maanantai 28. kesäkuuta 2010

Neuloo Mopsien Kanssa - KYH 22.-26


Sillä välin, kun meikäläinen lomaili niin Mopsien Kanssa on KYHälity viimeiset aloitukset kasaan. Edellinen raportti löytyy Sukka-Marin blogista. Kuulemma Alfa ei kovin hyvin huovu kuudessakympissäkään vaikka pesuohje neuvoo hellävaraista villapesua. Meikä täällä ihmettelee kovasti kun minä huovutan normineljäkymmentäkin kestävän langan...


Juhannuksen aikana on aloitettu:



22.6. Musta pompulamoppi (kuvassa, valmiskin jo)


23.6. Punainen Baktus-huivi Blend Bamboosta syksyksi - siihen aikaan kun on kiva et kaulassa on jotain mut ei vielä kaivata villaista.


24.6. Lila Baktus-huivi teeteen Aureasta, pukinkonttiin menossa.


25.6. Vihreä pompulakluuti (näit on Mopsiperheessä joka huoneessa tai ainaskin kylppärissä, vessassa, saunassa ja keittiössä)


26.6. YLLÄTTÄEN: Lisää mustaa pompulakluutia pukkaa! Miniäkokelas oli kehunut hyväksi keraamisen lieden putsaamiseen joten pitäähän näitä nyt tehdäSilmänisku Kuvaa ei ole mut aloitettu on.


Minähän teen näitä bloggauksia ruokapalkalla:-) Tänään sain kuvaussession päätteeksi purkillisen kukkakaaligratiinia! Oli muuten hyvää. Vaikka ajattelin annosta aika miehekkään kokoiseksi niin pupelsin sen päivän mittaan kaiken kun se maistui niin hyvätä... Kiitos!


Puuro-ohjeen laitan tuon edellisen postauksen kommenttilootaan:-)


Omat aloitukseni löytyvät tämän linkin alta. Tällä hetkellä hiukan hirvittää. The Projekti eli Tähtipolku-ryijy on rivillä 39/99 eli jäljessä ollaan tavoiteaikataulusta hurjasti. Seuraavat päivät ja illat menee pähkäillessä varastoja, tilinpäätästä ja arvonlisäveron muuttumista ja koneella istuen. Ei edisty KYHäilyt tällä menolla ei. Mut parhaani aion yrittää kaikesta huolimatta!


Mut pieni vink vink: Lankakaupan inventaariale jatkuu vielä kaks päivää ja pari pompulakerää on vielä jäljelläSilmänisku 

Juhannus











Juhannusvieraat saapuivat saareen torstaina kahdessa erässä. Iltapäivällä Kummipoika ja Lyyti-koira perheineen Nokialta ja illemmalla Pate-kissa perheineen Tottijärveltä. Tassu oli viikon aikana muuttunut koko ajan enemmän metsäkissaksi ja se kävi kotona vaan nukkumassa ja syömässä. Kun vieraat saapuivat, niin johan alkoi Tassukin viihtyä kotinurkilla.


 


Kaveria hakemassa:


Ja kaveri on turvallisen matkan päässä valmiina livahtamaan sängyn alle piiloon:


 


Mutta kun Tassu ei löydä etsimäänsä niin Pate uskaltautuu lähemmäs:


Eikä Tassu vieläkään älynnyt mitään! Ihmetteleekö joku vielä miksi me pidetään Tassua vähän pöljänä?


 


Arka Pate viihtyi ensimmäisen illan sisällä eikä Tassukaan malttanut lähteä mihinkään. Myöhään illalla Pate viimein livahti ulos ja vietti metsässä seuraavat kaksi vuorokautta… Emäntä sen välillä kävi hakemassa syömään, mutta heti kun ovi aukeni niin Pate häipyi taas metsään. Onneksi lauantaina löytyi. Kiukkuinen kissa olisi mielellään jäänyt saareen – ainakin päätellen isännän kasvojen naarmuista… Eipä olisi ollut ensimmäinen kerta kun meillä on Juhannuksen jälkeen enemmän kissoja kuin ennen Juhannusta.


