perjantai 31. maaliskuuta 2017

Sytomyssyjä Tyks Salon sairaalaan

Salolaiset ovat olleet tosi innokkaita sytomyssyjen tekijöitä jo vuosia. Myssyjä on tehty monissa tapahtumissa kuten Salon Pääkirjaston Novellikoukussa (tän kevään viimeinen 20.4.) tai kahvila Ihme ja Kumman kässäilloissa (joka kuukauden viimeinen keskiviikko). Puhumattakaan kaikista ihan itsekseen kotona myssyttelijöistä. Tähän mennessä Anjalinille tuodut myssyt on toimitettu Turkuun Tyksin Syöpäpolille.

Viime kesästä alkaen syöpähoitoja on annettu myös Tyksin Salon sairaalassa syöpätautien poliklinikalla. Poliklinikan yhteydessä toimii Lääkehoitopoliklinikka, jossa tiputetaan lääkkeet. Lääkehoito ja syöpäpoliklinikka toimivat tiiviissä yhteistyössä. Olen pitkään miettinyt, että olisi mukavaa jos salolaisten tekemät myssyt menisivät oman kaupungin sairaalaan. Keskiviikkona sain tilaisuuden viedä Ystävänpäiväkeräyksen jälkeen puotiin tuodut 80 myssyä ja 10 sukkaparia sinne.

Vastaanotto oli iloinen ja lämmin. Myssyjä ihailtiin, malleja ja värejä... Suunniteltiin myssyjen esillelaittoa... Myssyt vastaanotti sairaanhoitajat Elina Suonio-Peltosalo (oikealla), Johanna Metsänperä (vasemmalla) ja Laura Manner (puuttuu kuvasta). He totesivat, että nämä myssyt tuovat iloa ja valoa sairaille ja heille hoitajillekin. Minä tunsin ihan hiukan huonoa omatuntoa saadessani kiitokset ja halaukset, vaikka tällä kertaa mukana ei ollut yhtäkään itse tekemääni myssyä... Siispä välitän kiitoshalaukset nyt tätä kautta kaikille!

Tyksin syöpäosastolle Turkuun on muutaman viikon aikana tulvinut satoja myssyjä ympäri maata. Tänään saimme kuulla tuloksista Ylen paikalllisradiosta ja uutinen on levinnyt ainakn facessa monien jakojen myötä. Tosi mahtava uutinen!

Moni kaukanakin asuva on ottanut langan, tarttunut puikkoihin tai koukkuun tai hankkinut pehmeää kangasta ja ommellut trikoomyssyn. Uutinen kertoo, että myssyjä on ainakn pariksi vuodeksi syöpäosastolla.

Jos edelleen myssyttely innostaa, niin muistathan, että syöpään sairastuneita on ympäri maatamme ja hoitoja annetaan monissa sairaaloissa eri osastoilla. Otathan yhteyttä omaan lähisairaalaasi ja kysy onko siellä tarvetta myssyille. Monilla paikkakunnilla on pysyvä sytomyssykeräys meneillään. Niistä löydät tietoa "Myssymimmi" Matleenan Lankapirtistä. Matleena myös on lupautunut neuvomaan, jos haluat järjestää keräyksen omalle aluellesi.

Visiittini Salon sairaalaan oli muutenkin valaiseva. Myssyt hiuksensa rankkojen hoitojen seurauksena menettäneille tuovat lämpöä, iloa ja ehkäpä hiukan voimaa ja lohtua. Sukat lämmittävät kylmiä varpaita (siitä lisätietoa Piikun blogissa vuoden 2010 Sukkiskampanjassa).

Toiveena on myös hihat. Tässä en nyt ole mikään asiantuntija, mutta yritän parhaani mukaan kertoa mistä on kysymys:

Joitain syöpähoitoja annetaan tipalla käsivarteen. Seurauksena käsi tuntuu tosi kylmältä ja kipeältä. Oloa lievittäisi lämmin "hiha" - ranteesta kainaloon. Se voisi olla vaikkapa resoria, n. 40 - 50 cm pitkä ja jotain lämmintä, eikä kutittavaa lankaa. Hihan pitäis pysyä paikoillaan, mutta ei puristaa tai kiristää. Tämä kiva idea "toisen sukan syndroomasta" kärsivälle neulojalle - ei tarvita kahta samanlaista:) Toinen toive oli kaulaa lämmittävät kaulurit tai huivit.

