Tunnisteet

Neule (147) Anjalin (123) Blogikissan seikkailut (121) Lankaa (116) Mökkihöperöt (105) höpöhöpö (73) Valmis 2013 (65) Valmis 2015 (64) Sukat (61) Valmis 2016 (56) Valmis 2014 (55) virkkuu (43) Tyks Sytomyssykampanja (34) Verkkokauppa (33) Huivi (30) Knit Picks (30) Alpakka (29) teetee (28) Hyväntekeväisyys (25) Pipo (24) valmis 2017 (22) Verkkolankakauppa (21) joulu (20) messut (20) tilaustyö (20) vauvaneule (20) Puikot (17) Ulkoilua (17) sukkalanka (16) Katia (15) Pitsineule (15) Tossut (15) tärvellykset (15) KnitPro (14) Pyöröpuikot (14) Tundra (12) huovutus (12) hyvä mieli (12) Kirjonta (11) Sukkasato 2014 (11) Askartelu (10) SMC (10) lapaset (10) teetee neulelehti (10) valmistuneet 2012 (10) Myssy (9) Pallas (9) Sukkasato 2015 (9) Poncho (8) Salla (8) Sukkasato 2013 (8) Susukatastrofi (8) tilausneule (8) Addi (7) Arvonta (7) Helmi (7) Waves (7) lahja (7) tiskirätti (7) värjäys (7) Jottai ihan muuta (6) Tilastoja (6) alpakkasukkalanka (6) bambulanka (6) haaste (6) teetee Saga (6) Junasukat (5) Kirjoneule (5) Novellikoukku (5) Primanova (5) Puuvillaa (5) puuvillalanka (5) Blogi (4) Koukkuaminen (4) Pääsiäinen (4) Step (4) kauluri (4) kädentaitomessut (4) virkattu hattu (4) yllätys (4) Hullun Halpa lauantai (3) Neulomakerho (3) Quetzal (3) Ryijy (3) Rähinää (3) bambusukkalanka (3) kypärämyssy (3) käsityönäyttely (3) tuubihuivi (3) Arne & Carlos (2) Arte (2) Bolero (2) EXP (2) Elegant (2) Ergonomics (2) Hardanger (2) Juuret (2) Kierrätys (2) Käsityökirja (2) Laukku (2) Lumio Fine (2) Makrame (2) Pellavalanka (2) Regia (2) San Remo (2) Sirdar (2) Siskorusettisukat (2) Suomi 100 (2) Tahiti (2) Tunnustus (2) Turku (2) Zing Cubics (2) koru (2) mekko (2) palmikkoneule (2) pikkutytön mekko (2) teetee Apollo (2) teetee Hilla (2) teetee neuleviikko (2) teetee virkkausviikko (2) valmiskauppa (2) Adriafil (1) Adriafil Primula (1) Amina (1) Baleno (1) Bambupyöröt (1) Bremont (1) Bucaneve (1) Caleido Lace (1) Helmivene (1) Hilos Omega la Espiga (1) Juhlat (1) Katia Arte (1) Katia darling (1) Kotivinkki (1) Kuokkala (1) Lumi (1) Magig loop (1) Muistot (1) Neulojan ensiapupakkaus (1) Pöllöpipo (1) Revontuli (1) Rowan (1) Sevilla (1) Silkkilanka (1) Sirdar Baby Bamboo (1) Terijoki (1) Turvalonkero (1) Tölkkinipsut (1) Valeampiaispesä (1) hahtuva (1) heijastinlanka (1) nettineulekurssi (1) neulemekko (1) neuletekniikka (1) pannulappu (1) ruokaa (1) saumat (1) trikoo (1) tunika (1) verkkokurssi (1) villahousut (1) virkattu matto (1)

perjantai 30. tammikuuta 2009

Mitä merkillistä?


Olen tunnetusti hitaasti lämpeävä persoona. Kaikelle uudelle pitää ensin sanoa tomera "EI" ennekuin pohdin asiaa toisenkin ja välillä kolmannenkin kerran... Asennepuolella on sama juttu. Tällä viikolla kaksi asiaa on varmaan ajateltu kolme kertaa...


Ensimmäinen on osallistuminen tähän:



Minähän en koskaan osallistu mihinkään. Mun mielestä kaikki kimppajutut on ihan tyhmiä. Vai onko? Olen kyllä huomannut tällaisen projektin... ja seurannut kommentteja ja ohjeiden putkahtelemisia... Puodissakin on käyny pari asiakasta, joilla on ollut omituinen toive: Lankaa, jossa on 400-600m/100g. Yleensä kysytään huivilankaa tai lankaa jollekin puikolle, mutta noin ammattimaisen tarkkaa kysymystä harvoin kuulee! Pikkuhiljaa urkin tietooni, että kaikki tekee tuota yllärihuivia. Ja kun kerran sormikkaista jäi Norosukkaa niin mikä ettei...ihan vaan siks että saadaan jämäkerä käytettyä (ei nyt puhuta siitä, että tarviin ainakin kokonaisen kerän ja ehkäpä vielä kolmannenkin...)



