maanantai 27. toukokuuta 2013

Sukkia ja tossuja Salon vastasyntyneille



Säästöt. Siinäpä suorastaan päivän muotisana. Säästösyistä sitä ja säästösyistä tätä. Jotenkin tuntuu siltä, että kaikki säästöt kohdistuvat aina pienimpiin ja heikoimpiin.

Salon sairaalan synnystysten pitäisi siirtyä TYKSiin vuoteen 2018 mennessä. Asia on herättänyt keskustelua ja adresseja synnärin säilymisen puolesta Salossa on kerätty. Lehtikirjoituksia on ollut pilvin pimein. Tässä linkki yhteen.Vaan ne säästöt… Sekä Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiiri, että Salon Kaupunki  etsii säästökohteita. Viimeisten tietojen mukaan synnytysosaton lopettamista ollaan jopa aikaistamassa.

Satoja sytomyssyjäkin tehtaillut Maija-Liisa Leino päätti keväällä ottaa kantaa oman synnytysosaston säilymisen puolesta. Ja mitenkäs muuten, kuin käsitöiden voimin. Yhdessä kolmen ystävättärensä kanssa hän neuloi kolmisensataa pikkuruista sukkaparia, jotka luovutettiin Salon Sairaalan synnärille ennen äitienpäivää. Tarkoituksena on, että jokainen Salossa syntynyt vauva saa lämpöiset ja pehmeät sukat. Samalla tempauksen tarkoitus on protestoida oman synnytysosaston lakkauttamista vastaan ja osoittaa tukea henkilökunnalle.
Kuva on Salon Seudun Sanomien nettilehdestä sivulta 10 vapunaaattona 30.4.2013. Kuvassa Maija-Liisa (vas) ja Maili Venho.

Kolmesataa sukkaparia riittää muutamaksi kuukaudeksi. Salossa vauvoja syntyy yli 700 vuodessa. Siispä Maija-Liisa ystävineen haastaa myös muut mukaan talkoisiin! Voit tehdä sukkaa tai tossua. Mallilla ja värillä ei ole väliä, tärkeää on, että lanka on pehmoista ja mielellään pesunkestävää. Terän pituus on 6-8 cm. Sukat voit tuoda liikkeeseeni Anjalinille Annankadulle. Sieltä Maija-Liisa hakee ne ja toimittaa perille. Keräys on voimassa niin kauan kuin Salossa synnytetään!

Itse en kärventyneen käpäläni vuoksi vieläkään ole tarttunut puikkoihin. Neulominen varmaan jo onnistuisi, mutta jälki on kelvotonta. Mutta meidän perhe osallistui keräykseen siitä huolimatta!
Nämä pikkuiset junasukkaset neuloi meidän äiti! Lankana My First Regia, puikot Knit Pron 15 cm 2,5 mm sukkikset. Siinä ne pikkusukkaset jo juoksevat kohti Salon Sairaalan synnäriä. Regian vauvasukkalanka on suloisen pehmeää ja konepestävää. Lanka on 25 g kerässä ja yhdestä kerästä syntyy junasukat kun vähän ”nipistää” varren mittaa. Molemmista keristä jäi ihan pikkunöttönen jäljelle. Kyllä minäkin vielä ennen ku kesä on ohi… Kiitos äidille näistä!
Toinenkin keräys samaan kohteeseen on samaan aikaan ollut meneillään. Keräyksen nimi on ”Iloa ja lämpöä lapsille”. Lisätietoa saat keräyksen Facebook-ryhmästä. Tarkoituksena on kerätä Salon aluesairaalan vastasyntyneille ja lastenosaston pikkupotilaille iloa ja lämpöä.