 


Juhannuksen ykköspeli oli Kimble:


 


Kiva peli, jossa riittää mielenkiintoa ja hauskuutta aikuisille ja lapsille. Peli oli pakko pitää laatikossa, ettei nappulat hävinneet terassilautojen välistä samaan paikkaan, jossa on jo lukemattomia haarukoita, veitsiä, pikkulusikoita ja sukkapuikkoja. Kummipojan mielestä oli kuitenkin parasta käydä heittelemässä kiviä Matti ja Teppo –biitsillä ja kiertää saarta Karvisen veneellä.


 


Tassun lempiharrastus oli Juhannuksena puihin kiipeily:


 


Aina vaan ylemmäs:


 


Olisikohan laiskana kissana tähyillyt missä se ystävä piileksii…


 


Kummipojan antennipipokin valmistui viimein, kun sain mittapään paikalle:


 


Lanka Mandarin Petit, koukku nro 3, menekki 44g. Kovan onnen pipo joutui purkuun monta kertaa. Ensin se oli liian suuri, sitten liian ruma mutta kolmas kerta toden sanoi. Ja kumma kyllä kelpasikin pojalle.


 


Juhannuksen aikana ei paljoakaan tullut neulottua. KesäYön Hullutuksen aloitukset 24 ja 25 tein peräkkäin aattona. Olipa hauskaa, kun kerrankin mulla oli neulontaseuraa. Kummipojan äiti neuloi koko päivän vyötä villatakkiinsa, jonka aloitti 7 vuotta sitten! Seuraavat seitsemän vuotta odotellaan nappeja... Seuraava projekti on jo nyt suunnitelmissa.


Salkkarit- hartianlämmitin Kittenistä. Tällä kertaan järkeistän ohjeen niin, että sillä voi neuloa joku toinenkin. Aureasta Palmikkokauluri, johon ihastuin Jossun blogissa. Ohjeesta olin kirjoittanut muistiin muutaman silmukkaluvun enkä tietenkään muistanut miten se meni. Juhannus oli nettivapaa mutta ei puhelinvapaa, joten sain kahden ensimmäisen kerroksen ohjeet Jossulta puhelimessa. Samalla tuli hoidettua perinteinen perjantaimiitti…


 


Juhannuspäivänä tartuin viimein omaan kierrätys-Rowaniini. Kun en osannut päättää väriä niin otin kolme. Kun en osannut päättää mallia niin teen Pinaatin. Ja siinä vaiheessa ei enää ollut aikaa miettiä mallia yhtään enempää…


Jaa että miksi ei ollut aikaa neuloa? Noo…me syötiin koko ajan. Päivä alkoi aamiaisella. Tänä vuonna Vana-Tallinna-kaurapuuro oli aattoaamun listalla. Päivällä tehtiin ruokaa nuotiotulilla:


Tässä on tulossa blogikuvaajan bravuri eli broileriwokki.




Melkein meinasi sataa kesken ruuanlaiton mut ei sitten satanutkaan. Ainakaan paljoa… Muutenkin säät oli mainiot kuten melkein aina Juhanuksena. Tuuli suuri sopivasti ettei hyttysiä ollut miljoonittain. Ja säähän on pelkkä pukeutumiskysymys... Paten emäntä sinnitteli terassilla makuupussissaan.


 


Juhannuspäivänä testattiin makkaroita kivalla varrassysteemillä, joka saatiin tuliaisiksi:


Kerrankin oli tilaisuus maistella monta eri lajia kerrallaan. Yksimielisen raadin parhaat pisteet sai Perniön Lihan Riistaryynäri.


 


Ruokatorkkujen jälkeen saunottiin ja sen jälkeen grillailtiin perinteisellä hiiligrillillä. Ruokaa oli riittävästi kuten aina ja tämän aamun aamiaisella tarjottiin puuron sijaan hampurilaisia suoraan grillistä.