Salossa Anjalinille toimitetut sytomyssyt, sukat, "kaulattimet ja "hihattimet" toimitetaan ensisijaisesti Salon sairaalaan. Jos siellä on tarpeeksi myssyjä, niin ne ja Turussa Käsityö-Elisaan tuodut toimitetaan jatkossakin Turkuun Syöpäpolille.

Kiitos kun olet mukana!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kevät tuli - pyytämättä ja yllättäen kässämessujen jälkeen

Ihan varma kevään merkki mulle on aina se ensimmäinen päivä, kun ehdin töistä kotiin ja näen pilkahduksen auringosta ennen kuin se laskee vastarannan metsän taa. Monena keväänä olen kaahaillut motaria pitkin ehtiäkseni ja mikä juhlapäivä se onkaan ollut kun olen ehtinyt!
Se päivä oli keskiviikkona. Mut hei - aurinkohan oli vielä korkealla! Missä välissä kevät on hiipinyt tänne? Olenko vaan tullut aina kotiin niin myöhään vai onko kaikki viime viikkojen päivät ollet pilvisiä? Mulla on ihan sellainen olo et mua on huiputettu. Eihän täällä ollut edes talvea niin miten muka nyt voi jo olla kevät? Kaikki se ihana odotus on jäänyt tänä vuonna väliin...Olen tietenkin huomannut, että aamuisin on valoisaa ja linnut visertää sydämensä kyllyydestä mut tää ilta-aurinko... Joka tapauksessa jäätkin sulaa ihan silmissä ja jos nyt jatkossa oikein keskityn, niin ehkä huomaan Majakkarannan joutsenten saapumisen... Se kun on tällä rannalla sellainen merkkitapahtuma, että ventovieraatkin alkavat juttelemaan toisilleen - mikä ei ole kovin tavallista meille turkulaisille.

Viime viikonloppuna messuiltiin. Perjantai-iltana rakensin pienen osastomme sinne Turun messukseksuksen tuttuun nurkkaan tiskipisteen alle ja pehmisauton viereen. Karvis ajoi auton sisään ja ulos millintarkalla sihdillä, auttoi pöytien kasaamisessa ja lähetettiin pois jaloista.

Kotiin lähtiessäni näytti jo melkein valmiilta.

Ja kotona odotteli Tassu, jolle messuille vietyjen puikkojen laatikot toivat ihanaa hupia (ja mulle myöhemmin siivottavaa). Kiva kun on oma silppuri talossa!

Lauantai oli yhtä hulabaloota. Kivaa oli meillä Idan kanssa ja toivottavasti messuvieraillammekin! Kiva kun kävitte!
Messuhittejä:
Prymin Ergonomics -puikot ja -koukut.
Teetee Rainbow -huivilanka (uusia värejä tulossa lähiaikoina).

Kaiken maailman langanohjaimet, kerroslaskurit ja muut neulojan pikku apulaisina toimat härpäkkeet ja hilavitkuttimet.
Unohtamatta lankoja...

Päivä oli sen verran vauhdikas, että moni tuttu moikattiin, mutta kuulumisten vaihto jäi toiseen kertaan. Messupäivälle oli varattuna kunnon eväät. Pähkinöitä, suklaata, vissyä, ananaslimppaa ja pastasalaattia. Iltapäivällä sitä pastasalaattia jaettiin suoraan purkista kahden haarukan voimin - samalla pöperöllä nostettiin myös äidin ja hänen ystävättärensä ja Idan äidin messuenergiaa... Koska salaatti oli mun tekemää, niin oli hyvä, että ensiapuryhmä päivysti ihan lähellä...
Messuista selvittiin ilman ruokamyrkytystä koko sakki (kait?) .

Illalla keksin hoidella tärviöllä olevian tassujani Dermosilin kylmägeelitossukoilla... Seurauksena oli kauhea kramppi reidessä ja nauruun kuolemaisillaan olevat Karvinen ja  Tassu. Mua ei naurattanu. Tai ehkä vähäsen. Olisko pitänyt lukea käyttöohjeet ennen pakastimeen laittoa? Ei kyllä harmittanutkaan - vauhdikkaan päivän jälkeen mua hemmoteltiin perunacurryllä, joka oli tuunattu mehevällä naudanlihalla...

