perjantai 30. huhtikuuta 2010

Viimeinen keräysviikko



Varsinais-Suomen Sytomyssykeräyksen "virallinen" päätöspäivä on tänään. Olen liikuttunut siitä, miten moni on halunnut auttaa ja ilahduttaa sairaita osallistumalla. Kiitos kaikille!


Piiku on sopinut myssyjen luovutuspäiväksi ensi viikon perjantain 7.5. Silloin menemme viemään kaikki myssyt TYKS:n Syöpäpoliklinikalle, josta niitä sitten jaetaan myös vuodeosastoille 810 ja 811 sekä osastolle 015 ja 310.


Tälläkin viikolla myssyjä tipahteli puotiin mukavasti! Neljä myssyä jälleen Tuulalta ja neljä eräältä asiakkaaltani, joka oli saanut langat Salon Kansalaisopistolta lahjoituksena:



Kaikkien kevätkiireidensä keskellä myös Mekku on ehtinyt neuloa myssyn. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tinja-neitonen halusi myös osallistua keräykseen ja hän virkkasi kaksi myssyä:



Edina lievitti hammassärkyään buranan lisäksi virkkaamalla vielä seitsemän myssyä:



Äidille tuotiin maanantaina Päivämarttojen neulomia ja virkkaamia myssyjä. Äidin on vasemmalla alhaalla tuo sininen.



Tosiasiassa oikealla alhaalla virkattu lierillinen on mun tekemä. Virkkasin sen äidille aurinkohatuksi monta vuotta sitten...kertaakaan sitä ei ole käytetty, joten äiti luovutti sen keräykseen. Niinpä niin - kohtalotoverilleni Sukka-Marille vaan terveiset - äideille on tosi vaikeaa tehdä pääkappaleita. Toivottavasti siitä on jollekin muulle iloa!


Keskiviikkoiltapäivänä puodin ovi aukesi ja sisälle astui nainen, joka kertoi tuovansa Mammutin myssyt. Mulla löi tyhjää pitkän aikaa ennenkuin ymmärsin että siinä todellakin oli Mammutti ihkaelävänä! Vaikka olin yhden kommentin perusteella vähän osannut odottaakin niin silti olin kuin puusta pudonnut. Tosi mukavaa oli tavata ihan oikeassa maailmassa. Kiva kun kävit!


Kuvassa Mammutin myssyt alhaalla (oikeasti noita liloja on 4, yksi jäi kuvasta). Ylärivissä Ullan iloisen punainen, Tuulan hauska ruskea, jossa lenkkivirkkaus tällä kertaa reunuksena ja arvatkaas kenen tuo pinkki? Tietysti Pirenan!



Tuija oli innostunut virkkaamaan toisenkin myssyerän ja tänään hän poikkesi tuomaan ne Salon Keräyspisteeseen:



Keväisen iloisia kaikki ja omien sanojensa mukaan myssyjen koko vaihtelee kissasta pesofatiinHymy


Jossu on jo kerran tehnyt postauksen viimeisistä myssyistään, joita hän itse ja keräykseen mukaan haastamansa kurssilaiset olivat tehneet (aikaisepien lisäksi vielä 49 kpl). Vaan kuinkas kävikään siivouspäivänä? Niitä löytyi vielä 13 lisää! Siivoaminen on selvästikin kannattavaa toimintaa... Ja ihan viime minuutilla ennen puodin sulkeutumista nämä kaikki 62 myssyä ehtivät keräykseen. Kiitos!


Seuraavaksi Simaa ja Tippaleipiä....

Deadlinet paukkuu


Mulla on paha tapa tehdä kaikkea hauskaa sen sijaan että tekisin jotain hyödyllistä. Siksi mulle ei koskaan saa tilattaessa sanoa et "Ei mitään kiirettä". Susukielellä tää tarkoittaa samaa kuin et "Ei valmistu ikinä". Joskus sitten järjestän omatekoisia deadlinejä vaan sen vuoksi että pakolliset asiat tullee valmiiksi. Just äsken valmistui jakku:



Lanka: Marks&Katten Florens (73% puuvilla, 27% polyamidi, 240m/100g). Puikot 4,5 Knit Pro pyöröt ja resoreissa 4 mm perinteiset pitkät. Menekki 433g. Tilaustyö, joka on menossa samalle asiakkaalle kuin Alpakkainen villatakki ja Mohairtunika. Mallineule perinteistä tähkää ja silmukat koosta M samasta ohjeesta kuin edellinen villatakki. Tällä kertaa vaan piti olla lyhyet hihat ja vähän lyhyempi miehusta.Pikkuisen oli puuduttavaa neuloa, koska olen jo yhden jakun tästä langasta samalla mallineuleella tehnyt ja värikin oli sama. Oikea deadline on 13.5. mutta huomenna käyn Vuokolla ostamassa napit ja toukokuu saa alkaa puhtaalta pöydältä!