 


Kissoillekin oli tarjolla aamuvirkun virvelöimiä ahvenia:


Viikon loma ja sen perään vielä Juhannusjuhlat vetävät tiukoille pienen kissan turnauskestävyyden. Silmistä näkee, että katti on ihan poikki. Turkki on yhtä rähjäisen näköinen kuin emäntä tänään kaupunkiin tullessa.


 


Juhannuspäivänä päikkärit saunassa. Rokkikissaa ei yhtään haitannut että Radio Sadan Klassikkolista pauhasi hevirokkia korvan juuressa.


Ja kun sauna laitettiin lämpeämään, niin Tassu jaksoi juuri ja juuri siirtyä muualle:


Nyt ollaan taas viikko kaupungissa ja Tassu saa turkkinsa ojennukseen ja kunnolla lepäiltyä. Huomenna puoti aukeaa taas. Kivaa oli lomailla mut on se tosi kivaa taas palata töihinkin!

torstai 24. kesäkuuta 2010

LomaKyhäilyä


Perjantai-iltana tultiin mökille ekan kerran ”isolla” veneellä. Tuuli lujaa etelästä, mutta matka sujui yllättävänkin mukavasti. Perille päästyä minä purin ne kaikki 25 kassia, pussia ja nyssäkkää, Karvis katosi talon alle putkihommiin ja Tassu omiin metsäkissahommiinsa.




 Puolen yön jälkeen kaaduttiin sänkyyn umpiuupuneina. Aamulla herätessä kävin läpi KesäYön Hullutusta varten pakkaamani kassin.



Ensimmäinen ajatus oli että puikot loppuu kesken!


 


Kesän TÄRKEIN ja MERKITTÄVIN havainto tehtiin heti lauantaiaamuna – ensimmäinen KANTTARELLI:


 


Tästä tärkeästä asiasta piti heti soittaa äidille ja lähettää useita tekstareita ympäri maata…


 


Soutuveneen vesillelaskun jälkeen alkoikin sade ja sain hyvällä omatunnolla istua ja neuloa ja katsella töllöstä Victorian ja Danielin hääjuttuja. Loman ekana päivänä sade ei tippaakaan masentanut!


 


Sunnuntaina alkoi lomaprojekti:


 


Terassikaiteiden maalaus. Projektia oli aloiteltu jo aikaisemmin, mutta varsinainen työ tehtiin tällä viikolla. Hilseilleet maalit oli poistettu ja nyt Karvis paikkaili lahonneita kohtia ja mulla oli jo kova kiire maalaamaan. Töitä tehdessä ei tällä viikolla ole tarvinnut hikoilla – siitä on kylmä ja kova luoteistuuli pitänyt huolen.


 


Illalla tuuli tyyntyi ja saunan jälkeen päätettiin laskea verkko. Ilta oli ihana, joten soudettiin saman tien vähän kauemmas – saaren päähän.


 


Ensimmäisen lomapäivämme pilasi - kalat! Verkko oli täynnä kaikkea mahdollista roskaa! Särkiä, lahnoja silakoita ja yksi tosi iso hauki. Hädin tuskin Karvis sai verkon nostettua veneeseen. Kotiinpäin souteli kaksi aika hiljaista lomalaista… Epätoivoisina todettiin, että kyseinen verkko on maksanut itsensä takaisin (kuhafileen kilohinta lähikaupassa on 29 euroa, verkko maksoi aikoinaan kympin) ja yhteistuumin leikattiin saksilla kalat irti verkosta. Myöhemmin iltapäivällä todistusaineisto hävitettiin viemällä verkko suoraan roskikseen samalla reissulla, kun kipattin roskakalat lokkien evääksi. Haukikin tuupittiin haravalla rantavedestä kauemmas jonkun muun riesaksi ja iloisestihan se lähti jatkamaan matkaansa. Mua vähän hirvitti, että mä käyn uimassa samassa vedessä kuin se hirmuinen hauki! On se vaan kamalan vihaisen näköinen otus. Oli verkossa sentään jotain ihan kunnollistakin – kolme isoa kuhaa (herkuteltiin tänään uusien perunoiden kera) ja kahdeksan ahventa. Tassulla oli juhlat kun pääsi herkuttelemaan suoraan filerointipöydästä! Kalarojektin välillä taas maalailtiin… Vaikka kuvia ei ole niin tämä ei ole kalajuttu – sitä showta ei kerta kaikkiaan huvittanut filmata. Liika on liikaa.