Joillekin tavoilleni olen uskollinen. Mallitilkku? Ai mää vai? Pitäiskö mun muka? En kyl viitti! Ja sit nuo ihanan perinteikkäät 4½:n kunnon vanhanaikaiset "rauta"puikot - NAM. Lanka soljuu niillä niin ihanan sutjakkaasti jotta! Käytän niitä niin kauan kun silmukat mahtuu puikolle. Vihje 3 on jo puolivälissä, joten uskon pysyväni kyydissä! Viimeinen niitti päätöksentekooni oli Lankakomeron Päivin teksti:


"mukaan voi tulla myöhemminkin tai sitten voitte ottaa ohjetiedostot omalle koneellenne niiden ilmestyttyä ja neuloa huivin vaikka vasta vuoden päästä. Jokainen voi siis neuloa ihan omaan tahtiinsa, mikään kilpailu tämä ei ole."


Aprikoin yhtenä iltana ääneen tätä neuletaantumaani ja Blogikuvaajan kommentti oli että "tuo ei ole enää taantuma - se on LAMA". Vai mitä mieltä olette tästä:



Tiskirätti tulossa. Anna mun kaikki kestää! Toi on juttu jota en käsitä ollenkaan. Kaikki neuloo TISKIRÄTTEJÄ? Eiks niillä parempaa tekemistä ole? Ja kuis muuten - pari kolme viikkoa ja mulla on ittelläni se tiskirätti puikoilla... Lanka omasta alepoistoalekorista eli 50/50 bambu/soija (loppus jo).


Taidan olla samaa mieltä et taantuma on tälle sairaudelleni liian kevyt ilmaisu...kyl tää lama on. Tiskirätti...ou nou...


Joka tapauksessa: Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Kissakuvahaaste 98:Kippo


Tämän viikon Kissakuvahaasteen aiheena on kippo:



Tassua kiinnostaa kaikki suljetut ovet ja kipot ja pussit mutta tämä on ehdottomasti paras! Siihen on jemmattu kaikki varalelut ja sieltä haetaan apua silloin kun kaikki pienet rapisevat leluhiiret ovat kadonneet "mustaan aukkoon".


Tämä kippohaaste tuli hyvään saumaan, sillä tämä unohtui kuvata kodin kissajuttuihin. Kisukankaan sain ystävältäni jo vuosia sitten ja viime keväänä tämän päivän synttärisankari Jossu siitä ompeli meille tämän hienon tilkkutyökipon. Kiitos ja onnea! Me tykätään tästä kamalasti!

Ville ja Olli


Miten joku asia voikin olla niin vaikeaa?


Viime viikot olen ollut saamaton, flegmaattinen ja väsynyt. Mielessä pyörii koko ajan että asialle pitäisi tehdä jotain. Maailma on täynnänsä ihania lankojakin eikä edes ne innosta!


Joka aamu töihin lähtiessä päätän että kotiin tullessa teen pienen happihyppelyn. Joka ilta tulen kotiin, ruokin Tassun, leikin vähän naruleikkiä sen kanssa ja avaan tietävän koneen...ja yhtäkkiä kello on kymmenen eikä sinne lenkille enää viitsi lähteä. Tunnettuna aamuvirkkuna ajattelen et aamulla sitten...Hah hah!


Eilen repäisin! Heitin vaan kassit sisään, annoin Tassulle pöperöt, vaihdoin vaatteet ja lähdin ulos! Pienikin ulkoilu tuntui piristävän.


Tänäiltana en voi luistella lenkkeilystä, koska ovenpielessä odottelee lähtövalmiina lenkkikaverini Ville ja Olli:


Ville on siis vasemman käden sauva ja Olli oikean... Me siis lähdetään "poikien" kanssa ulos! Pojat ovat innoissaan jouduttuaan lymyämään viime aikoina hattuhyllyllä tai vaatehuoneessa (poissa silmistä - poissa mielestä).


Lenkkivarusteita ei muutenkaan voi moittia. Mulla on uusi kaikensään kestävä takki, heijastinkorvapipo ja uusin tekeleeni lenkkeilykauluri (Alfa 53 g puikot 6 ja koukku 5):



Seli seli - tuota itselaukaisijan käyttöä pitää varmaan vielä vähän harjoitella. Muut kuvat oli vielä enemmän tärähtäneitä.


Tää kaulurikeksintö on muutaman vuoden takaa ja on osoittautunut nerokkaaksi! Lenkillä villapaita on liikaa ja kaulahuivi hankala... Alfa on hyvä pipo/kaulurilanka, sillä se ei kutita yhtään vaikka se on 85%villaa ja 15% mohairia. Koko setti syntyy kolmesta kerästä. Mulla oli vajaa kolme - tuo verkko-osa saisi olla vähän pitempi, mutta nuukailin ja käytin loppuun yhden jämänöttösen enkä aloittanut uutta kerää.


