torstai 31. maaliskuuta 2011

Loppushan se!


Joskus ottaa koville kun lanka ei lopu vaikka miten pistelis puikolla silmukkaa toisen perään!


 



 


Sukkakurssilla aloitettiin sukat kärjestä. Oli oikein lupa tehdä sukkapuikolla, mutta aloitin yhtä sukkaa 80 cm pyöröllä. Kymmenen senttiä neulottuani ajattelin et jos kerran pyöröillä niin miksei sit kahta sukkaa yhtä aikaa. Tein toisen samaan kohtaan ja vaihdoin 120 senttiseen pyöröön ja tikuttelin molempia. Kuten pari kertaa aikaisemminkin kärkialoitussukissa – tälläkin kertaa tein teräosasta liian pitkän (vaiks ope varoitti) ja siks piti tehdä se lyhin mahdollinen kantapää eli tiimalasi:


 



 


Tulipa sit opittua tämäkin kantapääversio.


 


Kantapään jälkeen olin jo ihan kyllästynyt sotkussa oleviin lankoihin ja hankalaan pyöröpuikkoon. Mietin että miksi ihmeessä mun pitää kiusata itseni kaltaista mukavaa ihmistä kun homman voi tehdä helpommallakin. Siirsin silmukat sukkapuikoille ja tikuttelin molempia sukkia vuorotellen. Yritin vähän muotoillakin – kymmenen senttiä vartta neulottuani lisäsin keskelle taakse aina 2 silmukkaa joka 8. kerros. Kun lankaa oli jäljellä enää ihan pikkupikkunöttöset aloin resorin. Ja neuloin. Ja neuloin. Ja neuloin. Eikä ne nöttöset pienentyneet yhtään!



 


Lopultakin oli aika päätellä. Paksupohkeinen tarvii joustavan päättelyn ja sen löysin Lankakomerosta. Ja kas kummaa – tää päättelyversio söikin normaalia enemmän lankaa… Siis se lanka joka ei millään loppunut otti ja loppui 13 silmukkaa kesken! Piti sit purkaa molemmista päättelyt ja 1 kerros…


 



Aika kivat melkkest polvarit tuli!


 


Speksit:


Lanka: Fortissima Maxico Cotton Stretch (41%villa, 39% puuvilla, 13% polyamidi, 7%PBT polyesteri)


Menekki: 100g=460m (vajaa puoli metriä jäi)


Puikot: Addi 80 cm 2½ pyörö, Addi 120 cm 2½ pitsipyörö, 6 kpl bambusukkapuikko 2½ ja 3 kpl ruusupuinen sukkapuikko 2½…


 


Näistä olisi voinut tehdä ihan samanlaisetkin, mutta aloitin toisen sukan jaetun kerän väärästä päästä… Kuka nyt kahta samanlaista sukkaa haluis käyttää? Eriparisukista tulee hyvälle tuulelle. Ainakin minä.


 


Sekä langan että valmiin työn laatu on tarkastettu ja hyväksytty!

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Hymyilevät raidat


Viime viikolla testasin uuden Snuggly Smiley Stripes – langan. Lankahan on ihan samaa, kuin tuttu Baby Bamboo eli siinä on 80% bambua ja 20% villaa, 50g=95m ja nelosen puikoilla 22s/10cm. Uutta on vaan nimi ja värit. Ja pakkaus – Baby Bamboo on keritty (säilytyksen kannalta) hankalan kokoisiin pahvipuoliin ja tää uus lyttykerä ilman menee paljon pienempään tilaan…


 


Ohje: Sirdarin lehdestä nro 355 ”Little Stars in Stripes”. Osa malleista on julkaistu Modassa ja Suuressa Kässylehdessä. Ohjeet on BB:lle, mutta käyvät siis tähän uuteenkin lankaversioon. Minä tein miehustan hymyraitalangalla ja reunukset yksivärisellä BB:llä:


 


Puikot: 3½ ja 4 Knit Pron pyöröt 60 cm kaapelin kera. Menekki kokoon 1-2 v yhteensä 163 g (tasan kolme kerää raitalankaa ja loppu yksiväristä). Mitään kovin suurta kappaletta ei raitalangasta kannata lähteä tekemään ellei halua saada aikaiseksi sotkua tai läiskiä raitojen sijaan. Lasten neuleisiin mahdottoman hyvä lanka! Tätä en saa suositella kenellekään, mutta olen tästä (aikaisemmin) tehtyä nuttua silittänyt pellavan lämmöllä, kaatanut kiehuvaa vettä sen päälle ja pessy kuudessakympissä eikä se menny miksikään! Steariinitahra kyllä lähti. Suosituspesu on hellävarainen 40 astetta… Ja nappi tähän nuttuun haetaan huomenna naapurin Vuokolta Salon Napista