Vähän muutakin olen tässä viime kuukausina tikutellut...tällä ei ollut deadlinea, joten se sovittiin huhtikuun loppuun.



Sain alkuvuodesta meilin, jossa kollega pyysi koeneulomaan suunnittelemansa mallin. Ihan tosissani olin hurjan otettu kunniasta ja lupasin heti. Malli on vielä TOP SECRET mutta en malta olla vilauttamatta sitä ihan vähän.


Pitäähän neulomukset jollekin esitellä ja näytin valmiin eilen äidille, joka sanoi tämän olevan kaunein neule, jonka koskaan olen neulonut!


Lanka teetee Elegant, puikot 3,5 Knit Pro pyöröt, menekki 140g kaksinkertaisena. Ihana lanka neuloa ja malli oli haastava - en ihan aloittelijalle suosittelisi. Syksyllä paljastuu lisääSilmänisku


Ja vielä yksi määräpäivä on huomenna eli Varsinais-Suomen Sytomyssykeräyksen viimeinen päivä! Salon keräyspiste on avoinna yhdeksästä yhteen. Sen jälkeen puodipitäjä lähtee vapunviettoon mökille ilman yhtään velvollisuuskäsityötä:-)


Mukavaa vappua muillekin!

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Sokeriruokoa


Nyt seuraa taas paljastus siitä, miten ne langat lankakauppaan päätyvät ja miksi mun puodissa on niin kummallinen sortimentti...


Mitä omituisemmalta kuulostaa langan materiaali, sen varmempaa on että mun on ihan pakko saada sitä tilata! Muistan kun bambu oli suht´koht´uusi juttu niin se oli hati pakko saada...sen jälkeen maitoa, soijaa, hamppua, banaania, maissia, helmeä, kapokkia ja ties vallan mitä! Toiset tulee jäädäkseen ja toiset päätyvät puodin ongelmajäteastiaan eiku löytölaariin ennenkuin mä edes kokeilen niitä! Joskus on sellainen olo että voisin perustaa kiinalaisen ravintolan lankoineniSilmänisku


 


Tällä kertaa himotus kohdistui Araucanian Ruca Multyyn, joka on 100% sokeriruokoa! 241m/100g vyyhti, 22s/10 cm, puikot 3,75. Väritkin on aika sokeriset.


Tampereen reissulle tarvittiin aivoton juoruiluneule ja kun Sukka-Marin poika oli mulle langan jo kerinyt niin tämä oli helppo ratkaisu. Piikun Laiskanbaktusta siitä ajattelin. Ohje on räveltämössä mut en mä sitä lukenut vaan luotin kuulopuheisiin (=Piiku kerran selitti ohjeen toinen käsi ovenkahvalla ja toinen jalka rappukäytävässä).


Kivaa neuloa, puikot oli juuri suositusten mukaiset eli 3,75 mm 30 senttiset Knit Pro Symphonie Wood suorat. Neulomisen lomassa sain kuulla ja nähdä upean matkakertomuksen Ameriikoista! Sain kulttuuria ja tietoa ja mahtavia maisemia ja nähtävyyksiä vaan pyrstölläni istuen ja kuunnellen ja neuloen. Kyllä mun kelpaa kun matkailu on näin helppoaSilmänisku Mä pääsin ulkomaille siirtymällä Salosta Kangasalle!


Olin suunnitellut tästä yhden vyyhdin kesähuivia ja olin ihan varma että kyläpaikassa olisi digivaaka, joka kertoo koska kavennukset pitää aloittaa. Emäntäni on sentään hirmuisen jämpti ihminen ja muutenkin huushollista löytyy jos jonkinmoiset keittiöhärvelit (niinkuin vissyvesiaparaatti, jota käytimmekin ahkerasti). Mut digitaalista keittiövaakaa ei ollut... Siispä lanka loppui kesken ja piti sitten sunnuntaina purkaa puoli huivia, että sain langan riittämään. Mullakin on se digivaaka vaikka olen just tällainen "vähän sinne päin" -ihminen!



