perjantai 28. syyskuuta 2012

Huovutuksia



Ylläripylläri – mun pyykkikone ei oo hajonnu vaikka melkein kaikki muut laitteet on. Siispä parin viime viikon aikana olen neulonut ja huovuttanut:





 

Pirtin Kehräämön suomalaisten lampaiden villoista valmistetut langat ovat saaneet uutta muotoa.

Aloittelin hahtuvalla. Mulla on ollut kauhea pelko hahtuvaa kohtaan. Kuvittelin sen katkeavan tuosta vaan ja neulomisen olevan lähestulkoon mahdotonta. Onneksi kokeilin. Katkeilihan se välillä, varsinkin kun Herra Hassu Tassu Kissanen tykkäsi hahtuvasta kovin. Mut helppoahan oli liittää langanpäät taas yhteen ja jatkaa tikuttelua. Ensi töikseni kokeilin lapasia. Kuutosen sukkapuikoilla 10 silmukkaa puikolla.



 

Menekki kokoon M oli 80g. Hahtuva huopuu tosi kauniisti.







Jatkoin hahtuvalangalla. Pipoa pukkasi kasin pyöröpuikoilla:



Kiva tuli tästäkin. Onneton pyykkikoneeni on sen verran hellävarainen käsittelyssään, että käytin konetta ensin neljässä kympissä ja toisen kerran kuudessa kympissä.





Menekki 117 g



Tossujen ohjetta ei suoraan ollut, joten aloitin korvakuulolta 12 silmukkaa kutosen puikoilla ja tein perussukan mallilla.



Kärkikavennukset aloitin kun peukkuvarvaskin oli mennyt piiloon ja ihan sopivan kokoinen omaan tassuun tästäkin tuli. menekki 102g.



Nyt olen antanut pyykkikoneparan pari päivää huilata. ettei sekin hermostuisi  ja hajoaisi!



Mökkikausi alkaa päättyä. Huomenna taas mennään katsomaan sielunmaisemaa, joka pari viikkoa sitten näytti tältä:





 

Auringonlaskua ei enää meidän rantaan näy… Syksy on täällä.



Siis Pirtin villoja on nyt saatavilla Anjalinlta! On kaks- ja kolmesäikeistä karstavillaa, hahtuvaa, hahtuvalankaa ja kampavillaa. kaikki aitoja suomalaisen lampaan villoja!

Biltema



Mun viime viikkoihin liittyy aika monta vanhaa suomalaista sananlaskua. Niinku "Ei kahta ilman kolmatta" ja "Ylpeys käy lankeemuksen edellä" ja ties mitä muita.



Bilteman värisistä langoista piti kesällä tulla kaksvärinen huivi, mutta en saanut reunasilmukoita menemään nätisti, joten purin koko tekeleen. Viime perjantaina asiakas osti lankaa Modassa olleeseen pipoon ja minäkin huomasin siinä hyvän käyttökohteen puretuille huivilangoille. Malli oli hauskan näköinen kuvassa ja sen neulominenkin oli tosi kivaa. Varsinkin kun lanka oli yksiä lemppareistani.





Olin ihan varma, että kerä/väri riittäisi, mutta lanka loppui ihan vähän kesken (asiakas oli oikeassa...) Lankana oli Adriafilin 100% merinovilla Bucaneve (50g=120m, 20s/10cm). Neuloin pipon kaksinkertaisella langalla ja vitosen puikoilla. Että mä tykkään Adriafilin langoista! Ohjeessa oli joku muu, muistaakseni SMC:n extra merino big tms.



Minähän tykkään saumojen ompelusta ja kauniit saumat on ihan must. Siispä tätäkin pipoa pyörittelin ompeluvaiheessa varmaan tunnin. Purin ja ompelin ja purin... Ainaoikeaan ei olekaan niin helppoa tehdä näkymätöntä saumaa. Lpulta kuitenkin onnistuin:







Eiks olekki siisti sauma?



Olin niin tyytyväinen itteeni ja hienoon saumaani, et piti heti kaivaa kamera esille ja alkaa komeeta saumaa ikuistamaan... Ja kamera lipsahti kädestä ja putos lattialle! Itku pääsi. Tämäkin vielä. Musta tuntuu, et hajotan ihan kaiken mihin kosken! No levon ja latauksen jälkeen pikkunikoni on herännyt henkiin ja yritän lirkutella sille kauniita sanoja ettei se sanois sopimusta irti ihan kokonaan.



