FB-Kuvakilpailua ja salomonin solmua

Viikon käsityönäyttelykierrosten aikana on monesti tullut mieleen et olis kivaa nähdä mitä meidän puodista ostetuista langoista onkaan syntynyt. Onhan meillä joskus tilaisuus nähdä valmiitakin, mutta usein me vaan kuullaan juttuja.

Tänään perjantaina vietetään kansainvälistä Vaatevallankumouspäivää. Mikä olisikaan kestävämänpää ja ettisempää, kuin tehdä vaatteensa ihan itse. Osallistumme siis päivään teemalla ”I made my clothes”. Teemaan  liittyy pieni arvontakin, johon pääset tutustumaan Anjalinin Facesivuilla. Niitä voit tutkailla (ja osallistuakin) vaikket olisi itse facessa. Tykkäämiseen tarvitaan kyl se rekisteröinti.

Pari viikkoa sitten meillä oli teetee virkkausteemaviikko. Joka päivä aloittelimme virkaten yhden tai kaksi työtä opetellen erilaisia virkkaustekniikoita. Virkkausviikon jälkeen keskeneräisiä on lojunut vähän siellä sun täällä. Arvatkaapa monta on koukuteltu valmiiksi? Yks.

Salomoninsolmuhuivi teetee alpakasta. Menekki 69 g, koukku 3 mm. Puodin takahuoneen hyllyssä oli yllättäen aika monta vajaata alpakkakerää  ja niistä lähdin koukuttelemaan. Vaikka en edelleen (ainakaan myönnä) tykkääväni virkkailusta niin salomoninsolmu on kuitenkin aika kivaa, nopeaa ja helppoa.

Salomonin solmuun liittyy yks aika hauskanen tarina. Olin just tavannu Karvisen kun ekan kerran kuulin salomonin solmusta. Mielestäni se oli tosi kaunista ja kun vielä kuulin et tekniikan nimi norjaksi on ”kärleks knyta” – rakkauden solmu – niin ajattelin ny teen ittelleni rakkaushuivin! Et jos vaiks… Tavasin ohjeita monesta paikasta mut ei kerta kaikkiaan auennut miten ne solmut syntyy. Olin jo luovuttamassa ja ajattelin et ”Se siit rakkaurest sit” kun puotiin tuli asiakas salomoninsolmuhuivi harteillaan. Hetken mietin, mut rohkaisin mieleni ja kysyin neuvoa… Siitä se sitten lähti.

Hapsut on huiveissa ihan näyttäviä ja kauniitakin, mutta käytössä ne aikaa myöden muuttuu suttuiseks. Siksipä virkkasin huivin reunaan pylväskaaria.

Pingotusvaiheessa tökkasin nuppineulalla sormeeni ikävästi. Huivi värjätyi kirkkaanpunaiseksi paristakin kohdasta. Aamulla huivin kuivuttua en enää löytänyt tahroja ollenkaan. Taitaa päteä alpakkaan sama sääntö ku villaan, joka ”puhdistaa itse itsensä”. Vaarallista hommaa tuo virkkuu, joten pysytellään taas puikoissa!