Seuraavaks sitä lankaa sitten jäi! Onneksi muistin et Piikun Harlekiininorobaktuksessa oli hauskat hapsut ja Birgitta oli just sopivasti puodissa antamassa tupsuntekotukea niin sain kuin sainkin kaiken langan käytettyä! Eli menekki oli 98g (johonkin on 2 g hävinnyt matkalla...).


Käytän häikäilemättömästi hyväkseni puodissa poikkeavia. Lainasin vielä Sukka-Marin kaulaa huivin kuvaamiseen:



Eiks noi tupsut olekki hauskat?


Muutama vyyhti lankaa on muillekin (12,65 eur/vyyhti). Tykkäsin kyllä, mutta en usko tämän tulevan vakivarastoon ihan vaan siitä syystä, että tää tilattiin tammikuun viimeisena ja jo Pääsiäisen aikoihin sain... Tosin hyvää kannattaa odottaa ja tää on niin ihanan pehmeää, että vauvaneuleissakin toimisi varmaan kivasti. Harkitaan vielä...


Joskus mun puodin langat palautuu takaisin valmiina neuleina, kuten tämä Sonjan neuloma kiva huivi Malabrigon Sock - langasta. Sain sen lainaksi malliksi. Mä en kyllä käsitä miten joku vaikka kuinka monta bokseria omistava voi neuloa noin paljon! Kiitos.



Ja kiitti kaulalainasta kuvausassistentille:-) Tätäkin laatua on muutama vyyhti ja sit sitä Malabrigon Lacea. Nopeille...


Maanantaiaamu alkoi ihanasti! Monta Sytomyssyä virkannut ja minulle lenkkivirkkausta opettanut Tuula toi mulle ihanan mallin lenkkivirkkauksesta:



Tästä tulee Anjalinin maskotti! Kävi se täällä Turussakin, mutta Tassu tykkäsi siitä vähän liikaa... Kiitos Tuula!


Sortimenttitarina jatkuu varmaan lähipäivinä...

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Myssyaurinko


Tammikuun viimeisen päivänä sain puhelun, joka alkoi sanoilla ”Kerranki Helperi siäl sun plokis o jottai järkevää!” Soittaja oli lapsuudenystäväni Ellu. Hän oli lukenut Varsinais-Suomen Sytomyssykeräyksestä ja asia oli ajankohtainen ja koskettava. Jo seuraavana päivänä hän laittoi työpaikkansa kaikille naisille ja muutamalle ystävälleen haasteen mukaan keräykseen. Ja laittoi saman tien oman virkkukoukkunsa suihkimaan:




 


Lauantaina lähdin töiden jälkeen ajelemaan Ellun luo kohti Kangasalaa. Perille löysin tällä kertaa vain yhden harhaan ajon ja apupuhelun jälkeen… Perillä odotti ystäväni ja iso määrä Glorian Ruoka&Viini –lehden ohjeilla tehtyjä herkkuja… Sekä 61 sytomyssyä!


 


Vähän myöhemmin seuraan liittyi vielä Sari, joka toi mukanaan kolme myssyä. Oli pakko heti laittaa iloviestiä PiikulleHymy


 


Sarin myssyt tässä:



Tässä kaikki 64 aurinkoisessa yhteiskuvassa, jota me Sarin kanssa sommiteltiin sillä aikaa kun itse emäntä hääri keittiössä:



  


Kiitos Ellu ja kaikki Etelä-Suomen Lennonvarmistuskeskuksen aluelennonjohdon naiset! Olette mahtavia!


 


Viitisentoista näistä myssistä on valmistettu Tekstiiliteollisuuden lahjoittamasta puuvillalangasta. Ja tarkkaan on lanka käytetty – vain 13 grammaa oli jäljellä!