Kässyjä olis blokattavaks vielä vaikka kuinka monta mut nyt täytyy välillä mennä nukkumaan. Heippa taas!



P.S. Kiitti kuvauspäälle! Oli kivaa kun poikkesit puodissa pitkästä aikaa:-)

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Kesäkassi



Mitä tapahtuu ku ei ole tietsikkaa käytössä? No sillo tietty puikot suihkii niin et ufoutumisvaarassa olleet kesäkassitkin valmistuvat jo ennen Joulua!






Oli omasta mielestäni ihan hauskakin idea kesäkassiksi... Nelosen pyöröpuikoilla kuus kerrosta Katian Geminiä ja yks kerros Katian Ondasta. Geminin puikkosuositus on seiska ja nelosella tuli sopivan napakkaa kassiksi. Neuloin ensin kerän verran ylhäältä alas, sitten hihnan ja jatkoin kassia alaspäin. Ku lanka oli melkeen loppu niin päättelin silmukat (se oli varmaan kolmen puiko päättely).



Ja sit hupsista vaan - kassi nurinpäin ja tässä on lopputulos:



Joku pikkulikka vois vaikka tykätä...







Koska elämä on viime päivät ollu pelkkää katastroohvia niin pitää tästäkin jotain iloa repiä. ei tää elämä nyt NIIN vakavasti otettava juttu voi olla...







Menisköhän tässä hatussa huomenna salon Markkinoille?



P.S. uusi hieno kone meni takaisin Giganttiin, mutta saan sen toimivana takaisin jo huomenna:-)

tiistai 25. syyskuuta 2012

Uus tietsikka



Se on kuulkaa ny sillä tavalla, että tän pitäisi olla iloinen asia mut oikeesti mä mielummin vaikka opettelisin virkkaamaan!



Uusi tietsikka on kiiltävä ja hieno ja siinä se sit onkin. Netti avautuu mut mikään muu ei. Tämä oma osaamattomuus on NIIN turhauttavaa.



Susukatastrofit sai jatkoa eilen kun jonkun ennustama "Ei kahta ilman kolmatta" tapahtui. Olin ottamaisillani valokuvaa maailman täydellisimmästä neulesaumasta, kun kamera putos lattialle... Ehkäpä se kuitenkin siitä tokenee. Puolen vuorokauden levon ja latauksen jälkeen näyttää siltä, että kuvia voi taas ottaa.



Johan myrkyn lykkäs!







Pakko mennä vähäks aikaa soffalle kutomaan tai muuten isken lekalla kiukuspäissäni tämän hienon uuden masiinan mäsäks.



Tassu ei meikäläisen kiukuttelust ole moksiskaan. Se vaan maata röhnöttää sängyllä ja urahtelee tyytyväisenä vatta pystyssä. Viikonloppuna se oli kaivonvahtina. Tai tais olla edellisenä viikonloppuna...







Opettelen täs samalla käyttämään kameran mukana tullutta kuvankäsittelyohjelmaa huonolla menestyksellä. Pitkä tie edessä siinäkin.



Kai tää täst.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Susukatastroofeja...


Sunnuntaina hajos teitsikka.



Tänä aamuna hajos auto.



Kässyjä on tikuteltu ja pesukone (joka toimii toistaiseksi) on huovuttanu juttuja.



Blogiin tulvii roskapostia kymmenittäin, joten oli pakko laittaa kirjainvahvistukset päälle.



Ei mee hyvin mut täällä ollaan ja perästä kuuluu!



t. Susu

torstai 13. syyskuuta 2012

Tuubei ja turbaaneit



Tää on taas se aika vuodesta, kun lankaa tulvii The Lankakauppaan ovista ja ikkunoista! Tänään annoin jo kuljetusliikkeen pojalle porttikiellon loppuviikoksi… Kaiken lisäksi sitkeä flunssa hiekottaa hommia ihan kunnolla. Viime viikonloppuna piti jo antaa räkätaudille periksi ja lähettää meidän pojat keskenään mökille ja jäädä itse kaupunkiin potemaan.

