sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Sytomyssyilta Ihme Ja Kummassa

Kurjaa keliä, vesisadetta ja liukkautta uhmaten keskiviikkoiltana meitä kerääntyi kymmenen naista viihtyisään Ihme Ja Kummaan neulomaan sytomyssyja ja sukkia Ystävänpäiväksi.

Kahvi on oikeaa pannukahvia...
Uskokaa tai älkää - kyllä me myös neuloimme! Kaikki nämä herkut tarjoiltiin pöytiin. Teetä sai ison kannullisen ja kaffen kanssa oli marenki. Jokainen löysi juuri itselleen sopivan neulomistuolin tai soffannurkan. Tunnelma oli lämmin ja kodikas. Novellikoukustä jääneet lahjoituslangat löysivät puikoille.

Olin päivällä luonut silmukat ja tikuttelin rupatellessa (ja herkutellessa) sileää myssyä. Olen todennut, että näissä porukkaneulomistilaisuuksissa mun ei kannata tehdä mitään kovin monimutkaista...
Lankana keväällä puotiin tuleva Cotton Prints DK, puikot resorissa Addin 3,5 mm 40 cm pyöröt ja sileässä Knit Picksin 60 cm kaapeli, jossa oikeassa kädessani oli 4 mm normaali puikonkärki ja vasemmassa KnitPron lyhyt kärki. Oon todennut tämän olevan mainio yhdistelmä pipoihin. Se on juuri sopivan mittainen, sillä 40 cm pyörö ei sovi mun käsiin ollenkaan ja 60 cm on aina vähän liian pitkä.




Illan aikana sain myssyn melkein valmiiksi. Kotitehtäväksi jäi nämä insinöörismäisen täsmälliset kavennukset. Koska en mitenkään pystynyt siinä puheenporinassa keskittymään ja laskemaan kahteenkymmeneenviiteen...



Teeteeltä (ja Anjalinlta) saatuja lahjoituslankoja on vielä vähän jäljellä. Osa niistä on Ihme Ja Kummassa ja osa meillä The Lankakaupassa. Kannattaa poiketa puikkojen kanssa kaffelle ja herkuttelemaan!


Niinpä meillä oli mukavaa, että ennen kotiinlähtöä päätimme jatkaa neuletapaamisia Ihme Ja Kummassa joka kuukauden viimeisenä keskiviikkona. Kaikki ovat tervetulleita!

maanantai 25. tammikuuta 2016

Muutama myssy ja yks mekko



Nyt on kyllä pakko sanoa, että työt pikkasen haittaa harrastuksia. Ja kaikki muut itseaiheutetut hässäkät :)

Mut ekaks ne sytomyssyasiat – lopputeksti on susumaista höpöhöpöä.

Tekstiiliteollisuus Oy tuki taas (kuten monta kertaa aikaisemminkin) Tyksin Ystävänpäivän sytomyssykeräystä mukavalla lankalahjalla:
Langat löysivät monta tekevää kättä viime viikolla Salon Kirjaston Novellikoukussa. Novellikoukussahan voi kuunnella novelleja ja tehdä käsitöitä. Kässyjä voi tehdä joko itselle, lahjaksi tai hyväntekeväisyyteen. Kevään ajan novellikoukussa tehdään SPR:n lisäksi myös sytomyssyjä Tyksiin. Seuraava Novellikoukku on vasta ystävänpäivän jälkeen, mutta koko ajanhan keräys on meneillään, joten tehdyt myssyt voi viedä kirjastoon tai tuoda meille Anjalinille ja aina päätyvät oikeaan osoitteeseen.
Paukkupakkasesta huolimatta meitä oli taas runsas joukko koolla: 44 naista kuuntelemassa (vieläkään en jaksa olla ihmettelemättä miten näin monta mimmiä voi olla yhdessa hipihiljaa). 

Muutama lankakerä oli koukkuillan jälkeen jäljellä ja ne löytävät tekevät kädet Keskiviikkona Salosata Annankatu kympistä kahvila Ihme&Kummasta. Tule mukaan neulomaan ja virkkaamaan sytomyssyjä ystävänpäiväksi porukalla ihanan kodikkaassa kahvilassa ja hyvässä seurassa klo 17.00-19.00. Tapahtuman järjestää Salon Vaijerit.