 


Kun tätä kampanjaa aloitettiin niin Tampereelle ei vielä ollut perustettu omaa keräystä. Nyt on Etelä-Suomen Lennonvarmistuskeskuksessa ollut keräysastia myös TAYS:n keräyksen myssyille. Tampereen keräysaika on toukokuun loppuun asti, joten saapa nähdä mitä tämä mahtava porukka sinne saakaan kasaan. Toivotaan kuitenkin, että tuhkapilvet jo pikkuhiljaa hälvenevät taivaalta…


 


Kuuden kilsan aamulenkin jälkeen lähdin kohti Tampere-Taloa ja syksyn lanka-asioita. Mutta niitä pitää ensin vähän sulatella ennen kuin paljastan niitä muilleSilmänisku


 


Varsinais-Suomen Sytomyssykampanja-aika päättyy tämän kuun loppuun. Ellua siteeraan ja sanon et ”Hopi hopi”!

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Myssyjä ja matematiikkaa



Varsinais-Suomen Sytomyssykamppiksen Salon keräyspisteeseen tuli myssyjä tällä viikolla tulvimalla! Osasin odottaa, että loppua kohti tahti kiihtyy, mutta 75 myssyä oli yllätys. Lämmin Kiitos kaikille teille sydämellisille neulojille ja virkkajille!



Maija-Leena toi seitsemän kaunista myssyä, joissa kaikissa oli kiva eläinaiheinen kortti ja rohkaiseva aforismi. Myönnettäköön - tämä kaupantäti on aforismeja lukemalla ammentanut positiivisuutta myös omaan viikkonsa... kortin toisella puolella on materiaali-, koko- ja pesutiedot.



Salon Kansalaisopiston näyttely oli sunnuntaina ja siellä näytillä olleet myssyt tuotiin tiistaina keräykseen. Vasemmassa alareunassa on Pirenan kuvaamatta jääneet kaksi pitsibaskeriakin. Kansalaisopisto on myös tukenut keräystä lankalahjoituksilla ja sitä lankaa löytyy myös osasta näitä 14 myssyä, jotka tuotiin maanantaina:



Pitkin viikkoa puotiin tulla tupsahteli myssyjä:



Näiden tekijöina mm. Sari ja Tuula, jolta sain tällä kertaa opsatusta tupsutyynyn valmistamiseen (viime kerralla opin lenkkivirkkausta).


Helmikin poikkesi ostamaan itselleen lankaa kevätpipoon ja toi samalla reissulla äitinsä neulomat 4 myssyä:



Postipoika toi yhtenä päivänä saapumisilmoituksen... Pakettikortti kertoi, että yli 800 g oli paketissa...



Hiirosen Emäntä on tikutellut 15 myssyä! Saatekortissa oli lisää positiivisia aforismeja... Ja kun kävin hänen blogissaan niin repesin nauruun. Ei kellään voi olla kissaa nimeltä Susu tai koiraa nimeltä KissiSilmänisku Taitaa olla kevättä rinnassa myssyilläkin, kun hän kirjoitti lahettäneensä 14 myssyä, mutta laskettuani kaikki kolmeen kertaan niin 15 niitä oli. Lisääntyneet matkalla ovat... Hauskin näistä oli tää hilkka:



Ihmetteleekö joku, miksi multa ei omia kässyjä juur tuu? No ei tietenkään kun huvittelen päivät pitkät kuvaten ja sovitellen muiden tekemiä myssyjä!


Kuten jo viimekertaisessa myssypostauksessani taisin kertoa on oma myssytehtaani ollut tosi hiljainen. Mut kun törmäsin Leenan blogissa ohjeeseen niin johan sisäinen insinöörini vaatimalla vaati lankaa ja koukkua käsille! Jos ohjeessa lukee että "Ympyrän kehänhän voi laskea. Jostain mieleni sopukoista nousee kaksi kertaa säde kertaa pii ja pii on 3,14." niin voiko kukaan insinööri vastustaa ohjetta? Emmää ainaskaa! Ihan oikea matemaattinen kaavahan se siinä! Intona aloin virkata puodin hyllyltä jämälankoja. Kuvassa alemmat neljä myssyä on Susun PIIMYSSYT (menekki yhteensä 202g):



Ylhäällä oleva iloisen värinen on Jossun kurssilaisen virkkaama. Tämä oli hänen 44. myssynsä...


Perjantai-iltapäivän viimeiset tulivat puotiin ihan puun takaa ja yllättäen:



Kaksi alimmaista Birgitan puikoilta.


Huomenissa Corollan pyörät lähtevät kohti Kangasalaa ja Tampere-Taloa. Saas nähdä mikä reissun saldo onkaan... Ainakin ensi viikolla olen viisaampi syksyn lanka-asioistaHymy


Hyvää Viikonloppua!