 

Kaikista uusita langoista teksi mieli tehdä ainakin mallitilkku. Tai mieluiten jotain ”kunnollista”. Nukuttuani koko lauantai-illan oli koko yö aikaa neuloa… Keskellä yötä, pää täynnä räkää tarvittiin jotain ihan aivotonta ja silmät kipeinä iso puikot:

 

Kauluri Rowanin tumblesta 15mm puikoilla syntyi puolessatoista tunnissa.



 

Tumble on ihanan muhkeaa alpakan (90%) ja puuvillan (10%) sekoitusta. 100g: pallerossa on 70m, puikkosuositus 12mm. Kaulurin ohje oli uusimmassa Suuressa Kässylehdessä. Menekki oli 177g.





 

Samaisessa lehdessä oli ohje veikeän malliseen turbaaniin:





 

Lankana Sirdarin Folksong, puikot nro 6 ja menekki 74g.





 

Pikkasen piti suorakaiteen muotoista palaa pyöritellä ennen kuin turbaanin ompelusysteemi aukesi. Lehden ohjeessa oli kyllä ihan hyvät kuvat…





 

Aika hauska ja lanka mukavaa neulottavaa. Siinä on 51% villaa ja 49% akryyliä, 50g:n kerässä 75 metriä.

 

Turbaanin malli oli koukuttava, tosin eka versio tarvitsi hiukan parantelua ja tein saman tien toisen. Lisäsin muutaman silmukan ja tein kaitaleesta kymmenisen senttiä lyhyemmän. Lankana tällä kertaa King Colen Galaxy:





 

Galaxy on kivan pehmoista lankaa, 50g:n kerässä 71m, 56% akryyliä, 42% villaa ja 2% paljetteja. Puikoilla nro 6 tikuttelin tämänkin turbaanin, johon meni lankaa 80g.





 

Väri on kuvissa vähän niin ja näin. Tässä kuvassa taitaa olla langan väri suht koht oikein:





 

Eilen tuli puotiin kaks isoa laatikollista 100% superwash villaa kivoissa väreissä. Ja puikot kutsui…





 

Kympin puikoilla vähän runsas 100 silmukkaa, helmineuletta pyörönä kaksi vyyhdillistä ja päättely. Kiva tuli.





 

Lanka: Viking Balder, 100% superwash villaa, 100g=85m. 12s=10cm puikoilla 7-8.





 

Nyt alkaa mitta olla täynnä isoja puikkoja ja suoria kappaleita. Ehkäpä seuraavaksi jotain muuta…

 

P.S. Jos joku lanka kiinnostaa niin lisätietoja (ja hinnat) löytyy Anjalinin Facebookista  klikkailemlla lankakuvia. Ja taas muistutus et päästäkseen selailemaan kuvia EI tarvii olla kirjautuneena Facebookiin vaan Anjalinin sivuille pääsee kuka tahansa!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Suomalaista villaa!



Mua on jo pitkän aikaa revontulihuivituttanu. Ei vaan ole tullut yhtään revontulihuiviksi haluavaa lankaa vastaan kunnes sain pari viikkoa sitten näytteitä Pirtin Kehräämön langoista. Liukuvärjätty kaksisäikeinen karstalanka muuttui pikavauhtia vyyhdistä keräksi ja asettui puikoille. Ja voi miten hauskaa sitä oli neuloa! Vaan eipähän se mallilanka mihinkään kunnon kokoiseen huiviin riittänyt ja huivi jäi kesken.

 

Lankojen mukana sain nipun ohjeita. Seuraavaksi kokeilin hahtuvalankaa. Huovutettu korvaläppähattu kuulosti hauskalta. Ja hahtuvalanka osoittautui kivaksi neulottavaksi. Pikavauhtia hattukin oli valmistumaisillaan kunnes – lanka loppui kesken!

 

Sain kerjättyä lisälankaa ja nyt on jo valmista esiteltävää:





 

Revontulihuivi (Ullaneuleesta). Tämä taitaa olla kahdestoista revontuleni ja ensimmäistä kertaa sain sen ekan kaavion neulottua purkamatta kertaakaan!





 

Lanka: Pirtin Kehräämön meleerattu karstalanka, 140 tex x2, puikot Knit Pro Symphonie Wood pyöröt 80 cm nro 5. Menekki tasan 200g.