Nyt kun tääkin paljastus on tehty niin en kehtaa olla lähtemättä lenkille illalla...


 


 

maanantai 26. tammikuuta 2009

Missä on peukalo missä on peukalo?


Täällähän minä! Täällähän minä!



Lauantai-iltana sain ensimmäisen valmiiksi. Hiukanko olin ylppiä itsestäni!


Sunnuntaipäivä menikin tukkukierroksella Helsingissä. Pitää tunnustaa että tilattua tuli neljää väriä Noron Silkkisukkaa ja 100% pellavaista neulelankaa kahdeksaa väriä (ei ihan täydellistä punaista mutta mustaa kyllä) johon hurahdin tyystin jälleen kerran ajattelematta yhtään mahtaakohan se ketään muuta kiinnostaa... Puhumattakaan muista pienemminstä sortumisista. Taas löytyi myös muutama kilo sitä jo ammoin lopetettua Loftia. Tällä kertaa kirjavia. Lisäksi täydensin kirjontalanka- ja kangasvarastoani ja muuta tilpehööriä.


Matka meni lokoisasti kun sain vaan istua kyydissä naureskelemassa navigaattorin tädille, joka ei ollenkaan ymmärtänyt uutta moottoritietä. Se vaan kieputti karttaa ruudulla ja viiden kilometrin välein pyysi tekemään uukkaria. Onneksi uusi tie oli vaan osan matkaa - muuten olisi täti varmaan saanut mahahaavan. Ja minä tikuttelin sormikas kakkosta. Ja nyt ne on valmiit:



Eri paria ovat. Muutenkin kuin värin puolesta. Jokaisessa sormessa on eri määrä silmukoita kaikista tarkoista muistiinpanoista huolimatta.


Käytettyäni koko viikonlopun kaikki liikenevät hetket hirmuisen puikkohässäkän kanssa saan kirjattua tammikuun langankulutustilastooni huikeat 35g...


Tää oli ihan suunniteltua. Loppulangalle on jo kohde olemassa ja se ei oo sukka!


P.S. Myös langat on jo päätelty. Ainakin toisesta sormikkaasta:-)

lauantai 24. tammikuuta 2009

Aurinkoinen päivä!



Taas kerran on sellainen päivä kun meikäläisellä sydän pakahtuu!


 


Yli vuosi sitten olin Teeteekauppiaiden jälleenmyyjätilaisuudessa, jossa julkistettiin vuoden 2008 Teetee-myymälä-äänestys. Unohdin jutun saman tien – ajattelin, ettei meikäläisen pikkuputiikilla ole mitään asiaa suurien ja kauniiden joukkoon. Eilen sain kirjeen, jossa kerrottiin että tulokset on netissä. Eipä tullut mieleenikään mennä katsomaan. Ajattelin et tulee vaan paha mieli…


 


Sitä suurempi riemu sitten koitti tänään, kun uteliaisuus voitti ja menin katsomaan tuloksia: Anjalin oli jaetulla neljännellä sijalla! Tassashtelin, nauroin, hihhuloin ja olin soikeana ilosta! Että joku on mun puotia käynyt äänestämässä? Mun pientä lankakauppaani keskellä Varsinaisen Suomen pientä tuppukylää (tai nykyäänhän se on Suursalo ja onhan se sentään Nokia-kaupunkikin).


 


Eka ajatus oli tietenkin että pitää soittaa äidille ja isälle! Karvinen (kyyneleet silmissään) kehotti rauhoittumaan ensin…Väitti kyyneleitä naurunkyyneleiksi – sen verran hassu kuulemma olin. Tassu ei ymmärtänyt syytä äiskän kummalliseen käytökseen ja alkoi varmuuden vuoksi kehrätä.


 


Nyt on siis aika kiitosten (ihan kuin Idolsissa)! Lämmin halaus kaikille Anjalinia äänestäneille ja kaikille muillekin asiakkaille! Teidän ansiostanne on joka päivä hauskaa lähteä töihin! Tiedän ihan tarkkaan, ettei meiltä aina löydy sopivaa lankaa tai ohjetta, mutta toiveenani on, että jokaiselle jäisi kuitenkin jotain positiivista reppuunsa meillä käydessään – jollei muuta niin hyvä mieli, joka saa poikkeamaan toistekin!


 


Kiitokset äidille ja isälle. Te olette alusta asti ja joka päivä olleet tukemassa, auttamassa ja rohkaisemassa. Jakaneet kaikki synkkien päivien kiukuttelut ja masennukset ja myös ilonhetket! Taidan koko elämäni olla se ”Meidän Pikkanen”… Viime lauantainakin tulitte hätiin kun olin ollut vähän kuumeessa. Äiti palveli asiakkaita kipeän kankkunsa kanssa (eikä varmaan kukaan huomannut mitään). Isäkin joutui töihin vaikka varmasti odotteli lokoisaa päivää takahuoneessa kahvitellen ja lehteä lukien…Oma kankkuni on kestokipeä kaikista teiltä saamistani onnenpotkuistaHymy Te jaksatte uskoa tyttärenne pärjäämiseen silloinkin kun oma itseluottamus on pakkasella!


