torstai 31. joulukuuta 2015

Bambusukkia

Puodissa ei ole pariin vuoteen ollut bambusukkalankaa. Ollaan sopivaa kyselty monilta toimittajilta ja etsiskelty kissojen ja koirien (eikun hiirien) kanssa netistä. Pari kuukautta sitten Markus Companyn Tero tuli ovesta sisään kädessään kerä bambusukkalankaa! Viittä vaille, etten kapsahtanut poikaparan kaulaan. Tosin tämä kaveri kyllä tietää vanhastaan, että Salossa voi tapahtua mitä vaan. Sitä voi saada haukut kun on silitysraudalla "tappanut" kaikki muhkeat näyteneuletilkkunsa tai sitten joutuu juoksemaan pitkin katuja ajamassa takaa karannutta mopsia... En edes kysynyt langan hintaa vaan tilasin heti.

Bambuhan on ihanteellinen varsinkin hikoileville jaloille. Se on erittäin imukylyinen ja luonnostaan antibakteerinen. Bambusukissa hikoilevat jalat tuntuvat kuivalta pidempään ja hajuhaittakin on siedettävämpi eikä se hintakaan ollut paha.

Ekat bambut tein veljelleni:

Seuraavat veljen pojalle:

Kolmannet isälle:

Tässä kaikki yhdessä kuvassa. Siis sukat. Ei miehet.

Lanka siis Hot Socks Rubin. Puikkoina kaikissa 2½ mm Knit Picks Caspian Wood 15 cm sukkapuikot. Koot 42-44 ja menekki abouttisesti 75 gramma/pari. Värit on aika iloisia, mut niin sukissa pitääkin olla. Bambuskissa kulkee iloiset varpaat!

Just ennen joulua äiti sanoi, ettei hänellä ole yksiäkään villasukkia... Mun mielestäni hänellä pitäis olla ainakin yhdet, mutta niitä ei muka voi käyttää kun ovat valkoiset! Ja mä kun olin ajatellut tehdä äidille oikein kauniit ja lämpimät sukat alpakasta... Siispä äidillekin bambua. Vähän tyttömäisempi väri tällä kerralla:
Koko jotain 38, lankaa kului 65g.

Jouluna annoin nämä kaikki vaikka meillä ei ole tarkoitus lahjoa aikuisia. Mutta kun oltiin kaikki koolla ja sukat valmiina niin mitäs niitä pihtaamaan!

Suutarin lapset kulkee kuulemma ilman kenkiä ja lankakauppiaala ei ollut yksiäkään ehjiä villiksiä itsellään. Niinkuin Sude bogissaan sanoi - jouluna saa tehdä itselle! Nyt on mullakin yhdet ehjät:

Räsymattotyyliin kolme kerrosta äitin sukkaväriä, kolme kerrosta iskän sukkaväriä ja kaks kerrosta mustaa. Kantapää ja kärkikavennukset äitivärillä. Varren mustat raidat on jotain tuntematonta 420m/100g sukkalankaa ja teräosassa Steppiä. menekki n. 70 g. Aika kivat tuli.

Kaikki sukat on perussukkaa, mutta kokeilin uutta tapaa tehdä vahvistettua kantapäätä. Kun nostaa neulomattoman silmukan siten, että lanka on puikolla, niin kantapäästä tulee väljempi. Käytettyäni kaks päivää omia sukkiani, niin totesin et kantalapussa systeemi on ookoo, mutta kantapohja olis pitänyt tehdä tiiviimmäksi.

Ketuttaa ankarasti. Oli tarkoitus tehdä hyviä sukkia ja nyt on harkinnassa kaikkien ylläolevien sukkien käyttökieltoon julistaminen ja tuotteiden takaisinveto! Helpompaa on vahvistaa kantapohjat nyt kun ne ovat vielä suht. koht. ehjänä... Nolo juttu.

Vanhassa vara parempi. Vahat konstit on parempia ku pussillinen uusia... Ja mitä niitä onkaan? Hyviä suomalaisia sananlaskuja. Tästä lähtien teen vaan niitä perinteisiä vahvistettuja kantapäitä.

Vuoden viimeinen kässy on vielä kesken. Sen myötä tulen rikkomaan rajojani :)

Hyvää uutta vuotta!

lauantai 26. joulukuuta 2015

(Joulu)palloilua

Tän vuoden joulukukkaset oli joulupalloja. En ihan heti olis voinu kuvitella, että virkkaus voi lähteä lapasesta, mutta niin vaan kävi. Hauskaa läträystä erikeepperin ja ilmapallojen kanssa. Oliskohan niin, etten ole pienenä saanu tarpeekseni muovailuvahoista ja siihen aikaan sormivärejä ei ollu ees keksitty.