Sunnuntaina oli perinteisesti vähän rauhallisempi päivä - joskin porukkaa riitti ihan mukavasti. Piiku  poikkesi iltapäivällä päästämään mut pissitauolle ja vähän myöhemmin Salon nukkiskerholaisista Jossukin huolehti et pärjääkö. Tuntui mukavalta.

Iltasella Karvis tuli auttamaan purkohommissa. Alkuviikko menikin sitten messukuorman palauttamisessa puotiin. Kun kahdella autolla mentiin, niin yhteen mahtui paluukuorma. Kiva!

Vaan ne tietotekniset onkelmaiset sen kun jatkuu... Uusi verkkokauppa näyttää jo tosi hienolta (ainakin mun mielestäni).
Minäkin pikkuhiljaa opettelen käyttämään systeemiä. Osaan jo vähentää myydyn tuotteen varastosta ja ehkäpä jopa lähettää paketin jos joku on jotain tilannut. Yllätyksiä kuitenkin pukkaa jatkuvasti - taas tänään huomattiin Idan hienojen lankakarttojen hävinneen joistain tuotteista. Ja ihan varmasti ne on sinne laitettu kertaalleen - jotkut jopa kahteen kertaan... Mulla palaa päreet monta kertaa päivässä. Pahin oli tänään kun näytti siltä, ettei tänne blogiinkaan pääse vaikka tämä ei ole missään yhteydessä vanhan domainpalvelun eikä verkkokaupan kanssa!

Joka tapauksessa työt jatkuu, kevätlankaa pukkaa puotiin ja aurinko paistaa joka päivä pidempään. Ja kyllä täällä vähän neulotaankin. Silmukka silloin ja kerros tällöin. Keskeneräisiä töitä riittää...

 Hyvää viikonloppua!

torstai 16. maaliskuuta 2017

Messuhuivi




Turun Kädentaitomessut on viikonloppuna ja mekin ollaan siellä. Tutulla paikalla 70. Mitkä messut ne sellaiset olis, jossa mulla ei olis uutta keväthuivia kaulassani. Viime viikot on menneet aika lailla muuhun kuin neulomiseen, mutta pikkuisen keväthuivin sain silti aikaiseksi. Mallina Ida-Maria:
Aloitin viime vuoden Pitsi&Palmikon huivimallilla, 4½ KnitPics pyöröpuikoilla ja 80 cm kaapelilla. Ohje oli, mutta ei minkäänlaista muistikuvaa minkälainen huivista piti tulla. Ohje oli SMC:n Tahitille.
Tällä kertaa lanka oli nauhamainen SMC Cotton Style Print. Kun huiviin oli kertynyt 215 silmukkaa niin puikot vaan ihan itsestään alkoivat tikuttelemaan loppulangasta reunasilmukoiden kavennusta vanhan tutun tiskirättireunani mukaan.  Jotkut mallit varmaan vainoo mua – ainkain tää tiskirättireuna ja tundrapalmikot muun muassa…
Lankaa kului 95 g eli kerä riitti mainiosti pikkuhuiviin.

Tämä hilavitkuttimien ja härpäkkeiden ankara vastustaja alkaa pikkuhiljaa lämmetä kaikille neulojan pikku apulaisille. KnitPronPingotusvaijerit  toimii kivasti kaarevien reunojen pingotukseen:
T-neulojen sijaan käytin sentäs perinteisiä nuppineuloja… Ku unohdin ne teeneulat töihin ;)

Niin se meidän uusi uljas kaikilla näpelöitävillä ja hipelöitävillä laitteillakin hienosti näkyvä verkkokauppammekin sitten aukesi toista viikkoa sitten. On se vaan niin raikas ja hieno, että jopa minä avasin elämäni toista kertaa nettiyhteyden älyttömällä puhelimellani! Edellinen kerta oli pari vuotta sitten, kun tarkistin säätutkasta, että ehdinkö pikkuveneellä saareen ennekuin ukkonen on kokonaan päällä… Puhelin on puhumista varten. Mun mielestäni.

