torstai 4. huhtikuuta 2013

Pitääks virkkaajan tehdä mallitilkku?



Mä olen tehnyt mun kans sellaisen sopimuksen, et joka kuukaus tänä vuonna virkkaan jotain. Edes jotain ihan pikkuista. Tällä kerralla mun neuvottelu mun kans ei menny tavanomaisessa yhteisymmärryksessä. Neuvotteluissa kuultiin mm sellainen argumentti, et miks mun kaltaista mukavaa ihmista pitäis kiusata virkkaamalla… Karvinenkin taisi kuulla osan tästä neuvottelusta ja oli ihan samaan mieltä. Mut ehkä joskus pitää uskaltautua epämukavuusalueelleen. Siellä voi vaikka oppia jotain.

Uus Kauneimmat Käsityöt –lehti (on muuten huimasti parantunut viime kesästä lähtien – toisin kuin eräs muu kotimainen kässylehti) ilmestyi ennen Pääsiäistä. Siinä oli tosi kivan näköinen virkatun tossun malli. itse asiassa samaisen mallin näkeminen sai aikoinaan mut tilaamaan ko langan puotiini. Pakkohan se oli tarttua koukkuun! Ohjeessa oli koukkusuositus 4½-5½. Otin viitosen koukun ku se oli siitä keskeltä ja tuntui järkevältä. Perjantaina jo virkkasin tossuun pohjia ja vähän reunojakin… Se näytti kyl hiukan isolta:
 Viitosen koukulla olis tullu kivat kukkaballeriinat jollekin, jonka jalan koko olis neljäseiska. Ajattelin hetken veljentytön sulhoa..mut kuulemma se ei olis suostunut lainaamaan jalkojaan edes kuvauksia varten. Höh.
 Purkuhommiinhan mä en alkanut vaan virkkasin samoilla silmukoilla ja puolta numeroa pienemmällä koukulla vielä kolmannen tossunpohjan. Olihan siinä eroa… Ihan hetkeks tuli mieleen et oliskohan pitänyt tehdä mallitilkku? 

Onneksi äiti tykkää purkamisesta paljon enemmän ku mä, joten sain kerran käytetyt langan uudelleen koukulle ihan pikavauhtia sunnuntaina. Virkkaaminen mulle sen verran haastava juttu, et se pitää tehdä hiljaisuudessa ja ihan ypöyksin. Koko ajan pitää ajatella ja laskea jotain. Siispä Pääsiäispyhien aamut ennen muiden heräämistä käytin virkkaamiseen… Virkkasin molempia tossuja vuorotellen, sillä kokemus kertoo, et käsiala muuttuu pikavauhtia ja jos olisin tehnyt ensin toisen kokonaan valmiiksi ja sit toisen niin niistä olis tullu ihan eri pariset.

Maanantai-iltana kotosalla vielä pinnistelin kukat ja nauhat. Jännittyneenä kokeilin:
 Voi sitä riemua! Mä osasin!
Lanka Catania Grande, 100% merseroitu puuvilla, 50g=63m, koukku 4½ Knit Pro Soft Grip,
 Menekki kokoon 38-39 139g. 
 Nyt ei täs kuus tartte enää virkata!

16 kommenttia:

  1. Aivan ihanat! Nää pitää tehdä!

    VastaaPoista
  2. Tasan ei käy onnen lahjat, sanotaan. Mulle virkkaus on elinehto, lähes. Sen kivampaa en juurikaan keksi.

    Tänään tuli se toinen Käsityölehti ja näin ulkomuistista luulen nähneeni siinä myös tuon tyyppisen virkatun tossun.

    -Kävin tarkistamassa, ei ollut samanlainen ja onkin vasta seuraavassa lehdessä....

    VastaaPoista
  3. Nuo tossut on kokeilemisen arvoiset, jahka tuo mattobuumi hiukan laantuu... ;)

    VastaaPoista
  4. Hyvät hytsykät, jotta onkin ihana tossumalli.

    VastaaPoista
  5. Kauniit ovat ja ehdottomasti kokeilemisen arvoiset.

    VastaaPoista
  6. Huh, virkkaamista! Kyllä mä isoäidinneliön, mutta että ohjeesta. Rispektii.

    Tuhkimolla oli lasikenkä. Onko Susulla lasijalka?

    VastaaPoista
  7. Wau, kymppi ja papukaijamerkki ja xtra plulla esillepanosta.

    VastaaPoista
  8. Mitäs minä tähän lisäisin?

    VastaaPoista
  9. Sinähän sait aikaiseksi hienot tossut. Empä ole tullut ajatelleeksi koskaan mallitilkun virkkausta. Helpommalla pääsee, kun vain lisäilee tai vähentelee silmukoita työn edistyessä, siis fuskaa ihan reilusti =)

    VastaaPoista
  10. Ihanat! Kyl virkkaaminen kannatti!

    VastaaPoista
  11. Tosi kauniit tossukat! Ja kivaa kun oot tehny urhean virkkauspäätöksen. :-)
    Ja pakko täs on huomauttaa, että täs kuus ei tartte virkata, mut saa virkata! :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!