 


The Weatherman eli Blogikuvaaja Karvinen on oikea sääfriikki. Netistä pitää käydä katsomassa säätiedot monta kertaa päivässä. On Kipparilehden sääsivut, Foreca, Ilmatieteen laitos ja mitä kaikkia. Niistä kaikista tutkitaan tarkkaan pilvi- ja sadetutkat ja –ennusteet sekä tietenkin tuuli, joka täällä meren rannalla ja veneellä liikkuessa on tietty olennainen juttu. Ennusteet lupasivat tiistaille kivaa veneilykeliä, joten sille päivälle osui tämän vuoden kesälomareissu.


 


Minä en ole kovinkaan innostunut veneilystä, mutta mikäs siinä on istuessa mukavassa kelissä sukankudin kädessä. Edellisenä iltana olin Kyhäillyt pikapikaa veneeseen merivesiroiskeiden pyyhkimen eli roiskekluutin:


 


Matka kulki kohti Höglandetia, jossa on Saaristomeren korkein kohta – 42 metriä merenpinnan yläpuolella.


 


Näköala Gullkronan aukolle:


 


Dragsfjärdin suuntaan:


 


Monipuolinen maasto ja kalkkipitoinen maaperä aikaansaavat monimuotoisen kasvillisuuden:


 


Höglandet kuuluu Metsähallituksen ylläpitämään Saaristomeren kansallispuistoon.


 


Kuljimme toista kilometriä luontopolkua.


 


Rehevää ja karua:




Kallio kuin kartta:




Ympäri saarta nähtiin paljon pieniä papanakasoja. Oltiin ihan varmoja, että nurmikonhoitajina olisi lampaita, joita on tapana kuljettaa kesäisin saariin laiduntamaan. Mulle oli iso pettymys kun en löytänyt yhtään lammasta. Lokinpoikasia sen sijaan:


 


Kotimatkalla poikettiin yllätysvisiitille Attuun äidin ja isän luo. Ajoitus oli mitä parhain, sillä kummityttö oli paikalla ja tarjosi synttärikaffet kahdelta.


 


Matkalla kotisaareen poikettiin vielä Paraisten Honkkikonkista hakemassa lisää tärpättäiä maalausprojektiin ja minä sain perinteisen kesälomalahjani eli uuden tiskiharjan (tällä kertaa se on lila). Illalla vielä maalattiin kaiteet kertaalleen.


 


Huonosti nukutun yön jälkeen olen tämän päivän ollut kiukkuinen kuin turkinpippuri. Koko loman ajan luoteesta puhaltanut kylmä tuuli alkaa pikkuhiljaa käydä hermoille. Minä -  alati mökkielämän ihanuutta julistava mökkihöperöiden kruunaamaton kunigatar olen ihan KYPSÄ PALELEMISEEN. Kaikki mukana olevat kuusi paria villasukkia on koko ajan käytössä (vuorotellen – mulla on tarkka villasukkavuorokausisysteemi) ja silti on kylmä lähes koko ajan. Päivällä sain hetkisen neuloa talon takana terassilla vähissä vaateissa ja sit se tuuli alkoi taas! Päivän ainut tyyni hetki meni hukkaan kun käytiin Paraisilla. Tällä kertaa ruokakaupassa. Onneks kanaalin rannnalla oli Alpakoita laiduntamassa. Ainakin ne väittää et sin on alpakkatila, Must ne näytti enemmän lampailta…


 


Olin niin pahalla päällä koko päivän että loppujen lopuksi kiukuttelusta syntyi monta nauruttavaa juttua ja juuri tällä hetkellä mulla ei ole yhtään kylmä. Huomisia Juhannusvieraita odottelen jo ihan hyvällä mielellä.


