torstai 21. lokakuuta 2010

Hysteerisiä huivilankoja


Ja taas mä ihmettelen et kuka tähän puotiin lankoja oikein tilailee? Jos se olen minä niin kesäisen hellepökerryksen piikkiin menkööt. Seuraavat huivit ovat olleet valmiina jo muutamia viikkoja – jostain syystä en kuitenkaan ole saanut niitä blogatuks. Kohta näette miksi!


 


Pikkujouluasusteisiin Katia Zenith:


 


77% polyesteriä ja 23% metallisoitua polyesteriä? (mitäköhän se sit on…Poliester Metallizado), 50g=33m, puikot 10-12, 8s=10cm, 6,10 eur/kerä.


 


Huivissa on 16 silmukkaa, ainaoikeaa kolme kerällistä puikoilla nro 9 (suurimmat, jotka omistan). Eli menekki 150g. Tuplaleveänä olisi varmaan ihan näyttävä hartiahuivi pikkujoulupippaloihin.


 


Kimallusta riittää pienen joulukuusen verran…


 


Tämä taasen on Artoro. 200g vyyhdissä on hulppeat 340 metriä lankaa, jonka koostumus on 94% akryyliä, 5% polyesteriä ja 1% elastaania. Puikkosuositus 8, 12 s=10 cm. 9,65 eur/kerä.


 


Minäpä ajattelin nerokkaasti tekeväni siitä pikapikaa mallihuivin voidakseni unohtaa koko langan olemassaolon. Ohjeessa sanottiin: Tee näin: leikkaa ensin hapsuja varten 208 n.28 cm pitkää langanpätkää. Tuumasta toimeen: kieputin 208 kierrosta lankaa ympärysmitaltaan 28 senttisen pahvin ympärille ja leikkasin. ja kuinkas kävikään? Mulla oli iso kasa kymmenensenttisiä kirjavia ”matoja”. Eipä tullut mieleeni, että tämä lanka venyy suunnilleen kolminkertaiseen mittaansa!





Voiko yksi prosentti elastaania vaikuttaa niin paljon? Mun pitäisi kyllä tietää tää juttu – teinhän aikoinaan insinöörityöni tutkien Sloggi-pikkupöksylangassa käytettävän elastaanin laatua…


 


Huivin tein sit kuitenkin siitä loppulangasta ja hapsutkin leikkasin (siinä vaiheessa mua suoraan sanoen veetti oma tyhmyyteni niin paljon, että äiti uhrautui solmimaan noi hapsut paikoilleen). Ohjeen mukaan huivin mitta olisi 20x146 cm + hapsut. Oma huivini on suunnilleen metrinen mut sehän venyy… Ja ihan näyttävä tapaushan tämäkin on. Mun huivi painaa 150 g. Takahuoneessa on siis piilossa 50 g niitä hapsumatoja…


 


Jos tästä nyt jotain positiivista yrittää keksiä, niin ainakin osaan taas kertoa eteenpäin mitä tämän langan kanssa EI kannata tehdä… Ja muistan taas muutaman viikon ensin ajatella ja sitten vasta tarttua toimeen. Ehkä.


 


Sitä paitsi olenhan ennenkin törmännyt siihen tosiasiaan, että omasta mielestäni joku lanka on ihan ällöpällöä (niinku pompulat) mut muut tykkää siitä kuitenkin. Sillä tavalla on tänäkin syksynä käynyt hassun Frillahuivilangan kanssa, jota muuten maanantaina tuli pieni erä lisää…muutama pinkki kerä on vielä jäljellä.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!