 


Kiitokset myös Tekstiiliteollisuuden väelle. Teiltä olen aina saanut hyvää palvelua ja tukea. Varsinkin alkuaikoina oli mahtavaa kun teille saattoi soittaa ja kysellä ”tyhmiä” pelkäämättä joutuvansa naurunalaiseksi. Ja järjestämänne jälleenmyyjätilaisuudet ovat yksinäiselle pikkupuodin kauppiaalle aina kauden kohokohtia! Langoista puhumattakaan…


 


Erikoismaininnan ansaitsevat tietysti myös” kotijoukot” eli Blogikuvaaja Karvinen sekä Hassu Tassu Kissanen. Melkoisen pitkää pinnaa meikäläisen lankahulluus ja kuusipäiväinen työviikko vaatii heiltäkin. Tassu ottaa usein korvausta pitkistä yksinäisistä päivistä tehden tiedusteluja mun kässäpussiin ja pureksien bambupuikkoja. Joskus se saa tassuihinsa myös ihania villalankoja (mikään huonolaatuinen sille ei kelpaa). Huomisen vapaapäivänsä Karvinen uhraa lähtemällä mulle kuskiksi Helsinkiin. Saan siis keskittyä matkalla sormikasprojektiini. Vuorossa keskisormiSilmänisku Väsymättä hän myös kuvaa enemmän tai vähemmän onnistuneita käsityötuotoksiani – siitä huolimatta että useimmiten saa haukut… Hän ei kuuleman mukaan voi mitään sille, että mallilla on muodot suoraan Rubensin tauluista! Ja onhan se hyvä, että mulla on joku, joka aina muistaa pudottaa maan pinnalle etten ihan ylpeäksi heittäydy. Tämänkin nettiäänestyksen tulosten analysoinnin jälkeen sain kuulla ettei niitä äänestäjiä varmaan ole paljoa ollut. Minä positiivisena tein oman analyysini ja laskin että ainakin 5!



Paineita – luulen, että samainen äänestys toteutetaan myös tänä vuonna…


 


 

perjantai 23. tammikuuta 2009

Neulelama ja -taantuma


Hiljaista on kässärintamalla mut se suinkaan tarkoita, ettei olis rojekteja meneillään:


 


Tällainen sotkukasa kulkee mukanani Salon ja kodin välillä!


 


Jostain syystä vaan mistään ei tule mitään. Tällä viikolla olen luonut tuhannet silmukat, neulonut muutaman kerroksen ja sitten purkanut. Jos kaikki tuutit suoltaa vaan pelkkää lamaa ja taantumaa, niin se on varmaan tarttunut myös meikäläisen neuletöihin.


 


Äidin Noro-hyrräbaskeri on sentään kolmannella kerralla siedettävän kokoinen. Ensin se oli liian pieni, sitten valtava (ihan kuin iso kattoplafondi tai pesofati) ja tänään äiti varmaan säälistä totesi sen olevan juuri passeli… Uhkasin tehdä siihen kaveriksi kaulahuivin johon äiti ”ettei ole kiire kun nyt on turkkiaika”…


 


Olen kuitenkin urheasti tarttunut uudenvuodenlupaukseeni:


 


Ensin oli tarkoitus tehdä hoitosormikkaat aloeverasta ja tilasin sitä varten puotiin kokonaisen kilon ihanan oranssikeltaista Steppiä ja metallisia sormikaspuikkoja nro 2½ 5 paria. Ajattelin, että niin hauskanvärisestä langasta sormikkaiden neulominen käy leikistä! Steppi on varmaan liian liukasta autonrattiin… Joten päädyin NoroonSilmänisku


 


Projekti on edennyt jo pikkusormeen asti. En kuitenkaan kuvitellut että sormikkaiden tekemiseen tarvitaan näin kamalasti puikkoja! Tällä hetkellä työssä on seitsemän ja kahdeksannella neulotaan. Sain ohjevinkin Takametsästä ja kävinkin sitä vilkaisemassa mutta taisin unohtaa lukea sen loppuun… Pärjäisiköhän ohjetta lukemalla vähän vähemmillä puikoilla? Enkä edes käytä niitä sormikaspuikkoja vaan ruusupuikkoja jatkettuna Tassulta säästyneiltä bambuilla.


 


Sunnuntaina matka käy Helsinkiin. Hankintoja tekemään ja haistelemaan kevään uutuuksia… Norokaupassakin varmaan pistäydyn…

maanantai 19. tammikuuta 2009

Kissajuttuja


Villikissa blogissaan oli kuvannut kissa-aiheisia juttuja kodissaan ja minä tietysti innostuin mukaan! Kaikkiin esineisiin liittyy tietenkin muistoja ja tarinoita, tällä kertaa annan kuvien puhua!