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Sukuvika?


Lauantaina Myllykylän rannassa tuli ekan kerran sellainen ajatus et onkohan tämä nyt ihan tervettä? Tuuli kylmästi, räntäsade oli aluillaan ja me lähdössä veneellä saareen. Miten mukavaa olisikaan ollut kaupungissa korkata pullo punaviiniä ja laittaa sähköhellalla jotain hyvää ruokaa. Sen jälkeen olis vähän surffannut netissä ja istunut lämpimällä sohvalla neulomassa ja myöhemmin kömpinyt lämpimään sänkyyn puhtaiden ja kuivien peittojen alle unten maille…


 


Räntäsade alkoi heti kun päästiin saareen. Hellatuli syttyi helposti ja savukin meni piipusta ulos (yllätys – yleensa se tulee sisälle eikä tuli syty kunnolla).


 


Ensimmäinen pakkotyökohteemme oli huussin tyhjennys. Kompostoivan systeemin tyhjennys talven jälkeen ei ole niitä kaikkein pahimpia juttuja mut ei kauhean mukavaakaan…


 


Maa oli roudassa, joten ensin piti hakata rautakangella routakerros rikki ja sen jälkeen päästiin kaivamaan kuoppaa.


 


Seuraavaksi vuorossa oli hankkia vettä. Kaivon pinnassa oli kolkytsenttinen jää, joka piti rikkoa ennen kun saatiin saunavettä. Taas oli rautakangella käyttöä…


 


Kun nämä tärkeimmät tehtävät oli tehty niin räntäsadekin loppui ja aurinko pilkisteli pilvien välistä. Siispä verkonlaskuun ja sen jälkeen saunaan. Uimaportaiden virittely laituriin ei onnistunut joten virittelimme ne jään reunalle. Maailman parhaiden löylyjen lomassa talviturkki tuli heitettyä mereen kolminkertaisesti! Illalla uni maittoi vaikka mökki oli edelleen vähän viileä ja petivaatteet talven jäljiltä kosteita.


 


Aamulla herätessä nenä tunsi kylmää. Piti valita noustako ylös hellaa sytyttämään vai vetää peitto korville ja pysyä lämpimässä vielä hetki. Tassu oli sitä mieltä että johan tässä on nukuttu.


 


Tassu nautti mökkeilystä täysillä vaikka märät polut saivat sen kiukkuisena karjahtelemaan. Tässäkin kuvassa on polulla vettä ihmisnilkkoja myöten:




 Kissan muisti on kummallinen – monta hetkeä se päivysti kivenkoloa, jossa viime vuonna oli myyrän asumus.


 


Ennen aamupalaa saimme puhelun naapurista. Tassun kummisetä se siellä ehdotteli verkonnostoa jos haluamme pitää verkkomme. Airiston suunnalta oli valtavat jäämassat matkalla meille päin.


 


Kiireesti hypättiin veneeseen. Kova luoteistuuli tempoi venettä ja lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kiskoa verkko veneeseen jotenkuten. Onneksi tuuli kovaa ettei perinteikästä pariskunnan verkonnostosananvaihtoa tainnut kuulua rannoille asti. Eikä tähän aikaan vuodesta kuulijoitakaan kovin paljoa olisi ollut (onneksi). Verkossa oli kaloja…ahvenia, kuhaa ja yksi hirvityskala (=made), joka myöhemmin päästettiin uimaan jonkun muun verkkoon. Aamupalan ja verkkojen selvittämisen jälkeen soitin varovasti äidille…


 


Porukat oli omalla mökillään innostuneet verkonlaskuun myös. Siellä oli jäätä enemmän ja soutuvenettä oli hinattu jäätä pitkin pitkä matka ennen kuin pääsivät veden ääreen. Kyselin et mites niiden verkot… Äidin ensimmäinen lause oli että ”Kattokaakin ettette et ole kahdenkymmenen yhdeksän vuoden päästä yhtä hulluja ku me!” Kovassa tuulessa olivat lähteneet nostamaan omaa verkkoaan. Toinen airo oli lähtenyt omille teilleen, kummallakaan ei pelastusliivejä, kummallakaan ei puhelinta mukanaan ja isä vielä oli mennyt jään läpi! Onnksi vesi ei siinä kohtaa ollut syvää. Loppu hyvin, mutta tuli vähän sellainen olo että tämä mökkihöperyys taitaa olla perinnöllistä sorttia. Varsinkin kun sama tauti vaivaa myös veljeäni ja veljen lapsia. Mökkihöperyys taitaa olla myös tarttuvaa – suvussa on jokunen poika- ja tyttöystävä, joita vaivaa sama tauti… Karvis on hyvä esimerkki.