Työmatkoillani kuuntelen aina Turun Radiota. Pari viikkoa sitten töihin ajaessani kuuntelin ohjelmaa, jossa haastateltiin TYKSin synnärin henkilöitä. Siellähän synnytysosasto on evakossa homeremontin tieltä. Hoitaja kertoi, että tilan- ja henkilöstöpuutteen vuoksi synnyttäneet kotiutetaan pikkuisten vauvojensa kanssa ennen aikojaan. Ja siihen syssyyn pitäisi vielä lisätä Salon Sairaalankin vauvat! Ei tällainen ihan tavallinen tallaaja oikein ymmärrä…

maanantai 20. toukokuuta 2013

Mökille viimein

Käsi paranee kovaa vauhtia. Koska lääkäri sanoi et sitä pitää käyttää niin lauantaina oli pakko kokeilla onnistuisko joku kässy:
Neulominen olis mieleistä ja kokeilin luoda silmukat uudesta Sandnesin Linestä. Kaksi kerrosta ja 60 silmukkaa myöhemmin totesin, et neuloa voi mut se on hidasta ja hankalaa ja lanka hankaa sormea ja jälki on epätasaista ja löysää... Sit kokeilin virkkausta. Se oli yhtä hidasta ja jälki kyseenalaista mut paljon helpompaa ku neulominen. Sitäpaitsi mun virkkuujälki on joka tapauksessa mitä on ja tämän päivän aikana olen tehnyt pari kerrosta lisää! Kyl tää täst.

Töiden jälkeen lähdettiin mökille. Hiukan mietitytti et miten täs käy, mut mitä mä kotonakaan olisin tehny? Virkannu? No en. Jo venematkalla tirautin salaa pienet onnenkyyneleet. Ehkä kaikki menee sittenkin ihan hyvin!

Karvis oli onnessaan saatuaan ihan luvalla hankkia taas lisää työrukkasia. Viime kesänähän poltin roviolla kaikki parittomat ja silti niitä jäi ainakin viiskyt paria... Nämä uudet on pehmeitä ja hengittävia. Yksikätisenä ei haravointi onnistunut, mutta sain sentään istutettua vähän yrttejä ja kesäkukkia:
Muuten - kumihanska kädessä ei kannata leikittää kissaa...

Yli kahden viikon aikana kevät oli mennyt hurjasti eteenpäin. Mustikat kukkii jo täysillä:
Saunan lämmöstä nautin käpälä vesisaavissa ja mereen pääsin kastautumaan. Verkonlaskukin onnistui hienosti! Nostokin...vaikka saalis oli köyhänlainen:
Yks vaivanen affena! Sille Tassukin kävi nauramassa, mutta kelpasi se sentään fileenä pari tunia myöhemmin:
Kovin paljoa en vielä voinut tehdä, mutta sain sentään vappuna aloitetun mökin siivouksen viimeisteltyä. Välillä ihastelin luonnon omia "timantteja"
Sunnuntai-iltapäivällä käytiin keskustelua... "Oliskohan ihan hullua lähteä saaresta töihin vasta aamulla.." Oltiin harvinaisen yksimielisiä siitä se siinä EI ole mitään järkeä. Ja yhteinen päätös oli et koska siinä ei ole järkeä ni just niin me tehdään! Ensin kyl tarkistin et kaapissa oli purkki hernesoppaa - kalasaaliin varaan kun olin laskeskellut ruokapuolen..

Saunan jälkeen istuttiin rappuilla ja nautittiin upeasta ilta-auringosta. Olo oli aika onnellinen.
Myöhäiseen olis kotiinlähtö joka tapauksessa jäänyt, sillä Tassu suvaitsi palata reissultaan vasta yhdeksän aikaan illalla...

Aamun mantereelle pääseminen olikin jännitystä. Vaikka naureskelen kaikille Karvisen teknisille härvelihankinnoille niin GPS oli tänä aamuna tarpeen. Illalla nukkumaan mennessä sielunmaisema oli tällainen:
Sama maisema aamulla puoli seitsemältä. Vastaranta oli hävinnyt ja näkyvyys sumussa vain parikymmentä metriä!
Siis siinähän ei tosiaan ollut mitään järkeä lähteä saaresta vasta aamulla, mut töihin ehdittiin ajoissa molemmat. Ja illalla töistä tullessa lahjoin Tassua pakasteesta löytyneellä ahvenella. Onneks pappalla on ollut parempi kalaonni...

lauantai 18. toukokuuta 2013

Ei yhtään sammutuspeitet?