Joka tapauksessa Blogikuvaaja Karvisen joulumuna-kommentista suivaannuin niin et päätin jatkaa harjoituksia. Ja ihan vahingossa palloistakin alkoi tulla pyöreämpiä... Unohdin nimittäin yhden kolmen ketjusilmukan kaaren ja kas kummaa - pikkuliinat alkoivat olla pikkukuppeja!
Tässä lankana Almina ja koukku 2,5 mm.

Seuraavaksi kokeilin vähän muita lankoja.
 Katian San Remo, koukku Waves 3 mm.

Fiinistelläkin piti hiukan. Kimalletta ja säihkettä Anchor Artiste Metallicilla ja 1,5 mm koukulla:
Ja vielä koleilin klipsuvirkkajien suosikkilankaa Katian Sevillaa:
Ja kas vaan - kun kuvittelee osaavansa niin pieleenhän menee! Kun virkkailin kahta kappaletta yhteen ni jotenki ne ei ollenkaan sopineet... Toisessa puolessa oli ohjeen mukaiset kahdeksan kaarta ja toisessa vaan seitsemän. Kuten tunnettua - meillähän ei pureta joten virkkasin molemmille puolikkaille parit ja Sevillapalloja tulikin kaksi :)
 Eikä ne mokat siihen loppuneet... Yksi sekunda päätyi ihan omaan kotiin. Virheen yritin piilottaa tuonne seinän puolelle :)
Hyvää Tapaniniltaa!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Täältä "etelän" auringonlaskusta toivotan kaikille:

Hyvää joulua!

tiistai 22. joulukuuta 2015

Vuoden pimein päivä, joten kesää muistelen

Tänään oli vuoden pimein päivä. Pimein hetki oli (Blogikuvaaja Karvisen mukaan) kello:
Nyt mennään valoa kohti!

Jos nyt ihan totuudessa pysyn, niin en ihan vielä kaipaa kesää. Kaipaisin valoa, lunta ja pikkasen pakkasta... Ja jotain hömppäkäsitöitä ihkupihkulangoista. Ehkäpä joulurauhaa ja kirjan lukemista sängyllä pitkällään keskellä päivää.

Viime kesää kuitenkin olen tässä muistellut. Olihan se kipsikinttuna olo aika kenkkua, mutta monta tosi kivaa juttua kesään silti mahtui. Niinkuin päivähoito äidin ja isän mökillä ja Neulomakerhon reissu Kulhoon kesäkuun alussa.

Eilisiltana muistelin heinäkuista aamuuaurinkoista retkeämme Airistolle... Siitä blogijuttuakin hienompana muistona saimme joku aika sitten lahjaksi Troolari Huovarin kalenterin tulevalle vuodelle:
Kalenterissa on kuvia elämästä pienellä kalastusaluksella pitkin vuotta ja blogissa kalastuksella elantonsa ansaitsemisen arkea... Ihailen moista työteliäisyyttä ja yrittämistä. Säässä kuin säässä. Vastoinkäymisistä ja silakan liikkeistä piittaamatta sitä vaan tehdään töitä. Sinnillä ja sydämellä.

Kalenterin kansikuvaksi on päässyt Karvisen kesäöisellä veneretkellämme ottama kuva ja sisäsivuilla on toinenkin reissumme kuvista. Nyt voin muistaa yhden viime kesän parhaista tapahtumista koko ensi vuoden ajan. Minäkin sain ihan ikioman versioni kalenterista. Vähänkös oon leuhkana!

No miks nää jutut just eilen tuli mieleen? Tähän aikaan pitäis varmaan kohkata kamalasti kaikesta joulujutuista... Ja onhan silakka monen suomalaisen joulupöydän "must" joten... Eilisiltana Huovarin Seppo ja Jussi esiintyivät ihan pääuutisissa Ylellä. Ohjelma on katsottavissa Arenasta vielä muutaman viikon. Ylen jutun voit lukea Ylen Uutisista.

Mulla jokunen joululaatikko uunissa. Joulun tuoksut nenässä. Muutama pikkuinen pakettikin suvun pienille ja "pienille". Joululiinat silitetty ja hautakynttilät hankittuna. Huomenna vielä lauantain tapainen työpäivä eessä.