 


Eilen oltiin äidin kanssa Turun Kässymessuilla. Turun messut ei koskaan ole kovin ihmeelliset, mutta on kivaa lähteä käymään kun ovat täällä kotikulmilla - ei tarvii messureissuun tärvätä koko viikonloppua. Turussa ei tule kauheaa messuähkyä kun ovat sopivan pienet. Esim Tampereen messuilla olen aina parin tunnin jälkeen ihan zombiena ja liiasta tarjonnasta sekaisena. Pari kivaa ideaa jäi muhimaan mieleen – muuten otettiin messuilu ihan huvittelun kannalta.


 


Äitiä piti koko ajan vahtia ettei vaan mene ostamaan yhtään takkia (jota hän ei käytä) eikä yhtään hattua (jota hän ei käytä). Käsilaukku löytyi ja mun mielestäni kiva ja toimiva (jos ei käytä niin se kelpaa kyllä mulle). Minä ostin bambukalsarit. Tai siis pitkikset. Tai legginssit. Mikä ero niillä muuten on? Eikä puhuta kaiken maailman siivousmömmöistä ja ihmesienistä, joita ostettiin paljon ku saatiin aina vaan halvemmalla mitä enemmän ostettiin… Ja sitten nämä mokkakukkarot – taas monta kun sai halvalla… Yksi puodin kolikkokukkaroksi ja toiseen pakkailin jo illalla kaikki kässäpussin pohjalla pörivät silmukkamerkit, villaneulat, Knit Pro –tilpehöörit sun muut. Yhden sai äiskä vaikkei ensin halunnu mut halus sit kuitenkin…


 


Messulun jälkeen tultiin porukalla meille. Isä oli messukuskina ja Karvis oli valmistellut ruokaa. Syötiin ja pelattiin korttia – ihan melkein omin säännöin. Tassukin olisi osallistunut mielellään…


 


Tassu on viime aikoina osoittanut kiinnostusta kasvimaailmaan. Siispä viikko sitten kylvin sille ihan oman ohrapellon. Pari päivää itämistä odotettuani olin ihan varma että ovat myyneet mulle sekundasieminiä kun mitään ei tapahtunut! Sunnuntaiaamuna viimein:


 


Nyt siinä on jo ihan kunnon viheralue! Nyt Tassulla on ihan ikioma ohramaa revittävänä ja syötävänä. Ja olisi suotavaa massun toiminnan kannalta sitä popsia. Ja ihan luvallista. Arvatkaapa kiinnostaako Blogikissaa moinen? No ei sit niin tipan pätkääkään!

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Suurenmoinen tunnustus


Susun Silmukat on saanut Suurenmoisen Blogin tunnustuksen! Ja vielä kahdelta suunnalta!



Kiitokseni ja Blogikissa Tassun kehräykset menevät Netkissalle Kerrostalon Eläintarhaan ja Enkulille Enkulin Käsitöihin.


Pakko, myöntää, että katsoin suomennoksen sanakirjasta, vaikka Karvis oli sitä mieltä, että Googlen kääntäjä olisi jo selvittänyt asian. Mutta kun mä tykkään kirjoista. Ja enkun sanakirjaa Tassu ei (vielä) ole opiskellut riekaleiksi. Sana suurenmnoinen tuntuu niin...Suurelta! Ei kait tää nyt niin ihmeellinen ole?


Tunnustuksen saajan tulee vastata viiteen kysymykseen ja laittaa tunnustus eteenpäin viidelle.



  1. Koska aloitit blogin?


 Eka kirjoitus näkyy olevan 20.12.2007. Kylläpä on aika kulunut nopeasti!




  1. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?


 Käsitöitä ja lankoja pitäisi käsitellä ja aloittaessani mulla ol sellainen käsitys, että JOKAISESSA neuleblogissa on myös blogikissa… Ja Tassu oli heti juonessa mukana. Mökkeily ja muukin elämä täällä on näköjään tilitettynä. Yritän keksiä joka juttuun jotain kässyihin liittyvää, mut välillä se unohtuu kun tätä höpöhöpöä tulee sormenpäistä näppikselle ilman ajattelua. Onhan täällä ollut välillä ihan asiaakin – esimerkiksi on tiedotettu TYKS Sytomyssykeräyksestä ja Sukkiskampanjasta. Välillä käytän tätä kanavaa hävyttömästi hyväkseni kertoillessani Lankapuotini tarjouksista ja uutuuksista.