Eilen mittariin tuli joku vuosi. Alle viiskyt mut en osaa laskea paljonko. Ei montaa vuotta. Vielä pari päivää sitten tuntui silt, ettei moista asiaa kannata paljon juhlia. Ikää tulee lisää mut järkeä ei.
Keskivikkoinen plastiikkakirurgi kertoi et käpälästäni tulee ihan kelpo kässäkäsi. Nyt vaan kamalasti rasvaa, puuvillahanskaa ja kovasti varovainen pitää olla pari seuraavaa viikkoa ja koko kesä pitää varoa aurinkoa ja ens talvena se palelee. Onhan tässä uutisessa aihetta juhlaan! Siispä torstaina pidettiin kuin pidettiinkin suunnitellut synttäribileet kera viinin ja juuston. "Leivoin" oikein kakunkin. Suolaisen juustokakun kylmäsavuporolla (koht kaikki kuitenkin on kurkkuaan myöten kyllästyny kalaan). Varmuuden vuoksi leivoskelin ilman uunia etten vaan polta mitään:-) Kekkereissä oli mukana Karvis, Vanhempani ja kukas muu kuin...
Ei siinä sit muu auttanu, ku kattaa Tassulle oma ahvenlautanen pöydän päähän:
Herra Hassu Tassu Kissanen on ollut onnettomuuspäivän jäkeen vähän säikky, joten Mummilla on nyt erikoislupa hemmotella ja syöttää kädestä. Hmph...

Sain hurjan monta onnittelua facebookissa. Kiitos kaikille! Ja monta tekstaria ja puhelua ja muistamista. Kivalta tuntui, vaikka aina mietin et mä olen itte ihan syytön omaan syntymääni. Porukoille ne muistamiset pitäis antaa. Tosin ne kyl taitaa muistaa tän tyttären ihan muutenkin... 
Mustia kissoja monenmoisia, Chili (joka pitää itse pitää hengissä), ajankohtaisia Glögimukeja (mä toivon et koko kesä olis kylmä), röyhelölankakukkanen... Mut mitä ihmettä? Ei yhtään sammutuspeitettä!

Huomenna saareen...Vihdoin! 
 Hyvää viikonloppua!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Äitienpäivä

Äitienpäivänä heräsin tapani mukaan aikaisin. Keittelin kaffet ja suihkun jälkeen lähdin ajelemaan saaristoon. Pysähdyin matkalla poimimaan perinteiset valkovuokot. Lähellä päämäärää pysähdyin pellon laitaan kuvaamaan kurkia:
Perille päastyäni näin lipun salossa:
Olin kuvitellut pääseväni perille aamupuuron aikaan, mutta löysin vaan tyhjän talon. Osasin lähteä oikeaan suuntaan etsimään vanhempiani:
Sieltähän he löytyivät! Rannasta kalaverkkoja selvittelemästä. Onnitteluhalausten jälkeen isä jäi rantaan verkon ja kalojen kanssa ja me äidin kanssa kiivettiin ylös mökille.

Äiti ei tänä vuonna sattuneista syistä saanut lahajaksi mitään itsetehtyä. Kokoontaitettavan kylmälaukun (hermojen viilentämiseen) ja kirjan (unettomia öitä varten)...

Oli ihanaa tavata veli ja sen koko perhe jälkikasvuineen!

Iltapäivällä paistettiin äidin kanssa 6 pannullista isän ruodottomaksi perkaamia ahvenfileitä. Kanttareellisoosin ja perunamuusin kanssa ne hävisivät parempiin suihin alta aikayksikön! Mahtaakohan isä miettiä miten kolmen ja puolen tunnin työ voi hävitä taivaan tuuliin (=lasten nälkäisiin suihin) niin nopeaasti...

Mulla on viime päivinä ollut tosi paha mieli kaikille läheiselleni ja  varsinkin äidille aiheuttamastani mielipahasta, harmista ja pelosta. Jopa veljeni soitti viikko sitten lauantaina! Ekaks luulin hänen olevan huolissaan pikkusiskosta, mut myöhemmin ymmärsin, et sen kotona oli sähkökatkos, eikä ollu muuta tekemistä ku soitella ympäriinsä niin kauan ku puhelimes riittää virtaa;-) Kivalt se silti tuntui <3

Hyvä ruoka - parempi mieli. Voi miten totta! Ruokapöydässä jo vitsailtiin sillä, et oikeastaan meidän äidillä on suht koht ehjät lapset: Toisella toimii molemmat jalat ja toisella molemmat kädet! Mut myöhemmin mietin ettei oikeasti ole väliä sillä vaikka laps on vähän yli tai vähän alle viiskymppinen. Äidille me ollaan lapsia ja huolenaiheita aina. Toivottavasti myös ilonaiheita edes joskus.