Kesäfiiliksissä mut joulutunnelmissa ollaan.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulua pitkin syksyä

Ihan siltä tuntuu, että vaikka joulu on vasta edessä niin mulla on ollut joulu pitkin syksyä. Ihania muistamisia ja lahjoja on tulla tupsahdellut ihan yllättäviltä suunnilta. Tuntuu siltä etten ihan oikeasti ole ollut niin kilttinä et kaiken olisin ansainnut. Onkohan tontut ollu kesälomalla tai pekkaspäivillä silloin kun meikäläinen on ollut kunnon känkkäränkkätuulella...

Tampesterin messuilla PiPan osastolle oli jätetty mulle salaperäinen paketti ja kiitokset. Mistä ihmeestä?

Kotiin tultuani availin ja mitä sieltä löytyikään? Kissoja ja tassuja!
Kissalisä mun kässäpussiini!
Yhteensä 7 lokeroa! Kolmessa vetskarit. Nyt on kaikki kässätilpehööritkin järjestyksessä. Ja kattokaa tuota vuorikangasta... Voiko Tassun emännällä olla osuvampaa?

Noo - miten tuon edellisen lauseen jälkeen pitäis suhtautua vetoketjutaskujen vuoriin? Apinoita ;) Joka tapauksessa oikea tilaihme! Siellä ne ovat sulassa sovussa ja hyvässä järjestyksessä kaikki sukkapuikot, virkkuukukut, villaneulat, puikkonappulat, silmukanpitäjät, sakset, kerrosmerkit ja ties vaikka mitä muuta!

Kiitos Heinin Pia! Ihmettelin mistä tämä kiitos... Kuulemma kesällä koeneulotuista. Pia Kaukisen malleja julkaistaan ensi kevään teetee Verkkolehdissä. Jos niissä ohjeissa siis on virheitä niin mua saa syyttää. Mut mä syytän kipsikinttua ja särkylääkkeitä...

Pari viikkoa sitten sain aamusella tekstarin, jossa Mopsien kanssa neulova kysyi olenko töissä? Ihmettelin vähän et miks sellaista kyselee - ihanku täs nyt ihan solkenaan oltais keskellä viikkoa kotona lorvailemassa! No päivällä sitten selvisi - kenkälaatikossa oli Saloon matkannut kaksi Suden kuuluisaa kettua ja toinen niistä asuu nyt meillä!

Suden viestin mukaan se olisi meille hyvä mökkivahti, mutta koska veneet on jo nostettu ja mökkikausi ohi niin tuossa työpöydän nurkalla se nyt istuu vahtii kun meikäläinen yrittää hoidella työasioitaan:
 Ja ihan selvästi kettusen mukana oli myös terveisiet Suden kissoita meidän Tassulle. Olin näkevinäni jonkun kissankarvan :)

Oon näitä Suden Kettuja ihaillut jo vuosikausia ja omastakin joskus haaveillut. Jotenkin vaan en ole edes kehdannut ehdottaa kun tiedän niillä olevan menekkiä enemmän, kuin Sude ehtii koukuttelemaan... Luulen, että tämä Kettunen on toinen Suden tässä postauksessa olleista pojista.

Kiitos Sude! Koska viime aikoina on mulle noita kettupäiviä kertynyt ihan liiankin kanssa, niin tämän nähdessäni ketutus unohtuu ja hymyä pukkaa huulille! Uskon Suden Kettujen ja Peppien toimivan samanlaisena hyvän mielen tuojina ympäri maata ja maailmaa!

Muutakin synkkää syksyä piristänyttä iloista yllätystä olisi kerrottavana, mutta nyt on hetkeksi puikkojen vuoro. Kekkasin täs pari päivää sitten et koht on joulu eikä mulla yhtään lahjaa! Joten heippa vaan!

tiistai 15. joulukuuta 2015

Tonttuilua ja kotimaisemia

Vaikka kuinka monta kertaa olen päättänyt, että tonttuilut (ja huovuttamiset) saa riittää, niin kyllähän joka vuos ainakin yksi tonttupariskunta näkee päivänvalon!
Tämä pari on toivottanut meidän kivijalkapuodin asiakkaat tervetulleiksi lämpimän glögipannun kera joulukuun alusta lähtien.