Pakko tässä välissä kertoa viimeviikkoinen omakohtainen kokemukseni IhKusta… Laittelin keskiviikkoiltana viestiä Ihme&Kumman facesivuille, että tulisin torstaina puoli kahdentoista maissa juttelemaan Sytomyssyillasta. Samalla toivoin et voisin saada mukaani kadun toiselle puolelle pari pikkupizzaa… Pizzat oli valmiina, ne pakattiin lämmitetyille lautasille ja tarjottimelle, jonka ympärille käärittiin paksusti foliota. Kauniitakin olivat – minitomskusta ja basilikasta tehty kukka päällä. (ei kuvaa, ku katosivat äkkiä ”parempiin suihin”) Ja kun me Idan kanssa oltiin syöty, niin oli ihan pakko nuolla lautasetkin! Niin herkkua oli! Kyllä lautaset tiskattiinkin ennekuin palautin :)

Pari sytomyssyä oon ittekki jossain välissä neulonut. Ensimmäisen tikuttelin uudesta Sublime Evie –langasta. Sain mallikerän uutuuslangasta ja olin vähän epäileväinen laadun suhteen (tosin Sublime- lankojen laatu ei yleens oo mitenkään ongelma). Lanka oli tosi kevyttä puuvillaa, rakenne punosmainen ja höttelöinen ja äärettömän pehmoinen. Neljäpuolikkaalla puikolla aloitin ainaoikeaa (80 s) ja viitosella tein mysyyosan. Ohje modattuna Veli-piposta (joka neljäs kerros nostettu silmukka nurin).  Suloisen pehmeää ja kaiken lisäksi riittoisaa – 50g:n kerästä jäi ylikin! Tästä on tulossa vauvamalleja ja muitakin keväällä (tai kesällä?) kässylehtiin.
Mulla on sellainen oma silmukkamuistisääntö myssylankojen kanssa. Jos lanka sanoo et 27-32 silmukkaa/10cm niin luon jotain 120-130 silmukkaa myssyyn. Jos taas lankavyöte lupaa 22s/10 cm niin suunnilleen sadan silmukan paikkeilla kolmepuolikkailla tai nelosen puikoilla on ookoo. Harvemmat silmukatiheydet kattelen netin malleista – yleens sytomyssyihin sopivat paksulankasilmukkaluvut löytyy siitä 80-90:n silmukan paikkeilta.

Ite tikuttelin Novellikoukussa myssyn parista jämäkerästä teeteen Primanovaa:
Kulutus 53 g ja puikot 3½ ja 4 mm Knit Picksin pyöröt. Silmukoita tais olla 102 alussa. resori yhdellä värillä ja sit kolme kerrosta/väri vuorotellen. Kavennukset tein kuudessa sektorissa niin et ensin 15 s oikein, 2 yht. Sit välikerros ja seuraavalla 14 oik, 2 yht. Yhteensä 6 kavennusta näin ja sit kavennukset joka kerroksella, kunnes jäljellä oli 12 s. Sit vaan kaikki nippuun.

Mut ne työt… Lupasin asiakkaalle tehdä parissa viikossa vauvalle mekon. Deadline oli viime perjantaina ja edellisviikkona heräsin kaikkina aamuina kuudelta ja tikuttelin parin tuntia ennen töihinlähtöä. Ja välillä iltaisinkin. Malli oli jostain vanhasta Sandnesin vauvalehdestä ja villasta, mutta toiveena oli puuvillaa… Kauhistus! Pikkupuikoilla merseroimaton puuvilla ja mun käsiala… 
Valmiista neuleesta en muistanut ottaa valokuvaa, mutta taas ”vesi vanhin voitehista” pelasti onnettoman neulojan. Pyykkikoneen villaohjelman jälkeen mekko oli lähes siedettävän tasainen (ainakin asiakkaan, Ida-Marian ja Nappikaupan Vuokon mielestä).
Puikot 2½ mm Addin pyöröt (60 cm ja 80 cm), lankana teetee Hilla ja menekki tasan 150g.

