Tunnisteet

Neule (146) Anjalin (121) Blogikissan seikkailut (117) Lankaa (115) Mökkihöperöt (101) höpöhöpö (72) Valmis 2013 (65) Valmis 2015 (64) Sukat (60) Valmis 2016 (56) Valmis 2014 (55) virkkuu (43) Tyks Sytomyssykampanja (34) Verkkokauppa (33) Knit Picks (30) Alpakka (29) Huivi (28) teetee (27) Hyväntekeväisyys (25) Pipo (23) Verkkolankakauppa (21) joulu (20) messut (20) tilaustyö (20) vauvaneule (19) Puikot (17) Ulkoilua (17) Katia (15) Tossut (15) sukkalanka (15) tärvellykset (15) Pitsineule (14) Pyöröpuikot (14) valmis 2017 (14) KnitPro (13) Tundra (12) huovutus (12) hyvä mieli (12) Kirjonta (11) Sukkasato 2014 (11) Askartelu (10) SMC (10) lapaset (10) valmistuneet 2012 (10) Myssy (9) Pallas (9) Sukkasato 2015 (9) teetee neulelehti (9) Poncho (8) Salla (8) Sukkasato 2013 (8) Susukatastrofi (8) Addi (7) Arvonta (7) Helmi (7) Waves (7) lahja (7) tiskirätti (7) värjäys (7) Jottai ihan muuta (6) Tilastoja (6) alpakkasukkalanka (6) bambulanka (6) haaste (6) teetee Saga (6) tilausneule (6) Junasukat (5) Kirjoneule (5) Novellikoukku (5) Puuvillaa (5) Blogi (4) Koukkuaminen (4) Primanova (4) Pääsiäinen (4) Step (4) kauluri (4) kädentaitomessut (4) virkattu hattu (4) yllätys (4) Quetzal (3) Ryijy (3) Rähinää (3) bambusukkalanka (3) kypärämyssy (3) puuvillalanka (3) tuubihuivi (3) Arne & Carlos (2) Arte (2) Bolero (2) EXP (2) Elegant (2) Ergonomics (2) Hardanger (2) Hullun Halpa lauantai (2) Juuret (2) Kierrätys (2) Käsityökirja (2) Laukku (2) Lumio Fine (2) Makrame (2) Neulomakerho (2) Regia (2) San Remo (2) Sirdar (2) Siskorusettisukat (2) Tahiti (2) Tunnustus (2) Turku (2) koru (2) käsityönäyttely (2) mekko (2) pikkutytön mekko (2) teetee Apollo (2) teetee neuleviikko (2) teetee virkkausviikko (2) valmiskauppa (2) Adriafil (1) Adriafil Primula (1) Amina (1) Baleno (1) Bambupyöröt (1) Bremont (1) Bucaneve (1) Caleido Lace (1) Helmivene (1) Hilos Omega la Espiga (1) Juhlat (1) Katia Arte (1) Kotivinkki (1) Kuokkala (1) Lumi (1) Magig loop (1) Muistot (1) Pellavalanka (1) Pöllöpipo (1) Revontuli (1) Rowan (1) Sevilla (1) Silkkilanka (1) Suomi 100 (1) Terijoki (1) Turvalonkero (1) Tölkkinipsut (1) Zing Cubics (1) hahtuva (1) heijastinlanka (1) nettineulekurssi (1) neulemekko (1) pannulappu (1) ruokaa (1) teetee Hilla (1) trikoo (1) tunika (1) verkkokurssi (1) villahousut (1) virkattu matto (1)