Iltapäivällä käytiin vielä äidin kanssa ruoansulatuskävelyllä. Minä karvat pystyssä yritin olla ajattelematta edellisenä päivänä nähtyä kevään ensimmäistä kyykäärmettä. Löydettiin matkalla harvinaisempiakin lajeja kuten punavuokko:
Ja keltavuokko:
Illansuussa lähdin ajelemaan kotia kohti. Meidän pojat oli viettäneet saaressa isä-poikaviikonlopun, jonka päätteeksi Tassu päätti tapansa mukaan kadota jäljettömiin. Karvis raportoi asiasta epätoivoissaan. Annoin ohjeeksi huudella ympäri mettiä et "Koton odottaa PAPPAN AHVENFILEET"! Jossain vaiheessa viesti oli ilmeisesti menny perille. Minä toteutin lupauksen. Laitoin Tassulle kotiintuloa varten sulamaan herkkuaterian:
Pojat tuli ja Tassu sai herkkunsa Sen jälkeen se meni nukkumaan saunaan. Saarielo on pienelle kissalle tosi rankkaa... Niin rankkaa, että jopa minä kelpasin rapsuttelemaan ja seurauksena löytyi kaks punkkia. Noist punkkimömmöist ei kauheasti ole apua...

Oma kässätassuni paranee huimaa vauhtia. Ainakin omasta mielestäni. Huomenna menen ihan kaiken varalta näyttämään sitä plastiikkakirurgille. Saman  tien hoitelen vähän muitakin päivänvaloa vaativia  asioita Turkkusessa. Siks puoti on ny yhden päivän kii mut torstaina taas ihan normisti!

maanantai 13. toukokuuta 2013

Käsitöitä!

Kiitos kaikista paranemistoivotuksista! Käpälä on päivä päivältä parempi. Aamulla kävin taas terveyskeskuksessa vaihdattamassa siteet ja tällä kerralla laitettiin vaan paksulti rasvaa ja siteet päälle. Pakko kehua - olen saanut erinomaista hoitoa sekä TYKSIN uudessa yhteispäivystyksesä, että Mäntymäki Kakkosen hoitajilta! Mun mielestä terveyskeskuksia haukutaan ihan turhaan. Ainakin meillä Turussa asiat hoidetaan tosi mallikkaasti.

Lauantaina yritin jo yltiöpäisenä neulontaa. Tunnin äheltämisen jälkeen olin saanut aikaiseksi parikymmentä möykkyistä silmukkaa:
Luovutin sillä kerralla. Nyt tuppo on paljon pienempi ja saan peukun ja etusormen yhteen. Onks mun pakko kokeilla kuukauden virkkausta?

Ylläri pylläri - Kaikesta huolimatta täällä on kässyjä esiteltävänä! Kun en itse pysty niin ihanat vanhempani rientävät apuun. Viime viikolla he viettivät pari päivää puodissa varmistelemassa, että lapsonen pärjää. Olin muutaman kerroksen ehtinyt kokeilla uusinta kesäröyhelöä Katian Tutua. Lankapaketti on varsin vaatimattoman näköinen:
Vähän kuin perinteistä rusettinauhaa, mutta yläreunaan on tehty reiät, joista neulotaan. Äiti se tikutteli päivän aikanan huivin valmiiksi:
Kolmella silmukalla mentiin ja yhdestä kääröstä tulin näin kivan näköinen! Tässä vielä lähikuvaa:
Puodissa on tällä hetkellä vaan tämä väri, muut kolme väriä antavat vielä odottaa itseään.