Sunnuntaina olis ollu aikaa neuloa vaikka mitä, mutta mulla olikin hurja susumainen puhtipäivä. Heräsin aikaisin ja kävin reippaalla sauvalenkillä heti aamutuimaan. Kovasti itseeni tyytyväisenä ja täynnä virtaa herätin ”meidän pojat” eli Blogikissa Tassun ja (nykyisin laiskahkon) Blogikuvaaja Karvisen siivouspäivään. Alun perin oli tarkoituksena pelkkää lakanapyykkiä ja tuuletusta, mutta kun intoa oli niin keksin et tuplapetarin päällinenkin piti pestä… Karvisen mainio idea oli laittaa petari likoomaan saaviin… Ja kun saavissa oli vesi, pesuaine ja puolikas petari, niin totesin et eihän se pahus mahtuis pyykkikoneeseen… Paniikki – miten se puoliksmärkä, pesuaineliejuinen jättipetari nyt saadaan puhtaaks? Apu löytyi ja lopulta iltamyöhällä päästiin nukkuseen ja torkkuseen ihan kuiviin ja puhtaisiin petivaatteisiin. Tosin koko päivä siinä projektissa vierähti. Eikä yhtään neulomukset edistynyt. Eikä sen puoleen moni muukaan sunnuntaille suunniteltu juttu… Paitsi et mä tein ihan itte RUOKAA, joka oli helppoa ja hyvää. Suosittelen muillekin laiskoille kokkailijoille. Jospa tällä viikolla menis ilman itseaiheutettuja hölmöilyjä?

perjantai 22. tammikuuta 2016

Ponchot on retroo



Ponchot on taas muodissa. Kuulin just yhdeltä asiakkaalta, että Italiassa KAIKILLA oli ponchot!

Meillä teetee putiikeissa vietetään tämän loppukuun ajan ponchoviikkoja. Tarjouslanka teetee Baleno on ihanan pehmeää ja lämpöistä ja kevyttä ja mainosten kuvat ja verkkolehden kansikuva houkuttelivat. Loin silmukat… tein muutaman kerroksen. Vaihdoin kympin puikot ja totesin et ei oo mun juttu. Kuutosta suuremmat puikot ei vaan sovi mun käsiin! Paitsi varrasvirkkauksessa. Eikä virkkuukoukku sovi mun käsiin. Mitä siis?
Ponchoviikkoa pukkasi eikä mallia minkäänlaista! Siispä jostain edellisestä verkkolehdestä aloin tikuttelemaan. Malli oli nätti, puikot Susun sormiin sopivaiset… Viime viikonloppuna tikuttelin kaks kerää… Ja maanantaina oli jälleen purkupäivä! Kuka (ainakaan käsityöihminen) haluaa ponchonsa olevan pakkopaita, joka päällä on varmaan lämmin, mutta joka päällä ei voi neuloa?

Siis Susu pulassa. Pari kerää kivaa purkulankaa – ilman osoitetta. Onneksi tuli paukkupakkaset! Karvislandian kaapista löysin lämmikkeeksi ikivanhan rullakaulusponchon. Ja siit se lähti! Vois varmaan kutsua jo retroksi – kymmenisen vuotta sitten nää oli kuuminta hottia - jokaisella piti olla! Monta.
 Huomaakste miten hauskalta tämä ponco näyttää puodin nuoriso-osaston mielestä? 

Lanka: teetee Baleno, menekki jotain kolme kerää. Kahdellakin oli pärjännyt, jos olis ollu ajatus mukana silmukoita luodessa.  Puikot 6 mm Knit Picks Kärjet 60 cm kaapelilla ja virkkuukoukku Waves 5 mm

Tätä projektia tuskaillessa todettiin, että kun joku asia alkaa tökkiä, niin ne sit tökkii oikein kunnolla. Lopputulos kuitenkin ihan kiva. Torstaina Kansalaisopiston kässyissä oli kahdellakin tällainen poncho. Eli ajan hermolla ollaan!