 

Viimeistelin huivin uittamalla sitä pari tuntia lämpimässä vedessä, jossa Mammutin ohjeiden mukaisesti tujaus etikkaa. Pingotuksen jälkeen huivi tuntui mukavan pehmeältä. Tykkään.

 

Hattukin valmistui. Ennen huovutusta se oli aikamoinen potta:





Aloitin huovutuksen varovasti neljänkympin lyhytohjelmalla. Uuden lankatuttavuuden kanssa kun ei voi olla liian varovainen. Ensihuovutus ei tehnyt myssylle mitään, joten laitoin sen uudelleen koneeseen ja saman tien pitkällä ohjelmalla kuuteen kymppiin. Lopputulos oli hauska. Tällaisen haluan itsellenikin. Sen verran, mitä olen tuota sovitellut, niin yhtään ei ole pistellyt tai kutittanu!



 

Tämä vekkuli läppäpipo syntyi Knit Pron Symphonie Wood pyöröilla nro 8. Menekki oli 114g.





 

Saatuani ehdotuksen päästä Pirtin Kehräämön lankojen jälleenmyyjäksi olin aika lailla innoissani! Suomessa kasvaneiden lampaiden villasta Suomessa valmistettua lankaa! Varsinkin kun mun käsitykseni mukaan yhä enenmmän ja enemmän lankaa tehdään Turkissa tai Kiinassa… Hintakin tuntui ihan kohtuulliselta. Vähän kuitenkin epäröin, mutta muistin heti Villannen blogissa jo vuosien ajan ihalemani kauniit huivit ja huovutukset ja rohkaistuin ottamaan yhteyttä. Kiitos Annelle neuvoista ja mukavasta juttutuokiosta!

 

Lankanäytteet joutuivat tiukkaan laatuseulaan. Hahtuvakiekko oli laatupäällikkö Tassun lemppari.





 

Itse en hahtuvasta ole ollut mitenkään innostunut. Joskus teininä olen kerran yrittänyt siitä neuloa lapinlapasia huonolla menestyksellä ja päättänyt et hahtuvaan en koske enää ikunas. Saatuani Villannen Annelta rohkaisevat neuvot uskaltauduin kokeilemaan lapasia…

 

Koska olen huomannut mokailujeni olevan viihdyttävää luettavaa niin kerronpa nyt tämänkin jutun…

 

Ohjeen mukaan lapaset tehdään kaksinkertaisesta hahtuvasta. Kaksinkertaisesta? Hahtuva on kiekolla kahtena säikeenä… mitähän toi ny tarkoittaa? Mut mun järkeni sanoo et eihän niitä säikeitä voi toisistaan irrotella joten sen on pakko tarkoittaa et otetaan toinen lanka kiekon ulkopuolelta ja toinen sisältä… Juu ja silmukoita luomaan!





Kuvassa kokovertailuna Piikun tekemä normaalikokoinen lapanen...

 

Tassun käsittelyn jälkeen hahtuva oli hiukan hankalasti neulottavaa, muttei ollenkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin! Vähän mua kyllä ihmetytti et kuutosen sukkapuikoilla neulotaan ja aika tönkköä jälkeä tuli… Mut kun olin tämän asian pohtinut ja ”järkeillyt” niin tikutin menemään.





 

Ohjeen mukaan M-kokoisiin lapasiin riittäisi 100g. Mun yksi lapanen painoi jo yli 90g… Eipä tainnu mennä järkeilyt ihan putkeen. Mitä opimme tästä – ei kannata järkeillä itse vaan kysyä jos tuntuu epävarmalta…





 

Positiivisena ihmisenä keksin taas tällekin huopatumpulle oivan käyttätarkoituksen. Nythän vietetään patalappuviikkoa ja tämä on vallan manio patakinnas! Nih. Saattaa olla että jonain päivänä yritän niit lapasia uudelleen. Nyt ei tule lankapulaakaan, koska Pirtin Kehräämön lankoja on nyt saatavilla ihan läheltä The Lankakaupasta! Perjantaina saapui lavallinen näitä:





 

Ja näitä:




torstai 6. syyskuuta 2012

Susun täydelliset virkkuut



Kiitos edellisen kirjoituksen rohkaisevista ja hauskoista kommenteista!