Heidät on neulottu kuutosen puikoilla vanhan Sandnesin Joululehden ohjetta mukaellen teetee Saga-langasta. Neulonnan jälkeen pariskunta tanssahteli pyykkikoneessa (30 asteen hienopesussa yhden kylpypyyhkeen kera). Viimeistelyksi silmät, hiukset ja parta samaisesta Sagasta.

Niin onnettomasti (tai onnellisesti?) kävi, että Herra Tonttu otti hatkat ja muutti parin vanhemman kaverinsa kanssa pääkaupunkiseudulle. Nyt on Rouva Tonttu sinkku ja vähän yksinäinen... Lankaa pariskunta kulutti sellaiset kolmisen sataa grammaa yhteensä.

Jotain muutakin pientä kässyä on viime aikoina syntynyt, mutta joko unohdan kuvata tai sitten ne on hys hys. Jouluvalmisteluakin on tehty. Kummitytön kanssa vietettiin perinteiset piparinleipojaiset, jonka jälkeen syötiin perinteisesti "jotain kanaruokaa". Tällä kertaa tandoorimaustettua. Ihanaa kun on tällainen mukava yhteinen juttu, vaikka tytteli on jo melkein kolmekymppinen!

Olen aina haaveillut asuvani saaressa ympäri vuoden. Itsenäisyyspäivänä tuntui siltä, ettei se haave niin kaukana ole. Vesi nousi ja nousi... Korkeimmillaan se ylsi lähes talon edessä olevalle kävelytielle:
Kotiparvekkeelle ei meren puolelta päässyt enää ilman saappaita:
Vesi nousi vielä kuvan ottamisen jälkeenkin...

 Rantapolku kulkee tuolla jossain saappaanvarren ulottumattomissa.
Vuokrattaisko pakettiauto?

Itsenäisyyspäivänä tuntui siltä, että asuakseni saaressa mun ei tarvii muuttaa mihinkään. Sen kun pysyn paikoillani ja kun Majakkarannan maa jatkaa painumistaan ja ilmastonmuutos kera muutaman myrskyn nostaa merenpintaa jatkuvasti, niin kohtahan tarviin soutuveneen kotiin päästäkseni!

Pieni esimerkki maan painumisesta on mun parvekkeen alla... Toivotaan et talo on kunnolla paalutettu!
Hyvä asumus jollekin metsäneläimelle... Tosin nousuvesi voisi talviunillaan nukkuvan otuksen hukuttaa :(

Viime viikonloppuna oli upea joulusiivouskeli. Myrskystä ja sateesta ei ollut tietoakaan ja ihan ilman saappaita tällä pääsi kulkemaan.
Auringonlaskun aikaan oli projekti jo paremmalla puolella. Karvisen avustettua tamppaamalla matot, käymällä kaupassa ja tekemällä ruuan <3 oli auringonlaskun aikaan jo melkein valmista:
The Projektipäällikkökin uskaltautui auttaman heti kun pölynimuri oli laitettu piiloon. Kuka osaisikaan laittaa puhtaat lakanat sänkyyn ilman karvaista apuria?
Tänään oli toisenlaisten joulutouhujen ilta:
Enää muutama päivä vuoden pimeimpään hetkeen (22.12. klo 6.48). Aattona päivä on jo kokonaisen minuutin pidempi!
 Hyvää joulunalusaikaa!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Joulumuna

Harva virkkausidea on niin houkutteleva, että saa minut tarttumaan koukkuun. Kun Piiku viime tiistain neulomakerhossa näytti virkattua palloaan, innostuin heti!
Kun sain seuraavana päivänä ohjelinkin niin...

Lankana tässä Madame Tricote Almina, koukku ihan tavallinen 2,5 mm ja lankaa kului 21g.

Perjantai-iltana piti isältä lainata erikeepperiä, kun en ollut ihan varma löytyykö kotoa ja kovettamista piti päästä kokeilemaan HETI.

Eli puolet erikeepperiä ja puolet vettä, tekele läträttiin läpimäräksi seoksessa, ylimääräiset puristin pois ja sitten puhaltamaan ilmapallo sisään ja vessaan kuivumaan.
Aamulla virkkuu oli kuivunut ja pääsin poksauttamaan pallon. Ajattelin pelotella Tassua, mutta poksahdus oli surkea eikä katti ollut moksiskaan. Tarkkaili vaan et jopas on taas merkillinen projekti.
Tyypilliseen kannustavaan tapaansa Karvinen heti totesi et "Joulumuna!"