 



  1. Mikä seikka tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden?


Ei kait tää nyt niin erilainen ole, mut tää on mun. Ja Tassun. Kaikki blogit on varmaan tekijöidensä näköisiä.


 



  1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?


Oli sellainen olo, että teen koko ajan kamalasti käsitöitä, mutta mitään ei kuitenkaan näy missään. Tästä piti tulla neulepäiväkirja. Ja Jossu yllytti. Karvinen (=nykyinen blogikuvaaja) suhtautui nuivasti eikä suostunut avustamaan, joten mä kiukuspäissäni päätin et minähän laitan sen blogin pystyyn ja näytän sille!


 



  1. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?



Enemmän käsitöitä. Valmiita. Taidokkaita. Hienoja… Fiksuja ajatuksia ja vähemmän läpäläätä. Ja parempia kuvia. Mullahan on tuo blogikuvaaja, mutta en aina jaksa odottaa, että hän on paikalla ja jos on niin homma on niin hankalaa ja monimutkaista, et helpommalla pääsee kun räppäsee kuvat itte pikkupokkarilla. Tällä hetkellä toivoisin, että joku kertois miten mä saan tämän blogipohjan kuntoon. Tietokonerempan jälkeen pohjassa on kaikki osat ihan vinksin vonksin ainakin mun omalla koneellani.


 


Jaan tämän tunnustuksen seuraaville viidelle suurenmoiselle:


 


Jossu, käsitöiden moniosaaja, joka on tähän kaikkeen syypääSilmänisku


Ihalaiska. Oli jo aikakin laittaa blogi pystyyn ja esitellä kauniit työsi kaikelle maailmalle!


Mammutti. Kukaan muu ei voi olla niin hullu, et päättäis lanseerata Hullun Huivivuoden! Meitä mukaan tulleita hulluja kyl piisaa... Kaiken lisäks hän pitää huolen Tassun terveysruokavalistuksesta. Kiitti ja Tassulta terveiset Sonffille ja Soodille!


Piiku. Sai muuten keskiviikkona sukkakurssilla lisänimen: Purku-Pia. Purkaa omiaan ja muiden ja yllyttää kaikkia purkamaan. Mut ihmekös rouvan kässyt onkin sit täydellisiä!


Birgitta63 Maalla on Mukavaa- blogiin, jossa hienojen käsitöiden lisäksi seikkailee Tassun etäkamu Leevi-kissa:-)


 


P.S. Tassu edelleen ihmettelee miten siellä Kerrostalon Eläintarhassa ne kissat ja kalat voivat elää sulassa sovussa...

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kissakuvahaaste 151: Huiska


Pitkäst aikaa minäkin saan suunvuoron täällä blogissa ja osallistun Kissakuvahaasteeseen. Aihe on kyllä mun mielestä vähän pöljä kun se on Huiska. Onhan mulle hankittu jos jonkinlaista huiskaa mut ei ne mua paljon kiinnosta. Joskus voin jonkun ihmisleikittäjän mieliksi vähän läppästä, mut oikeesti ne on aika typeriä.


Mut jos joku sentapainen pitää valita niin naruleikki on mun mielestäni parasta:



Naruleikkiä leikitään äiskän kanssa usein kun se tulee töistä. Iskän kanssa pelataan hiiripalloa ja siinä mä olen kanssa tosi hyvä.


Narua voi vaania ja väijyä. Sitä voi metsästää ja sitä voi purra ja raapia. Joskus saan sen oikein kunnolla kiinni:



Tää on MUN "huiska"



Kertoili Tassu.


Edittiä Susulta:


Heti, ku Tassu oli kertonut oman versionsa huiskasta, se keskittyi tärkeään tehtävään eli tärvelemään yhtä olkkarin kaapin päällä olevaa viherkasvia. Blogikuvaaja Karvinen yritti kaupasta ostetulla huiskalla houkutella sitä pois pahanteosta. Mitä tekikään Tassu? Se istahti, katsahti huiskaan ja...HAUKOTTELINauru

tiistai 22. maaliskuuta 2011

HHV 5 = täydellinen neulontaelämys


Viime yönä klo 00.31:


 


Vaikka väsytti niin en voinut lopettaa ennen kuin viimeinenkin silmukka oli päätelty. Sen jälkeen huivi etikkakylpyyn lavuaariin ja minä peiton alle unten maille.


 


Aamulla klo 7.48:


 


Taloyhtiön kuivaushuoneessa.


