keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Puntti-Paavon Mökkivillapaita



Kolmen vuoden projekti on päätöksessään  ollut jo muutaman viikon ajan. Teki mieli aloittaa tämä kässyraportti sanoilla ”Olipa kerran…”

Olipa kerran ”tyttö”, jonka mielestä puodissa on NIIN paljon NIIIN IHANAN värisiä lankoja, ettei muuta tarvii. Vaan kuinkas kävi – Salon Kansalaisopiston kasvivärjäyskurssille päätyi hän…Ja hurahti!
Koko kesä (2011) meni niin, että perjantaina töiden jälkeen saareen, kasvien keräily ja yöksi likoomaan lämpimään veteen.
Aamuisin ei malttanut nukkua pitkään kun piti nousta noitaliemiä keittämään.
Ja viimeistään sunnuntaina valmiita värjäyksiä laiturin päähän huuhtelemaan. Satoi tai paistoi. Tässä kuvassa satoi… 
Jännittävä värimaailma vei mukanaan ja koko kesä meni värjäillen.
Blogikissakin välillä osallistui – tässä tarkastetaan onko villan puretus onnistunut toivotulla tavalla:
100g koivunlehteä, 100 g sipulinkuorta, 100g taulakääpää, 100g voikukkaa, 100g pihlajaa, 100 g lupiinia ja vaikka vallan mitä rehuja…. Mitä niistä tekis? Kasvivärjäys on niin hauskaa ja yllätyksellistä, että se vie mukanaan ja lankoja kertyi sen kesän aikana aikas paljon. Kaikkia vaan 100g tai vähemmän.
Olipa kerran mainio mökkivillapaita. Vanhemmilleni lahjaksi tehtyjen Kaislakertun Purjeveneet-neuleiden jämistä tehty. Monta kertaa pesty ja vahingossa sopivaksi huopunut. Se kesti tuulta, hyttysiä ja vähän sadettakin. Vaan yli kymmenen vuoden ankaran käytön jälkeen se alkoi hajota. Sain varsinaisen kuningasidean: Yritän tarkoituksella huovuttaa kasvivärjätyistä uuden mökkivillapaidan!
Viime kesänä sit aloitin. Yhden mallitilkunkin tein ja huovutin ja vähän silmukkaakin laskeskelin. Lomalle lähtiessä langat oli kerällä:
Juhannuksenakin kidutin kummipoikaanikin neulomisen saloilla:
Keskenhän tuo jäi viime vuonna enkä talven aikana todellakaan kotona jatkanut. Kasvivärjätyissä oli huuhtelun jälkeenkin ihan riittävästi roskia, joita en huusholliini kaivannut…
 
Olipa kerran kesä, jolloin piti rojekti saada päätökseen. Tuli onneton kesän alku mut pikkuhiljaa projekti eteni ja langat hupeni.
Välillä vertasin uutta ja vanhaa.
Lopulta sen kun tein hihat vähän sinne päin ja ompelin kii. Hiukan piti syöttää kun hiha ja kädentie oli ” vähän eri kokoiset”.

Huovuttaminen on melkein yhtä jännittävää kuin lankojen värjääminen. Koskaan ei voi olla ihan varma lopputuloksesta. Kaapu pesukoneeseen ja...
Hih hih! Tämä täyttää kriteerit! HYTTYSEN KESTÄVÄ, TUULTA PITÄVÄ, ja vähän sadettakin…
Mun mielestä tää toimii ja vähän aikaa pohdittuani totesin et vaikka se näyttää kamalalta niin ei haittaa yhtään koska ENHÄN MINÄ SITÄ ITSE NÄE! Tähän Blogikuvaaja Karvinen totesi diplomaattisesti et "Niin…Ethän sä itse…" Ystäväni Ellu taas viikonloppuna totes et se on ”persoonallinen”. 
Mut hei: Kuka muistaa vielä 90-luvun alussa Irene Usvasalon neuleet? Niissähän oli kaikissa komeat OLKATOPPAUKSET. Ja mä olen kuullu huhuja, et sellainen muotin on taas tulossa… Ja JOS vaikka hurahtaisin punttia nostamaan, niin olishan sit riittävästi tilaa haballe... Eikä tämän nutun kanssa tarvita erikseen edes lapasia!
JOS SIENIMETTÄSSÄ TULEE HIRVI VASTAAN NI SE JUOKSEE KARKUUN IHAN VARMASTI!

P.S. Puikot Knito Pro Symph. Wood pyöröt 4 mm, menekki 963g kaksisäikeistä villaa. Huovutus koneessa.
P.S. 2 Lupaan jättää tästedes neuleiden suunnitteun niille, jotka sen osaa ja tyytyä valmisohjeisiin!
P.S. 3 Saa nauraa!


22 kommenttia:

  1. Juurikin noin käy sille, ken lähtee kasvivärjäilyn tielle!!!

    Villapaidassasi on tosi kauniit sävyt ja varmaan lämmittää viileinä päivinä!!

    VastaaPoista
  2. Vautsi, ihana pusero ja vielä itse värjätty! :) Mulla on kans ihan tarkoituksella yhtä kasvivärjättyä sävyä vaan se 100 g (tai kurssilla värjättyjä vain 25 g).

    VastaaPoista
  3. Hieno mökkipusero! Ja sinne allehan mahtuu vaikka mitä (en tarkoita kasvunvaraa, vaan pehmoista pientä villapuseroa...).