 

Koen olevani bloggaajana onnekas – en muista koskaan saaneeni ikäviä, moittivia tai väheksyviä kommentteja tänne Susun Silmukoihin. Tämä on yksi blogimaailman herkuista – kannustusta ja tukea löytyy kun sitä eniten tarvitaan. Ja sitähän tarvittiin eilisen jälkeen… Ja toivon tosissani, et joku sai mun virkkauksista hyvät naurut. Jos ei niin itse ainakin!

 

Mulla on tapana puhella muille et ”ihminen oppii just sen minkä haluaa”. Tossa lauseessa on vinha perä – esim. mä en ole koskaan oppinu käyttämään videoita (niit mitä oli ennen kaikenmaailman tallentavia digiboxeja) ku asia ei kerta kaikkiaan ole tärkeä tai kiinnostava. Osaan kyllä käyttää ruuvimeisseliä tai moottorisahaa jos on tarvis. Jos me koko ajan hoetaan itsellemme et ”en osaa” ja en opi” ni just näin tapahtuu. Alitajunta uskoo sen, mitä me sille syötetään. Jos taas puhutaan itsellemme et ”kyl tää täst” ja ”tää tulee onnistumaan” ni meidän alitajunta uskoo sen ja auttaa onnistumisessa. Ja ystävät ja kylänmiehet tai –naiset tai blogiystävät auttaa, opastaa ja kannustaa.

 

En edelleenkään tykkää virkkaamisesta mut kyllä mä siitäkin hommasta selvisin. Ensin opettelin sen pallukkasilmukkapatalapun perinteisen pyöreän version ja sitten tein sen neliskanttisen. Kun lukee ohjetta ja vielä noudattaa sitä sana sanalta niin johan reunat oikenivat:







Lanka: teetee pallas, koukku 3,5 mm. Menekki näihin ja eilisen surkeaan esitykseen yhteensä 61g.

 

Ja eilisiltana virkkailin parit eriparisille ja nekin näyttää ihan hienoilta:







Lanka: Sandnes Mandarin Petit, menekki 44g yhteensä, Koukku Knit Pro Soft Grip 2,5mm (paras koukku ikinä).



Pyöreään pallosilmukkapatalappuun ja näihin kukkalappuihin löytyy Patalappuja à la Carte -kirjasta. Neliskanttisen (ja muitakin ohjeita) saat teeteeliikkeistä patalappuviikon aikana.

 

Otsikko on hiukan yliampuva, mutta itse olen tosi ylpeä saavutuksistani ja valmiina patalappuviikkoon.

 

Flunssa vaan pahenee päivä päivältä, joten olen päättänyt lopettaa virkkaamisen toistaiseksi ja parantaa itseni puikoilla. Neuloessa voi lukea blogejakin….

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Susun Surkeat Silmukat


Tänään vietettiin yrittäjäpäivää. Ja mä olen sit yrittäny. Aloitin jo muutama päivä sitten… Yritin nimittäin virkata. Kaikkihan tietää miten ”helppoa” virkkaaminen mulle on… Mut yrittänyttä ei laiteta joten… Tän blogin nimi on ny toistaiseksi Susun Surkeat Silmukat.

 

Tiedän, että moni näitä kässyblogeja lukeva ei pidä epäonnistuneiden kässyjen tai edes ihan taviskässyjen boggaamista suotavana. Te voitte het poistua tästä kirjoituksesta ja sanon vaan et goodbye siks kun saan taas jotain onnistunutta esiteltävää. Virkkuuyritysteni tulokset oli niin surkeita, että olis varmaan pitäny itkeä. Sen sijaan mua alkoi ihan hysteerisesti naurattamaan. Toivottavasti saan jollekin teistäkin hymyn huulille. Jos ei muuta niin vahingonilosta. Mun yritykset ei tosiaan menny ku Strömsössä ja järkeväähän nämäkin olis ollu yön pimeinä hetkinä pakata tiukasti mustaan jätesäkkiin ja kiikuttaa vaivihkaa roskikseen. Mut jos vaikka vertaistukea voisin tarjota niin antaa mennä vaan! Ja ainahan jollekin voi tulla hyvä mieli siitä, ettei ole ihan NÄIN surkea virkkaaja.