 


Uusimman Modan (2/2011) malli 25. Lanka: Schachemmayr Thermal Wool (aiemmin Rheuma Thermal Wolle, 50g=310m). Puikot 4,5 Knit Pro pyöröt 60 cm (en malttanut vaihtaa pidempään työn aikana). Menekki 83 grammaa.


 


Modan ilmestyessä tämä oli ensimmäinen malli, joka jäi mieleen. Ja kun lankakin löytyi omasta hyllystä ja HHVkin on niin… Täydellinen neulontaelämys!


 


Ensin neulottiin kolmio. Sitten siivekkeet. Yläreunan silmukat päättelin virkkaamalla 3,5 koukulla.


 


Sitten poimittiin ulkoreunasta silmukat ja neulottiin pitsiä 16 krs:


 


Sen jälkeen luotiin reunana silmukat ja sitä neuloessa pääteltiin kerros kerrokselta pitsireunan silmukat.


 


Neulontaelämys oli täydellinen! Ei liian helppo eikä liian vaikea malli. Sopivasti aivojumppaa. Lanka sitten? Mulla on tätä ollut kaupassa jo monta vuotta enkä koskaan aikaisemmin ole neulonut siitä mitään! Myyty on jos joku on Reumalankaa osannut kysyä mut muuten… Viime vuonna tähän lankaan alkoi tulle värejä ja mallejakin on ollut lehdissä. Muitakin kuin niitä perinteisiä selänlämmittimä tai hartiajuttuja. Nymmää olen ihan koukussa – lanka oli ihanaa neulottavaa! Taisin saada uuden lempparin.


 


Nyt huolestuttaa. Puodissa on tällä hetkellä 97 eri lankalaatua ja mä olen neulonut niistä vain 55 eli vähän yli puolet! Montakohan yhtä ihanaa neulontakokemusta mulla on jäänyt väliin? Ahdistaa… Meen neulomaan hetkeks soffalle ennen nukkumaanmenoa... Huomisen sukkakurssin kotiläksyt on vielä vaiheessa!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Tasa-arvon päivä?


Mistä tietää että kevät on tullut? Sää ei vaikuta asiaan mitenkään vaan valon lisääntyminen. Mulle tulee kauhea siivousvimma! Se alkoi viikko sitten parin ikkunan pesemisestä ja jatkui koko viikon. Ikkunoita oli pakko pestä vaikka iltaisin oli liian pimeää ja aamulla kymmenen astetta pakkasta! Kiitos vinkistä Sukka – pompulakluuti on paras sälekaihtimien putsaamiseen! Viimeiset pinnat pesen ulkopuolelta kunhan lumet sulaa. Näppärää asustella ekassa kerroksessa!


 


Lauantaina oli sitten se varsinainen siivouspäivä. ”Suhteellisen vapaaehtoisesti” siivoustalkoisiin osallistunut Blogikuvaaja Karvinen tamppasi mattoja ulkona räntäsateessa. Miten niin suhteellisen vapaaehtoinen? Ei kuulemma ollut vaihtoehtoja… Mun mielestäni olisi ollut kaksikin: 1. Me oltais Tassun kanssa menty Karvislandiaan ja riehuttu pyörremyrskynä siellä tai 2. Karvis olis voinut pysyä kotonaan ja minä olisin marttyyrinä riehunut kotonani meidän yhteisen kissamme tahmatassujen jälkiä ja karvoja… No joo – nyt ymmärrän ettei hänellä sittenkään ollut todellisia vaihtoehtoja…


 


Tasa-arvon päivän kunniaksi minä kuurasin kontallani lattiasta kissanruokatähmää ynnä muuta talven aikana kertynyttä ökkömökköä ja työn laatua valvoi Siivoustoimen Johtaja Herra Hassu Tassu Kissanen.


 


Juu ja Karvinen kokkasi mulle ihanat itämaiset wokkipöperöt!


 


Sunnuntaiaamuun jäi pölyjen pyyhkimiset ja keittiön kaapinovien ja hellan kuuraaminen (jonka jälkeen Karvinen sai ehdottoman kiellon olla päivän aikana missään tekemisissä hellan kanssa).