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Miralda´s shawl Iriksestä



Kesäprojektini on viimeinkin valmistunut!
Lankana Katian Iris (52 % pellava, 47 % polyester, 1 % polyamidi, 50 g = 145 m), puikot 4½ mm Knit Pro Symphonie Wood vaihtopääpyöröt 80 cm kaapelilla. Langan menekki 170 g eli alun neljättä kerää.
Keväällä olin ihan kateudesta vihreänä Ida-Marian kauniista Haapsalun huivista, ja keskikesällä Piikun huivista. Että joku voikin tehdä jotain niin kaunista! Piti sit itsekin yrittää jotain vastaavaa… Homma vaan meni niin, että piti valita lanka, jota en ole ennen kokeillut sekä malli jossa on mahdollisimman vähän nyppyjä ja keksin aika monta muutakin selitystä miks mun huivia ei tehdä kakkosen puikoilla seitinohuesta langasta…
Malliksi valikoitui Miralda´s Shawl kirjasta Knitted Lace of Estonia. Lanka kun oli ohjeeseen liian paksua niin modasin sen verran, että vähensin 40 silmukkaa (=muutamia mallikertoja).
Kirjan ohje näytti aluksi monimutkaiselta hirvittävän monine kaavioineen, mutta ohjeet oli selkeät. Keskittymistä tietenkin mallineuleen kuviot vaativat, mutta ei tämä mikään kovin vaikea juttu loppujen lopuksi ollut. Eikä huivin valmistuttua yhtään  harmittanut sem et Idal olis ollu sama kirja suomenkielisenä…

Yhtä puurtamista neulominen oli selkeistä ohjeista huolimatta. Mallineule ja valitsemani lanka ei sopineet yhteen ollenkaan. Nyppyjen vääntäminen täysin joustamattomasta pellavasta ei ollut mikään järjen jättiläisen keksintö… Lopulta huivi tuli valmiiksi, päätyi lämpöiseen etikkaveteen tekeytymään ja sitten pingotukseen:
Ihan perinteisesti vaan nuppineuloilla – en mitään hienoja pingotussysteemejä alkanut virittelemään. Kun seuraavana aamuna otin huivin pingotuksesta ja päättelin langat niin alkoi pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että kuukauden kestänyt projekti kannatti sittenkin! Aika nätti tuli vaikka itte sanonkin.

Jokunen virhekin on mut mä olen sitä mieltä et oikeassa käsintehdyssä pitääkin olla :-)
Ja näillä helteillä – mitä muuta vois heittää harteilleen ku pellavaa? Ja vähän kimalletta – sehän on nyt huippumuodikasta (myös tulevana talvisesonkina). 

Nyt teen viikon verran etätöitä täällä mökillä. Aamuisin rannassa kuusi riviä keinutuolinmattoa (enempää ei etusormiparka kestä paksua mattolankaa ja ryijynukkia) ja sen jälkeen jatkan neuleilla. Ehkäpä loppuviikosta pidän oikeasti jonkun LOMAPÄIVÄN ihan vaan yleisön pyynnöstä – pakkohan tätä ilmaa on jotenkin saada viileämmäksi!

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Hullujen Lehmien Kokoontumisajot

AMMUU!

Helmikuussa selailin vanhoja valokuvia ja mulle tuli ihan kauhea ikävä! Niitä aikoja kun oli se Hullun Lehmän Tauti. Kesäisin mökillä ystäväni Ainon, hänen tyttärensä Emman ja mun kummityttö Sinin kanssa. Meidän elämäntehtävänä oli syöminen, uiminen, saunominen, nauraminen, laulaminen  ja kaikenlainen hulluttelu pikku pikku bikineissä. Joskus myös villapaidoissa ja sadevaatteissa.
Ainakin jos ruuan tekee joku Muu...

Välissä halailtiin puita ja tehtiin puuhommia naisenergialla (=lapsityövoimalla), pelättiin (ja opeteltiin perkaamaan) kaloja, ihmeteltiin juoppomehiläisiä ja käytiin ruåtsinlaivan ruokaravintoloissa ulosheitettävinä. Ukkosta ei pelätty eikä veneen bensan loppumista eikä lentomurkkuja. Diagnoosi oli Hullun Lehmän Tauti...

Siispä heti koko Ammuporukalle kutsut muisteloihin. Alustava kutsu oli 16.7. (silloin oli se perinteinen lentomurkkujen invaasio). Murkut ei tänä vuonna tulleet, mutta kaikki Hullut Lehmät kokoontuivat saareen viime viikon perjantaina. Karvis sai lähtöpassit, sillä Hullujen Lehmien Bileisiin ei Sonneilla ole asiaa. Tassu sai jäädä, koska Hullujen Lehmien porukassa on ennekin ollut Hassuja Kissoja (tosin tyttökissoja) mut Tassuhan on entinen poika ja sopeutui sakkiin ihan hyvin. Aloitti hulluttelun heti tulemalla laiturille vieraita vastaanottamaan. Ja kävi myöhemminkin laiturilla (haaveilemassa Hulluista Ahvenista?).