Ennenkuin meille tullaan sisään (Tampereen messuilta 2008):



Eteisestä näkyy suoraan keittiön verhot (muisto työmatkasta Rauman Satamaan joskus 90-luvun puolivälissä):



Keittiössä on muutakin kissa-aiheista:






Makkarissa (Naantalista joku sunnuntai löytynyttä):



Eikä unohdeta juomapuolta (pahaa viiniä, joka piti saada pullon vuoksi ja lemppari viiniä vaikkei ole edes pullossa):


 


 Kivoja kissajuttuja olen saanut myös ulkomailta tuliaisiksi:





Kannan kissoja myös mukanani:





Unohtamatta kuitenkaan pääasiaa...eli sitä että meillähän asustaa yksi ihan eläväkin joka sai viikonloppuna lisänimen Norjalainen Metsäpöljä...

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Apua krämppiin


Perjantaiyönä heräsin kummalliseen tunteeseen ja tunnusteltuani oloani hetken totesin että kuumettahan tää kumma olo. Ja yli kolkytkahdeksan!Harvoin sairastavana kodin droppivarasto ei ole kummoinenkaan, mutta könyttyäni kaikki kaapit löytyi yks para, yks ibu ja yks asperiini jotka hotkaisin kerralla ja kömmin takaisin peiton alle hikoilemaan kolme yöpaidallista kuumetta pois. Aamulla olo oli ihan ookoo ja lämpö enää 37 ja iltapäivällä normaali alle 36... Kummastutti tämä kummallinen kuumeilu, mutta nyt on sillekin selitys löytynyt: Se oli varmasti äkillinen Noroviirus! Aloin heti lääkityksen:



Hyrrä-baskeri. Lanka NORO Kureyon, väri 124 79g. Johan kuume laski! Baskeri on ajateltu äidille uuden takin kaveriks, mut jos se ei sovi niin voisin vaikka pitää itselläni.


Marraskuisilta Tampereen messuilta tartui mukaan vyyhti Kipuapusilkkivillaa. Lanka on kulkenut kässäpussissa siitä lähtien ja odottanut inspiraatiota. Jostain syystä siihen tarttuminen on ollut kiven takana... Viime päivinä olen kolmesta suunnasta (terveiset mm. Hankoon) saanut kuulla Kipuavun erinomaisuudesta, joten tänään lääkitsin orastavaa räkätautia:



Myönnettäköön, ettei tuon langan neulominen ollut mikään nautinto, mutta jos sukkapari syntyy muutamassa tunnissa, niin kyllä sen kestää jos kaikki luvatut krämpät korjaantuu käyttämällä noita sukkia (tai rannekkeita tai pipoa tai hartianlämmitintä)! Menekki oli 64 g. Kuvauksen jälkeen kastelin sukat. Jospa vesi vanhin voitehista taas toimisi tasoittajana...

lauantai 17. tammikuuta 2009

Vihdonkin


Susulla ja Karvisella on tapana puhella ja suunnitella asioita, mutta toteutus näin Tassunäkökulmasta tökkii välillä pahasti.


Mulle on luvattu Majakkarannan kotiin omaa raapimapuuta iät ja ajat. Se vanha on kahden kissan raapima puolimetrinen tappi ja arvatkaapa oliko siinä vaikeaa terottaa kynsiään kun ensin piti mennä suunnilleen polvilleen? Kun minä ojennan solakan varteni täyteen pituuteensa niin olen etutassusta takatassuun ainakin metrinen!


Ennen joulua yritin olla oikein kiltti, koska olin kuullut puhetta uudesta kiipeilypuusta - ja mitä sainkaan? Purkillisen karkkia (joka haisi ihan mummille ja pappalle) ja kaksi paperikassia!


Synttäritkin oli. Silloin paukuteltiin raketteja ja oli vähän pelottavaa. Kuhafilettä ruuaksi sentään.


Viime lauantaina, kun tulin Karvislandiasta Turkuun, niin jotain uutta oli ilmestynyt olkkariin:



Haistelin ensin vähän epäluuloisena, mutta päätin kiivetä ylemmäs:



Keskitasanteella on hauska tunneli:



Vihdoinkin mulla on ikioma raapima-tähystys-leikki-nukkumapaikka ja kaikki samassa paketissa!



Hyvää kannatti odottaa...

torstai 15. tammikuuta 2009

Ei mitään uutta eli sukat makkaralla


Sit kun täällä blogimaailmassa julistetaan se "Suomen tylsin neuloja" -skaba niin muiden on ihan turha edes osallistua. Mä voitin sen jo.


Vai miltä näyttää viikon valmistuneet?