Keskiviikkoiltana oli Salon seudun kädentaitajien teematapaaminen. Aiheena keskeneräiset käsityöt. Pikkuisen meitä kaikki viittä paikalla ollutta mietitytti, et ollaanko me (lähes 200 jäsenestä) oikeasti ainoita, joilla on UFOja kaapeissaan! Ainakin saatiin tarpeeksi kahvia ja pullaa. Oliskohan osaanottajien vähyyteen vaikuttanut hirmuinen paukkupakkanen?
Ja kässytkin edistyvät – jopa niin, että Karvislandiaan päästyäni tikuttelin valmiiksi oman Salkkarini:
Voihan tämänkin tulkita poncoksi?
Lankana tällä kertaa kokeilin Katian Silk-Mohairia. Menekki peräti 33 g! Ohje alun perin teetee Lumi Color –langalle ja löytyy täältä.
Nuoriso-osasto on vähän enemmän ajan hermolla. Ida-Maria tikutteli itselleen tuubilämppärin kahdsta kerästä Katian Perua.
Kuten huomaatte – meillä kaikki harteille sopivat lämmikkeet tulkitaan ponchoiksi! 

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Väriä elämään eli noitaliemiä

Muutama vuosi sitten tein mahtavan hyviä oravannahkakauppoja. Pari litraa mustikoita vaihtui kassilliseen kaikkea lankojen värjäyksessä käytettävää. Väriä, apuainetta ja muuta tilpehööriä. Joulun-vuodenvaihteen tienoilla on sen verran runsaasti pyhiä, että aikaa jäi muuhunkin kuin juhlimiseen ja kaivoin kellariin unohtuneen kassin esille. Vielä kun puodissa on viimeinkin valmiiksi vyyhdillä olevaa sukkalangaksikin sopivaa Vuorelman Vetoa niin päätinpä kokeilla!

Ensimmäinen värjäyskokeeni tapaninpäivän iltana oli kaikkea muuta kuin professionaalista. Innostusta oli vaikka muille jakaa - lopputulos sen sijaan... No ainakin Tassun mielestä mielenkiintoinen:
Vettä jonkun verran, etikkaa liraus, pari vuotta säilykepurkissa paakkuunutunutta värilientä ja lanka kattilaan. Eipä ollut lämpömittari käytössä, eikä peehoomittari tai kello ja ohjeitakin keksin ryhtyä lueskelemaan vasta kun vyytiä keriessä kädet muuttui kummallisen sinisiksi... Puhumattakaan neulomisesta. Luulin ensin et sormissa on joku kamala verenkiertohäiriö kun ihan sinisenä oli sormet!

Seuraava koe oli sekä väreiltään, että värin kiinnittymiseltä onnistuneempi - tosin ne peehoot ja kello oli edelleen ajatuksen tasolla...
Oikeanpuoleisesta tikuttelin kuitenkin suvun viisveeprinsessalle prinsessasukat. Olihan se lanka (mun mielestäni) ihan elsansinistä... Koko 26, puikot 3mm 15 cm Knit Picksit.Valmiit sukat pesin koneessa. Tulipa samalla testattua Veto-langan pesuominaisuudet (neljässä kympissä ei menny miksikään) ja vähän väriäkin jäi sukkiin:
Vasemmanpuoleisesta aion tehdä sukat Tyks ystävänpäivän sytomyssykeräykseen. Lanka näytti tosi hienolta vyyhdillä ja kerälläkin. Toivottavasti värit on yhtä hienoja sukissa (joo - mä lupaan varmuuden vuoksi pestä nekin sukat).

Vuodenvaihteessa olin jo vähän lukenut ohjeitakin. Oli peehoot mitattuna ja kelloakin katselin ja lämpötilojakin mittailin...