Yksi Muu oli alkukesästä täyttänyt pyöreitä. Muistelin sitäkin kun ekoja kertoja oltiin Aino Muun kanssa saaressa kahdestaan. Siitä on kulunut ihan kauhean monta vuotta. Elettiin iloista opiskelijaelämää Tampereella eikä Muuvasikoita ollut olemassakaan… Tähdenlentojen yön jälkeen ajateltiin tulevaisuutta ja mietittiin miten me vanhoina tullaan saareen kävelykeppien ja rollaattorien kanssa  mukana on iso pakillinen käärmesalvoja, hotapulvereita ja kaiken maailman homeopaattisia lääkkeitä. Naurettiin mahat kipeinä ja silmät vesissä…


Nyt kun on kipiää lonkkaa, välilevyn pullistumaa ja suonikohjut huutaa helteellä hoosiannaa niin eipä naurata enää yhtään. Tai ehkä vähän – sillä hetkellä kun lääkitys on kohdillaan…

Näitä muistellen tein viiskymppiselle lahjaksi sukat. Mistäs muusta kuin Kipuapusilkkivillasta. Malli Gnusuvun Kertut, puikot 3 mm Knit Picks Caspian Wood 15 cm (joista yksi hävis viime metreillä mut onneks löytyi) ja langan menekki 80-90 g.

Viime perjantain etäpäivän aamuna viimeistelin sukkia rannassa ja Tassu autteli parhaansa mukaan nuuskuttelemalla. Voi miten ihanaa lankaa! Tähän sopii varmaan teeveestä tuttu mainoslause: ”Sitä kissa ostaisi”. Tassun mielestä tää on lenkkialpakan jälkeen toiseks parasta!


Oikeasti meillä Vanhoilla Hulluilla Lehmiää ei ole hätäpäivää, sillä kummityttö Ping Muu on sairaanhoitaja ja nuorempikin vasikka Emma Muu opiskelee sille alalle. Hyvin on siis mustikkapiirakka uunissa meillä Muilla.

Viikonloppu sujui perinteitä kunnioittaen. Tässä valmistuu pekoniherkkarit ja tandoorikanaa. Lisäks syötiin länttäselli järvileuta (Nokian puhelimen ennakoivan tekstinsyötön nerokas tulkinta kanttarellikastikkeesta, kuten myös Ping=Sini) ja uusia perunoita, makkaraa, lankkupihviä ja vaikka vallan mitä herkkuja! Nautaa ei syöty…

Mustikkapuskissa oltiin kaikki Muut pyllyt pystyssä (tai jakkaralla istuen) ja kesän ensimmäinen mustikkapiirakka syötiin viimeistä murua myöten.
 Sellainenkin ihme tapahtui, että jossain välissä otettiin koko porukalla kierros vissyä… Mutta parasta oli tietenkin mansikkakuohari asianmukaisesti koristellusta pikarista:

 Lehmänauha Villa Lankasta.

Mustikat ei poimimalla lopu, vaikka ”ämpärikaupalla” niitä kerättiin:

Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Sunnuntaina luontoäiti järjesti meille komeat päättäjäisjuhlat. 
Juuri kun oli saatu pihvit lautasille, niin idän suunnalta alkoi kuulua kumma kohina. Tuuli yltyi hetkessä ja alkoi kunnon  jytinä, salamointi ja vettä satoi kaatamalla:

Seurattiin vähän peloissamme pientä purkkia, joka sinnikkäästi taisteli myrskyssä eteenpäin. Onneks se (Mikki merihädässä ?) pääsi naapurin laiturin suojiin ja me takaisin ruokapäytään… Naapurit ne on meidätkin usein merihädästä pelastaneet.


Myrsky loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Mut taas saatiin jotain muisteltavaa seuraaviin kokoontumisajoihin. Seuraavalla kerralla ei pidetä yhdeksän vuoden taukoa!