 


Näin hienona päivänä ei voi olla sisällä vaikka koti olisi miten viihtyisä. Sitä paitsi yhtä puuttui – keltaisia tulppaaneja! Niinpä käveltiin meren yli kauppaan ostamaan plussakorttitarjoustulppaanit. Kotiin päin ollaan jo menossa:


 


Tassukin pääsi pitkälle sunnuntaikävelylle. Se bongasi kaikki lumettomat paikat ja nautiskeli kierittelemällä hiekassa. Ja kyllä se osaa lukeakin:


 



Nämä tulppaanit ei oo ne tänpäiväiset vaan parin viikon takaa. Mistä KristiinaS ja Maria tiesivätkin, että mun lepparit on just keltaiset tulpaanit? Tytöt tulla paukkasivat puotiin yllärivisiitille yhtenä maanantaina. Onneksi heillä ei ollut kiirettä ja päivän aikana minäkin ehdin tokenemaan hämmästyksestäni. Kiva kun kävitte - päivä oli taas yksi ikimuistoisista! Ja juu - se edellisen postauksen etukappaleen virhe syntyi juur sinä päivänäSilmänisku Tassun lahjahiiri löytyi eilen soffan alta, mutta lahjapaperipussin riekaleet imuroin… Norjan MM-kisojen kukkakauluri on ollut tään vähemmän kukkean saajan kaulaa lämmittämässä ulkoillessa.


 


Yksi reunusta vaille valmis HHV odottelee neulojaa, mutta viikonlopun mottona on:


 


Suursiivouksen jälkeen olen RÄTTIväsynyt!

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Luonteen kasvatusta¨


Neulottu on.


 


Kuva oli Kotilieden tee ITSE –päivän mainoksessa ja ohjekin saatiin ennen teemapäivää. Minäpä toteutin neuleen teemapäivän kunniaksi teeteen Primaverasta.


 


Lanka: teetee Primavera, puikot nro 4 Knit Pro pyöröt (resoreissa 3½), Menekki 370g. (ohje alun perin Sublimé Tussah Silkille, jota puotiin tulossa loppukuusta).


 


Tein tätä siellä sun täällä, ja jossain vaiheessa huomasin ekassa etukappaleessa muutaman virheen. Ja kun mä en kert pura niin piti olla tosi tarkkana, että sain tehdyksi samat virheet toiseenkin etukappaleeseen.


 


Sunnuntaina lankakin loppui ja oli kova tarve saada tää valmiiksi. Siinä vaiheessa takakappale ja eka etukpl oli valmiina ja olkasaumakin ommeltu. Purkaa piti… ensin se sauma ja sitten kerros kerrokselta molemmista kappaleista sen verran, että se toinenkin etukappale tuli sopivaan mittaan ja pääsin ompelemaan nutun kasaan. Hassua, miten kuvio näyttää purkamisesta huolimatta ihan kokonaiselta.


 


Vanha, toimiva ja hyväksi havaittu metodi on poimia kolme silmukkaa neljän kerroksen matkalta ja neuloa resorit. Systeemi on takuuvarma ja toimii aina. Paitsi tässä neuleessa. Resori kirras ja etureuna piukotti. Ei auttanut minkäänlainen venyttely – oli pakko purkaa. Neljä silmukkaa viiden kerroksen matkalta oli sekin vähän niukasti mutta saa luvan kelvata. Oli tarkoitus tehdä tää ihan itselle, mutta purkutöiden vuoksi iski kyllästys. Putiikin ikkunaan meni iltapäivällä malliks. Muiden Primaveravärien kanssa – olettehan huomanneet et lanka miinus 15 pinnaa MODAtarjouksessa!


 


Tällaiselle ENPURA-neulojalle tämä yksinkertainen malli osoittautui luonnetta kasvattavaksi.


 


Keskiviikkona oli SE päivä. Kevät on täällä! Mulle kevät alkaa sinä päivänä, kun ekaa kertaa ehdin kotiin näkemään auringonlaskun:


 



Eilen sain heti aamusta nauraa vatta kippuralla lukiessani päivän aforismin Mammutin HHV-postauksesta: ”Rohkea rokan syö ja hullu huivin neuloo”! Huivihan mullakin on nyt puikoilla ja taidan unohtaa kaikki oikeat neuleet. Paitsi et uusi lanka on puodissa ja huutaa puikoille:


 


Snuggly Smiley Stripes. 80% bambua, 20% villaa, 50g=95m, puikot nro 4 ja tiheys 22s/10cm. Eli ihan samaa lankaa, kuin vanha tuttu ja mainio Baby Bamboo, josta on vuosien varrella ollut tosi paljon kivoja malleja lehdissäkin. Ihan nimensä veroinen lanka – värit saavat hymyn huulille. Hinta ihan kohtuullinen eli 5,65 eur/kerä. Ja onhan kaikki huomanneet Suuren Kässylehden tarjouskupongin, jolla sen yksivärisen Baby Bamboon saa 3,95 eurolla (4,65).