Aika hurjaa värimaailmaa syntyi siinä Tassun synttäreitä vietellessä:
Mitään systeemiä tai suunnitelmaa ei ollut vaan keittelin ja kokeilin noitaliemiäni ja jännityksellä odottelin et mitä tulee. Pitäisköhän seuraavaksi katsoa miltä noi langat näyttää neulottuna, ennenkuin jatkan harjoituksia?
Värien maailma on hauska seikkailu! Nyt puodista löytyy taas Kool Aidiakin. Pari sellaistakin väriä, jota en ole aikaisemmin kokeillut. Ehkäpä seuraavaksi kokeilen koolausta monen vuoden tauon jälkeen. Ainakin se on helppoa ja nopeaa. Täh? Pitääkö mun itsekin lukea tuo linkissä oleva ohje? Siinä on yks perin juurin kummallinen lause: Ohje 1. HARKITSE, MIETI, TUUMI. Ai mää vai?

Ens viikko on sen verran täynnä ohjelmaa, että noitaliemet jäänee keittelemättä. Onneksi tänään oli ihan vapaapäivä, aurinko paistoi ja pakkanen oli siedettävissä lukemissa ja täälläkin on lunta. Mä tykkään mut yks meillä asuva karvainen ja pörröinen ei tykänny... Massukarvat kastui. Jaiks:(


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Haaste Ystävänpäivän Tyks sytomyssykampanjaan

Yhtä varmasti kun myrskyn jälkeen tulee pouta tai sateen jälkeen paistaa aurinko, yhtä varmasti kun juhannuksen jälkeen alkaa päivä lyhenemään tai joulun jälkeen pitenemään... Yhtä varmasti vuodenvaihteen jälkeen alkavat Ystävänpäivän sytomyssykampanjat ympäri maata! 


Perinteestähän voidaan jo puhua, sillä ensimmäisen sytomyssykampanjan aloittivat Matleena ja Seijasisko ja vuonna 2010. Kampanjat levisivät pikavauhtia ympäri maata - mekin ystäväni Neulefriikki Piikun kanssa tartuimme haasteeseen ja syntyi ensimmäinen Tyks sytomyssykampanja. Seuraavina vuosina kampanjat uusittiin Ystävänpäivän merkeissä. Kuten tänäkin vuonna! Lue haaste Piikun blogista ja tule mukaan!

Haastamme siis kaikki käsityötaitoiset mukaan ilahduttamiskampanjaan!

Jotenkin tämä on itselle niin tuttu asia, että välillä unohtuu se, että sytomyssyily saattaa jollekin olla ihan uusi juttu, joten tässä pientä kertausta:

Mikä on sytomyssy?

Sytomyssy on lahja syöpähoitojen takia hiuksensa menettäneelle ihmiselle.  Itse sairauttahan myssy ei paranna, mutta se voi olla suuri ilo ja helpotus ikävää sairautta ja kovia hoitoja kokevalle ihmiselle. Myssyjä saaneet ovat kertoneet, kuinka helpottavalta on tuntunut saada myssy peittämään kaljua päätä, peruukit kun tahtovat olla hiostavia ja hankalia käyttää. 

(Lainasin tekstin Matleenan blogista, sillä miksi kirjoittaa uusiksi sellaista, joka on jo fiksusti ja selkeästi kertaalleen kirjoitettu...)


Sukkia?

Jo ensimmäisen kampanjan jälkeen saimme kuulla, että myös lämpimille sukille olisi tarvetta. Joissakin syöpähoidoissa ikävänä sivuvaikutuksena ovat neuropatia-oireet: jalat pistelevät, puutuvat ja ääreisverenkierto heikkenee ja jalkoja palelee. niinpä syksyllä 2010 Tyksiin kerättiin villasukkia Sukkiskampanjassa.


Siispä Ystävänpäiväksi 2016 toivotaan myssyjen lisäksi lämpimiä sukkia. Sukistä löydät lisätietoa Piikun haasteesta. Myssyissä kehottaisin kiinnittämään huomiota erityisesti materiaaliin (ja taas lainaan Lankapirtin Matleenan tekstiä):

Malliltaan myssy saa olla millainen tahansa, ratkaisevinta myssyssä on materiaali, sillä myssy ei saa kutittaa, hiostaa eikä mitenkään ärsyttää herkkä ihoa.  Tärkeää on myös, että myssy kestää hyvin pesua. Monet luonnonkuidut esim. puuvilla, bambu ja merinovilla ovat tällaisia. 