Mutta kuten ennenkin – kaikki ei taaskaan menny ihanku Strömsössä. Tietotekniset ongelmat sen kun jatkuu… Jostain kumman syystä lähes kaikki lankakarttamme ovat hävinneet bittiavaruuteen! Ensin luultiin, että kyseessä oli vaan Tekstiiliteollisuuden langoista (ne kaikessa hiljaisuudessa avasivat uudet verkkosivunsa samaan aikaan kuin me), mutta myöhemmin selvisi, että myös muut kartat olivat ottaneet hatkat… Itse olisin sen kuukausien työmäärän jälkeen saanut kunnon itkupotkuraivarit, menettänyt yöuneni ja kiljunut kiukusta. Verkkovastaavamme Ida-Maria sen sijaan yrittää rauhallisesti selvittää mistä on kysymys ja lisää karttoja ja muita kadonneita tietoja sen kun kerkii. 
Kunhan kaikki on suht järjestyksessä niin varmasti pidetään juhlat ja avajaiset! Pysykää kuulolla.

Kaiken kiukuttelun lomaan mahtuu toki paljon kivojakin juttuja. Viikonloppuna juhlistettiin vanhempieni 60-vuotishääpäivää. Juhlaristeily suuntautui Turusta Åboon ja takaisin. Tois pual jokkee käytiin syömässä. Takaisin tullessa yritettiin kovasti liftata Aurajoen jäitä rikkovan aluksen kyytiin, mutta Förillä palattiin myös vastarannalle.
Vastarannalla äidin leipomukset (ja pienet hömpsyt kaffen kera) toimivat herkullisina jälkiruokina. Ihan jokainen suvun jäsen ei päässyt mukaan bileisiin, mutta jokainen kotiin jätettykin  sai tuliaisia. Pikkumies isänä kanssa äidin keksejä ja meidän Tassu katkiksia:
Onnea! Kuka tänä aikana juhliikaan 60-vuotista yhteiseloa? Ei kovin moni veikkaan minä. Ehkä veljeni vaimoineen aikanans.

Sunnuntaina lähdettiin päivälenkille (=hakemaan Förirantaan kaffekonun jälkeen jäänyttä Reppulia). Aikas rankat 60-vee risteilyt oli meillä edellisenä päivänä ollu, koska niiden seurauksena risteilyalustamme alettiin hinaamaan puolitoista kuukautta kestävään remonttiin…
Karvis on jo kesäsätä asti muistutellut siitä, ettei blogi päivity. Eilen meinasin mennä jo lankoja pitkin kun isäkin asiaa oli ihmetellyt. Mut kuulkaas – jos kenkuttaa ni ei oo kiva purkaa sitä blogiin. Itkupotkuraivarit ihan ittekseen kotosalla on pare vaihtoehto. 

Mut kyllä näitä iloisiakin uutisia on viime päivinä kuulunut. Messuille odotettujen Prymin Ergopuikkojen pitäisi tulla tänään (etukäteen varatut toki toimitetaan ensin) ja teeteeltä yllättäen langanohjainta sun muuta pitkään kaivattua hilavitkutinta. 

Eilen myös saimme kaverilta täydennystä  Zingeihin ja Karbonzeihin… joku muu tykkäsi enemmän puikkojen laatikosta. Meillä molemmilla oli kissan päivät!
Loppuun vielä postauksen ihme ja kumma (ja naurunaihe mut älkää kertoko Tassulle ku se on niin herkkä)…  Jos keittiön altaassa voi odottaa katkarpujen sulamista, niin pienet vesihanan lirutukset ei tunnu missään:
 Uus sananlasku: "Valuu kuin vesi Tassun selästä".


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tilauksesta tikuteltuja, kenkkua, kivaa ja jotain uutta

Täällä ollaan vaikka blogihiljaisuus on taas kestänyt luvattoman pitkään. Jotain pientä kässyäkin on puikoilla ollut - kaikki tilattuja juttuja.

Pikkuponco olisi ollut puodissa valmiina, mutta asiakas halusi antaa lahjaksi ison, keveän, lämpimän ja syliä ja pyllyä lämmittävän:
Lanka Katia Quezal, menekki 4 kerää eli vain 200 g. Puikot 8 mm Knit Picks pyöröt aluksi 60 cm kaapelilla ja yhden kerällisen jälkeen 100 cm kaapelilla.
Tämähän neulotaan pääntieltä alas, joten pituutta on helppo lisätä. Hiukkasen puuduttavaa neulottavaa, vaikkakin joutuisaa kasin puikoilla. Kun en tykkää pyöröneuleesta enkä isoista puikoista...