Kiitos ystävät ja Ammumisiin!

Vuosia voi tulla lisää mut aikuisiks me Muut ei kasveta ikinä:

Naapurini Mulperskan tekemä onnittelukortti kertoo kaiken olennaisimma Hullun Lehmän taudista:-)

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Hellettä ja sukkalankoja



Hellehalvaus on varmaan iskenyt pahan kerran kun minä olen ihan tohkeissani uusista sukkalangoista!

Tosi kivoja täydennyksiä on tulossa teeteen sukkalankasortimenttiin. Yks lankakauppiaan pienistä (eli suurista) iloista on päästä herkuttelemaan uutuuksilla ennen kaikkia muita!

Haltista jo kerroinkin ja seuraavaksi puikoille päätyi Tundra. Mitään suunnitelmaa ei ollut – Kesäisellä Paraistenretkellä vaan neuloskelin mitä mieleen juolahti. Ja lanka oli NIIN ihanaa että!
Valmiit sukat saivat äkkilähdön mutta toivotaan, että saamme kokonaiset sukatkin kuviin joskus myöhemmin.
Tundrassa on 70% alpakkaa ja 30% polyamidia. Ihanan pehmeä lanka on siis myös kestävä sukissa. Värejä on kuusi: valkoinen, musta, punainen, 2 (iloisen)harmaan sävyä ja ruskea. Voin kuvitella, että tästä langasta neulottuja sukkia löytyy monesta pukinkontista ens jouluna! Puikoilla 3½ neuloskelin ja naisten kokoisiin sukkiin riitti 2 kerää.
Hih hih – kiva hehkutella kun lankaa ei vielä ole edes myynissä…mut hyvää kannattaa odottaa! Pysykääpä kuulolla – kun tämä tulee niin ainakin puodin Facesivulla riemuitaan äänekkäästi!

Tuttujen pallaksen ja sallan uudet värit saapuivat puotiin jo eilen! Sallaan saatiin kaksi kivaa raitaväriä:
Ja ohempaan pallakseen odotetut vaalean punainen ja –sininen sekä ruskea raita:
Nyt niitä saa jo meidän nettikaupastakin!

Ja jos nyt joku pitää villasukkabloggausta tänän päivään ja 30 asteen helteeseen sopimattomana niin pari perustelua lienee paikallaan (ettei ihan hulluna pidetä):

1.       Jos kesäiltana laittaa paksut villasukat jalkaan niin eipä tarvii suihkia hyttysmyrkkyä nilkkoihin.
2.       Jos neuloessa kädet hikistyy, niin villasukat jalkaan!

Molemmat vinkit on testattu ja hyväks havaittu – jos ette usko niin kokeilkaapa!

P.S. Jos sukkalanka ei sittenkään kolahda niin on puotiin saatu myös Alminan uudet kesäisen raikkaat värit!
 P.S. 2: Sain parilta taholta pyynnön et mun pitäis ryhtyä lomailemaan et ilmat viilenis. Tunnetustihan Susun lomaillessa joko sataa 40 mm/ vrk tai sit tuulee luoteesta vähintään 15 m/s ja lämpötila on alle 10 astetta... En lomaile, mutta etäilen. Ja jos joku kuvittelee meidän etäpäiviä huijaukseksi niin se on kyllä harhaa. Töitä täällä tehdään:

torstai 17. heinäkuuta 2014

Lazy Katy Air Luxista

Kun viime syksynä saatiin ensimmäiset Katian Air Lux -kerät käsiimme, niin ei niistä malttanut päästää irti ollenkaan! Niin pehmoista, niin unelman kevyttä ja suloista - ihan ku olis meidän Tassun turkkia silitellyt...