Isän bravuurihan on tunnetusti ristipistot. Puodin uusinta uutta kirjonnan maailmassa on ristipistopaketti, jonka avulla voi tuunata oman i-Phonensa. Paketissa on kaksi eri kuorta, musta ja valkoinen  ja kuusi eri mallia, joista valita. Tässä valkoinen:
Toisen kuoren isä otti mukaansa ja äitienpäivän aamuna oli tehnyt viimeset pistot:
Yritettiin siinä päivän aikana kysellä asikkailta, josko jollain olisi Applen puhelinta, jotta saatais kuori kuvattua tositoimissa. Ei ollu kellään. Oliskohan tämän kaupungin ihmiset kuitenkin kaikesta huolimatta vielä Nokia-uskollisia? Kummitytön puhelimen päällä tämä saatiin eilen kuvattua:
 Tätä mallia ei ilman isää olis täällä esiteltykään. Minähän en tunnetusti tee neulalla ja langalla mitään (paitsi päättelen neuleen lankoja ja ompelen saumat). Viime viikon epätoivoisina hetkinä kyllä harkitsin välillä kirjontaakin... Ajatus on nyttemmin siirretty tulevaisuuteen:-)

Kiitos äidille ja isälle näistä ja kaikesta muustakin avusta ja huolenpidosta!

perjantai 10. toukokuuta 2013

Sytytyspaloja



Ennenkus luet yhtään etetteenpäin niin käyppä tarkastasmassa asuntosi palovaroittimen toiminta!

Kiitti. Nonnii: 

Viikko sitten perjantaina olin tohkeissani keräämässä eteiseen kaikkea mökille vietävää. Porakonetta, juomavettä, työkalupakkia… Tulipa siinä samassa mieleen tehdä vähän lisää sytyspaloja vanhoista kynttilöistä ja munakennoista. Kynttilät kattilaan ja projektia jatkamaan. Seuraavaksi näinkin hellalta nousevan paksun mustan savun! Mitä siinä tilanteessa tekee vanha partiolainen? No ottaa kattilan, nostaa sen tiskialtaaseen ja laskee vettä päälle! Ääliö! Tulipalohan siitä… (Please – kommenttilooraan EI tarvii laittaa ohjeita siitä, miten rasvapalo sammutetaan. Jokainen sen tietää mut paniikissa toimii miten toimii). Eniten harmittaa oma tyhmyys.
 Tällä kädellä ei vissiin ihan heti tehdä kässyjä… 
Monta suojelusenkeliä tarvittiin, ettei loppujen lopuksi tapahtunut mitään peruuttamattoman kamalaa. Sen verran kamalaa kuitenkin, että vasta nyt jaksan kertoa tästä. 
Sula steariini roiskahti kädelle ja ympäristöön. Se leimahti liekkeihin eikä meinannut sammua millään vaikka sängyn päältä hain koristetyynyt ja niillä yritin tukahduttaa. Sammuihan tuli viimein. 
Palovaroitin huusi ja maailma oli harmaana savusta. Kättä poltti ja välillä pidin sitä kylmän veden alla ja välillä yritin vaientaa hälytintä. Kun viimein sain huudon loppumaan ymmärsin, et nyt on käyny tosi pahasti. Käsi kylmää vettä täynnä olevassa taikinakulhossa säntäilin hätääntyneenä ympäri kämppää etsien Tassua. Ennen sen löytymistä en vois lähteä minnekään! Tassu löytyi makkarin kaapin ja seinän välistä ja samassa soi ovikello. Yläkerran rouva oli haistanut savun ja kuullut hälyttimen! Sen hälyttimen, jonka patterin olin samana iltana vaihtanut! Sain kyydin ensiapuun…

TYKSin ensiavussa pääsin melkein heti hoidettavaksi. Sain kunnon kipulääkepaukun ja kädestä revittiin irti roikkuvat nahanrämmäleet. Palovammaihmesalvan ja käden sitomisen lomassa  hoitajakundi kehui mun villasukkia… Lääkemääräys kourassa poistuin paikalta ja soitin taksin. Olin yrittänyt Karviselle viestitellä et jos se vois tulla meille, mut ensiavussa ei ollu kenttää. Taksimatkalla apteekkiin sit sain soitettua.
 
Vasta apteekista ulos tullessani huomasin olevani perjantai-iltana parhaaseen bileaikaan Turun Yliopistonkadulla pyjamassa ja komeat kissasukat jalassa! Kotimatkan istuin taksissa ja nauroin hysteerisesti… Ja kun Karvinen tuli ja kun äidille oli soitettu (tyhmä minä – olishan sen voinu kertoa myöhemminkin eikä turhaan huolestuttaa) niin  tulihan se itkukin. Ja monta kertaa sen jälkeenkin.