 


Ai niin – joka toinen päivä olen muistanut KesäYön Hullutuksenkin. Jotain valmistakin on:


 


Peru-pipo. Menekki metriä vaille 100g. ”Tilaa suurille ajatuksille”-myssy. Ohje vähän sieltä sun täältä ja kavennukset tyyliin ”riittääkö lanka vai jääkö yli”. Puikkoja kuudesta kahdeksaan.


 


Viikon aloitukset tässä kuvassa ja Listalta voit lukea mikä mikin on. Ystävän työnhakusukat Bamboo Strömpegarnista toimivat odotetusti – työsopimus oli kirjoitettu kun kolme senttiä ekan sukan vartta oli neulottu! Jossulla on toimiva ideaHymy Sukat pääsevät koekäyttöön jo huomenna. Sen sijaan kummipojan tilaama virkattu pipo menee kolmatta kertaa purkuun…


 


Kolme aloitusta on vielä edessä. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan ne on näistä mut en mee vannomaan ettei suunnitelmat vielä muutu…kassis on vaikka kuinka monta vaihtoehtoa vielä!


 


Hyvää Juhannusta kaikille!


 


Toivotaan että keli on tällainen: 


 


  

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Hyvin pyyhkii!


Pompulakluutuista on tullut parissa päivässä ihan hittijuttu. Neuloo mopsien kanssa aiheutti varsinaisen villityksen. Minäkin aloitin taas levymoppiluutua ja sain valmiiksikin. Hyvin pyyhkii! Sillä ihkaekalla pompulakluutulla lähti saunan lasioven ällö-öllöroiskeet ihan tuosta vaan ja silmälasien rasvatahrat ja myyntitiskin sormenjäljet ja mitä vielä. Myöhemmissä kuvissa nähtävä parvekkeen lasipöytäkin on huitaistu puhtaaksi pompularievulla.


 


Eilen päivällä äiti soitti ja vastasin nopeasti, että soitan myöhemmin koska meillä on KYH-kokous meneillään. Puodissa oli yhtä aikaa Neuloo mopsien kanssa ja Sukka-Mari ja Poika. Äiti sitten oli pohtinut et mikä se KYH oikein on ja tullut siihen tulokseen että se on Käsityön Ystävien Herkkuhetki! Ainakin herkkulankoja pyöriteltiin…


 


Mulla alkaa olla lomallelähtöstressi päällä. Koko maailma pitäisi saada valmiiks yhdessä päivässä ja vielä huolehtia siitä, että mukana on varmasti kaikki tarvittavat langat, puikot ja ohjeet juhannuspäivään asti. KYH-kassi vaihtui jo kolmatta kertaa suurempaan eikä kaikki ole vielä edes pakattu! Tämän viikon aloitukset (16 ja 17) ovat varsin vaatimattomia:


 


Pipo Katian Peru-langalla ja se em. moppi.


 


Moppi tuli valmiiksi eilen ja hyvin pyyhkii.


Puikot 2½, menekki 31 g. Kerästä tulee siis monta Kluutua ja pesintä ja pyyhintä. Nro 17 on silmälasinpyyhin, aloitettu eilen. Tänään sain hepulin kun huomasin puodissa ihan purettavaksi joutilaan pompulahuivin. Siitäkin saan monta mainiota riepuaSilmänisku Ihan pikkuisen nyppii se, ettei kukaan ottanut vakavissaan pompulalangan mainioita ominaisuuksia kun minä puhuin niistä jo marraskuussa. Äitikin oli suorastaan loukkaantunut kun mä tein reivun hänen hienon teatterikeeppinsä jämistä ja nyt riehuu itsekin innoissaan pompulariepu kädessään ympäri taloa!


 


Lauantaina aloitetut helmirannekket tulivat valmiiksi:


 


En ole ennen valkoisia tehnytkään. Kauniit omasta mielestäni. Menevät yhdelle tytölle, jolla on töissä niin kova ilmastointi, että villaiset rannekkeet ovat tarpeen myös kesällä.




KYH ykkösen edistyminen ei ole sujunut ihan suunnitelman mukaisesti. Kolmannes on kuitenkin jo nukitettu:



Viikon tauko tekee hyvää hartialle ja sormenpäälle...