 


Viitaten edelliseen postaukseen, niin minähän en ole kauhean taitava ristipistoissa eikä ne paljoa kiinnosta. Mut jos kiinnostais niin heti tarttuisin johonkin näistä:


  



  


Eiks olekin suloisia? Puotiin tuli eilen ja hintakin alle kympin.



Sydämellistä viikonloppua!

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Käsityöihminen pienestä pitäen


Sunnuntai oli tosi ankea päivä. Lankakauppiaalta loppui lanka ja digipoksi hajos. Alati positiivisena keksin alkaa pesemään ikkunoita. Asuntoni on pieni, mutta ihanan valoisa. Tykkään valosta tasan siihen asti, kun on ikkunanpesun aika… Joulun alla homma jäi tekemättä, koska talvi tuli pyytämättä ja yllättäen annan aikojaan. Onneksi mulla oli apulainen!


 


Kahden akkunan jälkeen aurinkokin tuli pilaamaan päivääni ja homma piti lopettaa kesken kaiken. Suunnittelin extreme-elämää ilman digiboxia, kunnes tuli mieleen kysyä isältä ja äidiltä olisko niillä ylimääräistä ja olihan heillä! Ja vielä samanlainen kun se mun hajonnut. Arvatkaapa onko tästä lähtien mielenkiintoista katsoa telkkua Blogikuvaajan kanssa kun meillä on kummallakin oma kaukosäädin! Kysymys kuuluu – kummalla on kaukossa paremmat patterit?


 


Poksinhakureissulla ompelin saumat yhteen äidin neuleeseen. Työkalut löytyi neulatyynystä, jonka olen varmaan tehnyt äitienpäivälahjaksi joskus toisella kymmenelläni. Muistan hyvin miten äiti kehui ja kiitteli…ja suunnilleen 25 vuotta myöhemmin äidille selvisi, että kuvan piti esittää kirjekyyhkyä! Monet naurut ollaan tästäkin saatu, mutta ajatelkaas että kaikesta huolimatta tämä neulatyyny on ollut käytössä vähintään kolmekymmentä vuotta! Kun nyt tietää isän ristipistoharrastuksen, niin voidaan todeta omenan pudonneen aika kauas puusta…


 


Tänään töistä ajellessani muistelin vielä varhaisempia käsitöitäni… Ihan ensimmäinen oli alle kouluikäisenä aamulla ennen lastentarhan valokuvausta. Mut puettiin tosi hienoksi. Päälle laitettiin punainen samettimekko ja hienot röyhelöpikkuhousut ja mä olin varmaan porukoiden mielestä tosi hienona. Mekko oli omasta mielestäni tyhmää pikkutyttömallia – kaikilla muilla oli jo polvipituinen hame. Ja ne röyhelökalsarit vasta hirveät olikin! Ne TUNTUI kun istui. Siispä tuumasta toimeen – purin sen typerän vauvamekon helmakäänteen ja PIDENSIN kolttua ainakin kolme senttiä. Ja olin mahdottoman tyytyväinen itseeni… Kunnes illalla meillä oli vieraita ja joku alkoi ihmettelemään että mitä lankoja tytön hameenhelmasta roikkuu… Ja mulle naurettiin!


 


Seuraava taidonnäytteeni käsityön alalla oli joskus kymmenvuotiaana. KAIKILLA MUILLA oli pitkä farkkuhame, mutta mä en sellaista saanut. Siispä yhtenä päivänä koulun jälkeen farkkujen sisäsaumat fiskarsseilla auki ja neulan ja langan avulla kursin ex-housuista hameen. Muistan kun isä tuli töistä kotiin ja sanoi et ”Meijän pikkanen on näköjään ommellut”. Just sillä hetkellä ymmärsin, et jos isä huomaa mun vaatteen niin homma ei ehkä sittenkään ollut kovin onnistunut… Ei kulunut montaakaan päivää kun mulla oli kaupasta ostettu pitkä farkkuhameSilmänisku


 


Eli yritystä ei puuttunut ja pikkuhiljaa musta on tullut jonkinlainen käsityöihminen. Aika ylpeä olin sunnuntai-iltana kun Blogikuvaaja Karvinen valoja sytytellessään kyseli et kuka tän sit on tehnyt ja sain vastata että MINÄ ITSE:


 


Lanka ja neula ei edelleenkään ole suosikkejani, mutta tästä Hardangerista olen kyllä ylpeä!