Vaikka heti onnettumuuden jälkeen sanottiin, että kyllä tuosta vielä käsi tulee niin vähän pelotti. Jos ei tuu ni  mitä mä sitten teen? Yksikätinen käsityöliikkeen omistaja!

Lauantaina käsi sidottiin uudestaan ja lääkäri vakuutti, et se saadaan kuntoon. Plastikkakirurgille lupas laittaa lähetteen heti. Kuulosti pahalta… Olin vuorokauden evakossa Karvislandiassa ennen kuin sunnuntaina palasin kotiin siivoamaan jälkiä. Yllättävää kyllä – kunnon kuurailun jälkeen keittiö näyttää miltei asuttavalta ja aineelliset vahingotkin on loppujen lopuksi aika pienet. Mitä muutamasta sulaneesta tupperikupista!
 Kättä on sidottu joka toinen päivä. Tänä aamuna hoitaja ihmetteli miten nopeasti paraneminen on edistynyt! Uutta ihoa on jo kasvamassa ja veri kiertää hyvin. Hoitaja piti tärkeänä, että liikuttelen sormiani. Kysyin et jokos voisin alkaa neulomaan? Nauroivat vaan mut paketti on vieläkin niin paksu, ettei puikko varmaan pysyis sormissa. Muuten kyllä pärjäilen aika hyvin yksikätisenä. Onneks palanu on vasen.

Puoti on ollut auki joka päivä. Parina päivänä äiti ja isä olivat puotipuksuina ja minä komentelin. Tosin yhdelläkin kädellä voi tehdä aika paljon eikä se toinenkaan nyt ihan viraton ole. Jaloissakaan mulla ei ole mitään vikaa. Päästä en menis sanomaan. Moni asiakas ja ystävä on tarjoutunut auttamaan. Kyl tää täst!

Mökille ei sit menty viime viikonloppuna eikä helatorstainakaan. Tassu oli pari päivää ihan säikkynä, mutta jo kolmantena se vähän kehräs ja neljäntenä tuli viereen nukkumaan ja eilen sain jo ottaa syliin ja harjata! Keskiviikkona käytiin vähän rannassa kävelemässä:
Oli upea ilta ja yritin pitää poissa mielestä sen, et tähän aikaan kuuluis olla mökillä saunassa ja uimassa… 
 Olen yrittänyt olla ajattelematta mitä kaikkea olisi voinut tapahtua. Tällä hetkellä olen tosi onnellinen kaikesta, mikä on hyvin. Mitään ihan hirveää ei tapahtunut ja käsikin paranee. Voi olla, että jonain päivänä puoti on kiinni, mut uskon asiakkaiden ymmärtävän. Poikkeavat aukiolot ilmoitan tarvittaessa Anjalinin Facebook-sivuilla (sun ei tarvii olla itse Facebookissa ja voit silti lukea klikkaamalla linkkiä). Lähelläni on Karvis, vanhemmat ja ystäviä, jotka pitävät huolta ja joilta voin pyytää apua. Voiko kukaan olla onnekkaampi? 

Ai niin. Tein sit ne sytyspalat tänään:
P.S. Kyl mä ens viikolla jo kokeilen jotain kässyä:-)

torstai 2. toukokuuta 2013

Työn juhlaa...

Lauantaina päästiin viimeinkin aloittamaan mökkikausi. Tarkemmin ajatellen tässä jutussa ei taida olla mitään kadehdittavaa... Mut jos olet yhtään mökkihöperö niin ymmärrät. Jos et ole niin voit kauhistella! Vaikka ollaan pohjoisrannalla niin pikkuinen sinivuokko oli sinnitellyt kukkaan:

Ihan ensiksi laitettiin tuli hellaan. Ulkolämpötila oli 7 astetta ja sisällä saman verran. Ei siis kovinkaan kylmää. Vein peitteet ulos tuulettumaan/kuivumaan aurinkoon ja tuuleen. Seuraavaksi täyettiin saunan pata kaivovedellä. Lämmintä vettä tarvitaan. Talven jäljiltä vesi oli ruskeaa ja haisi vanhalta kellarilta... Mut ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Merivettä ei pataan voi laittaa eikä enää ollut tarpeeksi lunta sulatettavaksi.