 


Loppupäivä menikin seuratessa Airistolta meille päin ryskyviä jäämassoja ja haravoiden.




Samalla jännitettiin päästäänkö saaresta illalla pois...


 


Aurinkoinen sää ja kova tuuli kuivattivat pihaa ja Tassukin nautti ulkoilmaelämästä:


 



Kalapuukot olivat unohtuneet kotiin, joten kalat pakattiin ammattimaisesti lumisohjoon ja veitiin kaupunkiin perattavaksi. Herkkuiltapalaa tästä saaliista riitti koko porukalle!




 


Mökkikausi 2010 on avattu!

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Kissakuvahaaste 131: Kevättä rinnassa


Tämänkertainen Kissakuvahaaste on juttu, mitä mun ei pitänyt teille kertoa ollenkaan. aamulla luin haasteen ja repesin nauruun kun siellä luki: ” Saako kevät hormonit hyrräämään leikatulla herrasmieskollillakin?”.


 


Meidän Tassu ei taida olla mikään herrasmies, mutta tietääkseni leikattu kuitenkin. Aina muutekin puhelias poikamme on kevään tulletn ollut entistä enemmän juttutuulella. Muutama viikko sitten tulin vähän epäileväksi että onkohan se leikkaus mitenkä onnistunut kun Tassu on ihan selvästi RAKASTUNUT mun unikaveriin Tuusaan! Tuusa on lelunorsu, jonka sain 18-vee synttärilahjaksi silloiselta poikaystävältäni.


 


 


 


Ensi kertaa heidän lemmenhetkensä nähtyäni soitin kauhuissani Tassun AU-isälle Karviselle ja pyysin surffaamaan netissä että onko tää nyt normaalia! Kun Tassu kävi rokotuksissa Pääsiäisen jälkeen niin eläinlääkäri oli vaan todennut että ”Jotkut leikatut kissat tekee sitä”.


 


Tassu kerhää ja tarpoo Tuusaa vimmatusti ja pepun liikkeestä ei voi olla tulkitsematta muuta kuin että lemmenlekki tässä on menossa…


 


Ehkei tässä kuitenkaan kannata olla kovin huolissaan. Taitaa Tassun ja Tuusan lempi olla aika vaaratonta sorttia. Työmatkalla tänä aamuna huviteltiin ajatuksella että minkälaisia niiden jälkeläiset voisivat olla… Tassun komea häntä ja Tuusan yhtä komea kärsä… Onneksi hän kevään tullen rakastui Tuusaan eikä alkanut merkkailemaan reviiriään!


 


Pahinta kaikessa on että mä olen aina kuvitellut että Tuusa on poikanorsu!

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Viikon myssyt


Varsinais.Suomen Sytomyssykeräysaikaa on  vielä pari viikkoa jäljellä. Tähän mennessä Salon keräyspisteeseen Lanka- ja käsityöliike Anjalinille on tuotu jo suunnilleen kaksisataa myssyä! Kilkkaa kuvaa ja pääset haasteen alkuun.


 


Tällä viikolla tuotuja:


 


Tekijöinä mm Irmeli, Tuula ja Tuovi. Seitsemän myssyä näistä ovat toimineet myös ”pehmeänä laskuna” eläkkeelle siirtymisessä.


 


Keskiviikkona keräännyttiin kolmen sukupolven voimin katsomaan telkkarista Suomi Expressiä. Paikalla oli äitini, veljen vanhempi tyttö ja minä. Lähtiessä sain mukaani seitsemän Turun Marttayhdistylksen Päivämarttojen tekemiä myssyjä. Alaoikealla oleva sininen on äidin tekemä.