Pitkään kerä silti pyöri kässäpussin pohjalla ennenkuin puikoille päätyi. Odotin tapani mukaan sitä täydelliseen lankaan sopivaa töydellistä mallia.. Loppulta kävi niin, että mua huivitutti ja tarvitsin helpon neuleen matkakässyksi. Lisäks tarvittiin joku malli, jolla voidaan kokeilla Knit Pron huivinpingotussetin kaikkia hienouksia oikein todella:

Minä olin kaikkien vaijerien ja T-neulojen kanssa ihan solmussa, mutta Ida-Maria taas piti systeemiä mainiona keksintönä. Itse olisin saanut huivin pingotettua aika paljon nopeammin perinteisesti vaan nuppineuloilla..
Malli: Lazy Katy (julkaistu ainakin Modassa 4/2011).
Lanka: Katia Air Lux
Puikot 4,5 mm Knit Pro 80 cm pyöröt
Langan menekki: VAIN 40g! Uskomattoman kevyttä lankaa siis. Alan pikkuhiljaa uskoa lankaedustajan väitteeseen, että neljä kerää riittää neulepuseroon...
Pitsireunuksen silmukat olisi ohjeen mukaan pitänyt päätellä virkaten ja kerä olisikin riittänyt mainiosti, ellei siitä olis aikaisemmin tehty muutamaa mallitilkkua neuloen ja virkaten...

Tämä neule sai jo ihan pikkuisen odottelemaan syksyä ja syksyn lankoja. Jotenkin villat ja alpakat sopii puikoilleni paremmin. Syysuutuuksille tehdään tilaa kesälankatarjouksin ;)

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Etäpäivä ja hylje



Päätettiin Idan kanssa, että me voidaan hyvin pitää kesällä etäpäiviä. Onhan meillä koko ajan myös sellaisia töitä, jotka ei vaadi fyysistä läsnäoloa Anjalinin lankapuodissa. Varsinkin helteellä on usein hiljaistakin, joten turhaan me siellä molemmat hikoillaan. Jopa minä voin selvitä yhden päivän myös verkkokaupan kanssa – puhelintuki toimii tarvittaessa! 

Mun etäpäivä oli perjantaina ja kuinkas muuten – mökillähän olin ja tältä näytti:
Luulen Idan keskiviikkoisen päivän näyttäneen yhtä lankaisalta ja aurinkoiselta.

Mökillä on etäpäivänä tosi kivaa. Voi ihan rauhassa ja  hyvällä omatunnolla istua tietsikan kanssa terassilla ja kirjoitta vaikkapa neuleohjetta. Voi nauttia auringosta ja neuloa jotain malli- ja tilaustyötä. Lakisääteisellä lounastauolla voi käydä poimimassa kupillisen mustikoita ja uimassa…

Toista on mökkeily lomalla tai viikonloppuisin. Silloin pitää aina tehdä jotain oikeita töitä… Viikko sitten oli mattopyykkipäivä. Perjantai-iltana tulin saareen mattokassien kanssa ja projektipäällikkö kävi heti ihmettelemässä miks meidän kaupunkimatot onkin täällä:
Sää suosi pyykkipäivää ja maanataiaamuna sain kuljetettua kaupunkiin puhtaat ja melkein kuivat matot

Vaan eipä sinne kaupunkiin näillä helteillä ole tehnyt mieli jäädä. Tassu on viettänyt päivät mökissä ja kun pääsen takaisin niin se lähtee seikkailuilleen ja minä uimaan. Huutelen aina perään et ”Kotiintuloaika on sit kymmeneltä” ja yllättävän hyvin se osaa kellon, vaikkei muuten mikään ruudinkeksijäkissa olekaan.

Viime sunnuntai-iltana Karvinen ihmetteli jotain isoa ja tummaa, joka uiskenteli Vapparin yli meille päin. Ajattelin sen olevan hirvi – niitähän aina joskus tänne saareen ui. Mut hirvethän ei sukeltele! Taas tuli käyttöä yhdelle Karvisen ”poikien leluista” eli kaukoputkelle!

Sen kanssa nähtiin et hyljehän se!
Kolme lokkia yritti apajille, sillä hylkeellä oli suussaan tosi iso kala:
Puolisen tuntia siinä seurattiin hylkeen ateriointia.  Kalan syötyään se katosi näkyvistä ja lokitkin lähtivät omille teilleen. Olipahan taas elämys (jonka seurauksena mä olin niin innoissani etten meinannut saada unta ollenkaan). Ja taas hyvä selitys sille miks täällä ei tuu katsottua telkkaria kovin usein – on muutakin seurattavaa. Kuten vaikkapa päivätorkuillaan olevat joutsenet:
Toinen leputteli räpyläänsä hassusti:
Eilisen etätyöpäivän jälkeen tänään oli taas ihan normi mökkilauantai:
Oon päättäny etten enää lomaile. Lomalla on kamalan kylmää ja joutuu tekemään kamalasti töitä. Täst lähtien pidän vaan etäpäiviä ja niitäkin vaan kauniilla ilmalla...

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Sukupolvien silmukat

Ensi kertaa olen saanut käsiini käsityökirjan, joka tekee mieli lukea kannesta kanteen ihan kokonaan:
Sukupolvien Silmukat - kirja julkistettiin Karjalaisilla Kesäpäivillä Lappeenrannassa 14.6. Viikko sitten tiistaina sain kirjan käsiini. Melkein kotiovelle tuotiin ja omassa kappaleessani on kaikkien kirjan tekemiseen osallistuneiden omistuskirjoitukset. Toki tätä saa kirjakaupoista.

Kolme sivua luettuani olin vuodattanut liikutuksen kyyneleitä jo parikin kertaa... Karjalaisen käsityöperinteen 1700 -luvultat 1940- luvulle kerääminen yksiin kansiin ja tuominen meille nykypolven käsityönharrastajille on arvokas työ! Kiitos tekijöille!
Itkettyäni alkutekstit laitoin viestiä yhdelle tekijöistä: Kerroin et KAMALAN kirjan ootte tehneet kun jo kolmen sivun jälkeen itkettää! Uskalsin laittaa kun tiesin et karjalainen huumori kyllä kestää! Ja kestihän se. Sarin vastaus tuli pikapikaa:

"Tämä oli juuri tarkoituksemmekin - itkettää käsityöläisiä:-)"

Kirja sisältää monien ohjeiden ja tekniikoiden lisäksi arvokasta tietoa karjalaisesta käsityöperinteestä ja -tavoista.

Kirjan kuvatkin ovat ihania!


Jokaisesen ohjeen alussa kerrotaan mistä alkuperäinen malli on löydetty, kenen tekemä tai muuta taustatietoa. Ohjeet ovat selkeitä ja omasta mielestäni hieno asia on, että ohjeissa on mainittu tiheydet, puikot ja langan metrit/100 g. Näin jokainen voi toteuttaa ohjeen kulloinkin saatavilla olevasta langasta.

Yhtään ohjetta ei vielä ole päätynyt puikoilleni - olen vaan herkistellyt upean kirjan kuvilla ja teksteillä. Kirjan syntyvaiheista ja julkistamisesta voitte lukea lisää tekijöiden blogeista:

http://ellisofia.blogspot.fi/
http://kaspaikkakerholaisetturku.blogspot.fi/
 http://piironginpuikot.blogspot.fi/
 http://minimimmi.blogspot.fi/
 http://leena.ukkolanakat.net/

Jotenkin juuri tänään tämä kirja on ajankohtainen. Äitini on kotoisin Terijoelta ja tunnen oman käsityöläisyyteni periytyneen häneltä. Mummini ja äidin täti (joita en koskaan ole tavannut) olivat ahkeria käsityöihmisiä ja heidän taidokkaita käsitöitään on vielä tallella. Äiti on aina kannustanut käsitöiden pariin ja näyttänyt esimerkkiä. Toki turkulainen mammani aikoinaaan opetti virkkauksen ja neulomisen alkeet. Joten käsityöperinnettä löytyy molemmilta vanhemmiltani.
Juuri tänään alkoi taas yksi "Juurimatka" menetetyn Karjalan alueelle Terijoelle ja Kuokkalaan. Äidin ja Isän mukana tällä kertaa kummityttöni Sini. Toivotan teille antoisaa matkaa!

Itse kävin karjalaisislla juurillani vuonna 2010. Kirjoitin silloin "matkakertomuksen" Vuodatuksen blogiini. Sukupolvien silmukat ja tänään alkanut "juurimatka" sai mut viimein laittamaan takaisin Vuodatuksen hävittämiä kuvia oman juurimatkani tekstien lomaan. En ole ihan varma onko kuvat samat kuin silloin mutta samalta reissulta. Toivon tämän päivän matkalaisille yhtä rikasta ja antoisaa matkaa kuin itselläni oli sillon aikoinaan (ainakin lämpötilat alkaa hipomaan samoja lukemia).

Ja "Sukupolvien silmukat" -tekijöiden sanoin:

"Ilman teitä emme voisi olla yhtenä silmukkana tässä sukupolvien ketjussa"

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Aurinkoiset lomapäivät ja -käsityöt



Uskokaa tai älkää: Aurinko paistoi meidän lomalla! Viime viikon torstaina kokonaista kaks tuntia oli aurinkoa ja melkein lämmintä. Levitin viltin mökin takaterassille ja tein yhdet keskeneräiset sukat valmiiksi. Sit oli jo niin lämmintä et piti oikein uimaan lähteä ja pukea hellemekko päälle!

Pahan päivän varalle piti kuitenkin varautua. Villasukkiahan minulla on, mutta aika monet niistä alkaa olla kovin ”huonolla hapella”. Minähän en parsi, mutta hätä keinot keksii  - paikata voin:
Sukka-Marilta vuosia sitten lahjaksi saadut sukat tuli siinä auringossa entrattua. Huomaatteks et nää on tosi vanhat sukat? Siltä aikaa ku Maija oli vielä hyvä lanka. Pahemmin ei oo nöyhtääntyneet vaikka näitä on käytetty tosi paljon!

Musta pilvi ja muutama sadepisara lopetti auringonpalvonnan, mutta saatiin edes ne kaks tuntia! Ja olipahan ehjätyt villasukat laittaa jalkaan kun tuli taas vilu.

Kun meikäläisellä on riittävästi vapaata aikaa ja kauppaan on oma hommansa lähteä ja kaikki leivät on homeessa niin sitä löytää ihan uusia piirteitä itsestään:  Keksinpä ryhtyä leipomispuuhiin!
Harvoin (jos koskaan) olen saanut Blogikuvaaja Karvista nauramaan sydämensä pohjasta ja vedet silmissä:
Susun juustosarvet menossa uuniin…
Ohjetta katsoin Kinuskikissan blogista. Mut ku ei kaikkia aineita ollu. Juustoa oli riittämiin. Enemmän tai vähemmän homeista. Leivinjauheen parasta ennen oli vuodelta 84 eikä kermaviiliä ollu, joten korvasin sen partajugurtilla.
Iloisesta naurusta huolimatta nää maistui. Ei jäänyt yhtään homehtumaan. Ei se näkö vaan maku!

Illalla aurinko taas näyttäytyi ja päästiin verkonlaskuun… Samalla suunniteltiin jotain pientä veneretkeä perjantaiksi – olihan edessä viimeinen oikea lomapäivä ja suht kivaa säätä luvattiin. Blogikissa olis sitä mieltä et lomaterveiset lähettäis hän blogiin jos joku vähän auttais…
Perjantaina syötin ekaa kertaa aamupala ulkona. Verkossa oli komeat saaliit: Neljä ahventa (joista yks melkein puolikiloinen!) ja yks kuha. Verkonnoston jälkeen tuttu musta mörköpilvi ilmestyi ja veneretki typistyi roskapussin viemiseen mantereen puolelle. Pääsin kuitenkin harjoittelemaan rantautumista isolla veneellä kun tuuli oli oikealla suunnalla.
Ja onhan möksällä aina puuhaa. Terassin muovituolit piti kuurata ennen Juhannusta, mut ku oli niin kylmää. Nyt saivat talven pölyt ja kesän siitepölyt ja linnunkakat kyytiä! Karvisen mielestä tämä oli hienoa ulkotilataidetta...

Sentäs tein vähän käsitöitäkin – kuka mahtaa vielä muistaa pompulalangan? Synttäriviinipullon ympärille oli kiedottu ko lankaa ja pieni kluutu siitä syntyi Tassun harmiksi:
Uudella mirkokuitukluutulla pyyhittiin molempien läppärit ja aika monta paria silmalaseja! Viinipullo jäi odottelemaan parempia pihvejä. Keskiviikon nyhtöpossukokeilusta vaikenen kuin muuri… Tai sen verran opin et ruokajuttuihin pätee vissiin sama ku kässäohjeisiin et pitäisi lukea ohje alusta loppuun ennen kuin aloittaa työn. Mut kuka niin tekee? Mönkään mennyt ruoka harmitti niin et nauru tuli vasta 5 tuntia syömisen jälkeen.

Villasukkaprojektiakin oli tarkoitus jatkaa – vaan mahdottomiin en minäkään veny. Nämä on jo kerran teritetty, joten:
Saunan pesään päätyivvät antamaan vielä viimeiset lämmöt. Pitkään tuntui ilmassa palaneen villan tuoksu. Saunan jäkeen oli ekan kerran niin tyyntä ja lämmintä, että villapaidassa tarkeni istua rannassa auringonlaskua katsomassa.
Lauantaina viimein oli perinteisen ”lomareissun” aika. Paraisten Honkkarista olen yleensä saanut lomalahjaksi uuden tiskiharjan. Tänä vuonna en tarvii, koska viime kesänä sain roosanauha vaihtopääsinin. Jotain muuta piti Karvisen keksiä ”romanttiseksi lomalahjaksi”. Pikkasen autoin mietintää ja sain kuin sainkin toivomani: Uuden rikkalapion, jossa on tuo kumireuna! Voi tätä lomaromantiikkaa…
Kanaalista lähdettäessä soitin äidille et saataisko kahvit jos tultais käymään… Lupasihan hän ja seuraavaksi ajettiin Attuun. Kivaa oli tavata äiti, isä ja kummityttökin vanhempineen! Melkein tyhjin käsin mentiin mut ei ihan…uutta terassiharjaa sielläkin tarvittiin tämän vanhan tilalle…
Takaisin ajettiin samaa reittiä. Ihmeteltiin vähän Paraisten suntin rannoilla olevaa ihmispaljoutta. Myöhemmin selvisi, että siellä vietettiin kanaalin 80-vuotispäiviä.
Ittelleni kolahti tämä suntin toisessa päässä oleva vene.
Tarkemmin katsoessa huomaa, että kyljessä lukee BOKBÅT. Miettikää – eiks ole hieno juttu on et saaristossa kulkee kirjastopaatti!
Sunnuntaiaamu valkeni tuttuun tapaan. Sumppuraista ja harmaata. Vaihteeksi tuuli kävi idän suunnalta – ei paha keli ollenkaan vaikka uutiset kertoi et jossain oli purkkareiden mastotkin katkeilleet. Meillä oli vaan vaahtopäitä ja tihkua. Lähtöä ja nälkää odotellessa virkkailin Vähäraittiusyhdistyksemme Juomanlaskijalle Tottijärvelle tilaamansa lukkosuojuksen:
Tilaus oli vähän hillitympää väriä mut ku tätä nyt sattui olemaan kässäpussin pohjalla. Ja Karvis keksi monta hyvää syytä miks lukkosuojan pitää olla kirkkaan värinen. Jos lukko putoaa järveen niin se löytyy helpommin. Puhumattakaan siitä jos talvi yllättää ennen veneen nostoa – värikäs lukko löytyy lumenkin alta. Toivottavsti on passeli. Jätin vielä pitkän lankahännän, jolla sen voi kiristää lukon ympäri ja ommella tuon hantaakin kiinni.

Metsäkeikalla löysin kaksi tattia ja muutaman kantarellinalun. Hyvä kalasaalis paistettiin ja sen kyytipojaksi paistoin kesän ekan sienisoosin. Tassun avustuksella – kuinkas muuten?
Jos totta puhun niin ei kovin paljon harmittanut lähteä kaupunkiin. Täällähän on lämmintä. Posliinipönttö. Lämmitä vettä tulee hanasta. Pyykkikone pesee vaatteet ja tiskikone astiat. Pari päivää tätä takana ja jo alkaa mökkihöperö unohtaa vähälumisen kesälomansa ja haikailla takas saareen…

P.S. Siitä kissakässäkassista on moni kysyny. Olen saanut sen lahjaksi ystävältä. Siinä ei ole mitään lappua eikä hän muistanut mistä sen on ostanut.