Myssyjä voi tehdä neulomalla, virkkaamalla tai ompelemalla. Malli ja väri on tekijän vapaasti valittavissa, suotavaa olisikin saada monenlaisia myssyjä, että jokainen saisi valita mieleisensä. Kaikenkokoisia myssyjä tarvitaan, isojakin aina yli 60cm:n päähän.


Eli kiteytettynä sukkalangat jalattimiin ja kutittamattomat, pistelemättömät, mielellään luonnonmateriaalit myssyihin.

Tyksin keräyshän on ollut jatkuva ja myssyjä voi toimittaa pitkin vuotta suoraan Tyksin syöpähoitoja antaville osastoille sekä Salossa meille Lanka- ja käsityöliike Anjalinille (Annankatu 5) ja Turussa Käsityö-Elisaan (Brahenkatu 5). Toimitamme myssyt ja sukat edelleen. Ystävänpäivän keräykseen toivomme tuotavan myssyt ja sukat perjantaiksi 12.2. mennessä.

Ja mistä hyvä myssyohje? No klikkaa vaikka TÄTÄ linkkiä.

Omat puikot ovat vielä kiinni muutamassa "pakkoneuleessa", mutta jo huomenna luon silmukat ekaan sytomyssyyn! (kuvassa viime kesänä neulottu myssy - eka korteni tähän ystiskamppikseen).

Toivon, että tartut haasteeseen. Joko Tyksin tai oman alueesi keräykseen. Monta Sytomyssyryhmää on myös Facessa (jossa nykyään tuntuu olevan kaikki...) Myös Tyks Sytomyssykampanjan löydät Facebookista. Liity mukaan ryhmään! Olisi mukavaa, jos laittelisit itse kuvia tekemistäsi myssyistä ja sukista ryhmän sivulle - olen huomannut, että muiden kuvat innostavat ja kannustavat minua ja muitakin!


Ei oteta stressiä. Yhden ihmisen kädet eivät riitä kaikille. Meitä on monta - jos jokainen tekee vähän niin se on yhteensä paljon! Tehdään tästä taas yhdessä hyvän mielen ilahduttamiskampanja!

 

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Yhtä juhlaa eli Tassun joulu ja synttärit

Tassu täällä moikka!
Viime viikot on ollu yhtä juhlaa. Ensteks oli se joulu. Mä olen kai ollu aika kiltti ku sain isäkältä paketin. Mä heti tiesin mikä on mun, koska mä osaan lukea ihan hyvin.
Susukin on kai ollu kiltti ku tos näkyy olevan sillekki jotttai. Ja Karvisellekki. Mun paketis oli kiva pallo. Tai kolme palloa, mut pari laitettiin piiloon silt varalt et ku eka hävii ni otetaan uus esille. Me leikittiin iskän kans, kunnes iskä väsyi.

Joulupäivänä Mummi ja Pappa tuli mua moikkaamaan. Joulupukki oli jotenki erehtyny, ku oli vieny mun paketit niille. Kiva ku sai lahjoja monena päivänä!
Paketeis oli kurmeeruokaa ja sit semmonen kiva pallo, mis on häntä. Mä sit yöllä pidin hauskaa sen uuden lelun kanssa, mut Susu ja Karvis ei yhtään tykänny ku se kolisi ja kilisi. Mun mielestä se oli tosi kiva, mut jostain syystä uus lelu laitetaan aina yöks hattuhyllylle jemmaan. Höh.
Äiskäkin on vissiin ollu aika kiltti. Joulupukki toi sille uuden kameran. Kuulemma sen pitäis olla iskun, veden ja susunkestävä. Näkis vaan... Joka tapauksessa se on on kiva, koska sillä voi ottaa tosi hyvä kuvia minusta! Kai se jotain lankakuviakin ottaa myöhemmin ja jotain maisemia ja kässyjä.