 


Joskus keräyksen alkupäivillä heitin vähän herjalla Ritvalle, että ”nyt on sitten sinunkin jämäpuuvilloillesi käyttöä”. Olin unohtanut koko suunsoiton kun tällä viikolla Ritva tuli puotiin paperikassa kädessään:


 


Jämäpuuvilloista oli syntynyt 18 sytomyssyä! Enempää ei hänkään ehdi tehdä, koska nyt hän tikuttaa kiireen vilkkaa Etiopianuttuja


 


Oma myssytehtaani on ollut yhtä hiljainen kuin huopatossutehdas tähän aikaan vuodesta. Tänään sain kuitenkin valmiiksi viime lauantaina Tuulan opissa aloitetun lenkkimyssyn:


 


Lanka Bambusekoitetta, jonka olen voittanut Salon Seudun Kädentaitajien arpajaisista (Kädentaitajien arpajaisissa on aina hyvät ja runsaat voitot, kiitos arpajaisvastaavalleSilmänisku). Virkkuukoukku nro 4 ja menekki 81 grammaa. Kun luen Matleenan blogista "Olennaista sytomyssykampanjassa" niin tämä menee varmasti luokkaan ”hauska”. Nätti tää ei kyl oo…


 


Moni on tullut tuomaan myssyjään puotiin vähän häpeillen – kysyen että kelpaakohan nämä? Moni on potenut huonoa omaatuntoa siitä, että on tehnyt vain yhden. Joku on ihmetellyt puodissa olevaa myssyhyllyä katsoen että tarvitaanko niitä tosiaan noin paljon. Monta kertaa olen kuullut kysymyksen ”Kuinka monta myssyä olet tehnyt?” Pitää muistuttaa, että kyseessä ei ole mikään kilpailu!


 


Jokainen keräykseen osallistunut on mukana sydämellään ja ihan varmasti jokaiselle myssylle löytyy käyttäjä! Teit sitten yhden tai kymmeniä niin kaikki ovat yhtä arvokkaita. Varsinais-Suomen keräyksen organisaattori Piiku sai tällä viikolla TYKS:n syöpätautien poliklinikalta (os 820) tiedon, että sinne maaliskuun alussa viedyt 70 myssyä loppuivat alle kahden viikon!


 


Muutama päivä sitten sain Jossulta puhelun. Hän kertoi kuulleensa, että yksi salolainen syöpähoitoon TYKS:n vuodeosastolle 811 mennyt potilas oli lehtijutun perusteella odottanut saavansa myssyn sairaalasta. Pettymys oli kova kun myssyjä ei ollutkaan. Sovittiin, että ennen seuraavaa hoitojaksoa hän voi hakea myssyn mukaansa puodista. Sirkka-Liisa on menossa kolmen päivän hoitojaksolle ensi viikolla ja tänään hän poikkesi hakemaan myssyään.


 


Sirkka-Liisa kertoi hoitojakson olevan tosi rankka ja että myssyä olisi mukavaa pitää päässä hiostavan peruukin sijaan kipeänä sängyssä maatessa ja osastolla liikkuessa. Nähdessäni liikutuksen kyyneleet hänen silmissään tiesin, että olemme hyvällä asialla. Pakkasin hänen mukaansa parikymmentä myssyä vietäväksi muillekin ensi viikolla osastolla 811 oleville. Sama kait onko kampanja-aika meneillään ja onko luovutuspäivää sovittu. Tarvetta on nyt!


 


Omakin myssytehtaani sai uutta potkua Sirkka-Liisan vierailusta ja alulla on jo seuraava…


 


Parissa viikossa ehtii vielä jokusen myssyn valmistaa. Kannattaa käydä Matleenan blogissa kertaamassa myssyihin sopivat materiaalit ja muut ominaisuudet. Seijasisko on kerännyt tänne linkkejä kivoista myssymalleista. Piikun hauska Pöllömyssy löytyy klikkaamalla tästä.


 


Jo tässä vaíheessa kiitän kaikkia keräykseen osallistuneita. Erityisesti (teeveestäkin tuttuja) keräysten ideoijia Seijasiskoa ja Matleenaa, kaikkia rinnakkaiskeräysten puuhanaisia eri puolilla Suomea ja erityisesti tätä Varsinais-Suomen keräyksen organisaattoria Piikua, joka vetää perässään ja innostaa myös tätä välillä niin laiskaa kampanjakaveriaan. Ja kaikkia niitä, joiden koukut ja puikot suihkivat. Aikaa on vielä Vappuun asti!


 


Sairautta emme voi parantaa, mutta iloa ja lohtua voimme tuottaa. Sen näin ihan konkreettisesti tänään.


 


Hyvää viikonloppua!