Mua ei haittaa yhtään, vaikka pallo ei ole pyöreä. Eikä sekään ettei se ole ihan kunnolla kovettunut. Pehmeä pohja pitää systeemin paremmin pystyasennossa. Ja tämähän olikin vasta koepallo! Nyt on vessassa kuivumassa kaksi uutta palloa, joihin kokeilin toisenlaisia lankoja ja vähän erilaista yhdistämistapaa. Ohjetta katsoin täältä ja täältä.

Jokainen saa olla mitä mieltä tahansa mun joulumunastani, mutta omasta mielestäni tää on nätti ja meikäläisen virkkaustaidoilla hieno saavutus!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

torstai 3. joulukuuta 2015

Pöllömpiä pipoja ja päättäreitä



Johan ne lankaiset tuli ja joskus kesäkuun ekana päivänä niitä tilailin. Aina vaan laitan syyn jalassa olleen kipsin ja särkylääkkeiden piikkiin… Mut onhan pöllöt edelleen muotia ja onhan tää pipo aikas hauska!
Lankapakettien mukana tuli ohje neulottuun ja virkattuun pipoon. Jostain kumman syystä mä valitsin sen neulotun ohjeen…

Ihan mainoskuvien mukaista ei piposta tullut. Korvaläppien ohjeesta varmaan puuttui muutama kerros (kuten myös alkuperäisestä Katian sivuilla olevasta ohjeesta). Ja kerta kaikkiaan raivarin meinasin saada, kun kuvissa näkyi pääväristä poikkeavan värinen reunus eikä lankaa missään! Mut olihan sekin:
 
Hyvin piilotettuna lankavyötteen alle.
Tässä kuvassa pöllöilee Ida-Maria, mutta koko on lapselle mut mahtuu  ihan hyvin myös minulle. Olen tässä muutamana päivänä miettinyt et pitäisiköhän vähän vetää hernettä nenuun, kun moni on kertonut pöllöpipon sopivan mulle erittäin hyvin…

Eineslankapaketiksi tämän nimesin, mutta tosiasiassa tällainen juttu sopii itselleni hienosti. Kyllähän sitä neulois, mutta se viimeistely, joka tekee neuleesta ”sitä jotakin” on työn ja tuskan takana. Paketissa oli valmiina silmät, nenä, tupsut ja kiinnityspiuhat… Senkun vaan ompeli ne paikoilleen ja hassunhauska pipo oli valmis!

Tällä viikolla on vietetty kauden päättäreitä. Tiisataina Kakskertaseuran Neulomakerhossa puhe luisti, herkut ja glögi maistui ja loppujen lopuksi tein sitä, mitä aina ennenkin joka toisen tiistai-illan päätteeksi:
Purku on The Paha Kokemus, mut hyvä seura lievittää kipua…

Tänään vietettiin Kansalaisopiston päättäreitä Piritassa. Ja taas oli maha kipeänä herkuista jo ennen puoltapäivää! Perinteistä…

Syksyn aikana olen aloitellut sitä jos tätäkin. Kortteja, ristipistoa, neuleita jos jonkinmoisia. Mitään merkittävää valmista ei ole syntynyt. Joskus tunnen vähän häpeää kun käyn kurssilla ilman mitään näkyvää tulosta. Tosiasiassa kuitenkin joka kerran jälkeen tuntuu siltä, että pois lähtiessä ”repussa” on monta uutta asiaa. Sitä ”hiljaista tietoa” jota ei kirjoista tai ohjeista opi vaan niitä saa kokeneelta Mirja-opelta ja kurssikavereilta, joiden seurassa tunnen olevani käsitöissä noviisi ja aloittelija (ja taidankin olla koko ryhmän nuorin, vaikka minäkin lähes viisikymppinen ja olevinaan ”ammattilainen”). 

Sentään yhden valmiin pääsin näyttämään tänään. Idean keksi kurssikaverini Helvi kun yhdessä opettelimme perinnetossuja. Pitihän se totuttaa:
Hassu pipo – kun niitä lapasista jääneitä jämäpallaksia on aina vaan jäljellä.

Puikkoina 3 ja 3½ mm Knit Pro (tai Picks) pyöröt. Aika kiva eiks nii?

Koko viikon herkuttelujen jälkeen uippiskassi on pakattuna ja autossa odottamassa huomisaamun seiskalta lähtöä. Aamuinen vesikipittely ennen töihinmenoa on koko viikon mässäilyjen jälkeen enemmän kuin tarpeen!