Yksi mökkielämän "ihanuuksista" on se, ettei sisävessaa ole kuin yhdellä:
Tässä tämä yksi bongaa hiirtä, jonka sitten myöhemmin hävitti! Taitaa kissalla olla vähän tekemistä, ennekuin pääsee hiiren makuun. Toinenkin hiiri oli ihan huulilla mut sekin pääsi karkuun!

Lämmön ja lämpimän veden turvaamisen jälkeen oli aika tyhjentää makki... Talven jäljiltä se olisi ollut ihan siedettävä homma jos maa ei olis ollu roudassa... Vasta sen jäkeen uskallettiin syödä matkaevääksi keitetty kanasoppa. Hauskinta tässä on se, et Tassukin keksi ulkohuussin tarkoituksen. Se kävi aamulla huussin takana asioillaan samaan aikaan kun Karvis oli sisäpuolella! Karvis: kauppalistaan huussikuivike sen makkaran lisäks!

Saunan ja mökin lämmetessä käytiin laskemassa verkot veteen. Sen jälkeen olikin sauna lämmin ja oli aika auringon laskiessa heitettää talviturkit! Meriveden lämpöä ei mitattu mut sulaa se oli muttei paljoa yli nollan. Talviturkin heitäminen on ihanan kamalaa  - pitää mennä nopeasti mereen ja tulla vielä nopeammin ylös. Vasta takaisin laiturilla aivot hiffaa kylmyyden ja sit on jo liian myöhäistä!
Takkatulen lämmössä uni alkoi hiipiä silmään. Varsinkin ku joku oli kaupassa käydessään unohtanu ne makkarat! Emmää täst enää valita mut... Ja olihan paahtoleipäkin ihan hyvää.

Aamulla sankka sumu peitti vastarannan. Sumun hälvettyä lähdettiin verkonnostoon. Tulihan sitä vappulounaalle ainesta: kolme suurta kuhaa, 4 sopivan kokoista ahventa ja...56 norssia. Norssit olis päätyneet takaisin mereen ilman naapureita, jotka tulivat hämmästelemään saalistamme. Parempiin suihin päätyivät ja saaliin (ja kauden aloituksen) kunniaksi otettiin pienenpienet hömpsyt. Meillähän on omatekoinen sääntö, et hömpsyjä ei saa ottaa ellei ulkolämpötila ole alle 14 astetta. Tällä kertaa ei ollut siitä pelkoa...joskus taas ollaan kytätty digilämpömittaria sillä silmällä et eiks jo olis aika:-)

Polttopuutilanne huolestutti jo viime kesänä. Kyllä ne tämän kesän riittää mut... Meillä tämä "metsänhoito" toimii niin, et puita kaadetaan sen verran ku tarvitaan ja kaadettavat puut valitaan sen perusteella, et miten saadaan pihalle lisää aurinkoa. siispä ensin kaatui tosi iso koivu:
Ja kun se EI (yllättäen) kaatunut sähköjohtojen päälle eikä minkään rakennuksen päälle niin perään vielä iso mänty:
Sen jälkeen sainkin rentoutua pesemällä mökin ikkunat kimppakärherillä. Laitteella on käyttöä tähän aikaan vuodesta muuallakin... Karjalanpaistin kypsyessä hellan uunissa perattiin kalat ja saunottiin. Merivesi ei ollu yhtään niin kylmää ku edellisenä päivänä! Kaikkeen tottuu. Massu täynnä otettiin pikkuruiset 20 min päikkärit...jotka omalta osaltani venyivät kahden tunnin mittaisiksi! Arvatkaapa maisuiko uni yöllä kun mietin onko aamulla sumua, pääsenkö töihin ja varsinkin kun toiselta puolelta kuului ankaraa kuorsausta ja toiseltä ankaraa kehräystä ja kuumakin oli:
No onhan se pienelle kissalle rankkaa kun pitää merkata kaikki puut, tarkistaa tilukset, laskea kalasalis ja vielä toimia projektipäällikkönä kaikissa jutuissa!