Lepakko (alias Revontulihuivi)numero 6:



Lanka Mohair Lux (niinkuin kolmessa edellisessäkin) 95 g. Jotain sentään muutin - neuloin tällä kertaa seiskan puikoilla (edelliset kutosella) ja värikin on uusi. Kuvassa väri on kyllä paljon sinisempi kuin livenä. Tuo on oikeasti kaunis violetti... Musta tuo malli on vaan niiiiin ihana neuloa, että varmaan pitää tehdä näitä täysi tusina! Joku vois ajatella et vois sitä joskus tehdä jotain muutakinSilmänisku


Nää vuodatuksen uuden hymiöt on hauskoja!


Lisää osastolle "nähty ennenkin" eli tavissukat:



Lanka: Hjertegarnin Bamboo Strompegarn (60%villa, 25% bambu, 15%polyamidi) 76g. Koko 44. Nuo tekojalat kuvassa taitaa olla kokoa 37.


Nää on menossa 16-vee veljenpojalle, joka ennen joulua vihjaisi et ne bambusukat oli kivat... Joulupukki kyllä kuuli vihjeen, mutta aikapulan vuoksi paketoi neljä eriväristä lankakerää ja laittoi mukaan lapun, että värin saa valita ja sukat tulee sitten myöhemmin. Joulupukki myös vihjaisi, että pinkkiä olis hauskin neuloa... En ollut uskoa korviani kun kuulin veljeltäni, et pinkit oli toiveissa - oli pakko varmistaa pojalta itseltään samalla kun utelin kengännumeroa. Hieno juttu! Noita oli paljon hauskempaa neuloa, kuin Karvisen "huomiota herättämättömiä" lahjasukkia!


Tää Joululahjomistapa on ollut mulle tyypillistä ihan kakarasta asti. Ajatus on aina ollut hyvä, mutta usein pakettiin on päätynyt villapaita yhdellä hihalla tai pelkkä lahjakortti. Karvinenkin sai tänä vuonna yhden sukan ja toisen sukan varren puikoilla... Jotenkin aina ylimitoitan omat voimani ja ajan. Montakohan lahjakorttia on jäänyt kokonaan toteuttamatta?


Nyt on käsissä jotain ihanaa, värikästä, aitoa, ihmeellistä, kummallista ja eettistä. Niitä vaan silittelen, ihmettelen ja huokailen onnesta. Tuskin edes puikoille raaskin laittaa. Niistä lisää toiste!

maanantai 12. tammikuuta 2009

Kissakuvahaaste 96:Syöksy


Tämän viikon kissakuvahaasteen aiheena on syöksy:



Blogikuvaajalla oli hiirijemma tuolla takan päällä. Ei ole enää...

t. Tassu


sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Viikon kässy


Jotkut asiat vaan on kauheeta puurtamista... Viikko sitten perjantaina sain pähkäiltäväkseni virkatun liinan ohjeen ja lupasin siihen perehtyä ajan kanssa kotona. Virkkaaminenhan on tunnetusti mun lempipuuhaa, joten aktiivisesti unohdin koko homman varsinkin kun kaksi tuntia tehtävänannon jälkeen Jossu soitti ja ilmoitti ratkaisseensa ongelman...

Sunnuntai-iltana omatunto alkoi kolkuttaa ja kaivoin lankakerän ja virkkuukoukun esiin. Maanantaina Jossu toi mulle oman liinansa malliksi ja väänsi rautalangasta ohjeenkin. Viikko siinä vierähti...

Ensin oli kuppi, sitten omituisia rimpuloita ja viimeeksi niitä rimpuloita sitten niputettiin jotenkin. Nyt on liina pingotuksessa töissä mutta sen kauniiin mallikappaleen voitte käydä vilkaisemassa osoitteessa:
http://jpuuhailut.vuodatus.net/blog/1729939. (Toimiikohan tuo linkki kun en saa toimimaan tuota Vuodatuksen linkkinappulaa). Kiitos avusta Jossu!

Mulla lanka oli Marks&Kattensin Grandi ja koukku 1,5. Kulutustilastoon merkitään tän viikon kohdalle 12 grammaa! Jos mä virkkaisin niin tää harrastus olisi edullinen. Sadan gramman kerä virkkauslankaa kestäis pari kuukautta ja enemmänkin koska keksin kyllä parempaakin tekemistä. Viime sunnuntainakin siivosin kolme jauhokaappia ja molemmat kylppärin kaapit. Vaan siks ettei tarttis virkata...

No nyt kuitenkin osaan selittää missä järjestyksessä tuo liina syntyy. Mut kaveria tuolle liinalle ei taida olla luvassa!

perjantai 9. tammikuuta 2009

Joululahjalangat



”Maallikko sanois et on joku tulkinnut ohjetta vähän väärin”

Tää oli Blogikuvaaja Karvisen kommentti pitkän hiljaisuuden jälkeen tässä päivänä eräänä, kun iloisena näytin miksi joululahjalangat ovat tulleet…


 


Malli: Harmaa kaulushuivi lehdestä "Koko perheen neuleet" kokolailla mukaeltuna. Alkuperäinen ohje oli Sandnesin Smartille. Tätä mallia olen kuolannut jo jonkin aikaa…koska tykkään noista vinksahtaneista malleista. Onkohan tämäkin joku persoonallisuuspaljastus:-)


 


Lanka: Miehustassa Gjestal Bris (50%villaa, 50% soijaa, 50g=100m) 356 g ja kauluksessa Rowan tapestry (70% villaa, 30% soijaa, 50g=120m) 72 g. PYÖRÖpuikot 6 ja 5.