 


Kaikesta pallolankahälinästä huolimatta Neuloo mopsien kanssa on aloitellut muitkin juttuja: Tiistainen KYH-työ alkoi jo Lankakaupassa (huomaaks Mari - iso kirjain…) mallitilkulla Bamboo&Pearlsista:


 


 


Nyt lähden tästä torille ostamaan viikoksi vihreitä herkkuja, sitten vielä päiväksi töihin ja illalla saareen yli viikoksi!


 


Hyvää viikonloppua ja juhannusviikkoa kaikille!


 


 


 

torstai 17. kesäkuuta 2010

Kissakuvahaaste 135: Rotukissa


Kissakuvahaasteen aiheena tällä kertaa Rotukissa. Vaikka me usein (ja syystäkin) kutsumme blogikissa Tassua Norjalaiseksi Metsäpöljäksi niin se on ihan oikea Norjalainen Metsäkissa sukutauluineen kaikkineen. Minä kyllä olisin halunnut pienen tyttökissan, mutta miten olisinkaan voinut vastustaa…


 


Tassu viisiviikkoisena vielä siskojen ja veljien ja äiskän luona Lauttasaaressa. Silloin sen kutsumanimi oli Taavi.


 


Blogikuvaaja on paremmin perehtynyt noihin rotuominaisuuksiin, mutta minä asun Tassun kanssa samassa huushollissa ja voin kertoa minkälainen hän oikeasti on. Tassu on sosiaalinen (jos sille päälle sattuu). Karvaa lähtee ympäri vuoden paljon ja välillä vähän enemmän.


 


Komeakin hän on ja omasta mielestään kaikkein komein.


 


Iso aika Tassun päivästä kuluu turkin huoltamispuuhissa, mutta siitä huolimatta harjata pitää pari kertaa viikossa. Pitkä päälikarva ja pehmeä aluskarva pitävät kosteuden loitolla, eikä Tassu ole pienestä sateesta moksiskaan.


 


Tassu on puhelias.Se on mun mielestäni mukavaa ja me käydäänkin pitkiä keskusteluja joka päivä. Yläkerran rouva on sitä mieltä, että Tassu on ”Aika kovaääninen”.


 


Metsäkissa harrastaa tietenkin metsästystä vaihtelevin tuloksin sekä puihin kiipeilyä. Iskän kanssa paras leikki on hiiripallo ja äiskän kanssa naruleikki (ja lankatestit, mut ne onkin blogikissan ”työtä”). Ruokahuollosta vastaavana henkilönä tiedän, ettei metsästys aina tuo toivottavaa tulosta ja jos ruoka ei ilmesty kuppiin riittävän nopeasti niin terävät hampaat isketään lähimpään paljaaseen pohkeeseen… Tassun lemppariruokaa on ahven, jota varten sillä on ihan oma (pohjaton) massu.


 


Tassun komea häntä tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä. Tässä se on rentona pitkin pituuttaan, mutta ulkoillessa se on ylpeästi pystyssä ja heilahtelee hienosti puolelta toiselle herättäen ohikulkijoiden huomion. Ja siitäkös Tassu ylpisyy entisestään!

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Sekaisin kaikkea


Täst on varmaan tulossa oikea megapostaus. Mielestäni on niin paljon mukavampaa istua soffalla neulomassa (ja mökilt postaaminen on aika hankalaa) niin näitä posteja tulee harvakseen mut kun mulla on niin paljon tarinoita... Kaikki kyhäilyt ja mökkeilyt ja tassuilut sit samalla kertaa ja ihan sekaisin uudet ja vanhat jutut.


 


Aloitetaan viime viikolta. Johan alkaa käydä mallikkaasti tuo antennien tekeminen pipoihin. Kiitokset kaikille vinkkejä antaneille. Edellinen sai kaverikseen toisenkin. Lanka edelleen Blend Bamboo, menekki varmaan suunnilleen 30 g, koukut 3 ja 2½. Piti ottaa molemmat samaan kuvaan et kaikki tietää etten huijaa – niitä ON kaks. Ihan mukavalta tuntui kun huomasin näiden olevan lauantaina mökkinaapurissa käytössäkin.