Tutut palmikkosukat tällä kerralla teetee Sallasta. Ohjetta vähän pidemmällä varrella ja kokoa 41. Lankaa kului 116 g eli alun kolmatta kerää.
Kokeilin näihin uusia Prymin 3,5 mm Ergonomics-puikkoja ja tykästyin. Ergopuikoissa on pisaran mallinen kärki, joka ei halkaise lankaa, kuten terävä. Puikon keskiosa on kolmion mallinen ja siitä on kiva pitää kiinni vähän nivelrikkoisenkin. Lisäksi kolmion mallinen keskiosa on hiukkasen pienempi, kuin pisarakärjen jälkeen oleva pyöreä osuus, joten silmukat luistaa puikon päästä toiseen kivasti. Materiaali on synteettistä ja vähän joustavaa - ainakin minä tykkäsin kun kärkikavennusten viimeisiä silmukoita päätellessä et tarvinnut varoa meneekö puikko poikki vai ei. Lisäksi puikot on valkoiset - keski-ikäinen ikänäöstä kärsivä huonossa valossa tummalla langalla neulova kiittää...

Saimme Ergojen starttipaketin (3 kpl/ laatu/koko) tammikuussa ja suosituimmat sukkapuikkokoot loppuivat heti ensimmäisenä piävänä. Lisää odotellaan joko ensi tai seuraavalla viikolla. Toivossa on hyvä elää - en uskalla luvata ennekuin näen. Olisi kivaa, jos saisimme ne mukaan Turun Kädentaitomessuille kahden viikon kuluttua!

Olen tehnyt runsaan lisätilauksen Ergon sukkapuikoista, mutta paljon varauksiakin on. Jos siis haluat varmistaa saatavuuden niin laitappa varaus puodin uuteen sähköpostiin: anjalin.lankakauppa(ät)gmail.com.

Kakskertaseuran neulomakerhossa on aina joka toinen tiistai sen verran hurja mekkala ja meno, että olen jo aikaa sitten päätynyt ottamaan mukaani vaan jotain selkeää ja simppeliä. Muussa tapauksessa illan jälkeen seuraa purkuhommia... Viime tiistaina valmistuivat lämpöiset alpakkasukat, jotka menevät muistaakseni asiakkaan vävylle Saksaan.
Lankana sukkalankalempparini teetee Tundra, puikot 3,25 mm Knit Pro 20 cm sukkikset ja menekki? Jotain kolmatta kerää. Punnitsin mut muistilappu on hävinny.

Vink vink - ensi viikolla tämä ja kaikki muutkin teeteelangat ovat kaikissa teeteeSHOPeissa ja -myymälöissä 20%:n alessa...

Tappara on terästä monen mielestä. Asiakkaalta oli tilattu Tapparasukat. Komiat sukat olikin helppo neuloa, mutta se logo... Siispä Susu värvättiin pelastamaan mainetta...
Ihan kelvolliset tuli vaikka itse sanonkin. Ei se silmukointi minultakaan ihan hetkessä mennyt...

Viime viikot olen neulomusten kera keskittynyt kiukutteluun. Webhotellin päivityksen jälkeen sähköpostitilini omituisesti päivittyi liian täydeksi ja lakkas toimimasta. Tukipyyntöön ei vastattu ja itse en osannut tehdä yhtikäs mitään. Enkä lopulta päässyt tekemään, koska se pahuksen tili oli mukamas liian täynnä. Kiukuteltuani monta päivää - hukattuani monta tuntia tyhjänpäiväiseen nettikiukutteluuun ja valvottuani monta kiukkuista yötä perustin viimein uuden sähköpostin gmailiin. Periaatteessa en tykkää koska googgeli valvoo kaikkia tekemisiäni, mutta oli kait pakko antaa periksi. Siltä varalta, että joku unohtui uuden osoitteen lähetyslistalta, niin se uus on susu.hellberg ät gmail.com.The lankakaupan uus osoite on tuossa ylempänä.