    VastaaPoista
  4. neuloo mopsien kanssa4. syyskuuta 2013 klo 9.09

    Kun luvan annoit, niin nauran. Toi on niiiiin hauska ja allehan mahtuu vaikka pilkkihaalari. Ton läpi ei takuulla käärmekään saa kieltään puskettua, että rauhassa maastoon vaan.

    Ei apua, mä en kestä! Kyllä minäkin "persoonallisia" teen, joten symppaan täysillä!

    VastaaPoista
  5. Aivan mahtava ja mitkä värit!!!Tyttöni ottaisi taatusti tämän ihanan keltaisen mökkipaidan omakseen. Hieno!!!

    VastaaPoista
  6. aivan ihanan hauska postaus!! ja sinun ilme on näkemisen arvoinen

    paidan värimaailma on aivan huippu, tykkään kovasti ja se paidan istuvuus olkapään ja hihojen seudulla... joudut nostamaan paljon punttia :-))

    Jos haluat muokataa vielä vähäsen.... eiköhän se onnistuu näin kun neule on huopunut ettei silmukat juoksevat karkkuun, leikat hihat irti ja sitten vähän niinkuin mittatilaustöitä istutat niitä takaisin... tuli vain mieleen :-))

    VastaaPoista
  7. Hmm... mitähän sanois :) Pää-asiahan on että itse tykkäät sitä käyttää ♥

    VastaaPoista
  8. Niinhän mä sanoi kun eka kuvan näin, että tosi kauniita värit! Vaan nauroinhan minäkin ihan vääränä - ja mieskin... Ja kun me nähtiin se tyttären kanssa huovutettuna, ei voinut kuin nauraa taas - tytär kyllä katsoi meitä hieman kummeksuen!
    Sullahan ei ollut kriteereissä sanaa 'istuva', joten se on täydellinen!!!!

    VastaaPoista
  9. Upeet värit,saumat ei kiristä,siis täydellinen mökkipaita....hieno.

    VastaaPoista
  10. Aivan mahtava mökkipaita ja vielä täyttää kaikki kriteeritkin:) Ja kyllä muistan Irene Usvasalon neuleet :D

    VastaaPoista
  11. Tämä oli oikeinkin hyvä päivitys. Nyt tiedän mitä teen lopuilla Puroilla, joita minulla on. Jättispaidan.

    VastaaPoista
  12. Upeahan tuo on. Alusta asti ainakin itse tehty ja ihanat värit. Kieltämättä hartialinjassa on hitusen tilaa, mutta eikös mökkivaatteissa kuulukin olla väljyyttä ettei kiristä. Metsänpedot pysyvät kaukana se on varmaa ; ) Olet rohkea ihminen kun otit noin monta riskiä noin isossa hommassa. Huovutus on niin henkimaailman asioita että itse olen tyytynyt vain tossujen tahalliseen huovuttamiseen. Vahinko huovutuksia on kyllä tullut tehtyä sitäkin enemmän. Olen varma että paitasi käyttökate on aikamoinen. Tuota tulee ihan varmasti pidettyä paljon.

    VastaaPoista
  13. Hei, vautsi mikä mökkipusero! Upeat värit, kenties hartioissa on liikaa väljyyttä ja hihan pituuskin kohtalaisen runsas:)
    Muuten ihan ok. Saumurilla sais hartialinjaa ja hihoja muokattua sopivimmiksi.Toisaalta, tekele ei liene kaikkein joustavin.
    Jos sallit, kommentin: minulle tuli mieleen raanun, kaunis aurinkoinen, ihania luonnon värejä hehkuva seinäraanu;)

    VastaaPoista
  14. Tuosta sanoisin että värit ovat nätit:)

    VastaaPoista
  15. Ihanat värit! Mun mielestä sun mökkipaita on erittäin kätevä - meinaan kun siinä on noi lapaset/patalaput valmiina. Patalaputhan ei eräolosuhteissa ole koskaan just siellä, missä niitä tarvitaan.

    -Mamarosa

    VastaaPoista
  16. Kauniit värit ja hyvä postaus.

    VastaaPoista
  17. :))))) Huovuttaminen on aika vaikea laji..:).. ja värit ja raidoitus ovat oikeesti ihanat!

    VastaaPoista
  18. Hauska juttu ja niitähän tänne blogimaailmaan sopii.

    VastaaPoista
  19. Voi että, miten ihana siitä tuli! Ei ole kyllä missään teollisessa langassa noin upeita värejä! Ja jos nyt olas vähän ylimääräistä on, niin eipä haittaa ja ootas vaan, parin vuoden kuluttua takuulla suurinta muotia, niin et sä oot niinku "muodinluoja" tuoden menneen takaisin...

    Arvaas muuten, kuka on kaihoisasti muistellu tuota värjäyskesää... Mieli ois tehny värjäillä, vaan en ole jaksanut, jos vaik enskesänä pantas taas padat porisemaan...

    Ihanaa kesäistä viikonloppua!

    VastaaPoista
  20. Kauniin värinen paita, tosin hieman iso.. vähän kyl suunpielet nykii ylöspäin =) Mene ja tiedä jos vaik taas tulee tollaset ylisuuret paidat muotiin...!

    VastaaPoista
  21. Tämän takia mä en tykkää huovuttamisesta. Värit on kyllä tosi kauniit!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!