 



Se dominoneuleharjoituksin (=läppärinruudunpyyhkäin) valmistui. Muoto on langan rajallisesta määrästä johtuen ”hieman” erikoinen. Lankaa oli 25 g. Ja hyvin toimii.


 



Perjantaina lähdettiin taas möksälle. Ihmeellinen tuuri – taas kerran päästiin saareen kuivina kahden sadekuuron välissä! Ilta meni asettuessa ja lämmittäessä saunaa ja mökkiä. Karvis katosi talon alle putkihommiin. Mikään ei ole ikuista – vähän yli 40 vuotta sitten tehty rautainen vesiputki on jo nyt ruostunut puhki. Ensiapu viemäröintiin tuli hoidettua ja päästiin saunaan.


 


Äidillä ja Isällä on mökillään tänä kesänä lemmikki. Konna! Kun konna oli pari päivää kadoksissa niin huoli oli kova. Atun konna on löytynyt (ja viety takaisin pesäkivelleen). Perjantaina huomattiin et meilläkin on oma Konnamme:


 


Toivottavasti Tassu ei tee tuttavuutta sen kanssa.


 


Vaikka mä olen enempi neuleihmisiä niin vuonna 86 olen tehnyt Erittäin Vaativan Kirjontatyön Salon kotiteollisuukoulussa:


 


Nimikirjaimet tyynyliinaan sekä alu- ja pussilakanaan. Käytössä ovat olleet ahkerasti. Kun lakana on tosi monta kertaa pesty ja mankeloitu ja melkein päivä paistaa läpi siitä niin se saa arvonimen ”Lötjönen”. Lötjönen on se kaikkein ihanin lakana, joka tuntuu pehmeältä ja hyvältä ihoa vasten. Lötjösissä on vaan se kurja juttu, että kun ne on parhaimmillaan niin ne hajoaa. Minä en tunnetusti ole mikään kierrättäjä, mutta tämä oma rakas Lötjöseni luovutti talteen nimmarit ja sen jälkeen se sai uuden elämän vielä tämän kesän ajaksi – nyt se suodattaa sadevedestä roskat ja siitepölyn ja minä saan puhdasta hiustenpesuvettä! Toi kirjonta pitää varmaan kehystää…




Huivihattu (Tiina Huhtaniemen ohje Ravelryssä)valmistui lauantaina:



Mainio pääkappale tosissaan! Mun täytyy itsellenikin tehdä tuollainen. Tämä on tehty näistä (naapurissa nämäkin) pipoista jääneistä jämä-Bamboo&Pearlseista. Raidoituksen persoonallisuus johtuu siitä, etten oikein osannut arvioida langan menekkiä. Nyt tiedän että kulutus oli 66g.


 


Aikamoinen tuulenmyräkkä häiriköi lauantaipäivän toimia ja aina välillä joku sadekuurokin ryöpsäytti pisaroita niskaan. Lupaukseni mukaisesti menin urheana tyttönä laiturille julkineulomaan:


 


Montaa minuuttia en siellä viihtynyt. Laituri keinui aallokossa niin, että merisairaaksihan siellä olisi tullut! Ehdin kuitenkin aloitella teeteen Cacaosta  huppuhuivia viitosen pyöröillä:


 


Tämäkin KYHäily olisi jäänyt aloittamatta ilman Marin Poikaa, joka läpimärkänä tuli perjantaina suoraan pesiskoulusta kerimään langan mulle. Oli siinä iltapäivällä sen verran hässäkkää että varmaan unohdin kiittää. Toivottavasti kiitokset menee perille täältä (ja toivottavasti vaihtokauppa oli sunkin mielestä vaivan arvoinen)!


 


Välillä raavittiin terassikaiteista maalia ja hiottiin ja syötiin kesän ensimmäiset uudet perunat ja niiden kanssa paistettuja (ja kermassa haudutettuja) kuha- ja ahvenfileitä… Oikea juhlapäivä! Ruuan jälkeen ”meidän pojat” eli Blogikuvaaja ja Tassu ottivat päivätorkut ja minä aloitin lauantain hullutukseni:


 


Helmirannekkeet Lanetista. Puikot 1½.