Joulun jälkeen me sit sulateltiin porukalla herkkuja ulkoilemalla:
Laitetaan tähän ny yks maisemakin meidän rannast:
 Susun ja Karvisen mielestä tää kuva on aika hauska:
Sorsapaisti olis ollu melkein tassujen ulottuvilla:
Harmitti kun en päässy siihen tassuiksi, joten lähdin kotiparvekkeen suuntaan:
Ulkoilun jälkeen otin päikkärit auringossa keittiön pöydällä:

Joulun jälkeen ei enää tartte yrittää olla kilttinä. Uudenvuodenaattona Susul oli vapaata ja mun mielestä hyvää vapaapäivää ei kandee käyttää nukkumiseen. Ku maukuherätys ennen kuutta ei toiminu, ni pudotin äiskän tietsikan lattialle. Se homma ainkin toimi! Harvoin äiskä niin nopeesti ponnahtaa ylös sängystä vaikka onkin aamuihminen. Mut ei tullu kiitosta eikä herkkuja... Onneks se kone ei kuiteskaan hajonnu... Muuten olis varmaan jääny synttäribileet väliin.

Mä olen sen verran tärkeä kissa, et ku mulla on synttärit, ni koko maailmas juhlitaan ja lähetellään raketteja. En mä kauheesti siit tykkää ja olen pahoillani muiden kissojen ja vähän koirienkin puolesta. Mekin lähdettiin synttärien aattona Karvislandiaan evakkoon. Ei se missään keskellä mettää asu, mut vähän rauhallisemmalla seudulla. Siellä ei niin paljon paukutella.

Ku vuosi oli vaihtunut ja rakettien pauke loppu ja se mun synttäripäivä (tai yö) alussa, ni mulle tarjoiltiin juhla-ateria:
Katkarapuja! Ja kyllä ne maistuikin:
NAM!

Sit me valettiin tinaa. Mulle on luvassa ahvenfileitä, myyräpaistia, karkkeja, ulkoilua, leikkiä, possunfilettä ja -sydäntä. Ainaski.

Aamulla telkkarissakin oli ohjelmat ihan mua varten:
Lintui ja oravii ja vaikka mitä kivaa. Täällä on kans lintulauta. Siinä riittää ohjelmaa kans koko päiväks.

Huomenna alkaa arki. Se tietää sitä, et me mennään taas kotikotiin. Ei tuu enää katkarapuja eikä karkkia samaan tahtiin ku täällä... Mut mä tiedän, et pakkasessa odottaa possun sydäntä, jonka Mummi on ostanu mulle ihan Turun Kauppahallista!

Ja kotikodin parvekkeen kiipeilypuun ylähyllyltä on hauskaa bongailla ohi kulkevia koiruleita.

Onhan tämä juhliminen ollu aika rankkaa...


lauantai 2. tammikuuta 2016

Vuoden viimeiset loppukevennyksen kera

Uusi vuosi on jo pitkällä, päiväkin pidentynyt jo monta minuuttia ja jopa täällä lounaassa on pakkasta! Luntakin odotellaan. On aika laittaa pakettiin vuoden 2015 viimeiset kässyt.

Pakettiin tosiaan päätyi muutama pikkuinen kässyjuttu suvun pienille.

Suvun prinsessalle oli tarvis vähän siistimmästä "kyläilypiposta". Olisin ilman muuta valinnut väriksi pinkkiä, mutta onneksi piparitakoissa kummityttöni valisti pinkin olevan "So last season". Oikea väri on kuulemma Elsanturkoosi. Kävin kaikki lankahyllyt läpi ja toivon löytäneeni kelvollisen sävyn... Prinsessalle tietenkin kruunuja:
Lankana teetee Primanova, puikot muistaakseni 3½ ja 4. Timantit tietenkin pitää prinsessalla olla ja ne löytyi parin seinän takaa Salon Napista. Ohje tästä mukaeltu.