 

Tuli idea mihin käyttää hölmön kauppiaan pöljä hankinta. Siispä otin toisen langan kaveriksi ja aloin virkkaamaan ympyrää. Välillä kupruili ja välillä loimotti. Lopputulos on et ns. pannunaluseni loimottaa pahan kerran (se ei muuten kuvassa ole ollenkaan niin pahan näköinen kuin livenä).

 

Ens viikolla vietetään valtakunnallista patalappuviikkoa. Samoin teeteeliikkeissä ympäri maan. Ja kun kert mä olen sellainen teeteeliikkeen pitäjä – oikein valtuutettu – niin piti sit yrittää virkata se kaikissa lehtimainoksissa ollu kivannäköinen pallukkapannulappu. Kuvissa se oli neliskanttinen mut mun lapussa ei suoraa sivua näy. Ei edes sen jälkeen kun kastelin ja nuppineuloilla pingotin sitä asentoon… Jokunen sana siitä ohjeesta tais taas jäädä lukematta.





 

Sit ajattelin et puuvillalangalla varmaan onnistuu. Kuvassa lappu oli tosi kivan näköinen eikä ohjekaan näyttänyt ensivilkaisulta ihan mahdottomalta. Eilen virkkasin toisen puolen ja tänään toisen. Nyt noi kaks lappua pitäsi yhdistää mut miten ihmeessä kun ne on ihan eri kokoiset? Tarkistin sata kertaa et ohje on sama ku eilen, koukkukin on sama ja lankakin… Ei auta muu ku virkkailla noille kavereita kunnes onnistun saamaan molemmille oikean kokoisen. Siinä taitaakin mennä seuraavat illat rattoisasti. Voi olla ettei huomenna hihitytä enää yhtään!





 

Mut periks en anna ennekuin mulla on edes yksi esittelykelpoinen pannulappu tehtynä! Viimeistään perjantaina – sen lupaan.

 

Ja kyllähän mä ihan vähän juhlistin tätä yrittäjäpäivää. Koko kesän olen suunnitellut ja tänään töistä lähtiessäni pysähdyin Salon Taidemuseo Veturitallin kohdalla ja kävin katsomassa Adolf Bokcin ja muiden meritaiteen mestarien näyttelyn. Taiteesta en mitään ymmärrä, mutta huikaisevan hienoja meri- ja laivatauluja sain nähdä. Hetkeksi unohtui vuotava nenä ja typerä virkkuukoukku. Näyttely on avoinna enää pari päivää joten menkää!

tiistai 4. syyskuuta 2012

Knitcol



Niin siinä taas keväällä kävi, että sorruin Adriafilin lankaan ja niin siinä sit taas kävi et kun puikoille sen sain niin tykästyin. Knitcol ei ole mikään uusi lanka, mutta uusi tuttavuus mulle. Pari vuotta pistin ankarasti hanttiin tämänkin langan hankintaa kun olin sitä mieltä, että raitalangat alkaa olla ihan out… Hyvä myyjä se taas sai ylipuhuttua…

 

Hain mallin ihan Adriafilin omasta mallilehdestä ja valitsin puikot sun muut ihan ohjeen mukaan. Korvakuulolta olisin valinnut tälle langalle ainakin numeroa pienemmät puikot. Mallin piti olla lyhythihainen napapaita naiselle, koko M. Miltä näyttää?





 

Päivällä yritin saada Kataa pukeutumaan tähän, mutta en onnistunut suostuttelemaan. Aprikoitiin et olisko tämä paita sopiva n. 3-5 vuotialle pikkupojalle?

 

Lanka: Adriafil Knitcol (100% superwash merinovillaa, 50g=125m). Menekki 214g, puikot 4,5mm Knit Pro pyöröt (jälleen toinen puikko kuutio ja toinen pyöreä kun sellaiset sattui olemaan vapaana). Jännä juttu, että (omasta mielestäni) liian suurilla puikoilla tehty neule näyttää kuitenkin ihan kivalta vai mitä?





 

Onneksi Ida lainasi iltapäivällä varttaan ja todettiin että kyllähän tämä neule on ihan sellainen kuin pitikin:





 

Siis tuli kaksi paitaa yhdellä neulomisella. Tätä voi käyttää M-kokoinen naisihminen ja 3-4 vee poikawink





 

Pieni määrä eri värejä on jo puodissa (neljä maanläheistä ja neljä iloisempaa), mutta lisätilaus tuli tehtyä jo eilen…