 


Ja kun alkuun pääsin niin lauantaille vielä nro 13 eli huivi vironvillasta. Huivi on tulossa, mallista ei hajuakaan mut 280 silmukaa ja 5½:n puikot. Ensituntuma vironvillaan ei saanut mua hihkumaan ihastuksesta mutta joku muu tykkäsi kuin hullu puurosta:


 


Tassu meni vironvillasta ihan sekaisin! Näin ihanaa lankaa se ei varmaan koskaan ennen ole saanut purra ja riepottaa.


 


 


Niin innoissaan se oli, että puuhun piti kiivetä monta kertaa peräkkäin ja korkealle!


 


Joskus on kyllä miettimistä miten sitä sitten alas tullaan:


 


Ilta-aurinko oli tuolla jossain kun olimme menossa saunaan.


 


Sauna on mun mielestäni miltei pyhä paikka, jossa ollaan ja nautiskellaan hiljaisuudesta ja löylyveden kihahtelusta kuumille kiville. Blogikuvaaja (jota ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa puheliaaksi) heittäytyy saunassa aina varsinaiseksi suupaltiksi. Kun löyly alkaa levittää lämpöään niin Karvisen suusta alkaa heti tulla teoreettisia pohdintoja laiturin kiinnityssysteemeistä tai siitä, miten paljon enemmän lämpöenergiaa tarvitaan kiuaskivien kuumana pysymiseen jos löylyvesi on kaivokylmää sen sijaan että se on patakuumaa… Laituri on paikoillaan ja energia-asiakin on (teoriassa) laskettu, joten viime lauantaina pohdinnan aiheena oli epäpuhtaasti palavasta puusta syntyvä noki ja noen rasvaisuus (siis että mistä se rasva siihen tulee). KERRANKIN SIELTÄ TULI JOTAIN JÄRKEVÄÄ JUTTUA ! Heti sunnuntaiaamuna loin silmukat ja samalla istumalla tein valmiiksi KYH nro 14:n eli pompulakluutun (Katia Big Snow Lux, menekki 20-30g, mökkivaaka ei ol kovin tarkka):


 


Ja testasin. Kymmenen vuotta grillinuotiolla nokistunut peltilautanen puhdistui  peilikirkaaksi (aikaisemmin mikään aine ei ole tehonnut) ja Karvisen pyttipannukokkailujen jälkeinen hellanputsaus oli leikkiä vaan. Mikrokuitu on ihmeaine. Mä melkein luulen, että otan noi pompulalangat pois ”löytölaarista” ja tupalaan hinnan tai käytän ne kaikki itse. Huomaakste muuten et meil mökil ollaan niin fiinejä et kluutussaki on hopeahippuja?


 


Tänään oli veneenlasku (kamera unohtui) ja perjantaina lähdetään saareen yli viikoksi lomailemaan. ”Sivistyksen” pariin ei ole tarkoitus tulla ollenkaan (ellei sivistykseksi lasketa kauppareissua Paraisille). Jo nyt huolestuttaa tarvitaanko ylimääräinen venereissu kuskaamaan mun lankoja. Loma-ajaksi on varattava yhdeksän KesäYön Hullutuksen aloitukseen tarvittavat langat, puikot ja ohjeet sekä ne kaikki keskeneräiset…


 


Vielä yksi syntymäpäivälahjani on esittelemättä. Sain sen Muurlassa hienossa huvimajassaan askartelevalta ystävältä. Ripustin sen terassin kattoon ja varmasti jonain iltana juhannusviikolla saan nähdä miten ilta-auringon viimeiset säteet kimaltelevat timanteissa…


 


 


 


P.S. Marin sukkablogissa on hänen omien kauniiden tiskikukkiensa lisäksi esiteltynä myös jatkoa Mopsineulojan ”Vaativien Kodintekstiilien” KyhäilyynSilmänisku