 


Rowanin lanka on seurausta syrjähypystäni Lankabaariin viime kesänä. Bris oli blogikuvaajan joululahja mulle. Sitä saa mm. mun kaupasta. Paketoin sen ihan itse omatoimisesti pakettiin, jonka sitten "yllättyneenä ja ihastuksissani" avasin. Pari päivää myöhemmin sitten ilmoitin, että mun joululahjalangat on edelleen maksamatta… Sain ”joululahjaksi” myös ihan elävän Brisin: Pieni Boxeripoika kävi puodissa minua tervehtimässä ennen lähtöään kasvattajaltaan uuteen kotiinsa juuri jouluaaton aattona. Voi miten suloinen se oli!


 


Min oon rakastunu. Ei voi mittään. Bris on ihanaa ja vaikka olen tehny siitä jo kaks Clapotista ja tään hassutuksen niin sormet syhyy edelleen. Palmikkoneule luonnonvalkoisesta…???

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Kissakuvahaaste 95: Arki




Kaikki pyhät on nyt juhlittu ja paluu arkeen oli tänään. Porukat ovat töissä ja minä kulutan aikaani bongaillen lintuja...

tiistai 6. tammikuuta 2009

Vuoden eka


Eilen valmistui vuoden 2009 eka. Sukat kuinkas muuten. Malli on tavis, lanka sen sijaan jännittävä SWTC:n Tofutises (50% Superwash Wool, 25% Soysilk Fibres, 22,5% Cotton ja 2,5% Chitin) 100g/425m. Ruusupuisilla 2½:n puikoilla tikuttelin. Lankaa kokoon Susu (=39) kunnon varrella meni 53 g. Edelliseen postaukseeni viitaten tämä ei siis mene langankulutustilastoon ollenkaan, koska lankaa on vielä puolisen kerää jäljellä ja vyöte kerän ympärillä eikä missään vyötearkistossa. Pitänee keksiä uusi tilastointimenetelmä!


 


Tuo kitiini se tekee tämän langan jännäksi. Kitiiniä saadaan katkarapujen ja rapujen kuorista ja sen sanotaan olevan luonnostaan antibakteerinen ja sillä on todettu olevan vaikutuksia, jotka edistävät haavojen paranemista (näin olen lukenut, lähdettä en muista). Nyt on mulla varmasti taas onnelliset varpaat – kuvassa leputtelen jalkojani päivän lenkkeilyn jälkeen.


 


Lanka koostui kolmesta erivärisestä säikeestä ja pikkuisen epäilytti mitenkä neulominen sujuu. Kokemus oli positiivinen – lanka pysyi hyvin ”kasassa” eikä mennyt sääpuoleen. Vaikka lanka on puoliksi villaa, niin tuntu on kuitenkin puuvillamainen. Huomenna alkaa käyttötesti!


  


Myös Tassua Tofutsies kiinnosti…Kyllähän kunnon katti katkaravun tunnistaa!


 


Vai olikohan se kiinnostuksen kohde sittenkin villan ja soijan yhdistelmä? Viime yönä meidän "kiltti kissamme" ei tuonut sänkyyn aamiaista äidille vaan jotain, josta tietää äiskän tykkäävän ihan mahdottomasti:


 


LANKAA!


 


Jos joku on noin onnellinen niin voiks sille olla edes vihainen?


 

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Jottain sinne päin


Tässä vuodenvaihteessa tuntuu olevan jonkinlainen yhteenvedon aika itse kullakin. Olen ihaillut hienoja kuvakollaaseja monissa blogeissa ja hämmästellyt grammantarkkoja langankulutustilastoja.


 


Itse en osaa kollaaseja tehdä – mun kuvista jotenkin kummallisesti tulee itsestään jonkun kokoisia eikä niitä saa vierekkäin siististi tai sitten ne on jotenkin vinksin ja vonksin… Ja onhan suurin osa tekeleistäni jo kertaalleen täällä joten en viitsi vaivata päätäni asialla koska neulominen on paljon hauskempaa!


 


Mun omatekoinen langankulutustilastoni kokoaminen alkoi heinäkuussa eli tulevat tiedot koskevat vaan puolta vuotta. Mulla on töissä muovikassi, johon nakkaan kaikkien kulutettujen lankojen vyötteet. Perjantaina lajittelin vyötteet ja tein laskelmat:


 


Kulutus: 9125 grammaa ja 24334 metriä.