Siispä ilmoittelemaan uutta osoitetta sinne sun tänne. Seuraavaksi miettimään mihin kaikkiin palveluihin suunnilleen kymmenen vuoden aikana tuo vanha sähköpostiosoite onkaan ilmoitettu... Seuraavaksi muuttelemaan tietoja sinne sun tänne... Ja arvatkaapa - jos salasama on unohtunut niin minne se uusi salasanan vahvistus lähetetään? No tietenkiin siihen samaan sähköpostiin JOKA EI TOIMI! GRRRR.... (Tähän kohtaan tulisi paljon rumia sanoja jos ei oltais netissä). Jumissa ollaan ja mietitään mistähän se karhukirje enkaksi tulee... Olen nimittäin yrittänyt pysyä paperilaskuissa niin pitkään kuin se vaan on mahdollista. Joissain firmoissa se vaan on tosi kallista. Luotan tsiljoona kertaa enemmän postin kulkuun kuin mihinkään sähköisiin nettijuttuihin. Nih.

Onneksi Tassu on viime päivinä tarjonnut verenpainelääkkeeksi paljon hurinahoitoa. Onhan tunnettu tosiasia, että kissan kehräys rauhoittaa... Pieni kässymuisto kymmenen vuoden takaa - on sitä ennekin virkattu:
Näihin aikoihin kymmenen vuotta sitten meillä oli ihan kauhea vauvakuume. Odoteltiin, että Slytigers Jonathan Teatime olisi tarpeeksi vanha muuttamaan meille. Tokavisiitillä Tassun lapsuudenkotiin Lauttasaareen vietiin Tassulle oma pikkuinen kori. Ajateltiin, että uudessa kodissa sillä olisi joku tuttu paikka ja tuttu tuoksu. Kymmenen vuotta ja melkein kahdeksan kiloa myöhemmin "pieni" Tassumme kuvittelee edelleen mahtuvansa pentukoriinsa. Ja mahtuuhan se - ainakin etutassut!

Onhan niitä kivojakin juttuja. Eilen oltiin Piikun kanssa Salon Seudun Kädentaitajien matkassa Helsingin Kädentaitomessuilla. Kiva päivä, vaikka bussissa olikin jäätävän kylmää. Muutama uusikin juttu löydettiin, joten reissu ei mennyt hukkaan, vaikka haaveissa ollutta lohisoppa ei saatukaan. Oli kivaa tavata ja jutustella Noon Knitin Outin kanssa ja nähdä Pitsi&Palmikon Laura ja Anu. Muutama sana ehdittiin vaihtaa, vaikka osasto oli niin täynnä, ettei lähelle meinannut päästä!
Voi kun meillä olisi yhtä vilkasta Turussa kahden viikon kuluttua!

Tänään oli vapaapäivä. Aamulla hiukan työhön liittyviä paperijuttuja. Samaan aikaan pyykkikone jylläsi, sämpylätaikina nousi mikrossa ja matot tuulettuivat pihalla syntisesti jumalanpalveluksen aikaan, vaikka meillä ei ole ollut telineitä sitten elokuun... Petivaatteet haistelivat ulkoilmaa parvekkeella. Aurinko paistoi ja houkutteli ulkoilemaan. Face kertoi Naantalin Tuhkamarkkinoista ja innostuin. Noukin matkalta mukaan äidin ja isän. Naantalissa oli aurinkoista, paljon porukkaa, upeita kojuja - esim Helmiveneen Virpi alpakkalankoineen. Ja kylmää. Vaan kotimatkalla lohisoppa lämmitti jäätymisvaarassa olevat ulkoilijat.

Uuteen viikkoon lähdetään kerätyin voimin. Sillä välin, kun minä olen kiukutellut niin Ida-Maria on tehnyt valtavan työn (=monta kuukautta) ja huomenna Anjalinin verkkopuoti on ihan uudessa uskossa! Nyt pitäisi verkkopuodin olla entistä helpommin näpelöitävissä ja hypelöitävissä kaikilla kännyillä ja tabuilla ja uusia toimitus- ja maksutapoja on tarjolla. Avajaistarjouksena ainakin ne kaikki teeteelangat 20%:n alennuksella!

Tätä kirjoittaessani on tullut jo pimeää. Nautin sunnuntai-illosta kotona. Kevään etenemisen seuraaminen auringon liikkeistä on koukuttavaa. Päivä pitenee tähän aikaan vuodesta hurjaa vauhtia.
Tämä kuva on parin viikon takaa sunnuntai-iltana.