säälin naapureita. Pesukoneen linko keskellä yötä ei kait ole kaikkein tehokkainta unilääkettä…


 


Lanka-asiaan palatakseni…nyt on hakusessa sortti, josta löytyisi kirkkaan keltainen. Viime viikkoina siitä olisi ollut kysyntää kovasti... Tästä taitaa tulla oikea juttusarja!

maanantai 9. marraskuuta 2009

Kissakuvahaaste 123: Kissaeläin


Pitkästä aikaa Tassu osallistuu Kissakuvahasteeseen


Tällä kertaa haasteen tehtävänä on etsiä laajasta kissamaailmasta oman kotisohvan kaunottaren ja kuninkaan villi kissaeläin muoto. Eli muistuttaako kissasi tiikeriä, leijonaa, puumaa, leopardia, ilvestä vai mikä muu kissasi voisi olla niin persoonansa, ulkonäön tai käyttäytymisen mukaan ajateltuna.


Leijonaharja:



Ja kyllähän tuo karjuukin kuin jellona...

lauantai 7. marraskuuta 2009

Nettineul...eiku nettileipoja


Mäennoo mikään keittiön ihmelaps. Osaan tehdä ruokaa ja yleensä se on mun mielestä ihan syötävääkin. Ongelma on vaan siinä et homma ei sit niin yhtään tipaa mua kiinnosta. Voisin ihan hyvin elellä pelkillä voileivillä vaikka tykkään hyvästä sapuskasta. Mun tavisruoka on ”perusmättö” eli broiskusuikkuja, wokkirehuja, ruokakermaa ja mausteita kera pastan. Se on aina hyvää ja nälkä lähtee. Tassu sanois tuosta, että se on Kitekattia (=Tassun perusmättö). Sekin hyvä puoli mun perusmätössä on et sitä voi tehdä viikon satsin kerralla eikä sen jälkeen tarvii ajatella kokkailua!


 


Välihuom! Telkkarissa just sanottiin et sukkia kutomalla voi parantaa maailmaa!!! (Nenäpäiväjuttu)


 


Leipominen se vasta kökköä onkin! Voileipäkakku menee vielä jotenkin, koska sitä ei voi polttaa karrelle uunissa. Vähän niinku legoilla leikkis. Ensin sötkötetään mössöjä ja sit ladotaan kerroksia päälletysten. Hauskaa!


 


Viime viikolla sain maistiaisiksi maailman parhaita pikkuleipiä. Mari oli leiponut tupareihin ja nimppareille ja minä onnellinen sain maistiaiset. Samalla kuulin, että ohje on tulossa nettiin.. Tänään kotiutuessa sit värkkäilin kinkkupiirasta Pappalle (94vee), mut muistin kun viime jouluksi vein joululaatikoita niin Pappa sanoi enempi tykkkäävänsä makeista. Siispä kone keittiöön ja ohje auki:


 


Ei se oikeastaan ollut ees kauhean vaikeaa. Eka pellillinen oli hiukan liian tumma mut toinen onnistui ihan hienosti!


 


Tässä päivän tuotokset:


 


Kaks kinkkupiirasta (äidin ohjeen mukaan) ja piparit.


 


Neulepuolella sukkasadon jälkeinen "kankkunen" jatkuu. Sain sentään valmiiksi parit vauvalapaset viime viikolla neulottujen sukkien kaveriksi. Lanka Maijaa, puikot 3, menekki 20g molemmissa. Näiden vuoksi en sentään suin päin ilmoittautunut Lapaskuuhun… Vaikka Sukkasatoon osallistuminen oli hauskaa, niin rajansa kaikella. Näiden lisäksi neuloin valmiiksi yhden asiakkaan aloittaman vauvamekon ja vähän matkaa mohairviittaa… Jospa ensi viikolla puikot liikkuisivat liukkaammin!

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Onko elämää Sukkasadon jälkeen?


Sukkasato päättyi kuten myös mökkikausi. Neljä päivää on mennyt vaan olla tössötellessä miettien et mitäs nyt sit? Monta asiaa on jäänyt tekemättä viime kuukausina – kolme tilausneuletta odottaa tikuttelua ja heti marraskuun alussa avattavaksi suunniteltu tonttutehdas vaan odottaa avautumistaan. Onkohan tämä jotain Sukkasadon jälkeistä kankkusta?


 


Eilen vietin netittömän illan. Tulin töistä kotiin ja annoin Tassulle tavanomaiset rapsutukset ja possusuikaleet. En avannut tietokonetta ollenkaan vaan siivosin kolmanneksen vaatehuoneesta! Vaatehuone on mun mielestäni huushollin kamalin huone. Se on läävä, johon lykätään kaikki roju, joka ei muualta paikkaansa löydä, kuten tarjouksesta ostetut jauhopussit, sokerit, kissanruuat ja vissyt, jotka ei muualle mahdu. Viikatessani kesävaatteita ylähyllyille kuuntelin toisella korvalla Radio Suomen Siivousiltaa


 


En kertaakaan kuullut illan aikana mainittavan bambuisia tiskirättejä puhumattakaan akryyliräteistä…mikrokuidun sen sijaan kuulin mainittavan useamman kerran! Oma akryylikeräni matkustaa nuhjuisena kassin pohjalla ees ja taas. Jostain syystä se ei mitenkään pääse mun puikoilleni… Mutta mutta:


 


POMPULA ON MIKROKUITUA!