 


Murkkuikäisenä muistan neuloneeni itselleni huppukaulurin ja säärystimet – samanlaiset kuin tänä talvena olivat tosi muodikkaita. Ekaa villapaitaa äiti välillä neuvoi purkamaan. Kiukuspäissäni paiskoin neuletta kolmikerroksisen asevelitalon yläkerrasta kellarin viimeiseen nurkkaan. Ja parin kuukauden päästä hain pois ja purin…kyllä siitä pusero syntyi!


 


Puikot ja lanka on mun juttu. Tänä aamuna tein sukkakurssin kotiläksyjä nautiskellen jalkahoidosta:


 


Parin viikon takaisen kasvohoidon jälkeen hurahdin Greippiin


 


 ja varasin saman tien jalkahoidon ja nyt tanssin kevein askelin.


 


Kässyt on kuulemma tosi in ja telkustakin tulee kaiken maailman amerikankässyohjelmia kanavalta jos toiseltakin. Torstai-iltana Radio Suomessa on klo 18 eteenpäin käsityöiltä. Mä ainakin aion kuunnella.


 


Jos nyt ei ihan rivien välistä selviä niin oli tässä asiattomassa postauksessa pienenpieni opetuskin. Vaikka ne lapsen ihan ekat tuotokset eivät ihan täydellisiä olisikaan niin anna mahdollisuus, kannusta, rohkaise, ohjaa ja kehu niin innostus jatkuu ja pikkuhiljaa taidot karttuu!

torstai 10. maaliskuuta 2011

Sakkoi, sukkii ja sydänvaivoi


Ai juu… tämänhän piti olla kässypostaus. Ja tän piti tulla jo eilen, sillä nämä virkatut korut tämänpäiväiseen tee ITSE –päivään valmistuivat jo eilen.


 


Vikrattu ”korusetti” teeteen Aureasta:


 


Ensin tein rannekkeet:


 


Sitten virkkasin pari kukkaa:


 


Lopulta tein kaulakorun:


 


Koukku nro 3.


Lanka: teetee Aurea (50% alpakkaa, 50% silkkiä, 50g=125m)


Menekki: 50g koko systeemiin


 


Paha juttu myöntää, mutta virkkaaminen alkaa pikkuhiljaa tuntua ihan kivalta ja helpoltakin! Teidän ainakin pari ihmistä, jotka tyytyväisenä myhäilevät… Toinen on Edina ja toinen Kashmir Artsin Anna… Sain yhden vyyhdin riittämään koko korusettiin kun lyhensin rannekkeita ja laitoin kukkaset (tosi helpot) kaulakorun koristeeksi ja jätin virkkaamatta ohjeen hapsut.


 


Siis piti nää näyttää jo eilen, mutta ilta olikin täynnä muuta puuhaa. Töistä kaahasin sukkakurssille. Tällä kertaa vuorossa oli aloitus kärjestä:


 


Saatiin ihan valita joko sukkapuikot tai pyöröt (ope oli kait hyvällä päällä). Minä tein helpon valinnan ja valitsin pyöröt ja vaan yhden sukan kerrallaan.


 


Kotiin tullessa odottikin kiva pikku kakkiylläri. Mammutin kissanruokkimisvalistuksen seurauksena Tassu oli saanut porsaan sydäntä. Sydän maistui kissalle ja minäkin olin tosi iloinen – Tassu saa terveellistä tauriinia ja sydämen kilohinta on vaan puolet porsaan sisäpaistisuikaleista… Tassu tykkäs mut tassun massu oli toista mieltä. Siinäpä sitä mukavaa illanviettoa kun ensin kävin rimpuilevan kissan kanssa suihkussa ja sen jälkeen kuurasin lattioista ja matoista kakkaraitoja. Onneks on pompulakluuteja ”sydänvaivojen” siivoiluun! Seuraava sydän tarjoillaan vähän pienempinä annoksina...


 


Seuraavaks sit pohtimaan peltipoliisin äidille lähettämiä ylinopeussakkoja, jotka olivat tarkoitettu mulle, sillä minähän sillä autolla kaahailen… Tarkempi tutkimus osoitti, että Rypäle se vasta ihmeauto on, kun voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa! Viime viikon torstaina keskellä päivää parkissa Salossa Annankatu viiden takapihalla ja peltipoliisin kuvaamana 615 km:n päässä Savossa! Terkut vaan mukaville iisalmelaispoliiseille, jotka puhdistivat äidin rikosrekisterin joustavasti heti aamusella parin puhelun perusteella. Joka tapauksessa pikku neuvo tähän kohtaan: Jos saat postissa ylinopeussakot niin tarkista missä päin maata rikos on tapahtunut ennenkuin maksat!