Tyttelille olen muutama vuosi sitten tehnyt kaulurin, joka on kuulemman hyvä ja vieläkin käytössä. Pikkuveljelleen toivottiin samanlaista. En tietenkään muista miten sen aikoinaan tein, mutta yritin tiirailla vanhoista blogikuvista mallia. Tämmöinen tuli:
Lankana meille syksyllä tullut Katian Merino Baby Plus. Puikot 3 ja 3½. Menekki vajaa kerä. Tykkäsin langasta - neulontajälki oli kaunista ja napakkaa. En usko langan nyppyyntyvän enkä kaulurin venahtavan käytössä. Väritys ei ihan ole mun makuuni, mutta toivottavasti sopii pikkupojan haalarin väreihin.
Kummityttö on fiksu likka (kuis muuten - onhan hän MUN kummityttöni) ja pitää heijastimia tosi tärkeinä. Siispä hänelle melkein perinteisen kirjalahjan kylkeen tikuttelin ulkoilupipon Lumio Fine heijastinlangasta:
 Värinä keltainen - tytön lempiväri lapuudesta lähtien. Heh - keltainenhan on älykkään vari ja parantaa mm. oppimistuloksia. Mallina Matleenan Tuija, mutta silmukat ja puikot tietenkin ihan muut. Eipä ollenkaan ihme, että tyttö oli jouluaaton valopää (selfie rötsitty kummitytän facebookista ilman lupaa).
Joulunaika alkoi meillä vähän kurjissa merkeissä, mutta kaikki kääntyi lopulta ihan hyväksi. Jouluaattoa vietettiin tänä vuonna kaupungissa äidin ja isän luona ihan aikuisporukalla. Jokainen kantoi kortensa kekoon (eli herkut joulupöytään). Jopa onnettoman täysikuun aikana tiskipöydälle valunut glögikakkuni pysyi juuri ja juuri kasassa kahvipöytään asti. Kakun veltto tutina sai aikaan hervottoman naurukohtauksen, jonka myötä kaikkien joulustressit ja muut murheet taisivat laueta. Niistä nauruista saatiin taas monta vuotta elinikää lisää!

Vuoden 2015 aikana langankulutukseni oli yhteensä 27353 metriä, joista vain 1923 metriä virkattua ja 25430 m neulottua. Luvussa ei ole mukana purettuja eikä yön pimeinä hetkinä salassa roskikseen kiikutettuja surkeita epänonnistumisia ja erilaisten kässäpussien uumeniin hautautuneita ufoja. Taitaapi olla langankulutuksen ennätysvuosi takana. Osan neulotuista esitellään vasta tämän vuoden puolella, kunhan saan luvan.


Blogimittariin on vuoden aikana kertynyt 77551 visiittiä. Hurjan paljon, vaikka jutunjuuret olivat viime vuonna tiukassa ja suuri osa teksteistä oli valivalia. Kiitos kaikille lukijoille ja erityisen ilonen olen ollut kommenteistanne!

Ja se loppukevennys eli vuoden viimeinen.

Tampesterin messuilta lähtiessä istuttiin Jossun kanssa vierekkän odottelemassa bussin lähtöä. Jossu katseli ostoksiaan ja mietti et mitä varten ne kymmenen seiskaveikkakerääkin piti ostaa. No kun halvalla sai... Ehdotin piloillani et antais mulle yhden niistä joululahjaksi. Sitä sa mitä tilaa:
Nyt on tämäkin lanka kokeiltu. Moni moittii seveä ja vähän skeptisenä aloin tikuttelemaan langasta sukkia itselleni... Yhtään solmua tai suttua tai syheröä ei tullut vastaan. Taisin olla ihan vähän pettynyt. Toisaalta - enhän voi tietää onko tämä seiskaveikkaa, koska vyötteessä ei ollut lankatietoja laisinkaan. Komea sininen N-vyöte ilman materiaaleja, metrejä, pesuohjeita, valmistusmaata tai mitään! Nyt en voi enää sanoa ettei mulla ole mitään kokemusta n-langoista sillä uudenvuoden aattoaamuna päättelin nää sukat. Ihan ittelleni tikuttelin.
Vuoden viimeiset!