keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Kierrätystä ja banaania poskeen


Mulla on kummallinen viehtymys outoihin lankoihin. Mitä omituisempaa sen varmememmin mun on PAKKO saada sitä puotiini. Usein tämä luonteenpiirteeni tulee kalliiksi. Itse tykkään jostain langasta ja kukaan muu ei. Näitä lankoja sitten löytyy puodin ongelmäjäteastioista, joita kutsun nykyään "Löytölaareiksi". Toisinaan taas lanka, josta ilmoitan, että "Vain minun kuolleen ruumiini yli tuota tulee meille", tulee hirmuisen suosituksi. Ihan vaan silloin tällöin löytyy helmi, joka kelpaa sekä itselleni että asiakkaille...


Löytölaarilankoja on täällä blogissakin esitelty aika ajoin. Kipuapu taas on ollut hassun suosittua. Lankaa on kenkkua neuloa, jälki on epätasaista ja se haisee lampaalle. Tämä lanka loppui eilen, mutta tänään tuli onneksi täydennystä. "Kuolleen ruumiini yli" puotiin tuli mikrokuituinen pompula, joka on ollut tosi suosittua (ja mä itse ajattelen, et mikrokuidusta tulee varmaan hyviä pölyrättejä). Ainakin sitä voi käyttää pölyjen pyyhkimiseen kunhan menee pois muodista! Kierrätyshän on päivän sanaSilmänisku


Tammikuun alussa kuulin ensimmäistä kertaa nepalilaisista kierrätyssilkkilangoista! Pakkohan niitä oli päästä kokeilemaan varsinkin kun maahantuoja kertoi langoista seuraavaa:


Kashmir Artsin kaikki tuotteet ovat mahdollisimman luonnonmukaisia, käsityönä valmistettuja ja niiden valmistuksessa on aina otettu eettisyys huomioon. Tämä on tietynlainen kannanotto ja omalta osaltamme haluamme olla auttamassa köyhiä ihmisiä auttamaan itseään.


 


 


Nepalhan on yksi maailman köyhimmistä maista, jossa minullakin on opiskeluaikaisten ystävieni kanssa yhteinen kummityttö. Tytöstä ei ole kuulunut yli vuoteen mitään. Perheen taloudellinen tilanne on ollut huono ja tyttö on avustamme huolimatta luultavasti joutunut keskeyttämään koulunkäynnin ja menemään töihin. Voisinko siis edes välillisesti auttaa häntä tai muita hänenkaltaisiaan langan voimalla?


Tilasin ensin muutaman koevyyhdin neljästä laadusta ja olin innoissani! Silittelin ja hypistelin lankoja itsekseni takahuoneessa ja harvat ja valitut saivat nähdä häivähdyksen aarteestani... Hypistely ja silittely jatkui monta päivää. Rakastan lankojen värejä ja tuntua, mutta jostain syystä puikot eivät puhuneet. Loin silmukat, neuloin muutaman kerroksen...ja purinPäättämätön


Jatkoin tätä muutaman viikon ja lopuksi oli pakko tehdä langoista jotain valmista vaan siks, että lanka alkaa loputtomasta neulomis-purkamis-kierteestä pikkuhiljaa kärsiä...


Bangalore-kierrätyssilkistä syntyi "tissinpeitin":



Bangalore-kierrätyssilkki on kehrätty käsin sarikankaiden jäännöspaloista ja vanhoista sareista. Tässä puikot 8, 35 s. ja 120 cm sileää. Menekki 180 g.


Banaani-silkin kanssa päädyin lopulta virkkaamaan salomonin solmuja. Koukulla 6½, menekki 160g:



Mielikuvituksen puutetta varmaan mut katsokaa mitkä värit ja mikä kiilto:



Bansku on myös käsin kehrättyä. Langassa on 85% banaania, joka on peräisin vaateteollisuuden jämistä ja 15% silkkiä kuten Bangaloressakin.


Alkuinnostuksen jälkeen en ole varma, miten suhtaudun näihin lankoihin. Mutta niinkuin aina ennenkin - muut saavat päättää! Sillä kaikesta huolimatta mun oli pakko tilata näitä puotiin myös muiden käyttöön... Onhan ne luonnonmateriaaleja, käsinkehrättyjä, eettisesti "oikein" ja värit on mahtavia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!