Aamulla ei olut sumua ja pääsin töihin. Lepäämään. Toisin oli Karvisen laita:

Päivän aikana Honkamopo oli päristellyt ja koivu muuttunut pölleiksi:
Olin kuvitellut saareen palattuani siivoavani saunakamarin ja saunan. Ilta-auringon lämmittäessä terassia. Toisin kävi, sillä rankkasade yllätti. Suloinen sade - viriteltiin heti rännien alle sadevesitynnyrit ja saatiin jo puhdasta huuhteluvettä saunaan! Saunan kuurasin perinteisesti kloritella ja merivedellä. Patavesi vaihdettiin heti aamulla. Illalla vielä avattiin grillikausi. Liekeissä näkyy ihan selvästi enkeli:
Vappuaattona ajattelin lähttää Ilmatieteen Laitokselle meiliä et missä se luvattu kakskyt astetta ja aurinko ovat? Kylmää oli ja sadetta ripsotteli. Haravaoida kopsuttelin ne paikat, joissa kuljetaan. Muuten sisälle kulkeutuu koko ajan kauheesti lehtiä. Vappulolunaalla meillä oli paistettua kuhaa ja perunamuussia. Ruokailuan aikana me nähtiin jotain kummaa meressä:
Suunniteltiin lähettävämme Turkuradioon juttuvinkki: "Venäläinen sukellusvene Vapparilla!" Mut ehkäpä se olikin pelkkä uppotukki...

llalla ilma kirkastui ja saunakamarin kuuaruksen jälkeen taas saunottiin ja saunan jälkeen käytiin laskemassa verkot. Tällä kertaa "varmaan" paikkaan, josta ei tuu muuta kuin kuhaa ja ahventa. Verkonlaskun jälkeen nautittiin vappujuoma - pikkuriikkinen pullo mansikkaskumppaa! Ja taas grilli lämpesi. Tämän illan leikkiteemana oli "Enkeleitä ja demoneja":
Grilliherkkujen jälkeen Karvis viihdytti mua Spotify-jukeboxilla. Itse istuin lepakkotuolissa nauloen muutaman kerroksen uutta mökkivillapaitaani. Siitä tulee joskus oma postaus. Jos tulee... pari vuotta sitten kasvivärjätyt langat yrittää muotoutua uudeksi mökkivillapaidaksi.

Vappuhan on työn juhlaa eikös niin? Meillä ainakin. Verkossa oli 1 kuha ja 11 ahventa. Karvis teki honkamopollaan selvää kaadetusta männystä:
Minä totesin maan olevan ihan liian märkää haravointiin ja tuulen ihan liian kovaa kulottamiseen. Kun kerran mökki oli lämmin ja lämmintä vettäkin oli käytössä niin päätin aloittaa möksän siivouksen. Kaikki matot, petivaatteet ja muu irtoava kama ulos tuuleen ja juuriharjan kanssa lattian kimppuun. Hella/takka/kynttilälämmitysten nokien jälkeen lattian kuuraus oli ihan tarpeen...
Moottorisahan bensa loppui hiukan ennen Karvisen selkää ja Tassukin ilmestyi. Siivousurakkaan ei kuitenkaan olis päivä riittänyt, joten syötiin jätteitä, tyhjennettiin kaivo (jos vaikka vähän parempaa vettä saatais myöhemmin kesällä), tiskattiin, pakattiin kassit, pussit, nyssäkät ja saaliskalat ja lähdettiin kaupunkiin. Katti oli vielä venematkalla äänekkäästi toista mieltä, mutta kun kotiin päästyä alettiin perkaamaan päivän saalista niin kyllä kelpas kuormasta syödä:
Koska toi kalan perkaaminen on aina tosi vastenmielistä hommaa, niin kävinpä tänään töiden jälkeen ihan pirruuksissani tarkistamassa kuhafileen kilohinnan Hirvensalon Kookaupassa, Sen mukaan me ollaan muutamam päivän aikana tienattu jotain kuuskyt euroa. Ehkä jaksan perata kaloja jatkossakin... Nyt mä kyl menen hakemaan käsivoidetta - affenien jälkeen käsien nahka on aika lailla tärviöllä!