 


Tämän tekaisin äidin pompulakeepin jämästä viime viikolla. Lanka Big Snow Lux, puikot 3, menekki 36g. Äiti ei kauheasti hurrannut kun kerroin että hänen keeppinsä lopusta tuli kissanruokatähmänpuhdistin… Ei voi mitään mut tää toimii! Kissanruokatähmät lähtee parketista ihan tuosta vaan, ilman kauheaa hankaamista ja pesuaineita! Uskottava se on että mikrokuidussa on ”sitä jotain”!


 


Uudet kässylehdetkin ilmestyivät eilen. Mulla menee niiden sulatteluun aina muutama päivä, mutta kerrottakoon nyt kumminkin että Modassa on koko loppuvuoden tarjouslankana jotain ihanaa ja kaikissa teeteekaupoissa marraskuussa kivoja liukuvärjättyjä joidenkin juoksevien vesien plagiaatteja ihan kohtuuhinnalla Silmänisku




Joulusiivousaikaa jo odotellaan...

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Mökkikauden päätös


Torstai-iltana poikkesin kotimatkalla mökkinaapurille bambusukkalankaa viemässä. Ja arvatkaapa millä tämä kotiinkuljetus palkittiin?


 


Sain ihanat paksut kunnon villasukat! Samainen rouva on kutonut mulle sukat joskus vuosia sitten. Silloin en vielä kuvitellutkaan oppivani joskus itse sukkia tikuttelemaan. Ihmettelin vaan miten naapureita ei ollenkaan hyttyset kiusaa ja minä lenkkareissani ja urheilusukissani olin nilkoistani ihan paukamilla. Ajattelin, että kalaseuralaiset ovat jotenkin erikoiskaraistuneita hyttysiä vastaan, mutta selitys löytyikin villasukista! Monta vuotta käytin niitä sukkia vain mökillä iltaisin saunan jälkeen, mutta nyt nekin odottavat parsintaa… Nämä uutukaiset lämmittivät ihanasti keltaisissa saappaissani, kun perjantai-iltana pimeässä ja räntäsateessa navigoitiin saareen.


 


Perillä oli kylmää, pimeää ja ihanan hiljaista. Tulet hellaan ja saunan padan alle – parin tunnin kuluttua saunan löylyt hellivät ja välillä käytiin kastautumassa. Merivesi oli vielä seitsemänasteista. Saunan jälkeen paistettiin makkarat takassa ja nukkumaan mennessä oli jo ihan lämmintä.


 


Tassu otti taas kaiken ilon irti vapaudesta. Merkattuaan tontin kaikki puut, se toi ylpeänä ensimmäisen saalismyyränsä meille näytille.


 


Lauantaiaamuna sienikierroksen jälkeen sytytettiin Halloween-kokko.


 


Koko kesän kaikki oksat ja risut oli kerätty kahteen isoon kekoon takapihalle. Näin syksyllä sitä uskaltaa poltella isompaakin roihua ilman pelkoa metsäpalosta. Ja komeastihan leikit loimusivat korkealle ilmaan!


 


Pikkuisen kiirettä piti Sukkasadon vuoksi. Viimeinen pari valmistui perjantai-iltana ja langat päättelin lauantaina. Eikös olekin mukavasti syksyn lehtiin sopivat värit?


 


Jaywalkerit (Ravelrystä), kokoa 38-39. Lanka Austerman Step Modecoctail 76g. Puikot 2½ Knit Pro. Viimeinen Heinälatoon kiikuttamani pari oli laskujeni mukaan numero 17.


 


Ihastuin tähän sukkamalliin jo monta vuotta sitten, kun näin Maaritin neulovan tällaisia ihan ensimmäisissä Salon Kippailuissa. Niin että kyllä minäkin joskus myös toteutan suunnitelmiani – aikaa saattaa kyllä mennä vuosi jos toinenkin… Erityisesti tykkäsin siitä, että tässä oli ihan oikea kunnollinen vahvistettu kantapää. Enkunkielinen ohje oli sen verran hankalaa luettavaa, että tikuttelin kantapään omasta päästä niin kuin ennenkin. Kirjava lanka oli pikkuinen pettymys. Seuraavat Jaywalkerini teen yksivärisestä tai selkeästi raidallisesta langasta!


 


Illan hämärtyessä taas saunottiin maailman parhaissa löylyissä ja käytiin vielä pari kertaa uimassakin. Sillä aikaa puuhellan uunissa muhi karjalanpaisti, jolla sitten saunan jälkeen herkuteltiin kynttilänvalossa. Ja täydellä massulla päivän ulkoilun jälkeen uni maittoi makeasti meille kaikille mökkihöperöille.


 


Sunnuntaiaamuna olikin syksyn ison urakka eli laiturin nosto vuorossa. Lauantaina oli jo nostettu poiju ja irrotettu laiturin kiinnityskettingit (tai mitä ne systeemit nyt olikaan) ja uimaportaat. Vesi oli tosi alhaalla ja pikkuisen epäilytti koko projektin onnistuminen. Nostaessamme kävelysiltaa ylös kiinnikkeistään Karvisen selkä sanoi pahan sanan ja sen jälkeen ei tehtykään enää mitään… Mökki on nyt kaikin puolin talvikunnossa – se laituri nyt vaan on edelleen nostamatta… Odotellaan blogikuvaajan selän paranemista ja sitä että merivesi nousee puoli metriä. Molemmat asiat helpottais hommaa kummasti. Harmi vaan, että kun merivesi nousee niin yleensä se tietää myrskyä ja sadetta… Tässä asiassa ei taida olla muita kuin huonoja vaihtoehtoja…



Siitä huolimatta mukavaa Marraskuuta! Nyt on aika poltella kynttilöitä ja istua soffannurkassa neulomassaHymy