 


Minä en ole vieläkään keksinyt miten vois ajaa autoa ja neuloa samaan aikaan:


 


Mutta autopesukoneessa neulominen on mainiota hermolepoa! Mulla on muutama skitso liittyen autoiluun. Toinen on parkkihallit ja toinen autonpesukone. Mitä jos se pesupuomi ei nousekaan vaan rikkoo tuulilasin ja tuuppaa kaiken päälle sitä vettä ja pesuainetta suut ja silmät täyteen? Ennen pesukoneeseen ajamista mä aina tarkistan, että penkin selkänojan saa esteettä kaadettua ja terapeuttinen neule on varmuuden vuoksi käsillä…



Huomenna, perjantaina 11.3. Anjalinilla vietetään ”Älä mene lankakauppaan” –päivää. Minä lähden Porvooseen ja kauppa on sulki. Toivotaan, että keli ei ole ihan niin huono, ku luvataan ja toivotaan ettei peltipolliisit bongaa minua. EN ota Rouva Navigaattoria mukaan. Jos eksyn niin soitan Ellulle. Ystävä lupas olla kuulolla!

maanantai 7. maaliskuuta 2011

tee ITSE –päivä torstaina 10.3.


Nyt on meikäläinen ylittänyt itsensä! Kukaan ei kyllä arvaa, mitä mä tein KOKO lauantai-illan. En oikein itsekään meinaa uskoa että mä VIRKKASIN!


 


Kukkakaulurin teeteen Aureasta.


 


Virkkuukoukkuhan ei sovi mun käteeni ollenkaan, mutta kun alkuun pääsin, niin oli pakko myöntää, että homma oli - mitenkäs sen nyt sanois – koukuttavaaSilmänisku


 


Koukku nro 3½, menekki 50g. Aamulla kävin hakemassa naapurista Salon Napista vielä napin (joka on edelleen ompelematta). Kuvien väri on kaikissa ihan ihmeellinen, oikeamman värin näet kurkkaamalla teeteen sivuilla olevaa Aurean karttaa. Tämä on väri nro 102.


 


Säännöttömien sääntöjen HHV nro 4. Siis kaulurihan on sama kuin huivi eikös? Ja kait se virkattu huivi on ihan yhtä ookoo kuin neulottukin? Ainakin isompi saavutus omasta mielestäni.


 


Tämän kivan kaulurin ohjeen ja muita hauskoja neulekoruideoita saat torstaina Anjalinilta, kun teetee-liikkeisstä vietetään tee ITSE –päivää. Päivän aikana kaikki teetee-langat miinus 20% ja Aurea vieläkin edullisemmin eli 7,90 eur/vyyhti. Ylellinen Aureahan on syönyt puolet silkkiä ja puolet alpakkaa (50g=125m). Ja näin uuden aluevaltauksen tehneenä sanoisin, että langan väritys on oikein edukseen virkattuna! Kaikki teeteelangat löydät klikkaamalla TÄTÄ linkkiä.


 


Aureastahan kerrotaan, että se on taiteilijoiden käsin maalaamaa… Kun ensi kerran tämän termin kuulin, niin vilkas mielikuvitukseni teki kuvan langan värjäämisestä: Yhdeksän baskeripäistä taiteilijaa seisoo vierekkäin väripaletit ja pensselit käsissään ja jokaisen vierellä kulkee hitaasti lankaa. Tuleva lanka on valkoista ja taiteilijan jälkeen vyyhdille päätyvä lanka värikästä… Olisi ihan hauskaa tietää miten se oikeasti tehdään.


 


Päivän aikana voi myymälässä osallistua myös arvontaan, jonka palkintona on 10 (siis ihan tosi kymmenen) kiloa teetee-lankaa! Palkintoja arvotaan yksi koko maassa kaikissa teetee-liikkeissä arvontaan osallistuneiden kesken.


 


Perjantaina puoti on suljettu. Lähden pienelle reissulle. En hurvittelemaan vaan ihan työasioissa. Lauantaina kuitenkin lankakauppa on taas auki ihan tavallisesti 9-13.


 


Tervetuloa!


 


P.S. Kaikkea kivaa tapahtuu lankakaupassa päivittäin. Sydän on ihan sykkyrällä ilosta kun viime päivinä on muutamia yllättäviä blogiystäviä poikennut puodissa. Näistä kerron lisää myöhemmin. Nyt vaan vilkutuksia joka suuntaan. Toivottavasti kotimatkat sujuivat mukavasti!