 


Tilastoista puuttuu:


-          kaikki puolikkaat jäljelle jääneet kerät, koska niissä on vyötteet paikoillaan, jotta joskus tulevaisuudessa ne tunnistaisin.


-          suunnilleen 1 vyöte jokaisesta tilaustyöstä, koska sen laitan työn mukaan hoito-ohjeeksi.


-          kaikki ne vyötteet, jotka Karvinen on laittanut roskiin, tai jotka makaavat Karvisen auton lattialla tai sohvan alla tai mun tiskikaapissa


-          kaikki ne vyötteet jotka Tassu on tuhonnut


 


Summa summarum: Olen puolessa vuodessa tuhonnut suunnilleen kymmenen kiloa lankaa.


 


Hieno tilastoni toimii hyvänä henkilökuvana...monen muunkin asian (esim. neuleohjeiden noudattamisen) suhteen olen "jottain sinne päin" -persoona.


 


Tämän vuoden langantuhoaminen on jo aloitettu. Joululahjakeristä kaikki on jo mennyt (150 g viime vuoden tilastossa) ja pikkuisen sukkaakin on pukannut. Näistä myöhemmin lisää jahka sukka saa kärkikavennukset ja liivi kauluksen.


 


Ilman kuvaa ei tälläkään kertaa voi poistua – tänään aamiaispöydässä ihailimme tällaista näkymää:


 



 



 


Uudenvuodenlupaukset on samat ku viime vuonna (Karvisen oli pakko kettuilla asiasta oikein blogikommentilla). Joten olemme käyneet lenkillä jo kolme kertaa. Noita valoilmiöitä näkyi lenkillä ollessa jo korkealla olevan auringon molemmin puolin!


 


Ja lupaan neuloa tänä vuonna sormikkaat. Tää on ihan oikea haaste - vielä seitsemän vuotta takaperin en voinut ymmärtää miten joku voi tulla toimeen viiden puikon kanssa ja kutoa sukkaa...


 

torstai 1. tammikuuta 2009

Juhlapäivä


Vuoden vaihtuminen on varmaan jokaiselle juhlapäivä, mutta meille se on ihan erityinen!


 


Kaksi vuotta sitten vuosi vaihtui mökillä. Rakettien jälkeen valettiin tinat, jotka sulatettiin avotulella takassa. Kun kaikkien omat tinat oli valettu niin sulatimme vielä porukalla naapuripariskunnan kanssa kimppatinan. Yöllä se ei näyttänyt todellista olemustaan, mutta aamulla naapuri huomasi sen olevan ilmiselvä kissa. "Teille tulee uusi kissa" hän totesi ja minä siihen et "Joo joo – ja teistä tulee sit sen kummit!". Tismalleen samaan aikaan tinanvalannan kanssa Lauttasaaressa syntyi viisi pientä kissaa, joista yksi – meidän Tassumme muutti meille seuraavana pääsiäisenä!


 


Siispä koko maailma juhlii Tassun syntymäpäivän alkamista raketein ja kuohuvia nautiskellenJ


 


Tassun oma viimeöinen tina näyttää tältä:


 


Katsokaa miten paljon rahaa! Tassun maailmassa se tarkoittaa tietenkin kalaa ja hiiriä… Mahtaakohan se meille tietää vähän parempaa kalaonnea tälle vuodelle?


 


Isovanhemmat olivat etelänmatkaltaan löytäneet mainion synttärilahjan Tassulle:


 


Pallossa on moottori, joka kieputtaa palloa sinne tänne ja tuo häntä viuhuu mainiosti mukana. Lelu aiheuttaa ansaittua kiinnostusta, mutta varmuuden vuoksi siitä pitää pysyä kunnioittavan välimatkan päässä. Kun moottori sammutettiin, niin sitä uskalsi jo hiukan käpälällä koskea. Ilkeä äiti sai heti oivan idean käyttää lelua huomion vangitsijana silloin, kun katti on liikaa kiinnostunut kukista, langoista, verhoista, ruokapöydästä tai tietokoneesta…


 


Synttäripäivänä oli upea auringonpaiste ja päätimme lähteä porukalla rantaan kävelylle ja virallista 2-vuotiskuvaa ottamaan. Retki päättyi lyhyeen, kun jossain joku possautti jäljelle jääneet rätisevän uudenvuodenpaukun. Tassu säikähti niin, että juoksi salamana takaisin kotiparvekkeelle ja vietti seuraavat tunnit turvallisesti sängyn alla. Synttärikuva on nyt vaan parvekkeelta:


 


Juhla-aterialla nautittiin koko porukka pakastimen kätköistä löytyneitä viimekeväisiä kuhafileitä. Tassu söi omansa naturellina, meidän fileet paistettiin ja suolattiin ensin.


 


Silloin tällöin herää epäilys onko Tassu sittenkin norjalaiseksi metsäkissaksi naamioitunut koira… vai mitä mieltä olette palavasta kiinnostuksesta uudenvuodennakkeihin: