lauantai 24. tammikuuta 2015

Blondi virkkaa sytomyssyjä Tyksiin



Kuinkahan moni muu tärvää aikaa tekemällä Facebokin idioottimaisia testejä? Ainakaan kovin moni ei kehtais myöntää hukkaavansa hyvää käsityöaikaa moiseen hapatukseen. No mä eilisiltana testasin et minkä väriseks hiukset pitäis värjätä. Kun harmaitakin on jo ilmaantunut ja aina välillä tekis mieli kokeilla värjäystä. Edellisestä kerrasta onkin jo monta vuotta ja silloin tuli vahingossa pikimustaa. Unohdin väriaineen tunniks päähäni koska oli hyvä kirja loppumetreillä. Sen jälkeen olen ollu ihan naturelli. Facebookitestin tulos oli et platinanvaaleaks pitäis värjätä. Siis mun pitäis olla blondi???


Alkuviikolla puotiin tulla tupsahti pari ihan älyhalpaa kesäistä lankasatsia. Toisen mukana oli myssyohjekin. Siitäpä sain heti kimmokkeen testata langan ja samalla tekaista ”viikon myssyn” TyksinYstävänpäivän sytomyssykampanjaan. Innoissani tartuin koukkuun. Kun lisäyskerrokset oli tehty niin myssy näytti omituiselta tonttulakin alulta. Luin ohjetta uudelleen ja uudelleen. Mittailin koukun kokoankin työntömitalla (yks huono puoli noissa KnitPron Waves –koukuissa on eli niistä se kokomerkintä kuluu pois). Koukku oli oikean kokoinen (4,5mm) mutta niillä lisäyksillä piposta olis tullut kokoa nukke. Jatkoin lisäyksiä omin päin muutaman kerroksen verran. Kiva juttu tässä ohjeessa oli tuo neulottu reunaresori:


Hassulta se silti näyttää.


Kun koukkuun oli tartuttu niin samaan syssyyn päätin toteuttaa uuden teetee verkkolehden mallin nro 3. Lankana teetee gaala (vaaleanpunainen oli kerran jo ollut koukulla mutta saanut purkutuomion, koska virkkaaminen ei oo mun juttu ja tulos näytti typerältä) ja teetee hilla (tarjouksessa vielä ens viikon). Kolmosen koukku, ikivanha kulunut muinaisjäänne. 
Joku näissä virkkausohjeissa mättää kun en ikinä onnistu saamaan aikaiseksi mitään kunnollista! Laskin silmukoita ja tein omasta mielestäni ihan just niin ku ohjeessa sanottiin. Luulin et tulis spiraali mut jotenkin toi värien vaihtumiskohta on enemmän rappusten näköinen. Se ei ihan kauheesti haitannut, mutta se koristekiekura meni ihan tyystin yli hilseen ja näyttää etanalta! Jos tuon saumapaikan ja kiekuran laittaa niskaan niin voihan tuo jollekin päänpeitoksi kelvata.

Eiks se niin oo et feisbuuki tietää kaiken? EN värjää hiuksiani paltinanvaaleiksi, mutta tunnustan olevani täysin blondi kun on kyse virkkaamisesta. Vähän aikaa sitten keuhkosin tätä asiaa Karviselle, joka totes et voihan se olla et joskus opit. Olihan se kiva rohkaisu, mutta typerähän olen kun aina vaan yritän vaikka tiedän ettei siitä tule mitään nättiä. Seuraavan myssyn aion tehdä Matleenan uuden Tuija-myssyohjeen mukaan NEULOEN.


Oli sit muutama muukin testaillut facen hiusväritestiä. Piikun ja Mopsien kanssa neulovan pitäis värjätä hiuksensa vihreäksi. Onkohan ne salaa punkkareita vai avaruusolioita? Sude sai tulokseksi tylsän ruskean vaikka olisi halunnu sinistä. Mietin et sellaista pirkkoliinamaa-sinistä vai smurffiväriä. Mä veikkaan Smurffia!


Toivottavasti kukaan ei loukkaannu tästä blondiuspohdiskelustani. Onhan se vähän epäkorrektia hassutella asialla, kun samaan aikaan on vilpitön tarkoitus ilahduttaa myssyillä ja sukilla syöpäsairaita, joilla ei ole hiuksia ollenkaan!


Muutenkaan ei viime aikoina oo menny ihan putkeen. Omasta mielestäni mä en ihan solkenaan vapaapäiviä oo pitänyt, mutta viime lauantaina oli jo toinen kerta kun Mammutti kävi puodissa ja mä olin muualla! Kyllä harmitti. Olis ollu niin mukavaa tavata pitkästä aikaa. Mammutilta virkkaus sujuu mennen tullen ja ilman ohjeitakin ja puotiin jäi kymmenen sytomyssyä sekä niin Mammutin näköinen tyyny, ettei tekijästä voi erehtyä:

Kiitos! (Tassukin tykkäs)


Kiitos myös Annelille, jonka piti tulla Saloon vasta toukokuussa. Ihan pääkaupunkiseudulta asti poikkesi puotiin tuomaan keräykseen kahdet komean kokoiset villasukat:

Virkkuun lisäksi on toinenkin kässyihin liittyvä asia, jonka kanssa meillä ei kemiat ihan kohtaa. Ompelukone. Joka tapauksessa töiden jälkeen vietin parituntisen ylioppilaslahjaksi saadun Pfaffini seurassa ja vahvistin hardangeriliinan reunat. 
Ens torstaina päästään leikkuuhommiin ja varmaan tuuki on valmis ennen hiihtolomaa. Pitäkää peukkuja etten leikkele vääriä lankoja ja tärvele äidin ikuisuusprojektia ihan loppumetreillä!


Nyt puikot käteen ja rentoutumaan neuloen. Rentouttavaa viikonloppua myös kaikille Silmukoiden lukijoille!

12 kommenttia:

  1. Tuo hardanger olisi ihan pakko opetella joskus. Ihana tekniikka todella. Upeita myssyjä olet virkannut.

    VastaaPoista
  2. Hei kuules nyt! Kun mä kerta opin neulomaan, niin ei voi toi virkkaus olla sulle mahdottomuus. Niin mäkin aina ennen ajattelin neulomisesta, et ei oo mun juttu. Ja omatekoset sukat on nytkin jalkoja lämmittämässä. Kivan näköisiä myssyjähän niistä tuli! :-)

    VastaaPoista
  3. Olipas lohdullista lukea, ettei sinullakaan tuo teeteen myssyohje oikein pelittänyt, mutta onneksi saatiin kumpikin myssyt valmiiksi. Minä ainakin jatkan taas neulottujen myssyjen linjalla. ;)

    Tunnustan minäkin hurahtaneeni monestikin noihn FB:n ihanan hassuihin testeihin, älyttömiäkin ne joskus ovat. Mutta nyt olen yrittänyt välttää niitä ja siksipä jätin tämän hiusvärijutun väliin. Naturellina aion jatkossa kulkea kuten jo vuosia olen tehnyt, harmaitakin olen jo jonkun haivene saanut minäkin.

    Minulla on muuten kokemusta myös väärien lankojen leikkaamisesta hardangerissa, joten siitä voin kokemuksen syvällä rintaäänellä varoitella. Kaunista jälkeä sillä tekniikalla kyllä saa aikaan. :)

    VastaaPoista
  4. Hei,lohduttavaa lukea,ettei se aina ammattilaiseltakaan mene kässyt nappiin.Kun näin harraste pohjalta tavaan usein ohjeita ja kilautan kaverille,sit tavaillaan yhdessä,joskus ohje selkiää,mut aika usein myös vähän tuunataan.Kyllä virkkaus on ihan kivaakin välillä,mutt tunnustaudun kanss enempi neulojaks,Ja toi ompelukone.....meidän kemiat ei sovi yhteen,kankaasta ja langasta ei vaan synny koneella mitään,käsin kyllä tulee kirjottua yms.
    Facebookissa on näemmä paljon kaikkee kivaa.ite en oo vielä liittyny,ku jotenki vierastan sitä Kun lueskelin teidän muiden hauskoja hiusväri-testejä,on siel faces sit paljon mukavaakin.Tytär kuuluu johokin sukkisryhmään ja tuo sieltä kivoja sukkamalleja äitilleenki,
    Hoitajana väittäisin,et rankka sairaus,kuten syöpäkin on.Vaatii kyll myös melkosen rankan huumorin,muuten ei jaksa.Ja ainakin sairaalamaailmas sitä myös käytetään hoitajien ja hoidettavien kesken,Toki aina joukossa on myös heitä jotka eivät "ymmärrä"huumoria,nii hoitajis ku hoidettavissakin.Toivotaan et kukaan ei loukkaantunu,koska uskon sun kirjoittaneen hyvää tarkoittaen,ainakin mulle tuli hymy suun pieleen.
    Kiitos kivasta blogista,aina ilo lukea.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. neuloo mopsien kanssa25. tammikuuta 2015 klo 10.43

    Sun virkatut on aivan kelpoja, ei kannata verrata mihinkään, koska jokainen käsityö on uniikki.
    Virkkaamaan en kyllä lähtisi, koska tiedän jo ennalta tuloksen, susisekundaa.
    Minähän olen myös blondi, jos mitataan eteläeurooppalaisittain, joissa hiuksista ei tunneta väriä harmaa, harmaapäät ovat esim. italialaisittain biancoja eli valkeita. Tai voisin kyllä olla valopääkin mielelläni. Valoisuus olisi nyt tarpeen, kun murheita tuli Turun suunnalta.
    Lahjon kotomiestäni korvapuusteilla, niistäkin tulee joka ikisestä erilainen, vaikka samalla tavoin kaulin, kierrän ja muovailen nisut, uniikkeja ja hand made, taikina vaivataan käsin eikä millään masiinalla.
    Joillakin muuten uima-allasvesi värjää tukan vihreäksi, toivoa siis on viherryksestä. Ny sit vääntämä niit käntyi tai puustei, kummot ny vaa!

    VastaaPoista
  8. Katso nyt jostain opuksesta tai Internetistä miten väri vaihdetaan virkkauksessa. Siihen ei tule porrasta, mutt en nyt ala selittään miten se menee;)
    Kivoja tuomisia on sulle puotiin jätetty. Eiks oo kiva ku on hyviä kavereita:)

    VastaaPoista
  9. Oikein arvattu, Smurfin sininen tukka olis kova juttu tällä iällä =D
    Kai se on jokaisella käsintekevällä oltava joku kompastuskivi =) Minulle myssyn tekeminen on mystinen juttu. Vaikka kuinka mittaisin ja laskisin ja lukisin ohjeita, niin päässä nämä tekeleeni muistuttava aina lehmän lantakasaa. Hyvää lankaa menee vaan haaskoon. Ompelukone on toinen. Vaikka kuinka taistelen sen kanssa, niin aina se vie minusta voiton ja tekee mitä lystää.

    VastaaPoista
  10. Mainioita myssyjä molemmat, vaikka virkkaus vähän tuskaa tuottikin. Minä ja ompelukone taas emme ole lainkaan yhteensopivia, vaikka tämän varmaan kaikki tiesivätkin jo.

    VastaaPoista
  11. Voi sun kaa! Mutta myssyt on ihan upeita! Ajattelinkin ett viimeisenä kampanjailtana vois vielä sitte virkata yhden, se kun tulee aika nopsaan....
    Tytär laittoi hiuksiinsa pinkkiä, jos mä vetäsisin limet?
    Onneksi nähdään tänään, jos meteli on yhtä kovaa ku viimeks vetäydytään hetkeks keittiön puolelle.... :)

    VastaaPoista
  12. Kyllä niin olen samaa mieltä että virkkuukoukku ei sovi mullekaan käteen (kuin joskus hyvin harvoin). Eikä ompelukonekaan käy kovin usein vaikka pukuompelija olenkin. Koivuiset 2½:n puikot käy paraiten.
    Harmittaa kun en ole ehtinyt yhtään sytomyssyä valmistaa. Enkä varmaan kuukauteen ehdikään mutta jos sitten sen jälkeen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!